28.05.1974 673J0187

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Siirtotyöläinen - Sosiaaliturva - Vammainen - Kansallinen lainsäädäntö - Asiallinen soveltamisala - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 28.5.1974. Odette Callemeyn vs.
Belgian State. Tournain Tribunal du travailin kysymykset neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 4 ja 7 artiklan tulkinnasta. Tapaus
187/73.

OIKEUSKYSYMYS:
Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n tuomioistuimelta seuraavaa:
(1) Kuuluuko 27.6.1969 annetun lain mukainen vammaisille
tarkoitettu etuusjärjestelmä työntekijöiden osalta neuvoston
asetuksen (ETY) N:o 1408/71 soveltamisalaan? Toisin sanoen
käsittääkö asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan luettelo kansallisen
lainsäädännön vammaisille myönnettäviä avustuksia koskevat
säännökset, kun säännökset koskevat työntekijöitä?
(2) Syrjäyttääkö neuvoston asetus N:o 1408/71 Euroopan neuvoston
jäsenvaltioiden 11.12.1953 vanhuuden, työkyvyttömyyden ja
jälkeenjääneiden osalta tekemän väliaikaisen
sosiaaliturvasopimuksen, johon viitataan asetuksen N:o 1408/71 7
artiklassa, jos se on etuudensaajille edullisempi?

EY:n tuomioistuin totesi, että kansallinen tuomioistuin halusi
ensimmäisellä kysymyksellään selvittää, käsittävätkö asetuksen N:o
1408/71 4 artiklan mukaiset etuudet kansallisen lainsäädännön
mukaan vammaisille myönnettävät etuudet, kun etuudet koskevat
työntekijöitä. Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan mukaan
asetusta sovelletaan kaikkeen lainsäädäntöön, joka koskee
artiklassa määrättyjä sosiaaliturvan aloja. Saman artiklan 4
kohdassa säädetään toisaalta, että asetusta ei sovelleta
sosiaalihuoltoon ja lääkinnälliseen huoltoon. EY:n tuomioistuin
totesi, että vaikka selvän rajan vetäminen sosiaaliturvaa koskevan
ja sosiaalihuoltoa (sosiaaliapua) koskevan lainsäädännön välille
voi näyttää asetuksen soveltamisen kannalta tavoiteltavalta, ei
silti voida sulkea ulkopuolelle sitä mahdollisuutta, että jotkut
lait voivat kuulua molempiin kategorioihin. Tämä johtuu
henkilöryhmistä, joihin lakeja sovelletaan, sekä säännösten
päämääristä ja soveltamistavasta. Yleistyksiä ei näin voida tehdä.
Lainsäädäntö, joka koskee vammaiselle myönnettävää avustusta, on
joiltain ominaisuuksiltaan sosiaaliavun luonteinen; erityisesti
koska laki perustuu tarveharkintaan eikä siinä edellytetä
työskentelykausia eikä myöskään jäsenyyttä tai vakuutusmaksuja.
Laki on kuitenkin lähellä sosiaaliturvaa siltä osin kuin siinä
suodaan etuudensaajalle lailla turvattu asema. Tällaisella
lainsäädännöllä on kaksoistehtävä, kun otetaan huomioon laajasti
määritelty etuuteen oikeutettujen henkilöiden piiri. Toisaalta
etuus turvaa vähimmäistoimeentulon vammaiselle, joka on täysin
sosiaaliturvajärjestelmän ulkopuolella. Toisaalta etuus suo
täydentävää turvaa pysyvästi työkyvyttömälle henkilölle, jolla on
oikeus sosiaaliturvaetuuksiin. Asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1
kohdan b alakohdan mukaan asetus soveltuu työkyvyttömyysetuuksiin,
mukaan lukien ne joiden tarkoituksena on ansiokyvyn ylläpitäminen
tai parantaminen. Asetuksen 1 artiklan t kohdan ilmaisu 'etuus'
taas täytyy ymmärtää mahdollisimman laajasti. Ilmaisulla
tarkoitetaan kaikkia etuuksia mukaan lukien kaikki niiden osat,
jotka maksetaan julkisista varoista, arvon säilyttävät korotukset
ja lisäavustukset, joihin sovelletaan III osaston säännöksiä. EY:n
tuomioistuin totesi, että jäsenvaltion lainsäädäntö - jossa
turvataan työntekijälle tai sellaisena pidettävälle työkyvyttömyyseläkkeeseen
oikeutetulle henkilölle laissa turvattu
oikeus 'etuuteen' - kuuluu niiltä osin kuin se koskee
työntekijöitä ETY:n perustamissopimuksen 51 artiklan tarkoittaman
sosiaaliturvan alaan ja 51 artiklan nojalla säädetyn asetuksen
soveltamisalaan, vaikka lainsäädäntö kuuluisi toisenlaisten
etuudenssajien osalta soveltamisalan ulkopuolelle. Vaikeudet,
joita voi aiheutua yhteisön asetusten soveltamisesta näihin
säännöksiin, eivät saa haitata oikeutta, joka asetuksen N:o
1408/71 1 artiklan a kohdan tarkoittamilla työntekijöillä on
yhteisön sosiaalilaisäädännön nojalla. Näin on aina, kun asetuksen
1 artiklan a kohdan tarkoittama työntekijä kuuluu aikaisemman
työskentelynsä nojalla jäsenvaltion sosiaaliturvajärjestelmään.
EY:n tuomioistuin totesi lisäksi, että neuvoston asetuksen (ETY)
N:o 1612/68 7 artiklan 1 ja 2 kohdan mukaan työntekijällä, joka on
jäsenvaltion kansalainen, on oikeus nauttia toisen jäsenvaltion
alueella samoista sosiaalisista ja verotuksellisista eduista kuin
kansalliset työntekijät.

