741/2004

Annettu Helsingissä 11 päivänä elokuuta 2004

Kauppa- ja teollisuusministeriön asetus hiilidioksidipäästöjen tarkkailusta ja päästöistä laadittavasta selvityksestä

Kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen mukaisesti säädetään 30 päivänä heinäkuuta 2004 annetun päästökauppalain (683/2004) 59 §:n nojalla:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Soveltamisala

Tätä asetusta sovelletaan päästökauppalain (683/2004) mukaisen laitoksen hiilidioksidipäästöjen tarkkailuun ja päästöistä annettavaan selvitykseen.

2 §
Määritelmät

Tässä asetuksessa tarkoitetaan:

1) EY:n tarkkailuohjeella Euroopan yhteisöjen komission päätöstä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/87/EY mukaisten ohjeiden vahvistamisesta kasvihuonekaasupäästöjen tarkkailua ja raportointia varten (2004/156/EY);

2) toiminnolla päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa harjoitettavaa toimintaa;

3) toimintotiedolla sitä tietoa, jonka perusteella laitoksen päästöt lasketaan ja joka perustuu polttoaineiden tai materiaalien vuotuiseen kulutukseen tai tuotannon vuotuiseen määrään;

4) tarkkailumenetelmillä menetelmiä, joita käytetään päästöjen määrittämisessä mukaan lukien määrittämistason valinta ja valinta siitä tarkkaillaanko päästöjä laskentaan vaiko päästömittaukseen perustuvalla menettelyllä;

5) määrittämistasoilla menetelmiä, joita käytetään toimintotietojen, päästökertoimien ja hapetuskertoimien ja muuntokertoimien määrittämiseen EY:n tarkkailuohjeessa määritellyillä tarkkuuksilla;

6) kokonaispäästöillä päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvassa laitoksessa EY:n tarkkailuohjeen mukaisesti määritettyjä, yhteenlaskettuja poltto- ja raaka-aineperäisiä hiilidioksidin päästöjä, jotka eivät kuitenkaan sisällä hiilidioksidineutraalien aineiden päästöjä;

7) hiilidioksidineutraaleilla aineilla ei-fossiilista, biohajoavaa, eloperäistä, kasveista, eläimistä tai mikro-organismeista peräisin olevia aineita;

8) lämpöarvolla polttoaineen tehollista lämpöarvoa käyttökosteudessa;

9) päästökertoimella tietyn polttoainemäärän tai raaka-ainemäärän sisältämän hiilen hapettuessa tai tietyn raaka-ainemäärän käytössä tai tuotemäärän tuotannossa syntyvää hiilidioksidin määrää;

10) hapettumiskertoimella lukua, joka ilmaisee mikä osa polttoaineen sisältämästä hiilestä hapettuu hiilidioksidiksi tarkasteltavassa palamisprosessissa;

11) muuntokertoimella lukua, joka ilmaisee mikä osa kemialliseen prosessiin syötetyn raaka-aineen hiilestä hapettuu hiilidioksidiksi;

12) siirretyllä hiilidioksidilla hiiltä tai hiiliyhdistettä, joka syntyy laitoksella, mutta jonka sisältämä hiili ei siellä vapaudu ilmaan, vaan otetaan talteen käytettäväksi tuotteen raaka-aineeksi tai läjitettäväksi tai kuljetetaan toiselle laitokselle läjitettäväksi tai raaka-aineena taikka polttoaineena käytettäväksi;

13) päästöselvityksellä toiminnanharjoittajan laitoksensa hiilidioksidipäästöistä kultakin kalenterivuodelta antamaa selvitystä.

