04.12.1974 674J0041

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Maahantulo-oikeus - Rajoitus - Yleinen järjestys - Turvallisuus - Henkilökohtainen käyttäytyminen - Direktiivi - Välitön oikeusvaikutus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 4.12.1974. Van Dyun vs. Home Office.
Englannin High Court of Justicen kysymykset työntekijöiden vapaata
liikkuvuutta koskevien säännösten tulkinnasta. Asia 41/74.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n
tuomioistuimelta, onko ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklalla
välitön oikeusvaikutus. EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan,
että jäsenvaltioille asetetaan ETY:n perustamissopimuksen 48
artiklassa selkeä velvoite, joka ei edellytä yhteisön toimielinten
tai jäsenvaltioiden osalta jatkotoimenpiteitä, eikä jätä näille
täytäntöönpanon osalta minkäänlaista harkintavaltaa. ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdassa määritellään
työntekijöiden vapaan liikkuvuuden periaatteen turvaamat oikeudet
ja säädetään rajoituksista, jotka ovat oikeutettuja yleisen
järjestyksen tai turvallisuuden taikka kansanterveyden vuoksi.
Näiden rajoitusten soveltaminen on kuitenkin oikeudellisen
valvonnan alaista, joten jäsenvaltion oikeus vedota artiklassa
mainittuihin rajoituksiin ei estä ETY:n perustamissopimuksen 48
artiklaa luomasta henkilöille oikeuksia, joihin he voivat vedota
ja joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava. EY:n
tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklalla
on välitön oikeusvaikutus.

Kansallinen tuomioistuin kysyi lisäksi EY:n tuomioistuimelta,
luoko neuvoston direktiivi 64/221/ETY yksilöille oikeuksia, joihin
he voivat vedota kansallisissa tuomioistuimissa. Tältä osin EY:n
tuomioistuin katsoi selvitetyksi, että käsiteltävänä olevassa
tapauksessa ainoa olennainen direktiivin säännös on 3 artiklan 1
kohta, jossa todetaan, että yleisen järjestyksen ja turvallisuuden
vuoksi käyttöön otettujen toimenpiteiden on perustuttava yksinomaan
yksilön henkilökohtaiseen käyttäytymiseen. Iso-Britannia
vetosi ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklaan ja väitti,
ettei direktiivillä voi olla välitöntä oikeusvaikutusta.

EY:n tuomioistuin katsoi, että asetukset ovat ETY:n
perustamissopimuksen 189 artiklan nojalla suoraan sovellettavia ja
ne ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä on välitön
oikeusvaikutus. Tämä ei kuitenkaan merkitse, etteikö myös muilla
artiklassa mainituilla toimenpiteillä voisi olla vastaavia
vaikutuksia. EY:n tuomioistuin totesi, että olisi vastoin
direktiiveille ETY:n perustamissopimuksen 189 artiklassa
vahvistettua sitovaa vaikutusta, jos yksilöiltä evättäisiin
mahdollisuus vedota direktiiveissä jäsenvaltioille asetettuihin
velvoitteisiin. Tällaisen toimenpiteen tehokkuus heikentyy, jos
yksilöiden ei sallita vedota säännökseen kansallisessa
tuomioistuimessa ja jos viimeksi mainittujen ei sallita ottaa
säännöstä huomioon osana yhteisön oikeutta. Näin on erityisesti
silloin, kun yhteisön viranomaiset ovat direktiivin välityksellä
asettaneet jäsenvaltioille velvoitteen toimia tietyllä tavalla.
ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla osoittaa lisäksi, että
yksilöt voivat vedota tällaisiin toimiin kansallisissa
tuomioistuimissa. EY:n tuomioistuimen mielestä oli välttämätöntä
selvittää, onko direktiivin 64/221/ETY 3 artiklan 1 kohta luonteeltaan,
yleiseltä rakenteeltaan ja sanamuodoltaan sellainen,
että sillä on välittömiä oikeusvaikutuksia jäsenvaltioiden ja
kansalaisten välisissä suhteissa. Kyseisellä artiklalla on
tarkoitus rajoittaa ulkomaalaisten maahantulosta ja karkottamisesta
vastuussa oleville viranomaisille kansallisessa lainsäädännössä
varattua harkintavaltaa. Jos säännöksen tarkoitus ja
tarkka sisältö herättävät tulkintakysymyksiä, nämä kysymykset
voidaan ratkaista kansallisissa tuomioistuimissa ottaen huomioon
ETY:n perustamissopimuksen 177 artiklan mukainen menettely. EY:n
tuomioistuin katsoi, että direktiivin 64/221/ETY 3 artiklan 1
kohta luo yksilöille oikeuksia, joita jäsenvaltioiden kansallisten
tuomioistuinten on suojeltava.

