1057/2014

Suomalaisen aluksen purjehtiessa muilla alueilla kuin MARPOL 73/78 –yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

Aluksella käytettävän polttoaineen on lisäksi täytettävä MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaiset vaatimukset.

Suomalaisen aluksen purjehtiessa Itämeren alueella ja muilla MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla sekä ulkomaisen aluksen purjehtiessa Suomen vesialueella tai talousvyöhykkeellä noudatetaan seuraavia vaatimuksia:

Euroopan unionin jäsenvaltion satamaan tai satamasta säännöllisesti liikennöivässä Suomen lipun alla purjehtivassa matkustaja-aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 1,50 painoprosenttia 1 päivään tammikuuta 2020 asti muualla kuin edellä 2 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla rikin oksidipäästöjen valvonta-alueilla.

Euroopan unionin jäsenvaltion satamassa laiturissa olevassa aluksessa käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia. Runsasrikkisempää polttoainetta saa käyttää ainoastaan, jos laivahenkilökunnalla ei ole riittävästi aikaa toteuttaa tarvittavaa polttoaineen vaihtoa mahdollisimman pian laituriin saapumisen jälkeen ja mahdollisimman myöhään ennen lähtöä. Polttoaineen vaihtoajankohta on merkittävä aluksella pidettävään päiväkirjaan.

Edellä 1 momentissa säädettyä polttoaineen rikkipitoisuutta koskevaa vaatimusta ei sovelleta:

Mitä 2 – 4 §:ssä säädetään, ei sovelleta:

Suomessa markkinoille luovutettavan meriliikenteessä käytettävän dieselöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 1,50 painoprosenttia.

Suomessa markkinoille luovutettavan ja meriliikenteessä käytettävän kaasuöljyn rikkipitoisuus saa olla enintään 0,10 painoprosenttia.

Aluksella voidaan 2 – 4 §:n vaatimukset täyttävän polttoaineen sijaan käyttää päästönvähentämismenetelmää, jonka avulla aluksen rikkidioksidipäästöt saadaan kokonaisuudessaan ja jatkuvasti laskemaan vähintään vastaavalle tasolle, kuin ne olisivat, jos aluksella käytettäisiin 2 – 4 §:n vaatimukset täyttävää polttoainetta.

Arvioitaessa, onko päästönvähentämismenetelmä riittävän tehokas, käytetään neuvoston direktiivin 1999/32/EY muuttamisesta meriliikenteessä käytettävien polttoaineiden rikkipitoisuuden osalta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2012/33/EU liitteessä I määriteltyjä päästöarvoja. Päästönvähentämisteknologian on lisäksi oltava mainitun direktiivin liitteessä II tarkoitetuissa oikeudellisissa välineissä määriteltyjen kriteerien mukaisia.

Päästönvähentämismenetelmien koekäyttöä koskevaa lupaa on haettava Liikenteen turvallisuusvirastolta vähintään kuusi kuukautta ennen koekäytön aloittamista.

Koekäytön aikana aluksen ei tarvitse käyttää 2 – 4 §:n vaatimusten mukaisia polttoaineita, jos seuraavat edellytykset täyttyvät:

Määritettäessä meriliikenteen polttoaineiden rikkipitoisuuksia on vertailumenetelmänä käytettävä standardien ISO 8754 (2003) ja PrEN ISO 14596 (2007) mukaista menetelmää.

Sen määrittämiseksi, onko aluksille toimitetun ja aluksilla käytetyn meriliikenteessä käytettävän polttoaineen rikkipitoisuus MARPOL 73/78 – yleissopimuksen VI liitteen ja Euroopan unionin säädösten mukainen, käytetään MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteessä olevan VI lisäyksen mukaista polttoainenäytteiden todennusmenetelmää.

Aluksella olevasta polttoaineen luovutustodistuksesta on käytävä ilmi MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen V lisäyksen mukaiset tiedot. Luovutustodistukseen on liitettävä poltto-ainenäyte MARPOL 73/78 -yleissopimuksen VI liitteen mukaisesti.

Polttoaineen luovutustodistus on pidettävä aluksella sellaisessa paikassa, että se on helposti saatavilla tarkastusta varten. Todistus on säilytettävä kolme vuotta siitä, kun polttoöljy on toimitettu alukselle. Luovutustodistukseen liitettyä näytettä toimitetusta polttoaineesta on säilytettävä aluksella kunnes polttoöljyä on merkittävästi kulutettu, mutta joka tapauksessa vähintään 12 kuukauden ajan.

Tulli ottaa edustavan määrän näytteitä aluksella käytettävän polttoaineen varastoilta ja jakeluasemilta näytteiden analysoimiseksi. Näytteiden perusteella on tarkistettava, että meriliikenteen raskaan ja kevyen polttoöljyn rikkipitoisuus on tämän asetuksen säännösten mukainen. Näytteidenotto on aloitettava sinä päivänä, jona vastaava polttoaineen enimmäisrikkipitoisuutta koskeva raja-arvo tulee voimaan. Näytteitä on otettava säännöllisesti riittävän usein ja riittävissä määrin sekä siten, että ne ovat edustavia tutkittavan polttoaineen osalta. Näytteet on tutkittava ilman aiheetonta viivytystä.

Merenkulun ympäristönsuojelulain 7 luvun 13 §:ssä tarkoitetut tiedot kunkin kalenterivuoden aikana Suomessa markkinoille saatettujen meriliikenteen polttoaineiden määristä ja laadusta on toimitettava Liikenteen turvallisuusvirastolle viimeistään 1 päivänä maaliskuuta kyseistä kalenterivuotta seuraavana vuonna.