31.10.1974 674J0015

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Omaisuus - Immateriaalioikeus - Patentti - Suoja - Lisenssi - Kilpailu - Tavaramerkki - Rinnakkaispatentti - Sammumisperiaate - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 31.10.1974. Centrafarm BV and Adriaan
De Peijper vs. Sterling Drug Inc. Alankomaiden Hoge Raadin kysymykset
ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta
koskevien määräysten sekä liittymisasiakirjan 42 artiklan ja ETY:n
perustamissopimuksen 85 artiklan tulkinnasta patenttioikeuksiin.
Tapaus 15/74.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuimelta kysyttiin, estävätkö ETY:n
perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevat
määräykset patentinhaltijaa varmistamasta, etteivät muut markkinoi
patentilla suojattua tuotetta. ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden
vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten ja erityisesti 30
artiklan seurauksena tuonnin määrälliset rajoitukset ja vaikutuksiltaan
vastaavat toimenpiteet ovat jäsenvaltioissa kiellettyjä.
ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklan mukaan nämä määräykset
eivät kuitenkaan estä sellaisia tuontia koskevia rajoituksia ja
kieltoja, jotka ovat oikeutettuja teollisen ja kaupallisen omaisuuden
suojelemiseksi.
Tästä huolimatta 36 artiklasta ilmenee, että vaikka ETY:n perustamissopimus
ei vaikuta jäsenvaltion lainsäädännön mukaisten teollista
ja kaupallista omaisuutta koskevien oikeuksien olemassaoloon,
ETY:n perustamissopimuksen kiellot saattavat kuitenkin
olosuhteiden mukaan vaikuttaa näiden oikeuksien harjoittamiseen.
Siltä osin, kun 36 artiklassa säädetään poikkeuksesta yhteen yhteismarkkinoiden
perusperiaatteista, tämän artiklan nojalla poikkeus
tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteeseen myönnetään
tosiasiassa ainoastaan, kun tarkoituksena on suojella tämän omaisuuden
erityissisältöä.
Teollisen omaisuuden erityissisältöön patenttien osalta kuuluu sen
varmistaminen, että patentinhaltijalle annetaan korvaukseksi keksijän
luovasta työstä yksinoikeus keksinnön teolliseen hyväksikäyttöön
ja oikeus saattaa teolliset tuotteet joko itse tai myöntämällä
lisenssejä kolmansille osapuolille ensimmäisenä vaihdantaan
sekä oikeus vastustaa patenttinsa loukkaamista.
Kansallinen teollista ja kaupallista omaisuutta koskeva lainsäädäntö,
jossa todetaan, ettei patentinhaltija ole käyttänyt laissa
säädettyjä oikeuksiaan, kun suojattua tuotetta markkinoidaan toisessa
jäsenvaltiossa sillä seurauksella, että patentinhaltija voi
estää tuotteen maahantuonnin omaan jäsenvaltioonsa, kun tuotetta
on markkinoitu toisessa jäsenvaltiossa, saattaa muodostaa esteen
tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle.
EY:n tuomioistuin totesi, että tuotteiden vapaan liikkuvuuden
rajoittaminen saattaa olla perusteltua teollisoikeuksien suojelemiseksi,
kun tuotteet ovat peräisin jäsenvaltiosta, jossa niitä ei
voida patentoida ja kolmas osapuoli on valmistanut ne ilman patentinhaltijan
suostumusta tai silloin kun rinnakkaiset patentinhaltijat
ovat toisistaan oikeudellisesti ja taloudellisesti riippumattomia.
Poikkeaminen tavaroiden vapaan liikkuvuuden periaatteesta
ei kuitenkaan ole oikeutettua, kun patentinhaltija tai hänen
suostumuksellaan joku muu on saattanut tuotteen laillisesti markkinoille
toisessa jäsenvaltiossa.

Itse asiassa, jos patentinhaltija pystyisi estämään itse markkinoimiensa
tai hänen suostumuksellaan markkinoitujen suojattujen
tuotteiden tuonnin, hänellä olisi mahdollisuus kansallisten markkinoiden
jakamiseen. Tällä tavoin hänellä olisi mahdollisuus rajoittaa
jäsenvaltioiden välistä kauppaa tilanteissa, jotka eivät
edellyttäisi tällaisia rajoituksia rinnakkaispatentista johtuvan
yksinoikeuden sisällön varmistamiseksi.
Pääkäsittelyn vastaaja väittää tässä yhteydessä, että kansallisten
säännösten ja käytännön sisältämien erojen vuoksi täysin vastaavaa
tai rinnakkaista patenttia ei voi olla olemassa.
Teollista omaisuutta koskevien yhtenäisten kansallisten säännösten
puutteesta johtuvista eroista huolimatta suojatun keksinnön identiteetti
on selvästi rinnakkaispatenttien käsitteelle välttämätön
osa, ja sen vahvistaminen kuuluu tuomioistuinten tehtäviin.
EY:n tuomioistuin vastasi kysymykseen, että jäsenvaltion kansalliseen
lainsäädäntöön perustuva patentinhaltijan oikeus kieltää
kyseisessä valtiossa patentilla suojatun tuotteen myynti, kun
tuotetta markkinoi toisessa jäsenvaltiossa joko patentinhaltija
itse tai tuotetta markkinoidaan hänen luvallaan, on ETY:n perustamissopimuksen
tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteismarkkinoilla
koskevien määräysten vastainen.