Kolmantena kysymyksenä kansallinen tuomioistuin tiedusteli,
tarkoittavatko ETY:n perustamissopimuksen 48 artikla ja direktiivi
64/221/ETY, että jäsenvaltio voi ottaa arvioinnissaan huomioon
sellaisia henkilökohtaiseen käyttäytymiseen liittyviä seikkoja,
kuten henkilön jäsenyyden järjestössä, jonka toimintaa voidaan
pitää yleisen edun vastaisena, tai mahdollisen työsuhteen
tällaiseen järjestöön. EY:n tuomioistuin halusi selvittää, voiko
yllä mainittu jäsenyys itsessään olla henkilökohtaista
käyttäytymistä. Siitä huolimatta, ettei henkilön aiempi jäsenyys
voi yleensä oikeuttaa puuttumaan vapaaseen liikkuvuuteen, nykyistä
jäsenyyttä voidaan arvioida osana hänen henkilökohtaista
käyttäytymistään, sillä se on osoitus hänen vapaaehtoisesta
osallistumisestaan järjestön toimintaan tai järjestäytymiseen sekä
sen tavoitteisiin ja periaatteisiin. Toisena ongelmana
käsiteltävänä olevassa tapauksessa on se, jos jäsenvaltio pitää
järjestön toimintaa yleisen järjestyksen vastaisena, mutta
toimintaa ei kuitenkaan ole kielletty kansallisessa
lainsäädännössä. Yleisen järjestyksen käsitettä tulee tulkita
suppeasti, jäsenvaltiot eivät voi päättää siitä yksipuolisesti
ilman yhteisön toimielinten valvontaa. Olosuhteet, jotka
oikeuttavat vetoamaan yleiseen järjestykseen, voivat vaihdella
jäsenvaltioittain ja aikakausittain. Siksi on välttämätöntä, että
toimivaltaisille kansallisille viranomaisille annetaan
harkintavaltaa ETY:n perustamissopimuksen rajoissa. Tästä on
seurauksena, että kun jäsenvaltion toimivaltainen viranomainen on
määritellyt selkeästi kantansa tietyn järjestön suhteen ja
ryhtynyt vastustamaan järjestön toimintaa hallinnollisin
toimenpitein, jäsenvaltio ei voi päättää olosuhteisiin nähden
sopimattomiksi katsomiensa viranomaistoimien laittomuudesta
ennenkuin viranomaisella on ollut mahdollisuus vedota yleisen
järjestyksen periaatteeseen.

