Finlex ®

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2017

«Ympäristöministeriön» «asetus» «uuden» «rakennuksen» «energiatehokkuudesta»

«Ympäristöministeriön» päätöksen mukaisesti säädetään maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) 117 g §:n 4 momentin, 131 §:n 2 momentin ja 150 f §:n 4 momentin nojalla, sellaisena kun niistä on 117 g §:n 4 momentti laissa 1151/2016, 131 §:n 2 momentti laissa 41/2014, sekä 150 f §:n 4 momentti laissa 41/2014:

1 luku

Yleistä

1 §

Soveltamisala

Tämä «asetus» koskee sisäilmaston ylläpitämiseen energiaa käyttävän, katetusta seinällisestä rakenteesta koostuvan uuden rakennuksen suunnittelua ja rakentamista. «Asetus» koskee myös rakennuksen laajennusta ja kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä. «Asetus» koskee kerrosalaltaan alle 50 neliömetrin kokoisen «rakennuksen» laajennusta vain siltä osin kuin rakennus laajennuksineen ylittää 50 neliömetriä.

2 §

Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemalla lämpömäärällä sitä lämpömäärää, joka tarvitaan ilmanvaihdon ilmavirran lämmittämiseksi ulkoilman lämpötilasta huonelämpötilaan;

2) ilmanvaihdon lämmitysenergian nettotarpeella lämmitysenergian tarvetta, joka muodostuu ilman lämmittämisestä lämmöntalteenoton jälkeen tuloilman lämpötilaan ja mahdollisesta lämmittämisestä ennen lämmöntalteenottoa;

3) ilmanvaihdon poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteella lämmöntalteenottolaitteistolla talteenotettavan ja hyödynnettävän lämpömäärän suhdetta ilmanvaihdon lämmityksen tarvitsemaan lämpömäärään vuodessa, kun lämmöntalteenottoa ei ole;

4) ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteholla (kW/(m³/s)) «rakennuksen» koko ilmanvaihtojärjestelmän kaikkien puhaltimien ja niihin liittyvien taajuusmuuttajien ja muiden tehonsäätölaitteiden yhteenlaskettua sähköverkosta ottamaa sähkötehoa jaettuna ilmanvaihtojärjestelmän suunnitellun käyttöajan ulospuhallusilmavirralla tai ulkoilmavirralla sen mukaisesti kumpi näistä on suurempi;

5) ilmanvaihtojärjestelmän sähköenergiankulutuksella puhaltimien ja mahdollisten apulaitteiden sähkönkulutusta;

6) ilmanvuotoluvulla q₅₀ (m³/(h m²)) «rakennuksen» vaipan keskimääräistä vuotoilmavirtaa tunnissa 50 Pa:n paine-erolla «rakennuksen» kokonaissisämittojen mukaan laskettua «rakennuksen» vaipan pinta-alaa kohden;

7) jäähdytettävällä kylmällä tilalla sellaista tilaa, jossa jäähdytys- ja mahdollisen lämmitysjärjestelmän avulla ympärivuotisesti ylläpidetään käyttötarkoituksen mukaista alle 17 celsiusastetta lämpötilaa;

8) jäähdytysjärjestelmän energiankulutuksella jäähdytysenergian tuoton energiankulutusta ja apulaitteiden sähkönkulututusta;

9) kaukolämmöllä jakeluverkon kautta asiakkaana olevalle kiinteistölle toimitettua lämpöä;

10) kylmäsillalla rakenteiden lujuus- tai liitossyistä johtuvaa rakennusosan pienen osan lämmönläpäisykertoimen heikentymistä;

11) lämmitetyllä nettoalalla A_netto (m²) lämmitettyjen kerrostasoalojen summaa kerrostasoja ympäröivien ulkoseinien sisäpintojen mukaan laskettuna;

12) lämmittämättömällä tilalla sellaista tilaa, jota ei ole tarkoitettu lämmityskaudella jatkuvaan oleskeluun ja jota ei suunnitella lämmitettäväksi;

13) lämmitysenergian nettotarpeella «rakennuksen» tilojen, ilmanvaihdon ja lämpimän käyttöveden lämmitysenergioiden yhteenlaskettua nettotarvetta;

14) lämmitysjärjestelmän energiankulutuksella tilojen, ilmanvaihdon ja lämpimän käyttöveden lämmityksen energiankulutusta;

15) lämmönläpäisykertoimella lämpövirran tiheyttä, joka jatkuvuustilassa läpäisee rakennusosan, kun lämpötilaero rakennusosan eri puolilla olevien ilmatilojen välillä on yksikön suuruinen, ja jonka tunnuksena käytetään U:ta ja yksikkönä W/(m²K);

16) lämpimällä tilalla sellaista «rakennuksen» tilaa, jonka huonelämpötila on +17 celsiusastetta tai korkeampi;

17) lämpimän käyttöveden lämmitysenergian nettotarpeella lämmitysenergian tarvetta, joka kuluu lämpimän käyttöveden lämmittämiseen kylmän veden lämpötilasta lämpimän veden lämpötilaan;

18) massiivipuurakennuksella rakennusta, jossa ulkoseinien pääasiallinen rakennusmateriaali on massiivipuurakenne, jonka keskimääräinen rakennepaksuus on vähintään 180 mm;

19) puolilämpimällä tilalla sellaista tilaa, joka ei ole tarkoitettu jatkuvaan oleskeluun pelkästään normaalia sisävaatetusta käyttäen ja jonka lämpötila lämmityskaudella on keskimäärin vähintään +5 celsiusastetta mutta alle +17 celsiusastetta;

20) «rakennuksen» laskennallisella ostoenergiankulutuksella «rakennuksen» vakioituun käyttöön perustuvaa energiankulutusta, joka lasketaan hankittavaksi rakennukseen sähkönjakeluverkosta, kaukolämpöverkosta, kaukojäähdytysverkosta tai uusiutuvan tai fossiilisen polttoaineen sisältämänä energiana;

