12.02.1974 673J0152

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Syrjintä - Peitelty syrjintä - Korvaus - Yhdenvertainen kohtelu - Julkishallinnon palvelussuhde - Työsuhde - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 12.2.1974. Giovanni Maria Sotgiu vs.
Deutsche Bundespost. Saksan Bundesarbeitsgerichtin kysymykset
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohdan ja asetuksen N:o
1612/68 7 artiklan 1 kohdan tulkinnasta. Tapaus 152/73.

OIKEUSKYSYMYS: EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklassa turvataan työntekijöiden vapaa
liikkuvuus yhteisön alueella. Tämän vuoksi artiklan 2 kohdassa
määrätään, että kaikki kansalaisuuteen perustuva jäsenvaltioiden
työntekijöiden syrjintä, joka liittyy työsopimusten tekemiseen,
palkkaukseen ja muihin työsuhteen ehtoihin, tullaan poistamaan.
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohdassa todetaan, että
nämä määräykset eivät koske julkishallinnon palvelussuhteita.
EY:n tuomioistuin päätti tutkia tämän poikkeusmääräyksen laajuutta.
Tuomioistuin totesi ottaen huomioon vapaan liikkuvuuden ja
työntekijöiden yhdenvertaisen kohtelun perustavaa laatua olevan
luonteen, että ETY:n perustamissopimuksen järjestelmässä 48 artiklan
4 kohdan poikkeusmääräystä ei voida soveltaa laajemmin kuin
mikä on ollut kyseisen määräyksen tarkoitus. Ne edut, joiden suojelemisesta
poikkeusmääräyksessä on kysymys, voidaan turvata rajoittamalla
ulkomaalaisten työntekijöiden pääsyä tiettyihin tehtäviin
julkisella sektorilla. Määräys ei kuitenkaan oikeuta syrjivään
menettelyyn palkkauksessa tai työsuhteen ehdoissa sen jälkeen
kun ulkomaalainen työntekijä on otettu palvelukseen.
Se, että ulkomaalainen on otettu palvelukseen, osoittaa jo sinänsä,
että kyseessä eivät ole sellaiset ETY:n perustamissopimuksen
48 artiklan 4 kohdan mukaiset edut, jotka oikeuttavat poikkeamaan
syrjimättömyyden periaatteesta.

EY:n tuomioistuin katsoi tarpeelliseksi selvittää, liittyykö ETY:n
perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohdan poikkeusmääräys työsuhteen
luonteeseen. EY:n tuomioistuin totesi, että määräyksessä ei
tehdä eroa sen perusteella, onko henkilö palkattu työntekijäksi,
toimihenkilöksi tai virkamieheksi. Merkitystä ei myöskään ole
sillä, onko palvelussuhde yksityisoikeudellinen vai julkisoikeudellinen.
Jäsenvaltioilla on mahdollisuus halutessaan muuttaa
tällaisia oikeudellisia nimikkeitä, eikä niitä tämän vuoksi voida
ottaa huomioon tulkittaessa yhteisön oikeutta.
EY:n tuomioistuimelta kysyttiin, voidaanko asetuksen N:o 1612/68 7
artiklan 1 ja 4 kohtaa tulkita siten, että palkan lisäksi maksettava
päiväraha sisältyy työ- ja palvelussuhteen ehtojen käsitteeseen.
Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdassa säädetään syrjimättömyysperiaatteesta
mm. palkkauksen osalta. Asetuksen N:o 1612/68 7
artiklan 4 kohdassa todetaan, että kollektiivisen tai yksilöä
koskevan sopimuksen määräys taikka muu työsuhteen ehtojen sääntelyä
koskeva määräys, joka koskee työn saantia, työtä, palkkausta
ja muita työsuhteen ehtoja sekä irtisanomista, on mitätön sikäli
kuin siinä säädetään tai sallitaan edellytyksiä, jotka asettavat
toisten jäsenvaltioiden kansalaiset työntekijöinä eriarvoiseen
asemaan.

Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan tarkoituksena on varmistaa työntekijöiden
yhdenvertainen kohtelu jäsenvaltioiden kansalaisina kaikkien
heidän asemaansa vaikuttavien lakisääteisten tai sopimusperusteisten
säännösten ja erityisesti taloudellisten oikeuksien osalta.
Päiväraha on lisäkorvausta siitä hankaluudesta, joka työntekijälle
on aiheutettu, kun hän asuu muualla kuin kotonaan. Näin ollen se
on luettava työ- tai palvelussuhteen ehdoksi asetuksen merkityksessä.
Tähän ei vaikuta se, onko kyseessä lakisääteinen tai sopimusperusteinen
korvausvelvollisuus tai valinta, jonka valtio on
tehnyt. Kun valtio on soveltanut tätä vaihtoehtoa omiin kansalaisiinsa,
se on velvollinen takaamaan nämä edut vastaavassa tilanteessa
oleville toisten jäsenvaltioiden kansalaisille.
EY:n tuomioistuimelta kysyttiin, kielletäänkö asetuksen N:o
1612/68 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa kansalaisuuteen perustuvan
syrjinnän lisäksi asuinpaikkaan perustuva syrjintä. ETY:n perustamissopimuksessa
ja asetuksessa N:o 1612/68 kielletään sekä kansalaisuuteen
perustuva avoin kansalaisuuteen perustuva syrjintä
että peitelty syrjintä, jossa käytetään eri perusteita, mutta joka
tosiasiallisesti johtaa samaan lopputulokseen kuin avoin syrjintä.
Asuinpaikan asettaminen päivärahojen maksuperusteeksi voi vaikutuksiltaan
johtaa samaan kuin kansalaisuuteen perustuva syrjintä.
Näin ei kuitenkaan ole, jos erot päivärahojen määrässä voidaan
perustella objektiivisesti.

Se, että päivärahaa maksettiin niille työntekijöille, joiden
asuinpaikka oli kyseisessä valtiossa ainoastaan väliaikaisesti, ja
niille työntekijöille, joilla oli asuinpaikka ulkomailla, päivärahaa
maksettiin määräämättömältä ajalta riippumatta kansalaisuudesta,
saattaa olla laillinen syy päivärahasummien välisille eroille.
Jos päivärahajärjestelmien vertailussa ilmenee, ettei ulkomailla
asuvia työntekijöitä aseteta epäedullisempaan asemaan suhteessa
kyseisessä jäsenvaltiossa asuviin työntekijöihin, kyseessä ei voi
olla ETY:n perustamissopimuksen tai asetuksen vastainen syrjintä.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohtaa on tulkittava
siten, että poikkeusmääräys koskee ainoastaan palvelussuhteeseen
pääsyä. Työntekijän ja työnantajan työhönottohallinnon välisellä
oikeussuhteen luonteella ei ole merkitystä.
(2) Asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 ja 4 kohtaa on tulkittava
siten, että palkan lisäksi maksettava päiväraha niiltä päiviltä,
jolloin työntekijä ei asunut kotonaan, soveltuu työ- tai palvelussuhteen
ehtojen käsitteeseen. Korvauksen määritteleminen lakisääteiseksi
tai sopimusperusteiseksi valinnaisuuteen tai velvollisuuteen
perustuvaksi maksuvelvoitteeksi ei ole tarpeen.
(3) Työntekijän asuinpaikan ottaminen huomioon päivärahan myöntämisestä
päätettäessä saattaa olosuhteiden mukaan olla asetuksen
N:o 1612/68 7 artiklan 1 ja 4 kohdassa kiellettyä syrjintää. Näin
ei kuitenkaan ole, jos korvausjärjestelmässä otetaan huomioon
objektiiviset työntekijöiden väliset erot sen mukaan, onko heidän
asuinpaikkansa työhönoton ajankohtana työnantajavaltiossa tai
ulkomailla.

