09.10.1974 674J0024

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - EY:n tuomioistuin - Toimivalta - Sosiaalihuolto - Työkyvyttömyys - Asiallinen soveltamisala - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 9.10.1974. Caisse Régionale
d'Assurance maladie de Paris v. Giuseppina Biason. Pariisin Cour
d'Appelin kysymys neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3 2 artiklan
tulkinnasta. Asia 24/74.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
Onko vakuutetulla - joka saa työkyvyttömyyseläkettä, johon hän
saavutti oikeuden sairausvakuutusjärjestelmän alaisuudessa
työskenneltyään yhdessä jäsenvaltiossa, jossa hän myös asui, ja
joka saa täydentävää avustusta tämän eläkkeen nojalla - oikeus
vedota tuolloin voimassa olleen asetuksen N:o 3 2 artiklan 1
kohdan b alakohtaan 1.4.1972-1.10.1972 väliseltä kaudelta, jonka
kuluessa hän muutti Italiaan ja saada täydentävää avustusta
jatkossakin työkyvyttömyyseläkkeensä lisäksi?

EY:n tuomioistuin totesi, että kysymys koski ensisijaisesti sitä,
voiko toisessa jäsenvaltiossa asuva henkilö saada asetuksen N:o 3
nojalla avustuksia. EY:n tuomioistuin totesi, että aluksi oli
selvitettävä, kuuluiko kyseinen etuus asetuksen N:o 3
soveltamisalaan. EY:n tuomioistuin totesi, että se ei voi
ennakkoratkaisupyynnön puitteissa luokitella kyseistä etuutta
Ranskan lainsäädännön valossa. EY:n tuomioistuin voi kuitenkin
avustaa kansallista tuomioistuinta yhteisön oikeuden tulkinnassa.
Asetuksen N:o 3 1 artikla b kohdan mukaan asetus soveltui kaikkeen
jäsenvaltioiden lainsäädäntöön, joka koski sosiaaliturvajärjestelmiä
ja asetuksen 2 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaisia sosiaaliturvan
aloja. Asetuksen N:o 3 2 artiklan 3 kohdan mukaan asetus
ei soveltunut sosiaalihuoltoon ja lääkinnälliseen huoltoon.

Vaikka asetuksen soveltamisen kannalta vaikuttaisi suotavalta
luoda selvä raja niiden lainsäädäntöjärjestelmien välille, jotka
ovat sosiaaliturvaa ja niiden, jotka ovat sosiaalihuoltoa, ei
kuitenkaan voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että lainsäädäntö
voi sen henkilöllisen soveltamisalan, päämäärien ja
soveltamisperiaatteiden vuoksi olla lähellä molempia näitä ryhmiä,
mikä estää kattavan luokituksen. Kun lainsäädäntö ei käsittele
enää sosiaalihuollolle ominaista tarveharkintaa yksittäisissä
tapauksissa, ja kun lainsäädännössä suodaan oikeutetuille
henkilöille laissa määritelty asema, kuuluu lainsäädäntö yhteisön
asetusten tarkoittamaan sosiaaliturvaan. Näin on silloin kuin
lainsäädännössä suodaan täydentävä etuus, joka on yhteydessä
tietyn asteiseen työkyvyttömyyteen ja jonka tarkoituksena on
lisätä työkyvyttömyyseläkkeen määrää. Se, että samassa lainsäädännössä
suodaan etuudensaajille etuja, jotka ovat lähellä
sosiaalihuollon käsitettä, ei voi muuttaa yhteisön asetusten
tarkoittamaa sosiaaliturvaluonnetta etuuksissa, jotka ovat
yhteydessä työkyvyttömyyseläkkeeseen, johon ne liittyvät
automaattisesti. Asetus N:o 3 soveltui sen 2 artiklan 1 kohdan
mukaan kaikkiin työkyttömyysetuuksiin. Asetuksen 1 artiklan s
kohdan mukaan ilmaisua 'etuus' on tulkittava mahdollisimman
laajasti mukaan lukien kaikki niiden osat, jotka maksetaan
julkisista varoista, arvonsäilyttävät korotukset ja lisäavustukset
mukaanlukien.

