19.03.1964 663J0075

Henkilöiden vapaa liikkuvuus - Työntekijä - Käsite - Palkansaaja - Etuus - Vapaaehtoinen vakuutus - Ennakkoratkaisu

Alkuperäinen ratkaisu

EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISU 19.3.1964. Mrs. Hoekstra-Unger vs.
Bestuur der Bedrijfsvereniging voor Detailhandel en Ambachten.
Utrechtin centrale raad van beroepin kysymykset neuvoston
asetuksen N:o 3 tulkinnasta. Asia 75/63.

OIKEUSKYSYMYS: Kansallinen tuomioistuin kysyi EY:n
tuomioistuimelta, onko asetuksen N:o 3 19 artiklan 1 kohtaan
sisältyvällä palkansaajan tai rinnastettavan työntekijän
käsitteellä kansallinen vai yhteisönoikeudellinen merkitys.
EY:n tuomioistuin totesi ratkaisussaan, että ETY:n
perustamissopimuksen 48 ja 51 artiklassa on annettu termille
yhteisönoikeudellisen ulottuvuuden jo pelkästään takaamalla vapaa
liikkuvuus "työntekijöille".
Jos termin määrittely kuuluisi kansallisen lainsäädännön piiriin,
kukin jäsenvaltio pystyisi muokkaamaan siirtotyöläisen käsitettä
ja jopa poistamaan ETY:n perustamissopimuksessa tietyille
henkilöryhmille annetun suojan.

Mikään ETY:n perustamissopimuksen 48-51 artiklassa ei myöskään
viittaa siihen, että määräyksissä olisi jätetty työntekijän
käsitteen määrittely kansallisen lainsäädännön varaan.
Päinvastoin ETY:n perustamissopimuksen 48 artiklan 2 kohdassa
mainitut tietyt työntekijän käsitteeseen kuuluvat peruspiirteet,
kuten työsopimuksen tekeminen ja palkkaus, ovat osoituksena ETY:n
perustamissopimuksessa käsitteelle annetusta yhteisömerkityksestä.
Jos käsitteen yksipuolinen määrittely ja muokkaus kansallisen
lainsäädännön nojalla olisi mahdollista, ETY:n perustamissopimuksen
48 ja 51 artikla menettäisivät kokonaan vaikutuksensa ja
niihin liittyvät perustamissopimuksen päämäärät menettäisivät
merkityksensä. Siksi 48 ja 51 artiklan työntekijän käsite
liittyy kansallisen lainsäädännön sijasta yhteisön oikeuteen.

Asetuksessa N:o 3 käytetään ilmaisua palkansaaja tai rinnastettava
työntekijä. Tällä ilmaisulla on merkitystä ainoastaan ETY:n
perustamissopimuksessa mainitun työntekijän käsitteen yhteydessä
ja rajoissa. Tähän rajoittuu myös asetuksen N:o 3 soveltamisala.
Tällä ilmaisulla on tarkoitus selkiyttää työntekijän käsitettä,
sillä on yhteisömerkitys siinä kuin työntekijän käsitteelläkin.
Vaikka palkansaajan tai rinnastettavan työntekijän käsite
esiintyisi kaikkien jäsenvaltioiden lainsäädännössä, sillä ei
missään tapauksessa olisi vastaavaa merkitystä ja asemaa. Näin
ollen sen merkityksen selvittäminen vetoamalla vastaaviin
kansallisen lainsäädännön käsitteisiin on mahdotonta. Siten
käsitteellä "palkansaaja tai rinnastettava työntekijä" on
yhteisömerkitys, joka kattaa kaikki henkilöt, jotka kuuluvat
erilaisiin kansallisiin sosiaaliturvajärjestelmiin riippumatta
yksittäisistä toimenkuvista.

Kansallinen tuomioistuin halusi lisäksi selvittää, mikä on
palkansaajan tai rinnastettavan työntekijän käsitteen
yhteisömerkitys. ETY:n perustamissopimuksen ja asetuksen N:o 3
tarkoituksena ei ole ollut rajoittaa suojaa ainoastaan työssä
oleviin työntekijöihin. Näillä säännöksillä pyritään loogisesti
myös suojelemaan työntekijää, joka on jättänyt työnsä ja on
kykenevä aloittamaan uuden työn.
Kun työnsä menettäneille henkilöille tarjotaan kansallisessa
lainsäädännössä mahdollisuus liittyä vapaaehtoisesti palkansaajien
sosiaaliturvajärjestelmään ja kun tällainen toiminta on
hyväksyttyä ja siihen kannustetaan, toimenpiteen voidaan katsoa
tietyissä tilanteissa tähtäävän henkilöiden suojelemiseen heidän
asemassaan työntekijöinä ETY:n perustamissopimuksen merkityksessä.
Tämä soveltuu tilanteisiin, joissa henkilöt ovat saaneet etuudet,
koska he ovat aiemmin olleet työntekijän asemassa ja kykeneviä
pääsemään uudelleen tähän asemaan. Siksi näitä työntekijöitä
voidaan pitää palkansaajina tai rinnastettavina työntekijöinä.
Yksinomaan kansallinen tuomioistuin on toimivaltainen tulkitsemaan
kansallista lainsäädäntöä. Tuomioistuimen tehtävänä on
yksittäistapauksittain arvioida, onko henkilölle annettu
mahdollisuus kuulua vapaaehtoiseen vakuutusjärjestelmään, koska
hän on aiemmin ollut työntekijän asemassa ja onko jäsenyys
säilytetty mahdollisen työnteon aloittamisen vuoksi.
Kuka tahansa palkansaaja tai rinnastettava työntekijä on 19
artiklan 1 kohdassa mukaisessa tilanteessa oikeutettu vaatimaan
artiklassa mainittuja etuuksia. Kyseinen säännös ei sisällä
minkäänlaisia asianomaisille henkilöille vahingollisia
poikkeuksia, jotka liittyisivät esimerkiksi väliaikaiseen
oleskeluun ulkomailla.