EY:n tuomioistuin totesi, että kansallinen tuomioistuin halusi
toisella kysymyksellään selvittää, syrjäyttääkö asetus N:o 1408/71
11.12.1953 Pariisissa solmitun vanhusten, työkyvyttömien ja
jälkeenjääneiden sosiaaliturvajärjestelmiä koskevan Euroopan
väliaikaisen sosiaaliturvasopimuksen niiltä osin kuin asetus on
etuuksiin oikeutetuille edullisempi. EY:n tuomioistuin totesi,
että asetuksen N:o 1408/71 7 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaan
asetuksen säännökset eivät vaikuta Euroopan neuvoston
jäsenvaltioiden 11.12.1953 Pariisissa tekemiin väliaikaisiin
sosiaaliturvasopimuksiin. Euroopan väliaikaisten
sosiaaliturvasopimusten 5 artiklan mukaan sopimukset eivät kumoa
kansallista lainsäädäntöä, kansainvälisiä sopimuksia tai kahden- tai
monenvälisiä sopimuksia niiltä osin kuin ne ovat etuuksiin
oikeutetuille edullisempia. Näin asetuksen N:o 1408/71
soveltaminen ensisijaisesti - suhteessa Euroopan väliaikaisiin
sosiaaliturvasopimuksiin niiltä osin kuin asetus on etuuksiin
oikeutetuille edullisempi - ei riko näitä sopimuksia eikä näin
myöskään asetuksen 7 artiklan 1 kohdan b alakohtaa.

RATKAISU:
(1) Neuvoston asetuksen N:o 1408/71 4 artiklan 1 kohdan b
alakohdassa mainitut etuudet käsittävät kansallisten säännösten
mukaan vammaisille myönnettävän etuuden siltä osin kuin nämä
säännökset koskevat asetuksen 1 artiklan a kohdan tarkoittamia
työntekijöitä ja säännökset suovat lailla turvatun oikeuden
etuuksien saamiseen.
(2) Neuvoston asetus N:o 1408/71 on henkilöllisen ja asiallisen
soveltamisen osalta ensisijainen suhteessa asetuksen 7 artiklan 1
kohdan b alakohdassa viitattuun Pariisissa 11.12.1953 tehtyyn
Euroopan väliaikaiseen sosiaaliturvasopimukseen
sosiaaliturvajärjestelmistä vanhuksille, työkyvyttömille ja
jälkeenjääneille siltä osin kuin asetus on etuuksiin oikeutetuille
edullisempi kuin kyseinen sopimus.

TOSISEIKAT:
Odette Callemeyn on Ranskan kansalainen, joka avioiduttuaan
24.8.1957 belgialaisen Roger Verbeken kanssa on asunut Belgiassa.
Hänellä on pysyvä 70 %:n työkyvyttömyys, jonka johdosta hän sai
työntekijänä etuutta Belgian sairaus- ja työkyvyttömyysvakuutuksen
nojalla. Rva Callemeyn haki 9.3.1972 asianomaiselta belgialaiselta
viranomaiselta (Belgian Ministry of Social Security) Belgian
27.6.1969 annetun lain mukaista yleistä, vammaisille tarkoitettua
etuutta. Hakemus hylättiin 26.2.1976, koska hakija ei täyttänyt
yleistä vammaisille tarkoitettua etuutta koskevan lain kansalaisuusvaatimusta.
Hakija ei myöskään täyttänyt 11.12.1953 solmitun
vanhusten, työkyvyttömien ja jälkeenjääneiden sosiaaliturvajärjestelmiä
koskevan Euroopan väliaikaisen sosiaaliturvasopimuksen
mukaisia edellytyksiä. Rva Callemeyn valitti hylkäyspäätöksestä
alioikeuteen (Tribunal du Travail), joka pyysi EY:n tuomioistuimelta
ennakkoratkaisua.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Jäsenvaltion lainsäädännön yleisiä säännöksiä, joilla
säädetään rahallisista etuuksista vammaisille, jotka asuvat
vakinaisesti jäsenvaltiossa, tulee pitää asetuksen N:o 1408/71 4
artiklan 1 kohdan b alakohdan tarkoittamina työkyvyttömyysetuuksina
siltä osin kuin ne koskevat asetuksen N:o 1408/71 tarkoittamia
työntekijöitä, joilla on tuossa jäsenvaltiossa oikeus
etuuksiin pakollisen työkyvyttömyysvakuutuksen nojalla.
(2) Euroopan väliaikaista sosiaaliturvasopimusta vanhusten,
työkyvyttömien ja jälkeenjääneiden sosiaaliturvajärjestelmistä,
joka solmittiin 11.12.1953 Pariisissa, ei tule soveltaa, kun
asetuksen N:o 1408/71 säännökset ovat edullisempia
etuudensaajille, jotka ovat jäsenvaltion kansalaisia.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
371R1408
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 187/73
684J0157 688J0236
691J0078 693J0058
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 25.11.1994
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/ER

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.