21) «rakennuksen» vaipalla niitä rakennusosia, jotka erottavat lämpimän, puolilämpimän, erityisen lämpimän tai jäähdytettävän kylmän tilan ulkoilmasta, maaperästä tai lämmittämättömästä tilasta;

22) «rakennuksen» vertailulämpöhäviöllä «rakennuksen» vaipan, vuotoilman ja ilmanvaihdon vertailuarvoilla laskettua laskennallista lämpöhäviötä;

23) siirtokelpoisella rakennuksella väliaikaiseen käyttöön tarkoitettua, liikuteltavaa rakennusta;

24) suunnitteluratkaisulla «rakennuksen» toteutettavaksi aiottua suunnitelmaa;

25) uusiutuvalla polttoaineella puuta ja puupohjaista sekä muuta biopolttoainetta, ei kuitenkaan turvetta;

26) tarpeen mukaisella ilmanvaihdolla järjestelmää, jolla ilmavirtoja voidaan ohjata kuormituksen tai ilman laadun mukaan käyttötilannetta vastaavasti;

27) ympäristössä olevasta energiasta otetulla energialla rakennukseen kuuluvalla laitteistolla paikan päällä tai «rakennuksen» lähellä auringosta, tuulesta, maasta, ilmasta tai vedestä tuotettua lämpö- tai sähköenergiaa.

3 §

«Rakennuksen» energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset

Pääsuunnittelijan, erityissuunnittelijan ja rakennussuunnittelijan on tehtäviensä mukaisesti huolehdittava «uuden» «rakennuksen» suunnittelusta siten, että se käyttötarkoituksensa mukaisesti on:

1) energiatehokkuudeltaan joko laskennallisen energiatehokkuuden vertailuluvun (E-luvun) tai rakenteellisen energiatehokkuuden mukainen;

2) on «rakennuksen» lämpöhäviöltään vähäiselle energiantarpeelle edellytykset luova;

3) on energiatehokas laskennalliselta kesäajan huonelämpötilaltaan, energiankäytön mittaamiseltaan, lämmön ja sähkön tehon tarpeeltaan sekä käytettäessä koneellista ilmanvaihtojärjestelmää myös ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteholtaan.

2 luku

Energiatehokkuus

4 §

Laskennallisen energiatehokkuuden vertailuluvun vaatimustasot käyttötarkoitusluokittain

Laskennallinen energiatehokkuuden vertailuluku (E-luku), jonka yksikkönä käytetään kWh_E/(m² a), on energiamuotojen kertoimilla painotettu «rakennuksen» laskennallinen ostoenergiankulutus «rakennuksen» lämmitettyä nettoalaa kohden vuodessa. «Rakennuksen» käyttötarkoitusluokan mukaisesti laskettu E-luku ei saa ylittää seuraavia raja-arvoja:

Käyttötarkoitusluokan 6 rakennuksessa, jonka lämmitetty nettoala on enintään 1 000 neliömetriä, voidaan edellä 1 momentissa esitetty E-luvun raja-arvo ylittää 5 kWh_E/(m² a).

Massiivipuurakennuksessa voidaan edellä 1 ja 2 momentissa esitetyt E-luvun raja-arvot ylittää käyttötarkoitusluokan 1a rakennuksessa 20 prosentilla, 1b–c rakennuksessa 15 prosentilla ja muussa käyttötarkoitusluokan 1d–8 rakennuksessa 10 prosentilla.

Käyttötarkoitusluokan 1d rakennuksessa voidaan 1 ja 3 momentissa esitetty E-luvun raja-arvo ylittää 5 kWh_E/(m² a), kun rakennus on kytketty lämmitysjärjestelmään, jossa lämpö johdetaan «rakennuksen» ulkopuolisilla lämpöputkilla yhteisestä lämmönsiirtimestä tai lämmöntuottolaitteesta kolmeen tai useampaan rakennukseen.

Käyttötarkoitusluokan 9 mukaisen «rakennuksen» E-luku on laskettava. Laskennassa on käytettävä suunnitteluarvoja.

E-luvulle asetettua raja-arvo ei sovelleta:

1) asunnon rakentamiseen asuinkerrostalon ullakolle;

2) käyttötarkoitusluokan 1 mukaisen «rakennuksen» laajennukseen eikä kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen;

3) sellaiseen muun käyttötarkoitusluokan mukaisen «rakennuksen» laajennukseen tai kerrosalaan laskettavan tilan lisäämiseen, missä ilmanvaihdon tai lämmityksen järjestämisessä voi käyttää olemassa olevaa ilmanvaihto- tai lämmitysjärjestelmää;

4) loma-asumiseen suunniteltavaan pientaloon.

5 §

Eri käyttötarkoitusluokkiin kuuluvat «rakennuksen» osat

«Rakennuksen» eri käyttötarkoitusluokkiin kuuluviin osiin on sovellettava kunkin osan mukaisia E-luvun raja-arvoja. Jos «rakennuksen» osan lämmitetty nettoala on alle 10 prosenttia koko «rakennuksen» lämmitetystä nettoalasta tai «rakennuksen» osan lämmitetty nettoala on alle 50 neliömetriä, «rakennuksen» osa voidaan laskea pinta-alaltaan suurimpaan käyttötarkoitusluokkaan kuuluvaksi.

6 §

«Rakennuksen» laskennallinen ostoenergiankulutus

Vakioituun käyttöön perustuva «rakennuksen» laskennallinen ostoenergiankulutus koostuu lämmitys-, ilmanvaihto- ja jäähdytysjärjestelmien sekä järjestelmien apulaitteiden, kuluttajalaitteiden ja valaistuksen energiamuodoittain eritellystä energiankulutuksesta, josta on vähennetty rakennukseen kuuluvalla laitteistolla ympäristöstä olevasta energiasta otettu energia siltä osin, kuin se on käytetty rakennuksessa siinä tapahtuvan vakioituun käyttöön perustuvan energiankulutuksen kattamiseen.

