21.06.1974 674J0002

Sijoittautumisoikeus - Siirtymäkausi - Kansalaisuus - Välitön oikeusvaikutus - Julkisen vallan käyttö - Asianajaja - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 21.6.1974. Jean Reyners vs. Belgian
State. Belgian Conseil d'État'n kysymykset ETY:n perustamissopimuksen
52 ja 55 artiklan tulkinnasta. Tapaus 2/74.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin tiedusteli EY:n tuomioistuimelta,
oliko ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklalla välitön
oikeusvaikutus siirtymäkauden päättymisen jälkeen, vaikka ETY:n
perustamissopimuksen 54 artiklan 2 kohdan ja 57 artiklan 1 kohdan
edellyttämiä direktiivejä ei ollut hyväksytty.
EY:n tuomioistuin lausui, että kansalaisten yhdenvertainen kohtelu
on yksi yhteisön oikeuden perusperiaatteista. ETY:n perustamissopimuksen
7 artiklassa kielletään kaikki kansalaisuuteen perustuva
syrjintä perustamissopimuksen soveltamisalalla, tämän kuitenkaan
rajoittamatta ETY:n perustamissopimuksen erityismääräysten soveltamista.
Kyseinen määräys on luonteeltaan sellainen, että kaikki muiden
jäsenvaltioiden kansalaiset voivat välittömästi vedota siihen.
EY:n tuomioistuin totesi, että ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklassa
säädetään tämän yleisperiaatteen täytäntöönpanosta sijoittautumisvapauden
osalta.
Sijoittautumisvapautta koskevan ETY:n perustamissopimuksen 52
artiklan 1 kohdassa todetaan, että rajoitukset poistetaan asteittain
siirtymäkauden aikana "noudattaen, mitä jäljempänä määrätään".
Tämä artikla sisältää johtavan periaatteen, jonka mukaan
sijoittautumisvapauteen kuuluu oikeus ryhtyä harjoittamaan ja harjoittaa
itsenäistä ammattia niillä edellytyksillä, jotka sijoittautumisvaltion
lainsäädännön mukaan koskevat sen kansalaisia.
Tämän päämäärän saavuttamiseksi siirtymäkauden aikana ETY:n perustamissopimuksen
54 artiklassa säädetään, että neuvosto laatii yleisen
toimintaohjelman, joka pannaan täytäntöön direktiivien avulla.
Näiden vapauttamistoimenpiteiden lisäksi ETY:n perustamissopimuksen
57 artiklassa säädetään direktiivien antamisesta tutkintotodistusten,
todistusten ja muiden muodollista kelpoisuutta osoittavien
asiakirjojen vastavuoroisesta tunnustamisesta ja yleensä
itsenäiseksi ammatinharjoittajaksi ryhtymistä ja toimintaa itsenäisenä
ammatinharjoittajana koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten
määräysten yhteensovittamisesta.
EY:n tuomioistuin lausui, että näiden määräysten tarkoituksena on
saavuttaa kaksi päämäärää. Ensinnäkin sijoittautumisvapautta koskevien
esteiden poistaminen siirtymäkauden aikana. Toiseksi tiettyjen
säännösten hyväksyminen jäsenvaltioiden lainsäädäntöihin
kyseisen vapauden tehokkaan harjoittamisen helpottamiseksi itsenäistä
ammattia harjoittavien henkilöiden toiminta-alueen sosiaalisen
ja taloudellisen yhdentymisen edistämiseksi yhteisössä.
ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklan määräysten vaikutuksista on
päätettävä edellä esitetyn järjestelmän puitteissa.
EY:n tuomioistuin katsoi, että siirtymäkauden päättymisen jälkeen
ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklalla on välitön oikeusvaikutus
riippumatta siitä, että tietyltä alueelta puuttuu ETY:n perustamissopimuksen
54 artiklan 2 kohdan ja 57 artiklan 1 kohdan edellyttämä
direktiivi.
Siirtymäkauden päätyttyä jäsenvaltioilla ei enää ole mahdollisuutta
ylläpitää sijoittautumisvapautta koskevia rajoituksia, sillä
ETY:n perustamissopimuksen 52 artikla on tuon kauden päättymisen
jälkeen itsessään tyhjentävä ja oikeudellisesti täydellinen määräys.
Näissä olosuhteissa ETY:n perustamissopimuksen 54 artiklassa säädetty
"yleinen toimintaohjelma" ja direktiivit ovat merkittäviä
ainoastaan siirtymäkauden aikana, sillä sijoittautumisvapaus on
täysin saavutettu kauden päätyttyä.

