891/2004

Annettu Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2004

Laki yrittäjien eläkelain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan 14 päivänä heinäkuuta 1969 annetun yrittäjien eläkelain (468/1969) 4 §,

muutetaan 1 §:n 3 momentin 2 kohta, 5 §:n 2 momentti, 6 §, 7 §:n 3, 6, 7 ja 9 momentti, 7 a §, 9 §:n 5 momentti ja 17 §:n 1 momentti,

sellaisina kuin ne ovat, 1 §:n 3 momentin 2 kohta, 7 §:n 3, 6, 7 ja 9 momentti, 7 a § ja 17 §:n 1 momentti laissa 717/2003, 5 §:n 2 momentti ja 6 § laissa 638/2003 sekä 9 §:n 5 momentti laissa 841/1996, ja

lisätään 7 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa laissa 717/2003, uusi 10 momentti seuraavasti:

1 §

Tämä laki ei kuitenkaan koske:


2) yrittäjää, jonka 7 §:n 2 ja 3 momentissa tarkoitettu vuotuinen työtulo tämän lain alaisesta ansiotyöstä on arvioitava pienemmäksi kuin 504,10 euroa;


5 §

Tässä laissa tarkoitettuun työtuloon ja eläkkeeseen oikeuttavaan aikaan sovelletaan vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelaissa säädetään työansiosta ja eläkkeeseen oikeuttavasta ajasta.


6 §

Eläkkeeseen oikeuttavaksi luetaan aika, jonka yrittäjän toiminta on jatkunut 18 vuoden iän täyttämistä seuraavan kalenterikuukauden alusta 68 vuoden iän täyttämistä seuraavan kuukauden alkuun noudattaen kuitenkin soveltuvin osin vastaavasti, mitä työntekijäin eläkelain 7 c―7 e §:ssä säädetään.

7 §

Vakuutuksen alkaessa eläkelaitos vahvistaa yrittäjän työtulon. Jos työtuloon vaikuttavat seikat myöhemmin olennaisesti muuttuvat, tarkistetaan se hakemuksesta. Eläkelaitos voi myös omasta aloitteestaan tarkistaa työtulon. Työtuloa ei kuitenkaan saa muuttaa takautuvasti. Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, osa-aikaeläkettä saavan yrittäjän työtuloksi vahvistetaan puolet työntekijäin eläkelain 7 d §:n 3 momentissa säädetyllä tavalla lasketusta mainitun lain 4 f §:n 3 momentissa tarkoitetusta tämän lain mukaisesta vakiintuneesta ansiotulosta ja työkyvyttömyyseläkkeeseen oikeutetulle yrittäjälle se työtulo, joka vastaa yrittäjän tämän lain alaista työskentelyä hänen työkykynsä alentumisen jälkeen.


Yrittäjä voi käyttää 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksuoikeutta tai vaihtoehtoisesti 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeutta kerran saman kalenterivuoden aikana edellyttäen, että hänellä on voimassa tämän lain mukainen vakuutus koko kyseisen vuoden ajan. Yrittäjän on ilmoitettava kirjallisesti lisävakuutusmaksun maksamisesta tai vakuutusmaksun pienennyksestä eläkelaitokselle saman kalenterivuoden aikana, jota vakuutusmaksun muutos koskee.

Yrittäjän työtulo siltä kalenterivuodelta, jona hän maksaa 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksua tai 5 momentissa tarkoitettua pienennettyä vakuutusmaksua, lasketaan siten, että yrittäjän maksamat kyseisen vuoden vahvistettuun työtuloon perustuvat vakuutusmaksut lisättynä lisävakuutusmaksulla tai vähennettynä vakuutusmaksun pienennyksellä jaetaan sosiaali- ja terveysministeriön 9 §:n mukaan vahvistaman maksuprosentin sadasosalla.


Mitä 4 ja 5 momentissa säädetään, ei koske yrittäjää,

1) joka saa työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa tarkoitetun lain tai eläkesäännön mukaista eläkettä,

2) jolla on 9 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettuja maksettavaksi erääntyneitä vakuutusmaksuja maksamatta,

3) niinä kalenterivuosina, joina hänellä on oikeus 9 §:n 2 momentissa tarkoitettuun maksunalennukseen,

4) niinä kalenterivuosina, joina hänet on vakuutettu tämän lain mukaisesti useammassa kuin yhdessä 2 §:ssä tarkoitetussa eläkelaitoksessa tai eläkekassassa, eikä

5) sen kalenterivuoden jälkeen, jonka aikana hän täyttää 62 vuotta.