Rakennukseen kuuluvalla laitteistolla ympäristössä olevasta energiasta otetun energian hyödyntäminen on laskettava kuukausittain tai sitä lyhyempinä ajanjaksoina.

7 §

E-luvun laskeminen

E-luku on laskettava energiamuodoittain eritellystä «rakennuksen» laskennallisesta ostoenergiankulutuksesta energiamuotojen kertoimia käyttäen kaavalla:

jossa:

E on energiatehokkuuden vertailuluku, kWh_E/(m² a);

Q_kaukolämpö on kaukolämmön kulutus vuodessa, kWh/a;

Q_{kaukojäähdytys} on kaukojäähdytyksen kulutus vuodessa, kWh/a;

Q_polttoaine,i on polttoaineen i sisältämän energian kulutus vuodessa, kWh/a;

W_sähkö on sähkön kulutus vuodessa, missä on otettu huomioon vähennykset rakennukseen kuuluvalla laitteistolla ympäristöstä vapaasti hyödynnettävästä energiasta otetusta energiasta siltä osin, kuin se on käytetty rakennuksessa siinä tapahtuvan vakioituun käyttöön perustuvan energiankulutuksen kattamiseen, kWh/a;

f_kaukolämpö on kaukolämmön energiamuodon kerroin;

f_{kaukojäähdytys} on kaukojäähdytyksen energiamuodon kerroin;

f_polttoaine,i on polttoaineen i energiamuodon kerroin;

f_sähkö on sähkön energiamuodon kerroin;

A_netto on «rakennuksen» lämmitetty nettoala, m².

Energiamuotojen kertoimien lukuarvoina käytetään maankäyttö- ja rakennuslain nojalla säädettyjä lukuarvoja.

8 §

Vaatimukset laskentamenetelmälle

Laskenta on tehtävä laskentamenetelmällä, joka ottaa huomioon vähintään seuraavat tekijät:

a) rakennusosien ja niiden liitosten lämpöominaisuudet, «rakennuksen» ilmanpitävyys, ilmanvaihdon ilmavirta;

b) sisäilman lämpötila;

c) lämpimän käyttöveden tarve;

d) ilmanvaihdon lämmöntalteenotto;

e) lämpökuormat henkilöistä, valaistuksesta, sähkölaitteista, lämpimästä käyttövedestä ja auringosta;

f) tilojen ja ilmanvaihdon lämmitysjärjestelmän lämpö- ja sähköenergian tarve;

g) käyttöveden lämmitysjärjestelmän lämpö- ja sähköenergian tarve;

h) ilmanvaihtojärjestelmän sähköenergiantarve;

i) kuluttajalaitteiden ja valaistuksen sähköenergiantarve.

Ja silloin, kun rakennukseen suunnitellaan aurinkokeräin, aurinkopaneeli tai jäteveden lämmöntalteenotto:

j) aurinkokeräimen lämmöntuotto ja sen hyödyntäminen rakennuksessa;

k) aurinkopaneelin sähköntuotto ja sen hyödyntäminen rakennuksessa;

l) jäteveden lämmöntalteenotto ja sen hyödyntäminen rakennuksessa.

«Rakennuksen» laskennallinen ostoenergiakulutus voidaan laskea kuukausitason laskentamenetelmällä rakennukselle, jonka sisäilman lämpötilan hallinta ei edellytä jäähdytystä tai jäähdytystä edellytetään vain tiloissa, joiden lämmitetty nettoala on alle 10 prosenttia «rakennuksen» lämmitetystä nettoalasta tai joiden lämmitetty nettoala on alle 50 neliömetriä.

Jos «rakennuksen» sisäilman lämpötilan hallinta edellyttää jäähdytystä, «rakennuksen» laskennallinen ostoenergiankulutus on laskettava laskentamenetelmällä, joka 1 momentissa mainittujen tekijöiden lisäksi ottaa huomioon jäähdytysjärjestelmän lämpö- ja sähköenergiantarpeen ja jonka lämmönsiirron laskenta ottaa huomioon rakenteiden lämmönvarausominaisuuden ajasta riippuvaisena enintään tunnin aika-askeleella (dynaaminen laskentamenetelmä).

9 §

Säätiedot

E-luku on laskettava liitteen 1 säävyöhykkeen I säätietojen mukaisesti.

10 §

Ulkoilmavirrat ja huonelämpötilat

E-luku on laskettava käyttäen seuraavia käyttöajan ulkoilmavirtoja sekä huonelämpötilan lämmitys- ja jäähdytysrajan lämpötiloja:

Poistoilmavirrat on laskettava ulkoilmavirtaa vastaavilla arvoilla.

Muun kuin käyttötarkoitusluokan 1 ja 2 «rakennuksen» ilmanvaihdon ulkoilmavirtana on käytettävä laskennassa käyttöajan ulkopuolella vähintään 0,15 dm³/s neliömetrille.

Käyttötarkoitusluokan 2 rakennuksessa, jossa asukkaalla on mahdollisuus ohjata tulo- ja poistoilmavirtoja siten, että niitä voidaan huoneistokohtaisesti tehostaa vähintään 30 prosenttia ja pienentää vähintään 40 prosenttia suunnitellun käyttöajan ilmavirroista, «rakennuksen» ulkoilmavirtana voidaan käyttää 0,4 dm³/s neliömetrille.

Tarpeenmukaisella ilmanvaihdolla varustetussa «rakennuksen» tilassa, mitä ohjataan läsnäoloon tai olosuhdemittaukseen perustuvalla rakennusautomaatiojärjestelmällä, voidaan käyttää 20 prosenttia pienempää ulkoilmavirran arvoa tai ilmanvaihtosuunnitelmaan perustuen määrittää tarpeenmukaisen ilmanvaihdon suhteellinen vaikutus 1 momentissa esitettyyn ulkoilmavirran arvoon. Ilmanvaihtosuunnitelmaan perustuvassa tarkastelussa voidaan tilan ilmanvaihtoa laskennassa pienentää kuitenkin enintään arvoon 0,35 dm³/s neliömetrille rakennuksen käyttöaikana. Koko rakennuksen ulkoilmavirran arvoa voidaan laskennallisesti pienentää tarpeenmukaisen ilmanvaihdon vaikutusta vastaavalla osuudella ottaen huomioon tarpeenmukaisen ilmanvaihdon kattaman rakennuksen osan suhde koko rakennuksen pinta-alaan.