Ranskan korkein oikeus (Conseil d'État) pyysi EY:n tuomioistuinta
määrittelemään, mitä tarkoitetaan toiminnalla, joka jatkuvasti tai
tilapäisesti liittyy julkisen vallan käyttöön kyseisessä jäsenvaltiossa
ETY:n perustamissopimuksen 55 artiklan merkityksessä.
Tarkemmin ottaen on kysymys siitä, onko asianajaja toimenkuvaansa
kiinteästi kuuluvan julkisen vallan käytön osalta vapautettu sijoittautumisvapauden
soveltamisesta vai onko asianajajan ammatti
kokonaisuudessaan vapautettu, koska toimintaan kuuluu julkisen
vallan käyttö.
Ottaen huomioon sijoittautumisvapauden ja kansalaisten yhdenvertaisen
kohtelun keskeisen merkityksen ETY:n perustamissopimuksen
luomassa järjestelmässä 55 artiklan 1 kohdan poikkeukselle ei
voida antaa sen tarkoitusperiä laajempaa soveltamisalaa. Kyseisellä
kohdalla varmistetaan, että jäsenvaltio pystyy estämään muun
kuin jäsenvaltion kansalaisen ryhtymisen sellaiseen itsenäisen
ammatinharjoittajan toimintaan, johon liittyy julkisen vallan
käyttöä. Näin ollen on riittävää, että poissulkeminen koskee toimintaa,
johon itsessään liittyy suoraan tai erityisesti julkisen
vallan käyttö.

ETY:n perustamissopimuksen 55 artiklassa myönnetyn poikkeuksen
laajentaminen koskemaan koko ammattikuntaa olisi mahdollista ainoastaan
tapauksissa, joissa julkisen vallan käyttö liittyisi suoraan
tähän ammattiin siten, että sijoittautumisvapaus velvoittaisi
jäsenvaltion sallimaan muiden kuin jäsenvaltion kansalaisten harjoittaa
jopa tilapäisesti julkisille viranomaisille kuuluvaa toimintaa.

Toisaalta sellaisen itsenäisen ammatin osalta, jossa julkisen
vallan käyttöön liittyvät toiminnot ovat erotettavissa ammatin
harjoittamisesta kokonaisuudessaan, poikkeuksen soveltamisalan
laajentaminen ei ole mahdollista.
Asianajajia koskevien yhdenmukaistettujen direktiivien puuttuessa
tämän ammatin harjoittamista säännellään eri jäsenvaltioiden lainsäädännöissä.
Näin ollen sijoittautumisvapauden rajoittamista
voidaan ainoastaan harkita kunkin jäsenvaltion osalta erikseen
ottaen huomioon ammatin järjestäytymiseen ja harjoittamiseen soveltuvat
kansalliset säännökset.
Ammatillinen toiminta, johon kuuluu säännöllinen ja elimellinen yhteys
tuomioistuimiin mukaan lukien pakollinen yhteistyö niiden toiminnassa,
ei sellaisenaan ole yhteydessä julkisen vallan käyttöön.
Asianajajan tyypillisimmät tehtävät, joita ovat asiakkaiden neuvonta,
avustaminen, edustaminen ja puolustaminen tuomioistuimissa,
eivät sisällä julkisen vallan käyttöä. Näin on siitä huolimatta,
että kansallisten säännösten mukaan asianajajan käyttö saattaa
olla pakollista tai että edustaminen saattaa olla oikeudellinen
monopoli. Sen sijaan taas toiminnot, jotka liittyvät julkisen
vallan käyttöön, kuten virallisten asiakirjojen laatiminen, notaarin
tehtävät ym. kuuluvat poikkeuksen soveltamisalaan.

