30.04.1974 673J0155

Tavaroiden vapaa liikkuvuus - Palvelu - EY:n tuomioistuin - Toimivalta - Televisio - Mainonta - Määrällinen rajoitus - Vaikutukseltaan vastaava toimenpide - Tuote - Markinointi - Valtion monopoli - Syrjinä - Kilpailu - Määräävä asema - Yleinen etu - Välitön oikeusvaikutus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 30.4.1974. Giuseppe Sacchi. Biellan
Tribunalen kysymykset ETY:n perustamissopimuksen 2,3,5,37,86 ja 90
artiklan tulkinnasta. Tapaus 155/73.

OIKEUSKYSYMYS: ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla perustuu
selkeään toimivallan jakoon kansallisen tuomioistuimen ja EY:n
tuomioistuimen välillä. Siten EY:n tuomioistuimella ei ole oikeutta
arvioida kansallisen tuomioistuimen tulkintapyynnön perusteita.
EY:n tuomioistuimelta kysyttiin, soveltuvatko tavaroiden vapaata
liikkuvuutta yhteismarkkinoilla koskevat periaatteet televisiosignaalien
lähettämiseen, ja loukkaako yksinoikeus televisiolähetysten
vastaanottamiseen edellä mainittuja periaatteita. Tähän EY:n
tuomioistuin totesi, että televisiosignaalien lähettämistä on
pidettävä luonteeltaan palveluihin kuuluvana. EY:n tuomioistuin
korosti kuitenkin, ettei ole poissuljettua, että korvausta vastaan
tarjottuihin palveluihin sovellettaisiin tavaroiden vapaata liikkuvuutta
koskevia määräyksiä. Tosin näitä määräyksiä sovellettaisiin
ainoastaan siinä määrin, kuin ne sääntelevät palveluja.
ETY:n perustamissopimuksen palveluja koskevia määräyksiä sovelletaan
televisiosignaalien lähettämiseen myös mainosten osalta. Sen
sijaan äänitteiden, elokuvien, laitteiden ja muiden televisiosignaalien
lähettämiseen tarvittavien tuotteiden kauppaan sovelletaan
tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia määräyksiä.
Tästä on seurauksena, että vaikka televisiomainontamonopolin olemassaolo
ei itsessään ole vastoin tavaroiden vapaata liikkuvuutta
koskevaa periaatetta, tällainen monopoli loukkaisi edellä mainittua
periaatetta, jos se asettaisi kansallisen materiaalin ja tuotteet
parempaan asemaan kuin muista jäsenvaltioista tulevat tuotteet.
Samalla tavoin voidaan todeta, ettei yrityksen yksinoikeus televisiomainosten
lähettämiseen ole ristiriidassa sellaisten tuotteiden
vapaan liikkuvuuden osalta, joiden markkinointia mainoksilla
on tarkoitus edistää. Tilanne olisi kuitenkin toisenlainen, jos
yksinoikeutta käytettäisiin tiettyjen yhteisön alueella toimivien
kauppakanavien tai erityisten kaupallisten toimijoiden hyväksi.
Tuotteiden markkinointia sääntelevät toimenpiteet, joiden tavarakauppaa
rajoittavat vaikutukset ylittävät kauppasääntöjen tosiasialliset
vaikutukset, saattavat muodostua määrällisiä rajoituksia
vaikutuksiltaan vastaaviksi toimenpiteiksi. Tämä koskee erityisesti
sellaista tilannetta, jossa rajoittavat vaikutukset ovat
epäsuhteessa itse tavoitteisiin nähden, kuten kyseisessä tapauksessa,
kun televisiolähetystoimintaa pidetään jäsenvaltion lainsäädännössä
yleishyödyllisenä palveluna.

EY:n tuomioistuimelta tiedusteltiin, soveltuuko ETY:n perustamissopimuksen
37 artiklan 1 ja 2 kohta osakeyhtiöön, jolle jäsenvaltio
on myöntänyt yksinoikeuden televisiolähetystoimintaan mukaan
lukien mainosohjelmien, elokuvien ja toisissa jäsenvaltioissa
valmistettujen dokumenttiohjelmien lähettämiseen. EY:n tuomioistuin
totesi, että ETY:n perustamissopimuksen 37 artiklan sijainnista
määrällisiä rajoituksia koskevassa kappaleessa sekä termeistä
tuonti ja vienti 37 artiklan 1 kohdan 2 alakohdassa ja termistä
tuotteet 37 artiklan 3 ja 4 kohdassa käy ilmi, että artiklassa
viitataan tavarakauppaan eikä artikla koske monopolia, joka tarjoaa
palveluja. Näin ollen televisioituun kaupalliseen mainontaan ei
kyseisen toiminnan palveluluonteen vuoksi sovelleta edellä mainittuja
määräyksiä.