3 §
Päästöjen tarkkailua ja päästöistä annettavaa selvitystä koskevat periaatteet

Päästökauppalain soveltamisalaan kuuluvien laitosten hiilidioksidipäästöjen tarkkailu on toteutettava ja päästöistä annettava päästöselvitys on laadittava siten, että

1) laitoksen päästöjen tarkkailu ja päästöistä annettava selvitys kattavat kaikki hiilidioksidipäästöt niistä prosesseissa ja polttolaitoksissa sijaitsevista päästölähteistä, jotka kuuluvat päästökauppalain soveltamisalaan kuuluviin toimintoihin (kattavuusperiaate);

2) eri aikoina seuratut ja ilmoitetut päästöt ovat keskenään vertailukelpoisia (johdonmukaisuusperiaate);

3) päästöjen määrittämisessä tehdyt oletukset ja käytetyt lähdeviittaukset, toimintotiedot, päästökertoimet, hapetuskertoimet ja muuntokertoimet on selvitetty, koottu, analysoitu, raportoitu ja tallennettu tavalla, joka antaa todentajalle ja päästökauppaviranomaiselle mahdollisuuden selvittää päästöjen ja niiden määrittämisen luotettavuuden (läpinäkyvyysperiaate);

4) päästöjen tarkkailun tavoitteena on päästöjen arvioinnin suurin mahdollinen tarkkuus, joka on mahdollista toteuttaa ilman kohtuuttoman suuria kustannuksia ja, missä on mahdollisuuksien mukaan vältetty systemaattinen päästöjen yli- tai aliarviointi sekä minimoitu epävarmuustekijät niin vähäisiksi kuin se käytännössä on mahdollista (tarkkuusperiaate);

5) päästöistä annettava selvitys kuvaa laitoksen päästöjä luotettavasti eikä selvityksessä ja sen sisältämissä tiedoissa ole olennaisia puutteita, väärintulkintoja tai virheitä. Puutetta, virhettä tai väärintulkintaa voidaan pitää olennaisena, jos niiden yhteisvaikutuksen aiheuttama poikkeama kokonaispäästöihin on 5 prosenttia tai tätä suurempi (olennaisuusperiaate).

Toiminnanharjoittaja voi päästöjen suurinta mahdollista tarkkuutta edellyttävän tarkkailumenetelmän kustannuksia arvioidessaan ottaa huomioon laitoksessa jo noudatettavat tarkkailumenetelmät ja näitä tarkemmista menetelmistä johtuvan kustannusten lisäyksen kohtuuttoman suurten kustannusten välttämiseksi (kustannustehokkuusperiaate).

Toiminnanharjoittajan tulee toiminnassaan pyrkiä päästötiedon laadun ja tarkkuuden jatkuvaan ylläpitämiseen ja parantamiseen (jatkuvan parantamisen periaate).

4 §
EY:n tarkkailuohjeen soveltaminen

Laitoksen hiilidioksidipäästöjen tarkkailuun, päästöjen määrittämiseen ja päästöistä laadittavaan selvitykseen sovelletaan EY:n tarkkailuohjetta, ellei tässä asetuksessa toisin säädetä.

Päästökauppakauppakaudella 2005―2007 käytetään Suomessa toimintotietojen, päästökertoimien, hiilipitoisuuksien, lämpöarvojen ja hapettumiskertoimien määrittämiseen vähintään EY:n tarkkailuohjeen taulukossa 1 mainittujen määrittämistasojen tarkkuuksia lukuun ottamatta vähämerkityksellisistä lähteistä peräisin olevia päästöjä.

2 luku

Päästöjen tarkkailu ja kertoimien määrittäminen

5 §
Päästöjen tarkkailumenetelmä

Päästöjen tarkkailumenetelmän valintaan sovelletaan EY:n tarkkailuohjetta kyseessä olevalle toiminnolle.

Päästökauppaviranomainen voi toiminnanharjoittajan ehdotuksesta ja perustellusta syystä hyväksyä EY:n tarkkailuohjeen mukaisesta tarkkailumenetelmästä poikkeavan tarkkailumenetelmän tai menettelyn. Toiminnanharjoittajan on tällöin osoitettava ehdottamansa menetelmän tai menettelyn tarkkuuden vastaavan laitokselta vaadittua tarkkuutta myös EY:n tarkkailuohjeesta poikkeavilta osin.

