31.05.1979 678J0182

Sosiaaliturva - Siirtotyöläinen - Sairausvakuutus - Työntekijä - Etuus - Sairaanhoito - Luontoisetu - Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Lupa - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 31.5.1979. Bestuur van het Algemeen
Ziekenfonds Drenthe-Platteland vs. G. Pierik (Pierik II). Centrale
Raadin kysymykset neuvoston asetuksen N:o 1408/71 tulkinnasta.
Tapaus 182/78.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuimelta tiedusteltiin, kattavatko
asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan työntekijän oikeuksia koskevat
säännökset myös eläkeläisen, joka ei enää ole työssä ja joka pyytää
toimivaltaiselta laitokselta lupaa mennä toisen jäsenvaltion
alueelle kuin missä hän asuu saamaan asianmukaista sairaanhoitoa.
EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 1 artiklan 1
kohdan a alakohdassa määritellään työntekijä henkilöksi, joka on
pakollisen tai valinnaisen jatkuvan vakuutuksen perusteella vakuutettu
yhdessä alakohdissa (i), (ii) tai (iii) mainituista sosiaaliturvajärjestelmistä.
Määritelmällä on yleinen soveltamisala, ja
se kattaa kaikki henkilöt, jotka ovat vakuutettuina yhden tai
useamman jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmässä riippumatta
siitä, harjoittavatko he ammatti- tai liiketoimintaa. Tästä on
seurauksena, että yhdessä tai useammassa jäsenvaltiossa eläkkeisiin
oikeutettuja henkilöitä on sosiaaliturvajärjestelmään kuuluvan
vakuutuksen nojalla pidettävä työntekijöinä asetuksen säännösten
merkityksessä, vaikka henkilöt eivät harjoittaisi ammatti- tai
liiketoimintaa. Edellytyksenä on kuitenkin, ettei heihin sovelleta
erityissäännöksiä.
Asetuksen N:o 1408/71 III osaston 1 luvun 5 jakson 27-33 artiklassa
säädetään eläkeläisiä ja heidän perheenjäseniään koskevista
erityissäännöksistä. Asetuksen 34 artiklan nojalla näitä säännöksiä
sovelletaan yksinomaan eläkeläisiin, joilla on muutoin kuin
ammatti- tai liiketoiminnan perusteella oikeus luontoisetuihin
mukaan lukien passiiviset eläkeläiset.
EY:n tuomioistuin korosti kuitenkin, että asetuksen N:o 1408/71 31
artiklassa käsitellään tällaisen vakuutetun henkilön oikeutta
luontoisetuun, kun etuuden saaminen on välttämätöntä muussa
jäsenvaltiossa kuin asuinvaltiossa tapahtuvan oleskelun aikana.
Toisaalta vakuutetun henkilön oikeuksista luontoisetuihin, silloin
kun hän on oleskellut toisessa jäsenvaltiossa saadakseen
asianmukaista hoitoa, säädetään asetuksen 22 artiklan 1 kohdan c
alakohdassa.
Asetuksen N:o 1408/71 viitauksella työntekijään ei ole tarkoitus
rajoittaa säännöksen soveltamisalaa aktiivisiin työntekijöihin
suhteessa passiivisiin työntekijöihin. Sama viittaus sisältyy
asetuksen 25 ja 26 artiklaan, jotka soveltuvat sekä työttömiin
että eläkettä hakeviin henkilöihin.
Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta myös,
kattaako 22 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan velvollisuus myöntää
vaadittu lupa tilanteet, joissa toimivaltainen laitos on tahallaan
jättänyt hoitomuodon pois luontoisetujärjestelmästään.
EY:n tuomioistuin on aiemmassa ratkaisussaan todennut, että 22
artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesta luvasta päättäessään
toimivaltainen laitos on velvollinen objektiivisesti arvioimaan
lääketieteelliset perusteet luvan myöntämiselle tai epäämiselle.
Arvioinnissa on otettava huomioon henkilön terveydentila, sairauden
tai taudin vakavuus sekä hoidon tehokkuus. Kun toimivaltainen
laitos arvioinnin jälkeen myöntää, että henkilön hakema hoito on
sairauden tai taudin hoidon kannalta tehokasta, laitoksen päätösvalta
rajoittuu asetuksen 22 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan sisältämään
velvoitteeseen olla epäämättä 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan
edellyttämää lupaa.
Lisäksi EY:n tuomioistuin totesi, että asetuksen N:o 1408/71 22
artiklan keskeisistä päämääristä ilmeni, että tarkoituksena oli
antaa lääketieteellisille vaatimuksille olennainen merkitys toimivaltaisen
laitoksen lupaharkinnassa.