EY:n tuomioistuimelta kysyttiin myös, onko yksinoikeutta televisiolähetystoiminnan
harjoittamiseen pidettävä kilpailua koskevien
ETY:n perustamissopimuksen määräysten mukaisena. EY:n tuomioistuin
totesi, että jäsenvaltiot voivat myöntää yrityksille inter
alia erityis- tai yksinoikeuksia ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklan 1 kohdan nojalla. ETY:n perustamissopimus ei estä jäsenvaltioita
siirtämästä yleisen edun huomioon ottamiseksi radio-,
televisio- ja kaapelilähetyksiä kilpailun ulkopuolelle myöntämällä
yksinoikeuden yhdelle tai useammalle ei-taloudelliselle yritykselle.
Se, että yrityksellä, jolle jäsenvaltio on myöntänyt ETY:n perustamissopimuksen
90 artiklan nojalla yksinoikeuden tai jonka vastaavia
oikeuksia on laajennettu, on monopoli, ei sellaisenaan
loukkaa ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa.
Tällaisen monopolin harjoittamiseen, sikäli kun siihen kuuluu
taloudellista toimintaa, sovelletaan ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklassa viitattuja määräyksiä, jotka koskevat julkisia yrityksiä
ja yrityksiä, joille jäsenvaltio on myöntänyt erityis- tai
yksinoikeuksia.

Jos jokin jäsenvaltio pitää televisiotoimintaa ja mainontaa harjoittavaa
yritystä yrityksenä, joka tuottaa yleisiin taloudellisiin
tarkoituksiin liittyviä palveluja, kyseisen yrityksen markkinakäyttäytymiseen
sovelletaan ETY:n perustamissopimuksen 90
artiklan 2 kohdan nojalla samoja kieltoja, jollei osoiteta, että
nämä kiellot ovat ristiriidassa itse tehtävien suorittamisen kanssa.
Myös ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan soveltamisalassa 86
artiklan kielloilla on välitön oikeusvaikutus, ja tämä artikla luo
yksilölle oikeuksia, joita kansallisen tuomioistuimen on suojeltava.
Yksinoikeuden myöntäminen televisiosignaalien lähettämiselle ei
loukkaa ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklaa. Sen sijaan kansalaisuuteen
perustuva syrjintä, jota tällainen yksinoikeutta nauttiva
yritys harjoittaa, on vastoin edellä mainittua määräystä.

RATKAISU:
(1) ETY:n perustamissopimuksen palveluja koskevia määräyksiä sovelletaan
televisiosignaalien lähettämiseen myös mainosten osalta.
Kuitenkin äänitteiden, elokuvien, laitteiden ja muiden televisiosignaalien
lähettämiseen tarvittavien tuotteiden vaihdantaan
sovelletaan tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevia säännöksiä.
(2) Vaikka televisiomainontamonopolin olemassaolo ei itsessään ole
vastoin tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevaa periaatetta,
tällainen monopoli loukkaisi edellä mainittua periaatetta, jos se
asettaisi kansallisen materiaalin ja tuotteet parempaan asemaan
kuin vastaavat muista jäsenvaltioista tulevat tuotteet.
(3) ETY:n perustamissopimuksen 37 artiklassa viitataan tavaranvaihtoon.
Artiklaa ei siten voida soveltaa monopoleihin, jotka
tarjoavat palveluja.
(4) Se seikka, että yrityksellä, jolle jäsenvaltio on myöntänyt
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklan nojalla yksinoikeuden tai
jonka vastaavia oikeuksia on laajennettu, on monopoli, ei sellaisenaan
loukkaa ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklaa.
(5) ETY:n perustamissopimuksen 86 artiklan kielloilla on välitön
oikeusvaikutus, ja tämä artikla luo yksilölle oikeuksia, joita
kansallisen tuomioistuimen on suojeltava myös ETY:n perustamissopimuksen
90 artiklan puitteissa.
(6) Yksinoikeuden myöntäminen televisiosignaalien lähettämiselle
ei loukkaa ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklaa. Kansalaisuuteen
perustuva syrjintä, jota tällainen yksinoikeutta nauttiva yritys
harjoittaa, on vastoin edellä mainittua määräystä.