11 §

«Rakennuksen» vakioitu käyttö

E-luvun laskennassa käytettävä «rakennuksen» vuorokautinen ja viikoittainen käyttöaika, keskimääräinen valaistuksen, kuluttajalaitteiden ja ihmisten läsnäolon käyttöaste «rakennuksen» käyttöajan aikana sekä sisäiset lämpökuormat lämmitettyä nettoalaa kohti ovat seuraavat:

Valaistuksen, kuluttajalaitteiden ja ihmisten aiheuttama vuotuinen lämpökuorma Q (kWh/m2) on laskettava kaavalla:

jossa:

k on keskimääräinen valaistuksen ja kuluttajalaitteiden käyttöaste sekä ihmisten läsnäolo «rakennuksen» käyttöajan aikana;

P on lämpökuorma W/m²;

τ_d on «rakennuksen» käyttötuntien lukumäärä vuorokaudessa h;

τ_w on «rakennuksen» käyttöpäivien lukumäärä viikossa d.

Valaistuksen, kuluttajalaitteiden ja ihmisten aiheuttama kuukausittainen lämpökuorma on määritettävä vuotuisesta lämpökuormasta kuukauden päivien lukumäärän perusteella.

Edellä 1 momentissa säädetyn sijasta valaistuksen lämpökuorman arvona voidaan käyttää valaistussuunnitelman mukaista arvoa, jos valaistussuunnitelmasta voidaan lämpökuorma määrittää tilatyyppikohtaisesti valaistuksen tehotiheyden ja valaistuksen ohjauksen perusteella. «Rakennuksen» keskimääräinen valaistuksen lämpökuorma lasketaan tilatyyppien pinta-aloilla painotettuna keskiarvona.

Ilmanvaihtojärjestelmän käyntiaika on laskettava siten, että 1 momentin mukaiseen käyttöaikaan lisätään tunti ennen käyttöajan alkua ja tunti käyttöajan päättymisen jälkeen. Lisäystä ei tehdä jatkuvasti käytettäviin rakennuksiin.

12 §

Lämpimän käyttöveden vakioitu käyttö

Lämpimän käyttöveden vakioidun käytön lämmitysenergian nettotarpeena on käytettävä seuraavia käyttötarkoitusluokittaisia lämmitysenergian nettotarpeita «rakennuksen» lämmitettyä nettoalaa kohden:

Luokassa 1 on lämpimän käyttöveden lämmitysenergian nettotarve kuitenkin enintään 4 200 kWh vuodessa asuntoa kohden.

Lämpimän käyttöveden lämmitysenergian nettotarpeena voi laskennassa käyttää 15 prosenttia edellä mainittuja pienempiä arvoja, jos «rakennuksen» käyttövesiverkosto varustetaan vakiopaineventtiilillä tai muulla vastaavalla painetasoa säätävällä tekniikalla.

13 §

Laskentavyöhykkeet

Yhden käyttötarkoituksen «rakennuksen» E-luvun laskennassa voidaan koko rakennus laskea yhtenä laskentavyöhykkeenä. Useita eri käyttötarkoituksia sisältävän «rakennuksen» E-luvun laskennassa rakennus on jaettava käyttötarkoitusta ja käyttöaikoja vastaaviin laskentavyöhykkeisiin.

14 §

Erikoistilat ja eräät tekniset järjestelmät

Rakennuksessa olevan ravintolan, ammattikeittiön, ruokalan, kahvilan, laboratorion tai muuna erikoistilan E-luvun laskenta on tehtävä näiden osalta «rakennuksen» tai «rakennuksen» osan käyttötarkoitusta vastaavilla lähtöarvoilla.

E-luvun laskennassa ei oteta huomioon tässä asetuksessa erittelemättömiä teknisiä järjestelmiä.

15 §

Lämmitysenergian nettotarve

«Rakennuksen» tilojen lämmitysenergian nettotarve on laskettava johtumislämpöhäviöistä, vuotoilman lämpöhäviöistä, korvausilman ja tuloilman lämpenemisestä tilassa huonelämpötilaan, joista on vähennettävä auringon ja sisäisten lämpökuormien vaikutus. Rakennukseen tulevan aurinkoenergian laskennassa on otettava huomioon rakennuksessa olevat auringonsuojausratkaisut.

Ilmanvaihdon lämmitysenergian nettotarve on laskettava ilman lämmittämisestä lämmöntalteenoton jälkeen tuloilman lämpötilaan ja mahdollisesta lämmittämisestä ennen lämmöntalteenottoa.

Lämpimän käyttöveden lämmitysenergian nettotarve on laskettava 12 §:n mukaan.

16 §

Lämpöhäviön huomioon ottaminen E-luvun laskennassa

E-lukua laskettaessa «rakennuksen» vaipan lämpöhäviö on laskettava «rakennuksen» vaipan sisämitoilla. Laskennassa on otettava huomioon rakenteiden ja niiden liitosten kylmäsillat. «Rakennuksen» vaipan yksittäisiä kylmäsiltoja ei oteta huomioon.

Lämpöhäviön laskennassa on otettava huomioon maaperän ja ryömintätilan vaikutus lämpöhäviöön.