RATKAISU:
(1) Siirtymäkauden päättymisen jälkeen ETY:n perustamissopimuksen
52 artiklalla on välitön oikeusvaikutus riippumatta siitä, että
tietyltä alalta puuttuvat ETY:n perustamissopimuksen 54 artiklan 2
kohdan ja 57 artiklan 1 kohdan edellyttämät direktiivit.
(2) ETY:n perustamissopimuksen 55 artiklan 1 kohdan sisältämän
sijoittautumisvapautta koskevan poikkeuksen soveltaminen rajoittuu
52 artiklassa viitattuun toimintaan, jolla itsellään on suora ja
erityinen yhteys julkisen vallan käyttöön. Tämä kuvaus ei sovellu
asianajajan toimintaan, johon liittyy asiakkaiden neuvonta, avustaminen,
edustaminen ja puolustaminen tuomioistuimissa. Näin on
siitä huolimatta, että kansallisten säännösten mukaan asianajajan
käyttö saattaa olla pakollista tai että edustaminen saattaa olla
oikeudellinen monopoli.

TOSISEIKAT: Reyners on Alankomaiden kansalainen, mutta hän on
syntynyt ja kasvanut Belgiassa. Reyners suoritti Belgian oikeustieteen
tohtorin tutkinnon (docteur en droit belge) vuonna 1957.
Hän ei kuitenkaan saanut harjoittaa asianajajan ammattia Belgiassa,
sillä Belgian laissa säädetään, että ainoastaan belgialaiset
voivat käyttää avocat-nimikettä ja harjoittaa asianajajan ammattia.
Lisäksi vain belgialaiset saivat vannoa asianajajan valan.
Reyners haki asianajajaliitolta (Ordre national des avocats) useaan
otteeseen vapautusta kansalaisuusedellytyksestä. Liiton ohjeiden
mukaisesti Belgiassa annettiin vuonna 1970 kuninkaallinen
asetus, jossa säädetään vastavuoroisuuteen perustuvasta poikkeuksesta
kansalaisuusedellytykseen. Reyners ei kuitenkaan täyttänyt
vastavuoroisuuden edellytyksiä. Hän haki Brysselin korkeimmassa
oikeudessa (Conseil d'État) asetuksen kumoamista. Korkein oikeus
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen
52 ja 55 artiklan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklalla on kansalaisuuteen
perustuvan syrjinnän kiellon osalta välitön oikeusvaikutus jäsenvaltion
ja sen alamaisten välillä ja yksilöllä on artiklan perusteella
oikeuksia, joita kansallisten tuomioistuinten on turvattava.
(2) ETY:n perustamissopimuksen 55 artiklan nojalla sijoittautumisvapaudesta,
jonka saavuttaminen kuuluu ETY:n perustamissopimuksen
52 artiklan välttämättömiin päämääriin, voidaan poiketa ainoastaan
jatkuvasti tai tilapäisesti julkisen vallan käyttöön kyseisessä
jäsenvaltiossa liittyvän toiminnan osalta, kun siihen liittyy lain
ulkopuolisten julkisen vallan valtaoikeuksien täytäntöönpano.
ETY:n perustamissopimuksen 52 artiklan soveltamisen kannalta ei
ole merkitystä sillä, että edellä mainittua toimintaa voidaan
harjoittaa asianajajan ammatin puitteissa ainakaan sikäli, kuin
toiminnat ovat erotettavissa kyseisen ammatin tavanomaisesta harjoittamisesta.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 7 art. vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 52 art. vastaa ETA-sopimuksen 31 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 55 art. vastaa ETA-sopimuksen 32 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki asianajajista 12.12.1958, SK:496/1958, erityisesti 1§, 3§ ja
5§ 2 mom.
Oikeudenkäymiskaari, erityisesti 15:2.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E007 157E008
157E052 157E054
157E055 157E057
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOIHIN TUOMIOISTUIN VIITANNUT:
665J0057
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 2/74:
690J0058 689J0306
688J0003 687J0305
683J0107 677J0011
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 29.10.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.