Lopuksi oli selvitettävä, onko jäsenvaltio oikeutettu yleisen
järjestyksen turvaamiseksi estämään toisen jäsenvaltion
kansalaista ryhtymästä palkattuun järjestötyöhön alueellaan, jos
vastaavaa rajoitusta ei ole asetettu jäsenvaltion omille
kansalaisille. ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 3 kohdassa
säädetään rajoituksista, jotka ovat oikeutettuja yleisen
järjestyksen, turvallisuuden ja kansanterveyden vuoksi. Näitä
rajoituksia sovelletaan mm. oikeuteen hyväksyä työtarjous,
oikeuteen liikkua vapaasti tässä tarkoituksessa jäsenvaltion
alueella ja työnhakuun liittyvään oleskeluoikeuteen. Mikäli
rajoitus soveltuu tiettyyn tapaukseen, toisen jäsenvaltion
kansalaiselta voidaan evätä maahantulo- ja oleskeluoikeus
jäsenvaltion alueella. Lisäksi kansainvälisen oikeuden
periaatteisiin kuuluu, että jäsenvaltio ei voi estää omien
kansalaistensa maahantuloa tai oleskelua. Tästä seuraa, että
jäsenvaltio voi, kun se pitää sitä välttämättömänä, estää toisen
jäsenvaltion kansalaiselta työntekijöiden vapaan liikkuvuuden
suojan vetoamalla yleiseen järjestykseen, kun kansalainen aikoo
hyväksyä työtarjouksen, vaikka jäsenvaltio ei aseta vastaavaa
rajoitusta omille kansalaisilleen.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklalla on jäsenvaltioiden
oikeusjärjestyksissä välitön oikeusvaikutus, ja se luo yksilöille
oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on suojeltava.
(2) Neuvoston direktiivin 64/221/ETY 3 artiklan 1 kohta luo
yksilöille oikeuksia, joihin he voivat vedota jäsenvaltioiden
kansallisissa tuomioistuimissa ja joita kansallisten
tuomioistuinten on suojeltava.
(3) ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklaa ja direktiivin
64/221/ETY 3 artiklan 1 kohtaa on tulkittava siten, että
jäsenvaltio voi, kun se määrää yleiseen järjestykseen perustuvista
rajoituksista, ottaa yksilön henkilökohtaisena käyttäytymisenä
huomioon hänen jäsenyytensä järjestössä, jonka toimintaa
jäsenvaltio pitää vahingollisena, mutta jonka toiminta ei ole
laitonta kyseisessä valtiossa. Tähän ei vaikuta se, ettei
vastaavaa rajoitusta ole asetettu jäsenvaltion omille
kansalaisille, jotka haluavat aloittaa työsuhteen kyseisessä
järjestössä.

TOSISEIKAT: Alankomaiden kansalainen Yvonne van Dyun, joka oli
ammatiltaan konekirjoittaja, oli saanut sihteerin paikan Isosta-Britanniasta.
Hänen työnantajanaan oli skientologiakirkko. Van
Duyn kuului myös kyseiseen uskonlahkoon. Vaikka järjestön toiminta
ei sinänsä ollut kiellettyä Isossa-Britanniassa, van Duynilta
evättiin maahantulo-oikeus. Järjestön toiminnan katsottiin
muodostavan uhan järjestäytyneelle yhteiskunnalle. Ison-Britannian
korkein oikeus (High Court of Justice) pyysi asiassa EY:n
tuomioistuimelta ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 48 artikla ja neuvoston direktiivin
64/221/ETY 3 artiklan 1 kohta ovat jäsenvaltioiden
oikeusjärjestyksissä välittömästi sovellettavaa oikeutta, ja ne
luovat yksilöille oikeuksia, joita kansallisten viranomaisten on
suojeltava.
(2) Henkilön jäsenyys järjestössä, jonka toimintaa jäsenvaltio
pitää yleisen järjestyksen vastaisena vaikka toimintaa ei ole
laissa kielletty, kuuluu käsitteeseen henkilökohtainen
käyttäytyminen, joka saattaa oikeuttaa direktiivin 64/221/ETY
mukaiset toimenpiteet.
(3) Se, että henkilö tulee maahan tarkoituksenaan aloittaa
työsuhde sellaisessa järjestössä, jota pidetään yleisen
järjestyksen ja turvallisuuden vastaisena, kuuluu myös
henkilökohtaisen käyttäytymisen käsitteeseen, vaikka vastaavaa
rajoitusta ei aseteta omille kansalaisille.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Ulkomaalaislaki 22.2.1991, SK:378/1991.
Ulkomaalaisasetus 18.2.1994, SK:142/1994.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048 364L0221
157E177
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 41/74:
676J0013 677J0030
676J0051 691J0156
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 11.5.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/KP

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.