17 §

Vuotoilmavirran huomioon ottaminen E-luvun laskennassa

E-lukua laskettaessa on käytettävä «rakennuksen» vaipan ilmanvuotolukuna suunnitteluarvoa, jos ilmanpitävyys osoitetaan teollisen talonrakennuksen laadunvarmistusmenettelyllä tai tullaan osoittamaan mittaamalla. Muutoin laskennassa on käytettävä «rakennuksen» vaipan ilmanvuotolukuna arvoa 4 m³/(h m²). Vuotoilmavirta q_v,vuotoilma on laskettava kaavalla:

jossa:

q_v,vuotoilma on vuotoilmavirta, m³/s;

q₅₀ on rakennusvaipan ilmanvuotoluku, m³/(h·m²);

A_vaippa on rakennusvaipan pinta-ala, m²;

x on kerroin, joka on yksikerroksisille rakennuksille 35, kaksikerroksisille 24, kolmi- ja nelikerroksisille 20 ja näitä korkeammille rakennuksille 15;

3600 on kerroin, joka muuttaa ilmavirran yksiköstä m³/h yksikköön m³/s.

18 §

Lämmitysjärjestelmän energiankäyttö

«Rakennuksen» lämmitysjärjestelmän energiankäyttöön kuuluvat tilojen lämmityksen, ilmanvaihdon lämmityksen ja lämpimän käyttöveden valmistuksen energiankäyttö.

Lämmitysjärjestelmän energiankulutuksen laskennassa otetaan huomioon lämmönjaon häviöt «rakennuksen» sisä- ja ulkopuolella, lämmön luovutuksen häviöt, lämmitysenergian tuoton häviöt ja muunnokset, lämpimän käyttöveden siirron ja kiertojohdon häviöt «rakennuksen» sisä- ja ulkopuolella, varastoinnin häviöt sekä lämmitysjärjestelmän apulaitteiden sähkönkulutus.

Jos rakennus on kytketty lämmitysjärjestelmään, jossa lämpö johdetaan «rakennuksen» ulkopuolisilla lämpöputkilla yhteisestä lämmönsiirtimestä tai lämmöntuottolaitteesta useampaan rakennukseen, on kyseisten lämpöputkien lämpöhäviö jaettava rakennusten kesken pinta-alojen suhteessa.

Jos käyttötarkoitusluokan 2 mukaisen «rakennuksen» asuinhuoneissa on vesikiertoinen lämmitys ja märkätiloissa sähköinen lattialämmitys, asuinhuoneiston tilojen lämmitysenergian nettotarpeesta voidaan laskea kohdistuvan 35 prosenttia märkätilojen lattialämmitykselle ja 65 prosenttia asuinhuoneiden lämmitysjärjestelmälle ellei märkätilojen sähköisen lattialämmityksen osuutta tilojen nettotarpeesta lasketa tarkemmin dynaamisella laskentatyökalulla ottaen huomioon suunnitellut ilmavirrat ja tilojen väliset siirtoilmavirtaukset. Märkätilojen sisälämpötilana on käytettävä 22 celsiusastetta. Märkätilojen sähköisen lattialämmityksen osuus asuinhuoneiston tilojen lämmitysenergian nettotarpeesta on kuitenkin enintään suunnitelmassa esitetyn sähköisen lattialämmityksen asennustehon ja 8760 tunnin käyttöajan perusteella laskettu osuus.

Jos lämpimän käyttöveden kiertojohto sijaitsee «rakennuksen» vaipan eristeen ulkopuolella, ei lämpimän käyttöveden kierron lasketusta lämpöhäviöstä aiheudu «rakennuksen» tiloihin lämpökuormaa. Jos kiertojohto sijaitsee «rakennuksen» vaipan eristeessä, on «rakennuksen» tilojen lämpökuormaan lisättävä 25 prosenttia lämpimän käyttöveden kierron lasketusta lämpöhäviöstä. Jos kiertojohto sijaitsee «rakennuksen» vaipan sisäpuolella, on «rakennuksen» tilojen lämpökuormaan lisättävä 50 prosenttia lämpimän käyttöveden kierron lasketusta lämpöhäviöstä. Jos lämpimän käyttöveden varaaja sijaitsee «rakennuksen» vaipan sisäpuolella, on «rakennuksen» tilojen lämpökuormaan lisättävä 50 prosenttia varaajan lasketusta lämpöhäviöstä.

Lämmitysjärjestelmän mahdollisista lämpötilarajoituksista ja osatehomitoituksesta johtuva lisälämmitysenergia on laskettava mukaan lämmitysjärjestelmän energiankäyttöön.

19 §

Tulisija ja ilmalämpöpumppu

Varaavan tulisijan asuinhuoneistoon tuottamaksi lämmitysenergiaksi voidaan laskea enintään 3 000 kilowattituntia vuodessa tulisijaa kohden.

Ilma-ilmalämpöpumpun asuinhuoneistoon tuottamaksi lämmitysenergiaksi voidaan laskea enintään 3 000 kilowattituntia vuodessa laitetta kohden, ellei laitteen toimintaa rakennuksessa lasketa tarkemmin dynaamisella laskentamenetelmällä huomioon ottaen tilojen väliset ilmavirtaukset ja lämpötilaerot.

20 §

Ilmanvaihtojärjestelmä

«Rakennuksen» ilmanvaihtojärjestelmän ilmavirrat ja käyntiajat on laskettava 10 ja 11 §:n mukaisesti. Koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän sähköenergiankulutus on laskettava ilmavirtojen, ominaissähkötehojen ja käyntiaikojen avulla kaikille rakennuksessa oleville ilmanvaihtokoneille ja huippuimureille.

21 §

Jäähdytysjärjestelmä

«Rakennuksen» jäähdytysjärjestelmän energiankulutusta laskettaessa on otettava huomioon jäähdytysenergian tuoton energiankulutus ja apulaitteiden sähköenergiankulutus siltä osin kuin sisälämpötilan hallinta edellyttää järjestelmien käyttöä.