Jos yrittäjä on käyttänyt 4 momentissa tarkoitettua oikeuttaan maksaa lisävakuutusmaksua tai 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeuttaan ja myöhemmin saman kalenterivuoden aikana hänen vahvistettua työtuloaan muutetaan 3 momentin mukaisesti, ei lisävakuutusmaksua tai pienennettyä vakuutusmaksua oteta huomioon yrittäjän kyseisen kalenterivuoden kokonaistyötuloa 7 ja 8 momentin mukaisesti laskettaessa. Tällöin yrittäjän ei 6 momenttia sovellettaessa katsota käyttäneen lisävakuutusmaksun tai pienennetyn vakuutusmaksun maksamisoikeuttaan kyseisenä vuotena.

7 a §

Eläkkeen perusteena oleva kokonaistyötulo lasketaan kullekin kalenterivuodelle erikseen. Kunkin kalenterivuoden eläkkeen perusteena oleva työtulo on kyseisenä vuonna voimassa olleiden 7 §:n 2 tai 3 momentin mukaisesti vahvistettujen ja työntekijäin eläkelain 7 b §:n mukaisesti tarkistettujen yrittäjän vuotuisten työtulojen vakuutusajoilla painotettu keskimäärä kyseisenä vuotena. Jos yrittäjä kuitenkin on käyttänyt 7 §:n 4 momentissa tarkoitettua lisävakuutusmaksuoikeutta tai saman pykälän 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeutta, lasketaan kyseisen kalenterivuoden kokonaistyötulo edellä tässä momentissa säädetystä poiketen siten kuin 7 §:n 7 momentissa säädetään. Viimeksi mainitulla tavalla laskettu työtulo tarkistetaan laskentahetken tasoon mainitun työntekijäin eläkelain säännöksen mukaisesti.

Eläkkeen perusteena oleva kokonaistyötulo työkyvyttömyyden alkamisvuoden alun ja 63 vuoden iän täyttämiskuukauden päättymisen väliselle ajalle (tuleva aika) määrätään siten kuin työntekijäin eläkelain 7 c ja 7 d §:ssä säädetään. Työkyvyttömyyseläkkeen eläketapahtumaa edeltävän vuoden työtulossa ei kuitenkaan oteta huomioon lisävakuutusmaksua paitsi, jos työntekijäin eläkelain 7 d §:n 1 tai 2 momentti tulee sovellettavaksi. Tämän lain alainen tulevan ajan ansio on sama suhteellinen osuus työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2―4 ja 6 momentissa sekä mainitun lain 7 d §:n 1 ja 2 momentissa määritellystä tulevan ajan ansioiden yhteismäärästä kuin mikä tämän lain alaisten työansioiden osuus on työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainittujen lakien ja eläkesäännön mukaisten ansioiden yhteismäärästä työntekijäin eläkelain 7 c §:n 2 momentin sekä 7 d §:n 2 momentin mukaisena tarkasteluaikana.

Jos eläkelaitoksen oikeus vakuutusmaksun saamiseen on menetetty 12 §:n 6 momentin mukaisesti, vähennetään siltä kalenterivuodelta, jolta vakuutusmaksu on vanhentunut, 1 momentin toisen virkkeen mukaan laskettavaa eläkkeen perusteena olevaa kokonaistyötuloa ottaen huomioon saamatta jääneet vakuutusmaksut siten kuin valtioneuvoston asetuksella tarkemmin säädetään.

Eläkkeeseen oikeuttavat myös työntekijäin eläkelain 6 a §:ssä tarkoitetut etuudet siten kuin mainitussa säännöksessä tarkemmin säädetään. Tällöin katsotaan yrittäjän saaman aikuiskoulutustuesta annetun lain (1276/ 2000) mukaisen aikuiskoulutustuen perusteena olevaksi ansioksi työntekijäin eläkelain 6 a §:n 2 momentissa mainittu rahamäärä jokaiselta täydeltä kuukaudelta, jolta mainittua etuutta on suoritettu.