TOSISEIKAT: Italian kansalainen Sotgiu oli ollut Saksan postilaitoksen
palveluksessa vuodesta 1965. Hänen perheensä asui edelleen
Italiassa. Saksan postilaitos maksoi yhdenmukaisin perustein työntekijöilleen
7.50 DM:n suuruista päivärahaa niiltä päiviltä, jolloin
työntekijä ei asunut kotona. Sotgiu kuului päivärahaan oikeutettuihin
työntekijöihin. Sisäministeriön ehdotuksesta Saksan
postilaitos päätti korottaa päivärahan määrän 10 DM:aan. Korotus
koski kuitenkin ainoastaan niitä työntekijöitä, joilla oli kotipaikka
Saksassa. Korotus oli määräaikainen ja sen maksamisen edellytyksenä
oli, että työntekijällä oli velvollisuus muuttaa kotipaikaltaan
työntekopaikkakunnalle. Ulkomaalaisilla työntekijöillä
ei ollut muuttovelvollisuutta. Sotgiu katsoi, että päivärahojen
väliset erot olivat ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan ja
asetuksen N:o 1612/68 vastaisia ja nosti kanteen työnantajaansa
vastaan alioikeudessa (Arbeitsgericht). Asiassa valitettiin aina
korkeimpaan asteeseen (Bundesarbeitsgericht), joka pyysi EY:n
tuomioistuimelta ennakkoratkaisua em. säännösten tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
EY:n tuomioistuimen tulisi todeta seuraavaa:
ETY:n perustamissopimuksen turvaamaa henkilöiden vapaata liikkuvuutta
on pidettävä jäsenvaltioiden työntekijöiden perusvapautena.
Tämän vuoksi 48 artiklan 4 kohdan poikkeusta on tulkittava ankarasti
ja yhdenmukaisesti.
Julkishallinnon palvelussuhde on määriteltävä itsenäisesti. EY:n
tuomioistuimen on mahdollisuuksien mukaan annettava tämä määritelmä.
ETY:n perustamissopimuksen laatijoiden tarkoituksena on ollut 48
artiklan 4 kohdan poikkeuksella varata valtioille mahdollisuus
nimittää omia kansalaisiaan sellaisiin julkishallinnon virkoihin,
joihin kuuluu välitön julkisen vallan käyttö.
ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 4 kohtaa on tulkittava
siten, että julkishallinnon palvelussuhdetta ei voida määritellä
viranhaltijan oikeusaseman perusteella.
Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on viran tosiasiallisten
edellytysten arviointi kussakin yksittäistapauksessa.
Päivärahan maksaminen kuuluu työolosuhteisiin käsitteen laajassa
merkityksessä.
Kansalliset säännökset, joissa tehdään ero työntekijän asuinpaikan
perusteella ja jotka johtavat toisen jäsenvaltion kansalaisten
syrjintään, saattavat rikkoa ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan
2 kohdan ja asetuksen N:o 1612/68 7 artiklan 1 kohdan turvaaman
yhdenmukaisen kohtelun periaatetta. Tästä huolimatta kansallisen
tuomioistuimen tehtävänä on tutkia, onko kyseessä syrjintä vai
onko erilainen kohtelu objektiivisesti oikeutettua.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 48 art. vastaa ETA-sopimuksen 28 artiklaa.
Neuvoston asetukseen N:o 1612/68 viitataan ETA-sopimuksen liitteessä
V. Liitteeseen viitataan ETA-sopimuksen 28 artiklassa, joka
koskee työvoiman vapaata liikkuvuutta. ETA-sopimusta sovellettaessa
asetuksen N:o 1612/68 säännöksiä koskevat seuraavat mukautukset:

a) Asetuksen 15 artiklan 2 kohdan ilmaisua "18 kuukauden kuluessa
tämän asetuksen voimaan tulosta" ei sovelleta.
b) Asetuksen 40 artiklaa ei sovelleta.
c) Asetuksen 41 artiklaa ei sovelleta.
d) Asetuksen 42 artiklan 1 kohtaa ei sovelleta.
e) Korvataan 42 artiklan 2 kohdassa viittaus Euroopan talousyhteisön
perustamissopimuksen 51 artiklaan viittauksella ETA-sopimuksen
29 artiklaan.
f) Asetuksen 48 artiklaa ei sovelleta.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Valtion virkamieslaki 24.10.1986, SK:755/1986, erityisesti 9a§.
VNp ulkomaalaisten kelpoisuudesta valtion virkaan 27.3.1991,
SK:602/1991.
Työsopimuslaki 30.4.1970, SK:320/1970, erityisesti 1§.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048
368R1612
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 152/73:
677J0061 687J0344
684J0307 688J0175
685J0066 691J0111
685J0225
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 3.12.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.