22 §

Valaistuksen ja kuluttajalaitteiden sähkönkäyttö

Rakennuksessa käytettävän valaistuksen ja kuluttajalaitteiden vuotuinen sähköenergian kulutus on laskettava 11 §:n mukaisesti niiden lämpökuormasta. Valaistuksen ja kuluttajalaitteiden sähköenergian kulutus on samansuuruinen kuin niiden lämpökuorma.

3 luku

«Rakennuksen» lämpöhäviö

23 §

«Rakennuksen» lämpöhäviön määrittäminen

«Rakennuksen» lämpöhäviö on «rakennuksen» vaipan, vuotoilman ja ilmanvaihdon yhteenlaskettu lämpöhäviö. «Rakennuksen» lämpöhäviö voi olla enintään yhtä suuri kuin vertailuarvoilla rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö. «Rakennuksen» lämpöhäviölle asetettu vaatimus koskee erikseen «rakennuksen» lämpimiä ja puolilämpimiä tiloja.

Sellaista «rakennuksen» laajennusta tai kerrosalaan laskettavan tilan lisäämistä, missä ilmanvaihdon ja lämmityksen järjestämisessä voi käyttää olemassa olevaa ilmanvaihto- tai lämmitysjärjestelmää, koskevat «rakennuksen» lämpöhäviön osalta vain «rakennuksen» vaipan lämpöhäviölle asetetut vaatimukset. Loma-asumiseen suunniteltavaa pientaloa, joka on tarkoitettu käytettäväksi vuodessa vähintään neljä kuukautta, koskevat «rakennuksen» lämpöhäviön osalta vain «rakennuksen» vaipan lämpöhäviölle asetetut vaatimukset. «Rakennuksen» lämpöhäviötä koskeva vaatimus ei koske ennen heinäkuun 1 päivää 2012 valmistetuista osista koottua siirtokelpoista rakennusta, jota käytetään edelleen samaan käyttötarkoitukseen.

24 §

«Rakennuksen» vaipan lämpöhäviö

«Rakennuksen» vaipan lämpöhäviö on laskettava eri rakennusosien pinta-alojen ja lämmönläpäisykertoimien perusteella kaavalla:

jossa:

∑H_joht on «rakennuksen» vaipan lämpöhäviö, W/K;

U on rakennusosan lämmönläpäisykerroin, W/(m²K);

A on rakennusosan pinta-ala, m².

Lämpimän tai jäähdytettävän kylmän tilan «rakennuksen» vaipan lämpöhäviön vertailuarvo on laskettava käyttämällä rakennusosien lämmönläpäisykertoimina seuraavia vertailuarvoja:

a) seinä 0,17 W/(m² K);

b) massiivipuuseinä, jonka keskimääräinen

paksuus on vähintään 180 mm 0,40 W/(m² K);

c) yläpohja ja ulkoilmaan rajoittuva alapohja 0,09 W/(m² K);

d) ryömintätilaan rajoittuva alapohja 0,17 W/(m² K);

e) maata vasten oleva rakennusosa 0,16 W/(m² K);

f) ikkuna, kattoikkuna, ovi, kattovalokupu,

savunpoisto- ja uloskäyntiluukku 1,0 W/(m² K).

Siirtokelpoisen «rakennuksen» sekä puolilämpimän tilan «rakennuksen» vaipan lämpöhäviön vertailuarvo on laskettava käyttämällä rakennusosien lämmönläpäisykertoimina seuraavia vertailuarvoja:

a) seinä 0,26 W/(m² K);

b) massiivipuuseinä, jonka rakenteen

keskimääräinen paksuus vähintään 180 mm 0,60 W/(m² K);

c) yläpohja ja ulkoilmaan rajoittuva alapohja 0,14 W/(m² K);

d) ryömintätilaan rajoittuva alapohja 0,26 W/(m² K);

e) maata vasten oleva rakennusosa 0,24 W/(m² K);

f) ikkuna, kattoikkuna, ovi, kattovalokupu,

savunpoisto- ja uloskäyntiluukku 1,4 W/(m² K).

Loma-asumiseen suunniteltavan pientalon, joka on tarkoitettu käytettäväksi vähintään neljä kuukautta vuodessa, «rakennuksen» vaipan lämpöhäviön vertailuarvo on laskettava käyttämällä rakennusosien lämmönläpäisykertoimina seuraavia vertailuarvoja:

a) seinä 0,24 W/(m² K);

b) massiivipuuseinä, jonka rakenteen

keskimääräinen paksuus vähintään 130 mm 0,80 W/(m² K);

c) yläpohja ja ulkoilmaan rajoittuva alapohja 0,15 W/(m² K);

d) ryömintätilaan rajoittuva alapohja 0,19 W/(m² K);

e) maata vasten oleva rakennusosa 0,24 W/(m² K);

f) ikkuna, kattoikkuna, ovi, kattovalokupu,

savunpoisto- ja uloskäyntiluukku 1,4 W/(m² K).

«Rakennuksen» yhteenlasketun ikkunapinta-alan vertailuarvo on 15 prosenttia «rakennuksen» kokonaan tai osittain maanpäällisten kerrosten kerrostasoalojen yhteismäärästä, mutta kuitenkin enintään 50 prosenttia «rakennuksen» julkisivupinta-alasta. Ikkunan pinta-ala on laskettava ikkunan kehän ulkomittojen mukaan.

Laskennassa on käytettävä suunnitellun «rakennuksen» koko- ja geometriatietoja. «Rakennuksen» vaipan eri rakennusosien pinta-alat on määritettävä «rakennuksen» kokonaissisämittojen mukaan.

«Rakennuksen» suunnitteluratkaisun vaipan lämpöhäviön laskennassa on käytettävä suunniteltuja rakennusosakohtaisia lämmönläpäisykertoimia ja ikkunapinta-aloja.

25 §

«Rakennuksen» vuotoilman lämpöhäviön laskeminen

«Rakennuksen» vuotoilman lämpöhäviö on laskettava kaavalla:

jossa:

H_vuotoilma on vuotoilman lämpöhäviö, W/K;

ρ_i on ilman tiheys, 1,2 kg/m³;

c_pi on ilman ominaislämpökapasiteetti, 1000 Ws/(kg K);

q_v,vuotoilma on vuotoilmavirta, m³/s.

