16.05.1979 678J0236

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Päällekkäisyyden estäminen - Oikeus etuuteen - Eläke - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 16.5.1979. Fonds national de retraite
des ouvriers mineurs (FNROM) v. Giovanni Mura. Monsin Cour du
Travailin kysymys neuvoston asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46
artiklan 1 ja 2 kohdan tulkinnasta. Asia 236/78.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Estääkö asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 1 kohdan toinen alakohta
46 artiklan 2 kohdan c alakohdan soveltamisen? Tällä kysymyksellä
on erityistä merkitystä sen vuoksi, että EY:n tuomioistuin on
14.3.1978 antamassaan ratkaisussa asiassa 98/77 Schaap viitannut
46 artiklaan kokonaisuudessaan?

EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 46 artikla
sisältää määräykset, joita tulee soveltaa myönnettäessä
vanhuuseläkettä työntekijälle, joka on kuulunut kahden tai
useamman jäsenvaltion lainsäädännön soveltamisalaan. Säännöksen
mukaan jokaisen jäsenvaltion laitoksen, jonka soveltamisalaan
työntekijä on kuulunut, tulee laskea etuuden "teoreettinen määrä".
Tämä "teoreettinen määrä" vastaa määrää, jonka kyseinen henkilö
voisi hakea, jos kaikki vakuutus- tai asumiskaudet olisivat
täyttyneet kyseisessä valtiossa ja sen soveltaman lainsäädännön
mukaan. Jos etuuden määrä ei tämän valtion lainsäädännön mukaan
riipu täytettyjen kausien määrästä pidetään määrää teoreettisena
määränä. Etuuden "todellinen määrä" lasketaan seuraavasti. Kun
työntekijä on ollut jäsenvaltion lainsäädännön alainen ja milloin
edellytykset oikeuden saamiseksi etuuteen ovat täyttyneet ilman
asetuksen N:o 1408/71 45 artiklan soveltamista, tulee jäsenvaltion
toimivaltaisen laitoksen määrittää etuuden määrä soveltamansa
lainsäädännön mukaisesti ottamalla huomioon tuon lainsäädännön
mukaan huomioon otettavien vakuutus- tai asumiskausien
kokonaispituus. Laitoksen on myös laskettava etuuden määrä, joka
saadaan käyttämällä yhteenlaskua ja suhteuttamista. Näistä
määristä korkeampi otetaan huomioon. Kun työntekijä on ollut
jäsenvaltion lainsäädännön alainen eikä täytä edellytyksiä
oikeuden saamiseksi etuuteen ilman 45 artiklan säännösten
soveltamista on laitoksen sovellettava yhteenlaskemista ja
suhteuttamista koskevia säännöksiä. Suhteuttamalla voidaan
todellinen määrä määrätä teoreettisen määrän perusteella.

Asetuksen 46 artiklan 3 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan
työntekijällä tulee olla oikeus 1 ja 2 kohdan säännösten mukaan
laskettuun korkeimpaan määrään kunkin jäsenvaltion
toimivaltaiselta laitokselta tämän rajoittamatta niiden
pienentämistä, keskeyttämistä tai peruuttamista koskevien
säännösten soveltamista, joista säädetään etuuden myöntävässä
lainsäädännössä. EY:n tuomioistuin on aiemmassa ratkaisussaan
todennut, että 46 artiklan 3 kohta oli ristiriidassa ETY:n
perustamissopimuksen 51 artiklan kanssa niiltä osin, kun siinä
asetettiin rajoituksia kahden eri jäsenvaltiossa saavutetun
oikeuden päällekkäisyydelle vähentämällä pelkästään kansallisen
lainsäädännön mukaan ansaittua etuutta. Toisessa aiemmassa
ratkaisussaan EY:n tuomioistuin on todennut, että jos kansallisia
etuuksien päällekkäisyyden estämistä koskevia määräyksiä
sovellettaessa ilmenee, että kansallisten säännösten soveltaminen
kokonaisuudessaan on epäedullisempaa kuin asetuksen N:o 1408/71
säännösten soveltaminen, on sovellettava asetusta N:o 1408/71.

RATKAISU:
Jos asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan määräykset ovat edullisempia
työntekijälle kuin yksinomaan kansallisen lainsäädännön
soveltaminen, jonka mukaan työntekijä saa eläkettä, tulee 46
artikla sovellettavaksi kokonaisuudessaan.

TOSISEIKAT:
Italian kansalainen Giovanni Mura oli työskennellyt
kaivostyöläisenä ensin Ranskassa (vuosina 1958-1962) ja myöhemmin
Belgiassa (vuosina 1962-1973). Mura oli saanut Belgiasta
työkyvyttömyyseläkettä 1.11.1973 lähtien, ja hän oli täyttänyt
Belgian lainsäädännön vaatimat vakuutuskaudet maassa työskentelyn
perusteella. Mura oli lisäksi saanut Ranskasta 1.11.1973 lähtien
suhteellisen osuuden työkyvyttömyyseläkettä Belgian ja Ranskan
työskentelykausien yhteenlaskemisen nojalla, koska hän ei olisi
saavuttanut sitä pelkästään Ranskan vakuutuskausien perusteella.
Kun kantajana oleva belgialainen laitos (Fonds national de
retraite des ouvriers mineurs, FNROM) sai tietää, että Muralle
myönnettiin eläke myös Ranskasta, päätti se vähentää Muran
työkyvyttömyyseläkkeen määrää ja vaati häntä palauttamaan
päällekkäisenä saadun edun. FNROM teki päätöksensä päällekkäisten
etuuksien myöntämisen kieltävän kansallisen lain (Royal Decree, 23
artikla) ja asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 3 kohdan nojalla.

Ylioikeus (Cour du Travail) esitti tuolloin ennakkoratkaisupyynnön
EY:n tuomioistuimelle, johon EY:n tuomioistuin vastasi
ratkaisussaan 13.10.1977 (asia 22/77 Mura), että "asetuksen (ETY)
N:o 1408/71 säännökset eivät estä kansallisen lainsäädännön soveltamista
työntekijään kokonaisuudessaan, kun työntekijä saa
eläkettä yksinomaan kansallisen lainsäädännön nojalla. Myös niiden
kansallisten säännösten soveltaminen, joissa kielletään etuuksien
päällekkäinen myöntäminen, on tällöin mahdollista. Jos kansallisen
lainsäädännön määräykset osoittautuvat työntekijälle
epäedullisemmiksi kuin yhteisön oikeuden etuuksien
yhteenlaskemista ja suhteuttamista koskevat säännökset, on
sovellettava asetuksen (ETY) N:o 1408/71 46 artiklan 1 kohdan
säännöksiä." Ylioikeus epäröi edelleen 46 artiklan tulkinnassa ja
pyysi EY:n tuomioistuimelta toistamiseen asiassa ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Asetuksen N:o 1408/71 46 artiklan 1 kohtaa tulee tulkita siten,
ettei se estä 46 artiklan 2 kohdan c alakohdan mahdollista
soveltamista. Asetuksen 46 artiklan 1 kohdan mukaan ei kuitenkaan
yhteenlaskemisen ja suhteuttamisen suorittaminen, johon säännöksen
toisen kappaleen c kohta myötävaikuttaa, saa johtaa siihen, että
etuudenmäärää, johon henkilöllä ensisijaisesti on oikeus kyseisen
jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, vähennetään.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
677J0022 675J0034
677J0098
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
236/78
691J0005 680J0111
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 3.11.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.