RATKAISU:
(1) Jäsenvaltion kansalliseen lainsäädäntöön perustuva patentinhaltijan
oikeus kieltää kyseisessä valtiossa patentilla suojatun
tuotteen myynti, kun tuotetta markkinoi toisessa jäsenvaltiossa
joko patentinhaltija itse tai tuotetta markkinoidaan hänen luvallaan,
on ETY:n perustamissopimuksen tavaroiden vapaata liikkuvuutta
yhteismarkkinoilla koskevien määräysten vastainen.
(2) Tässä yhteydessä ei ole tarpeen tietää, kuuluvatko patentinhaltija
ja yritys, jolle se on myöntänyt lisenssejä samaan yritysten
yhteenliittymään.
(3) Sillä ei myöskään ole merkitystä, että viejä- ja tuojajäsenvaltion
hinnoissa on eroja, jotka johtuvat viejävaltiossa hyväksytyistä
tuotteiden hintojen tarkkailua koskevista hallinnollisista
toimenpiteistä.
(4) Lääkeaineeseen liittyvän patentin omistaja ei voi välttyä
tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevan yhteisön lainsäädännön
vaikutuksilta tarkoituksena tuotteen jakelun valvonta yleisön
suojelemiseksi niissä esiintyviltä virheiltä.
(5) Liittymisasiakirjan 42 artiklaa ei voida soveltaa patentinhaltijan
Yhdistyneessä kuningaskunnassa markkinoille saattamien tai
hänen suostumuksellaan markkinoille saatettujen tuotteiden ennen 1
päivää tammikuuta 1975 tapahtuneen tuonnin estämiseksi Alankomaihin.
(6) ETY:n perustamissopimuksen 85 artikla ei vaikuta samaan ryhmittymään
kuuluvien isäntäyhtiön ja tytäryhtiön asemassa olevien
yritysten välisiin sopimuksiin tai yhdenmukaistettuihin menettelytapoihin,
jos yritykset muodostavat taloudellisen yksikön, jonka
sisällä tytäryhtiöllä ei ole todellista vapautta päättää toimenpiteistään
markkinoilla ja jos sopimukset tai menettelytavat koskevat
ainoastaan yritysten sisäistä tehtävien jakoa.

TOSISEIKAT: Amerikkalaisella Sterling Drug -yhtiöllä (SD) on rinnakkaispatentteja
acidum nalidixicum -nimisen lääkeaineen valmistustapaan
useissa eri jäsenvaltioissa, ja se on hankkinut tuotteelle
tavaramerkin Negram. SD on myöntänyt hallinnassaan oleville
tytäryhtiöille tuotteen valmistus- tai myyntilisenssin.
Centrafarmin johtaja De Peijper toi Alankomaihin SD:n englantilaisen
ja saksalaisen tytäryhtiön lisenssillä valmistamaa tuotetta
ilman erityistä sopimusta SD:n kanssa. Maahantuomalla lääkeainetta
Englannista Centrafarm hyötyi huomattavasta hinnanerosta.
Sterling Drug vaati Rotterdamin alioikeudessa, että Centrafarmia
estetään loukkaamasta SD:n patenttioikeuksia. Alioikeus hylkäsi
kanteen. SD valitti ylioikeuteen (Gerechtshof), joka ratkaisi
kanteen SD:n eduksi. Centrafarm ja de Peijper valittivat ylioikeuden
päätöksestä korkeimpaan oikeuteen (Hoge Raad). Korkein oikeus
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen
tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien määräysten ja 85
artiklan sekä liittymissopimuksen 42 artiklan tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
ETY:n perustamissopimuksen 30 artikla estää tavaramerkin käyttämisen
rinnakkaistuonnin kieltämiseen. Tällainen toiminta on myös
ETY:n perustamissopimuksen 36 artiklan vastaista.
Yhteisön alueella laillisesti liikkeelle laskettu tuote on saatettava
vapaaseen vaihdantaan yhteismarkkinoilla, ellei yhteisön
oikeuden mukainen yleinen etu toisin edellytä. ETY:n perustamissopimuksen
36 artiklan nojalla teollisen ja kaupallisen omaisuuden
suojeleminen on sallittua ainoastaan, jos omaisuuden erityissisältö
sitä edellyttää. Kyseisessä tapauksessa rajoitus ulottuu suojeltavan
omaisuuden erityissisällön ulkopuolelle. ETY:n perustamissopimuksen
36 artiklan poikkeusta ei voida soveltaa kyseiseen
tapaukseen.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 85 art. vastaa ETA-sopimuksen 53 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 30 art. vastaa ETA-sopimuksen 11 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 36 art. vastaa ETA-sopimuksen 13 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Patenttilaki 15.12.1967, SK:550/1967 (muut. SK:1409/1992 [ETA]),
erityisesti 3:§n 3 mom. 2 kohta.
Tavaramerkkilaki 10.1.1964, SK:7/1964.
Laki kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992 [ETA].
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E085 172B042
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
15/74:
680J0055 680J0187
684J0019 687J0030
689A0068
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 27.8.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.