12.07.1979 678J0237

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Asiallinen soveltamisala - Yhdenvertainen kohtelu - Välillinen syrjintä - Kansalaisuus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 12.7.1979. Caisse Regionale
d'Assurance Maladie (CRAM), Lille v. Diamante Palermo, née Toia.
Douain Cour d'Appelin kysymys neuvoston asetuksen (ETY) N:o
1408/71 2 artiklan 1 kohdan, 3 artiklan sekä 4 artiklan 1 ja 2
kohdan tulkinnasta. Asia 237/78.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Kuinka tulee tulkita asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohtaa, 3
artiklan 1 kohtaa sekä 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 2 kohtaa
myönnettäessä vanhuusetuutta, joka ei perustu vakuutusmaksuihin ja
joka on varattu periaatteessa ainoastaan ranskalaisille?

EY:n tuomioistuin totesi, että asetus N:o 1408/71 soveltuu sen 4
artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2 kohdan mukaisesti kaikkeen
lainsäädäntöön, joka koskee vanhuusetuuksia säänteleviä
sosiaaliturvan aloja riippumatta siitä, onko kyseessä
vakuutusmaksuihin perustuva vai perustumaton järjestelmä.
Asetuksen 5 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on täsmennettävä 4
artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu lainsäädäntö ja järjestelmät.
Nämä täsmentävät julistukset annetaan tiedoksi ja julkaistaan 97
artiklan mukaisesti. Kyseinen Ranskan tekemä julistus sisältää
myös tämän naisille lasten perusteella myönnettävän avustuksen.
Sitä, että jäsenvaltio on maininnut avustuksen julistuksessaan
tulee pitää todisteena siitä, että kyseinen etuus on asetuksen N:o
1408/71 tarkoittama sosiaaliturvaetuus.

EY:n tuomioistuin totesi asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan
mukaisesta asetuksen henkilöllisestä soveltamisalasta, että
kantajana oleva laitos oli ollut oikeassa, kun se ei ollut
vedonnut siihen, ettei äiti ollut Ranskan kansalainen. Asetuksen 3
artiklan 1 kohdan mukaisesta yhdenvertaisesta kohtelusta EY:n
tuomioistuin totesi, että asetus ei kiellä pelkästään välitöntä
kansalaisuuteen perustuvaa syrjintää vaan myös välillisen
syrjinnän, joka johtaa samaan lopputulokseen. Ranskan
lainsäädännössä oleva edellytys lasten kansalaisuudesta johtaa
siihen, että äidit, jotka eivät ole Ranskan kansalaisia voivat
saada etuuden ainoastaan poikkeuksellisissa tilanteissa. Äiti on
tällöin eriarvoisessa asemassa erityisesti suhteessa äiteihin,
jotka ovat asuinvaltion kansalaisia, koska Italian ja Ranskan
lainsäädännöissä lapsen kansalaisuus määräytyy vanhempien
kansalaisuuden mukaan. Näin lapsen kansalaisuutta koskeva
edellytys oli kansalaisuuteen perustuvaa välillistä syrjintää,
koska ei ollut tullut ilmi objektiivisia perusteita, jotka
olisivat voineet oikeuttaa edellytyksen. Tällainen peruste ei voi
olla esimerkiksi se, että kyseisen etuuden tarkoituksena oli
syntyvyyden lisääminen Ranskassa. EY:n tuomioistuin totesi, ettei
asetuksessa N:o 1408/71 erotella sosiaaliturvajärjestelmiä sen
mukaan, onko niillä väestöpoliittisia päämääriä vai ei.

RATKAISU:
Asetuksen N:o 1408/71 2 artiklan 1 kohtaa, 3 artiklan 1 kohtaa
sekä 4 artiklan 1 kohdan c alakohtaa ja 2 kohtaa tulee tulkita
siten, että vakuutusmaksuihin perustumattoman vanhuusetuuden
myöntäminen naiselle, jolla on lapsia, ei voi riippua kyseisen
henkilön tai hänen lastensa kansalaisuudesta edellyttäen, että
kyseinen henkilö on jäsenvaltion kansalainen.

TOSISEIKAT:
Diamante Palermo (os. Toia) oli Italiassa 1913 syntynyt Italian
kansalainen, joka asui Ranskassa. Rva Palermo oli työntekijän
vaimo ja seitsemän lapsen äiti. Rva Palermo haki kantajana
olevalta ranskalaiselta laitokselta (Caisse Regionale d'Assurance
Maladie, CRAM) Ranskan lainsäädännön mukaista avustusta, joka oli
tarkoitettu 65 vuotta täyttäneille naisille, jotka olivat
kasvattaneet vähintään viisi lasta, jotka olivat naimisissa
työntekijän kanssa ja joiden toimeentulo oli puutteellista.
Lisäedellytyksenä oli, että naisten tuli olla Ranskan kansalaisia.
Lakiin myöhemmin tehdyn muutoksen mukaan etuuteen oikeuttavien
lasten tuli olla Ranskan kansalaisia silloin kuin oikeus
avustukseen syntyi. Kantajana oleva laitos CRAM ei myöntänyt
avustusta, koska viisi rva Palermon seitsemästä lapsesta oli
Italian kansalaisia. Rva Palermo valitti päätöksestä ensiasteen
valitusviranomaiseen (Commission de la Sécurité Sociale), joka
katsoi, että rva Palermolla oli oikeus avustukseen. CRAM valitti
päätöksestä ylioikeuteen (Cour d'Appel), joka pyysi asiassa EY:n
tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Kun jäsenvaltio on maininnut asetuksen N:o 1408/71 5 artiklan
mukaisessa julistuksessaan erityisesti tiettyä etuutta koskevan
lainsäädännön sovellettavaksi alueellaan - riippumatta siitä, onko
etuus vakuutusmaksuihin perustuva vai perustumaton - on
katsottava, että tämän lainsäädännön mukaan myönnettävät etuudet
kuuluvat asetuksen N:o 1408/71 soveltamisalaan sen 4 artiklan 1
kohdan ja 2 kohdan mukaisesti.
(2) Asetuksen 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että
tällaista etuutta ei voida evätä säännöksen soveltamisalaan
kuuluvalta henkilöltä joko hänen tai hänen lastensa kansalaisuuden
perusteella.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 2.11.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.