Näin nyt kyseessä oleva etuus oli ETY:n perustamissopimuksen
51 artiklan ja sen toteuttamiseksi säädettyjen asetusten
tarkoittamaa sosiaaliturvaa. Kansallisen tuomioistuimen
kysymyksen johdosta oli tarvetta vastata myös siihen,
voitiinko tällainen etuus keskeyttää, koska etuudensaaja
oli muuttanut asumaan toiseen jäsenvaltioon, siitä valtiosta,
jossa oikeus saavutettiin ja jonka lainsäädännön mukaan
etuutta voitiin maksaa ainoastaan tämän valtion alueella asuville
henkilöille. Asetuksen n:o 3 10 artiklan 1 kohdan mukaan yhden tai
useamman jäsenvaltion lainsäädännön mukaan maksettavia etuuksia ei
saa vähentää, muuttaa, keskeyttää, peruuttaa tai takavarikoida sen
vuoksi, että etuuden saaja asuu muun jäsenvaltion alueella kuin
sen, jossa etuuksien maksamisesta vastuussa oleva laitos
sijaitsee.

RATKAISU:
Vakuutetulla henkilöllä - joka saa sairausvakuutusjärjestelmässä
ansaittua työkyvyttömyyseläkettä työskenneltyään jäsenvaltiossa,
jossa myös asui, ja joka saa tämän eläkkeen nojalla täydentävää
avustusta - on oikeus saada edelleen tällaista avustusta, jos hän
muuttaa toiseen jäsenvaltioon edellyttäen, että tällainen avustus
kuuluu asetuksen N:o 3 soveltamisalaan. Näin on, vaikka täydentävä
avustus olisi kansallisen lainsäädännön mukaan rajoitettu maassa
asuviin henkilöihin.

TOSISEIKAT:
Neiti Giuseppina Biasonilla oli 15.6.1971 lähtien ollut oikeus
Ranskan sosiaaliturvajärjestelmän mukaiseen työkyvyttömyyseläkkeeseen.
Biasonilla oli oikeus myös täydentävään avustukseen,
joka myönnettiin Ranskassa asuville työkyvyttömyysetuuden
saajille. Kun Biason muutti Italiaan keskeytettiin
tämä täydentävä avustus Ranskan lainsäädännön ja
Ranskan ja Italian välillä 11.1.1957 solmitun täydentävän
sopimuksen nojalla. Biason valitti päätöksestä. Ylioikeus (Cour
d'Appel) pyysi EY:n tuomioistuimelta asiassa ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
Täydentävää avustusta - joka myönnetään jäsenvaltion lainsäädännön
mukaan ja joka turvaa työkyvyttömille asukkaille vähimmäistyökyvyttömyyseläkkeen,
tulee asetuksen N:o 3 ja N:o 1408/71
tarkoittamien työntekijöiden osalta, jotka saavat kyseisestä
jäsenvaltiosta työkyvyttömyyseläkettä - tulee pitää asetuksen N:o
3 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja asetuksen N:o 1408/71 4
artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittamana työkyvyttömyysetuutena.
Jos etuuteen oikeutettu henkilö asui työkyvyttömyyden
ilmaantuessa jäsenvaltiossa, jossa täydentävän avustuksen
maksamisesta vastuussa oleva laitos sijaitsee, ei asetuksen
N:o 3 ja N:o 1408/71 10 artiklan mukaan täydentävää
avustusta voida keskeyttää sen vuoksi, että kyseinen henkilö on
muuttanut asumaan toiseen jäsenvaltioon.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
358R0003
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
24/74
688J0236
685J0379
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 19.2.1996
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.