Vuotoilmavirta q_v,vuotoilma on määritettävä 17 §:n mukaisesti. «Rakennuksen» vertailulämpöhäviötä laskettaessa «rakennuksen» vaipan ilmanvuotoluvun vertailuarvona on käytettävä arvoa 2,0 m³/(h m²).

«Rakennuksen» suunnitteluratkaisun lämpöhäviötä laskettaessa on käytettävä suunnitteluarvoa «rakennuksen» vaipan ilmanvuotoluvun arvona. Jos ilmanpitävyyden suunnitteluarvon toteutumista ei osoiteta mittaamalla tai teollisen talonrakennuksen laadunvarmistusmenettelyllä, on käytettävä «rakennuksen» vaipan ilmanvuotoluvun arvoa 4,0 m³/(h m²).

26 §

«Rakennuksen» ilmanvaihdon lämpöhäviön laskeminen

«Rakennuksen» ilmanvaihdon lämpöhäviö on laskettava kaavalla:

jossa:

H_iv on ilmanvaihdon ominaislämpöhäviö, W/K;

ρ_i on ilman tiheys, 1,2 kg/m³;

c_pi on ilman ominaislämpökapasiteetti, 1000 Ws/(kg K);

q_{v, poisto} on vakioidun käytön mukainen laskennallinen poistoilmavirta, m³/s;

t_d on ilmanvaihtojärjestelmän keskimääräinen vuorokautinen käyntiaikasuhde, h/24h;

t_v on ilmanvaihtojärjestelmän viikoittainen käyntiaikasuhde, vrk/7 vrk;

η_a on ilmanvaihdon poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde.

Ilmanvaihdon vertailulämpöhäviön ja suunnitteluratkaisun ilmanvaihdon lämpöhäviön laskennassa on käytettävä samoja ilmavirtojen arvoja ja käyntiaikoja.

Ilmanvaihdon ilmavirta on laskettava 10 §:n mukaisesti. Laskettaessa vertailulämpöhäviötä ja suunnitteluratkaisun lämpöhäviötä ei tarpeenmukaista ilmanvaihtoa oteta huomioon. Ilmanvaihdon käyntiaika on laskettava lisäämällä yksi tunti ennen ja yksi tunti jälkeen 11 §:n mukaiseen «rakennuksen» käyttöaikaan. Lisäystä ei tehdä jatkuvasti käytettäviin rakennuksiin. Käyttötarkoitusluokan 9 rakennuksille on käytettävä «rakennuksen» suunnitteluarvoja ilmavirtoina ja ilmanvaihdon käyntiaikana.

Vertailulämpöhäviön laskennassa on käytettävä «rakennuksen» ilmanvaihtojärjestelmän ilmanvaihdon poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteena arvoa 55 prosenttia. «Rakennuksen» vertailulämpöhäviön laskennassa yksittäisen tilan poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteen arvo on nolla prosenttia, jos poistoilman likaisuus estää lämmöntalteenoton toiminnan, tilan lämpötila lämmityskaudella on alle +10 celsiusastetta eikä poistoilmasta ole saatavissa lämpöä talteen kustannustehokkaasti tai jos ilmanvaihtojärjestelmän toiminta perustuu pääasiassa korkeus- ja lämpötilaerojen sekä tuulen aiheuttamiin paine-eroihin.

Jos käytetään koneellista ilmanvaihtoa, ilmanvaihtokoneen poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde on määritettävä käyttäen lämmöntalteenottolaitteen ominaisuuksia ja ilmanvaihtokoneen suunniteltuja ilmavirtoja sekä liitteessä 1 säädetyn säävyöhykkeen I säätietoja.

Kahden tai useamman ilmanvaihtokoneen poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde on määritettävä suunniteltujen ilmavirtojen ja käyntiaikojen painotettuna vuosihyötysuhteena. «Rakennuksen» suunnitteluratkaisun ilmanvaihdon lämpöhäviö on laskettava käyttäen näin määritettyä poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhdetta ja 3 momentin mukaisia ilmavirtojen arvoja ja käyntiaikoja.

4 luku

Erinäiset säännökset

27 §

«Rakennuksen» ilmanpitävyys

«Rakennuksen» vaipan ilmanvuotoluku (q₅₀) voi olla enintään 4,0 m³/(h m²). Ilmanvuotoluku voi ylittää arvon 4,0 m³/(h m²), jos rakennuksen käytön vaatimat rakenteelliset ratkaisut sitä edellyttävät.

28 §

Routaeristys, perusmuurin lämmöneristys ja eräiden tilojen välinen eristys

«Rakennuksen» alapohjan lämmöneristyksen suunnittelussa on otettava huomioon routaeristys ja mahdollinen «rakennuksen» vaippaan kuulumaton perusmuurin lämmöneristys routavaurioiden välttämiseksi.

Jäähdytettävän kylmän tilan ja muiden tilojen välisen seinän ja välipohjan lämmönläpäisykerroin saa olla enintään 0,27 W/(m² K) ja oven enintään 1,4 W/(m² K).

Lämpimän tilan ja puolilämpimän tilan välisen seinän ja välipohjan lämmönläpäisykerroin saa olla enintään 0,60 W/(m² K) ja ikkunan ja oven enintään 2,8 W/(m² K) lukuun ottamatta loma-asumiseen suunniteltavaa pientaloa.