Jos eläkkeensaajalla on oikeus eläkkeeseen kahden tai useamman työntekijäin eläkelain 8 §:n 4 momentissa mainitun lain tai eläkesäännön mukaan, otetaan 4 momentissa mainittujen etuuksien perusteena olevat työ- ja ansiotulot huomioon vain kertaalleen. Niistä karttuneen eläkkeen osan maksaa työntekijäin eläkelain 10 d §:ssä tarkoitettu eläkelaitos. Kustannukset näiden etuuksien perusteella karttuneesta eläkkeestä jaetaan eläkelaitosten kesken siten kuin työntekijäin eläkelain 12 §:n 1 momentin 6 kohdassa säädetään.

9 §

Vakuutusmaksuun sisältyvä työntekijäin eläkelain 12 §:n 4 momentin mukaisia kuluja varten perittävä vakuutusmaksun osa määräytyy asianomaisen ministeriön edellä mainitun lainkohdan nojalla antamien perusteiden mukaisesti.

17 §

Jollei tästä laista muuta johdu, soveltuvin osin on lisäksi voimassa, mitä työntekijäin eläkelain 3 §:n 1 ja 2 momentissa, 3 a, 4, 4 a―4 d, 4 f―4 n, 5, 5 a―5 c, 6, 6 a, 7 b, 7 e, 7 g―7 i, 8, 8 a―8 g, 9 ja 10 b― 10 d §:ssä, 11 §:n 2 ja 11 momentissa, 12 §:n 1 momentin 5 ja 6 kohdassa, 4 momentissa sekä 12 d, 14 ja 16 §:ssä, 17 a §:n 1 momentissa, 17 b―17 d §:ssä, 17 e §:n 1 momentissa, 17 f §:n 1, 2 ja 4 momentissa, 17 g ja 17 h §:ssä, 17 i §:n 1 ja 3―5 momentissa, 17 j §:ssä, 17 k §:n 2―4 momentissa, 18 §:ssä, 19 §:n 1 momentin viimeisessä virkkeessä sekä 2 ja 3 momentissa, 19 b―19 f, 20, 21, 21 a―21 e ja 22 §:ssä säädetään.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 2005.

Tämän lain 1 §:n 3 momentin 2 kohdassa säädetty rahamäärä vastaa vuodelle 1970 vahvistettua palkkaindeksilukua.

Jos yrittäjä on käyttänyt yrittäjien eläkelain 7 §:n 4 momentissa tarkoitettua oikeuttaan maksaa lisävakuutusmaksua tai saman pykälän 5 momentissa tarkoitettua vakuutusmaksun pienennysoikeuttaan, otetaan hänen tämän lain voimaantulon jälkeiseen aikaan kohdistuvat työtulot huomioon yrittäjän maksamien vakuutusmaksujen mukaisina siten kuin yrittäjien eläkelain 7 §:n 7 momentissa säädetään, vaikka yrittäjän eläke tulisi yrittäjien eläkelain muuttamisesta annetun lain (638/2003) voimaantulosäännöksen 2 momentin tai työntekijäin eläkelain muuttamisesta annetun lain (634/2003) voimaantulosäännöksen 8 tai 9 momentin perusteella muutoin määrättäväksi ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olevien säännösten perusteella.

Tämän lain voimaantulon jälkeiseen yrittäjätoimintaan ei sovelleta tämän lain voimaan tullessa voimassa olevan yrittäjien eläkelain 7 §:n 3 momentin säännöstä niin sanotusta teknisestä katkaisusta.

Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 momentissa säädetään, Eläketurvakeskuksen hankkimien, työntekijäin eläkelain 13 b §:n 5 momentissa tarkoitetun luottovakuutusyhtiön osakkeiden mahdollisesta myynnistä 31 päivän joulukuuta 2005 jälkeen saaman tuoton johdosta palautettavaa osaa ei oteta huomioon työntekijäin eläkelain vähimmäisehtojen mukaisen vakuutuksen keskimääräisessä vakuutusmaksussa.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 39/2004
StVM 11/2004
EV 86/2004

Helsingissä 1 päivänä lokakuuta 2004

Tasavallan Presidentti
TARJA HALONEN

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.