RATKAISU:
(1) Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan ja 2
kohdan säännöksiä sovelletaan eläkeläisen oikeuteen saada toimivaltaiselta
laitokselta lupa mennä toisen jäsenvaltion alueelle
saamaan asianmukaista hoitoa, silloin kun eläkeläisellä on jäsenvaltion
lainsäädännön nojalla oikeus luontoisetuun, eikä hän
harjoita ammatti- tai liiketoimintaa.
(2) Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan soveltamisen
edellytykset täyttyvät, kun laitos myöntää, että toisessa
jäsenvaltiossa annettu hoito on välttämätöntä ja tehokasta sairaudesta
tai taudista kärsivän henkilön hoitamiseksi, eikä toimivaltainen
laitos voi tällaisessa tilanteessa evätä 22 artiklan 1
kohdan c alakohdassa vaadittua lupaa.
(3) Asetuksen N:o 1408/71 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan i kohdan
ilmaisu "toimivaltaisen laitoksen puolesta annettaviin luontoisetuuksiin
oleskelu- tai asuinpaikan laitoksesta" viittaa kaikkiin
etuuksiin, joita se jäsenvaltion laitos, jonka puoleen henkilö
kääntyy, voi 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla annetun
luvan perusteella myöntää, vaikka se olisi velvollinen suorittamaan
etuuksia hallinnoimansa lainsäädännön perusteella.

TOSISEIKAT: EY:n tuomioistuimelta oli jo vuonna 1977 pyydetty
ennakkoratkaisua asetuksen N:o 1408/71 tulkinnasta. Pääkäsittelyssä
oli kyse Alankomaiden sairausvakuutusrahaston johdon ja herra
ja rouva Pierikin välisestä riidasta. Pierikin pariskunta, joka
oli saanut työkyvyttömyyseläkettä Alankomaista, haki Alankomaiden
sairausvakuutusviranomaisilta korvausta Saksassa saadusta sairaanhoidosta
aiheutuneista kustannuksista. EY:n tuomioistuin antoi 16
päivänä maaliskuuta 1978 ennakkoratkaisun. Alankomaiden korkein
oikeus (Centrale Raad van Beroep) katsoi, ettei ennakkoratkaisu
antanut vastausta kaikkiin pääkäsittelyssä ilmenneisiin seikkoihin,
ja esitti EY:n tuomioistuimelle uuden ennakkoratkaisupyynnön.
Korkein oikeus halusi selvittää erityisesti, onko eläkeläisen
käsite asetuksen 71/1408/ETY 31 artiklan merkityksessä suppeampi
kuin työntekijän käsite tämän asetuksen 1 artiklan a kohdassa.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) Asetuksen N:o 1408/71 31 artiklaa sovelletaan toisessa jäsenvaltiossa
asuvaan eläkeläiseen, jolle maksetaan lääkehoito- ja sairauskuluetuuksia
yhden yhteisön jäsenvaltion lainsäädännön nojalla.
(2) Toimivaltainen laitos on velvollinen antamaan 22 artiklan 1
kohdan c alakohdassa vaaditun luvan kaikkeen aiheelliseen sairauden-
tai taudinhoitoon.
(3) Luontoisedut 22 artiklan 1 kohdan c alakohdan i kohdan
merkityksessä tarkoittavat etuuksia, jotka liittyvät tehokkaampaan
hoitoon, kuin on mahdollista saada tai antaa siinä jäsenvaltiossa,
jossa henkilö tavanomaisesti asuu.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
Neuvoston asetukseen N:o 1408/71 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
VI. Liitteeseen VI viitataan ETA-sopimuksen 29 artiklassa,
joka koskee sosiaaliturvaa.
ETA-sopimusta sovellettaessa asetuksen N:o 1408/71 säännöksiä
koskevat seuraavat mukautukset:
a) Asetuksen 1 artiklan J alakohdan kolmatta alakohtaa ei sovelleta.
[b) Asetuksen 10 artiklan 1 kohdan ensimmäistä alakohtaa ei sovelleta
Sveitsin valtakunnalliseen lakiin vanhuus-, jälkeenjääneiden- ja
työkyvyttömyysvakuutuksen lisäetuuksista 1 päivään tammikuuta
1996 asti.]
c) Korvataan 88 artiklassa oleva ilmaisu "perustamissopimuksen 106
artiklan" ilmaisulla "ETA-sopimuksen 41 artiklan".
d) Asetuksen 94 artiklan 9 kohtaa ei sovelleta.
e) Asetuksen 96 artiklaa ei sovelleta.
f) Asetuksen 100 artiklaa ei sovelleta.
g) Lisäys liitteessä I olevaan osaan.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Sairausvakuutuslaki 4.7.1963, SK:364/1963 (muut.
SK:34/1994 [ETA]).
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408 371R0574
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
677J0117
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
182/78:
690J0215
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 9.11.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.