TOSISEIKAT: Radio Audizione Italianalla on Italian lainsäädännön
nojalla valtion monopoli, joka sisältää monopolin televisioituihin
kaupallisiin mainoksiin ja yksinoikeuden audiovisuaalisten signaalien
vastaanottamiseen sekä kansallisilta että ulkomaisilta asemilta
edelleenlähettämistä varten.
Sacchi omisti Telebiella-nimisen yrityksen, joka lähetti tuottamiaan
televisio-ohjelmia tai kaapelitelevision kautta vastaanotettuja
ohjelmia. Yritys ylläpiti joitakin televisiolähettimiä julkisilla
paikoilla edellä mainittujen kaapelilähetysten vastaanottamista
varten. Italian lainsäädäntö edellytti, että tällaisesta
lähettimestä oli rangaistuksen uhalla maksettava lupamaksu. Sacchi
ei suorittanut lupamaksua, ja häntä vastaan nostettiin syyte. Hän
väitti, ettei Italian lainsäädäntö ollut kaapelilähetysten osalta
yhdenmukainen ETY:n perustamissopimuksen kanssa. Alioikeus (Tribunale)
pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua ETY:n perustamissopimuksen
tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Tavaroiden vapaata liikkuvuutta yhteismarkkinoilla koskevat
periaatteet eivät sellaisenaan ilman, että vedotaan tiettyyn täytäntöönpanoa
koskevaan määräykseen, luo yksilölle subjektiivisia
oikeuksia, joihin voidaan vedota kansallisessa tuomioistuimessa.
(2) Se seikka, että osakeyhtiölle on jäsenvaltiossa myönnetty
yksinoikeus televisiolähetystoimintaan sekä televisiomainontaan,
ei loukkaa komission direktiiviä tuonnin määrällisiä rajoituksia
vaikutuksiltaan vastaavien toimenpiteiden poistamisesta niiden
tuotteiden osalta, joihin televisiomainonta vaikuttaa.
(3) ETY:n perustamissopimuksen 37 artiklaa sovelletaan kaupallisiin
valtion monopoleihin eikä palvelumonopoleihin. Kyseinen määräys
ei vaikuta siihen, että yksinoikeus televisiolähetyksiin on
myönnetty yksityisoikeudelliselle yhtiölle.
(4) ETY:n perustamissopimuksen 86 artikla ei kiellä määräävä asemaa
sellaisenaan, vaan ainoastaan määräävän aseman väärinkäytön.
(5) Se, että jäsenvaltio on myöntänyt yksityisoikeudelliselle
yhtiölle yksinoikeuden televisiolähetystoimintaan ja laajentanut
kyseisiä oikeuksia ulottumaan kaapelilähetystoimintaan, ei loukkaa
ETY:n perustamissopimuksen 90 artiklaa yhdessä 86 artiklan kanssa.
(6) ETY:n perustamissopimuksen 7 artiklan vastaista ei ole varata
jäsenvaltion osakeyhtiölle yksinoikeus televisiomainosten lähettämiseen
jäsenvaltion koko alueella.

VASTAAVAT MÄÄRÄYKSET ETA-SOPIMUKSESSA:
ETY:n perustamissopimuksen 5 art. vastaa ETA-sopimuksen 3 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 7 art. vastaa ETA-sopimuksen 4 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 37 art. vastaa ETA-sopimuksen 16 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 86 art. vastaa ETA-sopimuksen 54 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 90 art. vastaa ETA-sopimuksen 59 artiklaa.
ETY:n perustamissopimuksen 177 artikla vastaa EFTA-valtioiden
valvontaviranomaisen ja tuomioistuimen perustamista koskevan sopimuksen
34 artiklaa.

ASIAA KOSKEVAA KOTIMAISTA LAINSÄÄDÄNTÖÄ:
Laki kaapelilähetystoiminnasta 13.3.1987, SK:307/1987 (muut.
SK:1213/1992 [ETA]).
Asetus kaapelilähetystoiminnasta 29.5.1987, SK:526/1987.
Laki kilpailunrajoituksista 27.5.1992, SK:480/1992 [ETA],
erityisesti 3§ 2 mom.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E002 157E003
157E005 157E007
157E037 157E086
157E090 157E177
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT
RATKAISUUN 155/73:
679J0052 681J0271
684J0311 689J0260
690J0041 690J0179
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 18.6.1993
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/BB

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.