29 §

Laskennallinen kesäajan huonelämpötila

Laskennallinen kesäajan huonelämpötila ei saa ylittää jäähdytysrajan arvoa 27 celsius-astetta käyttötarkoitusluokassa 2 ja jäähdytysrajan arvoa 25 celsiusastetta käyttötarkoitusluokissa 3–8 enemmän kuin 150 astetuntia kesäkuun 1 päivän ja elokuun 31 päivän välisenä aikana suunnitteluratkaisun mukaista ilmavirtaa käyttäen. Kesäajan huonelämpötilan vaatimuksenmukaisuus on osoitettava eri tilatyyppien lämpötilalaskennalla. Laskennassa on käytettävä ilmavirtaa lukuun ottamatta E-luvun laskennan mukaisia lähtötietoja. Kesäajan huonelämpötilaa koskevaa vaatimusta ei sovelleta käyttötarkoitusluokkaan 1 ja 9 kuuluviin rakennuksiin. Kesäajan huonelämpötilan laskennassa on käytettävä dynaamista laskentatyökalua.

30 §

«Rakennuksen» koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho

Jos rakennuksessa on koneellinen ilmanvaihtojärjestelmä, voi koneellisen tulo- ja poistoilmajärjestelmän ominaissähköteho olla enintään 1,8 kW/(m³/s) ja koneellisen poistoilmajärjestelmän ominaissähköteho enintään 0,9 kW/(m³/s).

Ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho voi ylittää edellä mainitut arvot «rakennuksen» käyttötarkoituksen mukaisen sisäilmaston niin edellyttäessä.

31 §

Energiankäytön mittaus rakennuksessa

Rakennuksessa on oltava energiankäytön mittauksen mahdollistavat mittauslaitteet tai mittausvalmius, jotta «rakennuksen» energiankäyttöä voidaan seurata tärkeimpien kulutuskohteiden ja «rakennuksen» koko kulutuksen osalta tai tällainen seurantamahdollisuus on oltava helposti toteutettavissa.

32 §

«Rakennuksen» lämmön ja sähkön tehon tarve

«Rakennuksen» lämmitysjärjestelmän lämmitysteho on mitoitettava siten, että «rakennuksen» tilojen suunnitellut lämpöolot ja ilmanvaihto voidaan ylläpitää «rakennuksen» sijaintipaikkakunnan mukaisen säävyöhykkeen mitoittavilla ulkolämpötiloilla, jotka esitetään liitteessä 1.

Suunnittelussa on otettava huomioon mahdollisuuksia sähkön huipputehon tarpeen pienentämiseksi ja sähkötehon ohjattavuuden parantamiseksi.

33 §

Rakenteellinen energiatehokkuus

«Rakennuksen» energiatehokkuudelle 4 §:ssä asetettujen vaatimusten täyttyminen voidaan 4 §:stä poiketen osoittaa rakenteellisella energiatehokkuudella.

Käyttötarkoitusluokkiin 1 ja 2 kuuluva rakennus täyttää energiatehokkuudelle asetetut vaatimukset, jos:

1) «rakennuksen» lämpöhäviö on enintään yhtä suuri kuin rakenteellisen energiatehokkuuden vertailuarvoilla rakennukselle määritetty vertailulämpöhäviö vastaavasti laskettuna kuin 24, 25 ja 26 §:ssä on esitetty. Rakennusosien lämmönläpäisykertoimien, ilmanvuotoluvun ja poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhteen vertailuarvot ovat:

a) seinä, käyttötarkoitusluokka 1 0,12 W/(m² K);

b) seinä, käyttötarkoitusluokka 2 0,14 W/(m² K);

c) yläpohja ja ulkoilmaan rajoittuva alapohja 0,07 W/(m² K);

d) ryömintätilaan rajoittuva tuuletettu alapohja ja maata vasten

oleva rakennusosa 0,10 W/(m² K);

e) ikkuna, kattoikkuna, ovi, kattovalokupu,

savunpoisto- ja uloskäyntiluukku 0,70 W/(m² K);

f) «rakennuksen» ilmanvuotoluku (q₅₀) 0,60 m³/(h m²);

g) poistoilman lämmöntalteenoton vuosihyötysuhde 65 prosenttia;

2) Rakennus on varustettu koneellisella tulo- ja poistoilmanvaihtojärjestelmällä, jonka ominaissähköteho on enintään 1,5 kW/(m³/s);

3) «Rakennuksen» lämmitysjärjestelmänä on käytettävä kaukolämpöä, maalämpöpumppua tai ilma-vesilämpöpumppua.

34 §

Energiaselvitys

Rakennusta suunniteltaessa on laadittava energiaselvitys. Energiaselvitys sisältää tarkastelut:

a) E-luku 4 §:n mukaan ja E-luvun laskennan keskeiset lähtötiedot ja tulokset, «rakennuksen» lämpöhäviön määräystenmukaisuus 23 §:n mukaan ja koneellisen ilmanvaihtojärjestelmän ominaissähköteho 30 §:n mukaan; tai

b) rakenteellisen energiatehokkuuden määräystenmukaisuus 33 §:n mukaan.

Lisäksi energiaselvitys sisältää tarkastelut:

a) laskennallinen kesäaikainen huonelämpötila 29 §:n mukaan;

b) «rakennuksen» energiatodistus, jos «rakennuksen» energiatodistusta koskeva lainsäädäntö sitä edellyttää.

Energiaselvitys on päivitettävä ennen «rakennuksen» käyttöönottoa, jos lupavaiheen energiaselvityksen perusteena oleviin suunnitelmiin on tullut muutoksia. Rakennusvaiheen vastuuhenkilön on tehtävä merkintä rakennustyön tarkastusasiakirjaan siitä, että rakennustyö vastaa energiaselvityksessä esitettyä.

5 luku

Voimaantulo ja siirtymäsäännökset

35 §

Voimaantulo

Tämä «asetus» tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2018.

Tällä asetuksella kumotaan «ympäristöministeriön» «asetus» rakennusten «energiatehokkuudesta» 2/11.

Tämän asetuksen voimaan tullessa vireillä olevaan hankkeeseen sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Helsingissä 20 päivänä joulukuuta 2017

Asunto-, energia- ja ympäristöministeri
Kimmo Tiilikainen

Rakennusneuvos
Pekka Kalliomäki

Sisällysluettelo

1010/2017