RATKAISU:
(1) Neuvoston asetukseen N:o 3 sisältyvällä palkansaajan ja
rinnastettavan työntekijän käsitteellä on yhteisömerkitys, aivan
kuten työntekijän käsitteellä ETY:n perustamissopimuksen 48 ja 51
artiklassa.
(2) a) Tämä käsite kattaa henkilöt, jotka ovat alunperin kuuluneet
pakolliseen sosiaaliturvajärjestelmään, mutta jotka on jälkeenpäin
hyväksytty työnteon jatkamisen toivossa kansalliseen
vapaaehtoiseen vakuutusjärjestelmään, johon sovelletaan pakollisen
vakuutuksen kanssa analogisia säännöksiä.
b) Kansallisen tuomioistuimen tehtävänä on arvioida
yksittäistapauksittain, onko etuus myönnetty henkilölle
olosuhteissa, jotka ilmenevät a)-kohdassa.
(3) a) Asetuksen N:o 3 19 artiklan 1 kohdan mukaisessa tilanteessa
palkansaaja tai rinnastettava työntekijä hyötyvät kyseisessä
säännöksessä säädetyistä oikeuksista riippumatta siitä, mikä on
syynä hänen väliaikaiselle oleskelulleen ulkomailla.
b) Artiklan 19 1 kohta estää sellaisen kansallisen lainsäädännön,
jossa väliaikaisen oleskelun yhteydessä myönnettäville etuuksille
asetetaan hankalampia ehtoja kuin mitä sovellettaisiin
henkilöihin, jotka ovat sairastuneet vakuutuksenantajan alueella.
(4) Kansallisen tuomioistuimen on päätettävä tapaukseen
liittyvistä oikeudenkäyntikuluista.

TOSISEIKAT: Hoekstra oli työssä Amsterdamissa. Hänen
työsopimuksessaan todettiin, että hänet oli kansallisen
sairausvakuutuslain (Ziektewet) nojalla pakollisesti vakuutettu.
Ziektewet kuului niihin sosiaaliturvalakeihin, jotka lueteltiin
asetuksen N:o 3 liitteessä B ja joihin sovellettiin asetusta N:o
3. Kun pakollinen vakuutus lakkasi, vastaaja myönsi kantajalle
vapaaehtoisen sairausvakuutuksen Ziektewetin 64 artiklan 1 kohdan
nojalla.

Kantajan ollessa tapaamassa vanhempiaan Münsterissä hän sairastui
ja tarvitsi välitöntä hoitoa. Hän ei pystynyt jatkamaan työtään.
Myöhemmin hän palasi Alankomaihin, jossa hän vaati työkyvyttömyyskorvauksia
vedoten Ziektewetiin. Vastaaja kieltäytyi
maksamasta sairauskuluja ajalta, jolloin kantaja oli ollut
Saksassa. Perusteluna vastaaja esitti, että vapaaehtoisesti
vakuutetut henkilöt olivat oikeutettuja saamaan korvauksen
sairauskuluistaan ulkomailla oleskeluajalta ainoastaan, jos heillä
oli ollut lupa oleskella ulkomailla. Käsiteltävänä olevassa
tapauksessa tällaista lupaa ei ollut.

Amsterdamin alioikeus (raad van beroep) hyväksyi vastaajan
väitteen. Kantaja valitti päätöksestä ylioikeuteen (centrale raad
van beroep), joka pyysi EY:n tuomioistuimelta ennakkoratkaisua
asetuksen N:o 3 tulkinnasta.

JULKISASIAMIEHEN LAUSUNTO:
(1) Henkilö on rinnastettava palkansaajaan asetuksen N:o 3 4
artiklan 1 kohdan merkityksessä, jos hänellä on kansalliseen
lainsäädäntöön perustuva sosiaaliturvan alan suoja yhtä tai
useampaa riskiä vastaan, joka perustuu palkansaajien
sosiaaliturvajärjestelmään riippumatta kansallisen lainsäädännön
muodosta tai terminologiasta, liittymisen pakollisuudesta tai
vapaaehtoisuudesta.
(2) Asetuksen N:o 3 19 artiklan 1 kohdan säännökset soveltuvat
palkansaajiin tai rinnastettaviin työntekijöihin.
EY:N LAINSÄÄDÄNTÖ, JOTA TUOMIOISTUIN TULKINNUT:
157E048
157E051
358R0003
EY:N TUOMIOISTUIMEN RATKAISUT, JOISSA TUOMIOISTUIN VIITANNUT RATKAISUUN
75/63:
681J0053
683J0242
686J0039
690J0360
------------------------------------------------------------
SELOSTE VALMISTETTU: 4.5.1995
HELSINGIN YLIOPISTON KANSAINVÄLISEN TALOUSOIKEUDEN INSTITUUTTI/KP

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.