Toiminnanharjoittajan on tarkkailtava laitoksen päästöjä päästökauppaviranomaisen myöntämän päästöluvan ja sen yhteydessä hyväksytyn tarkkailusuunnitelman edellyttämillä tarkkailumenetelmillä.

Tarkkailusuunnitelmassa esitettyjen tarkkailumenetelmien avulla tuotetun päästöselvityksen tulee olla todennettavissa.

6 §
Tarkkailumenetelmän muuttaminen

Mikäli hyväksytyissä tarkkailumenetelmissä havaitaan puutteita tai virheitä on toiminnanharjoittajan ilmoitettava niistä välittömästi päästökauppaviranomaiselle sekä ehdotettava menetelmien muuttamista puutteiden ja virheiden korjaamiseksi.

Toiminnanharjoittajan on kohtuullisen ajan kuluessa ehdotettava päästökauppaviranomaiselle tarkkailumenetelmien muuttamista, mikäli päästöjen laskentaan tarvittava tieto on saatavissa tarkemmin kuin voimassaolevassa tarkkailusuunnitelmassa on määritelty.

7 §
Siirretyn hiilidioksidin tarkkailu ja ilmoittaminen

Toiminnanharjoittajalta toiselle siirretty hiilidioksidimäärä vähennetään sen laitoksen hiilidioksidipäästöstä, jossa se alunperin syntyy. Siirrettyä hiilidioksidimäärää tarkkailee ja siitä aiheutuvista päästöistä päästöselvityksessä ilmoittaa siirron vastaanottavan laitoksen toiminnanharjoittaja.

Päästökauppalain 2 §:n 2 kohdassa tarkoitetuista terästeollisuuden toiminnoista syntyvistä, toiselle toiminnanharjoittajalle siirretyistä kaasuista peräisin olevaa hiilidioksidipäästöä tarkkailee ja siitä päästöselvityksessä ilmoittaa sen laitoksen toiminnanharjoittaja, jonka toiminnoista hiilidioksidipäästöjä aiheuttavat kaasut syntyvät.

8 §
Päästökerrointen määrittäminen

Laitoksissa, joissa toiminnanharjoittaja EY:n tarkkailuohjeen taulukon 1 perusteella velvoitetaan määrittämään toimintokohtaiset päästökertoimet, voidaan nämä määrittää mittaus- ja analyysimenetelmillä, joiden tarkkuus on osoitettavasti vähintään tarkkailuohjeen kyseessä olevalta laitokselta edellyttämän menetelmän tarkkuus.

Laitoksille, joille EY:n tarkkailuohjeen taulukko 1 sallii maakohtaisten päästökerrointen käytön, voidaan Suomessa käyttää Tilastokeskuksen julkaisemia päästökertoimia.

Toiminnoille tai polttoaineille, joille ei ole Tilastokeskuksen julkaisemia päästökertoimia tulee päästökertoimet määrittää EY:n tarkkailuohjeen mukaisesti.

Toiminnanharjoittaja voi laskelmissaan käyttää Tilastokeskuksen julkaisemista päästökertoimista poikkeavia kertoimia edellyttäen, että ne kuvaavat päästöä tarkemmin ja päästökauppaviranomainen on hyväksynyt kertoimen ja sen määrittämiskäytännön.

Toimintokohtaisten poltto- ja raaka-aineiden hiilipitoisuustietojen analysointi voidaan päästökauppakaudella 2005―2007 toteuttaa laitoksissa ja laboratorioissa, joilla on päästökertoimen määrittämiseen tarvittavien menetelmien dokumentoitu laatujärjestelmä.

9 §
Lämpöarvojen määrittäminen

Laitoksissa, joissa toiminnanharjoittaja EY:n tarkkailuohjeen taulukon 1 perusteella velvoitetaan määrittämään toiminto- tai eräkohtaiset polttoaineen lämpöarvot, voidaan lämpöarvoina käyttää polttoainekaupan maksuperusteena olevia lämpöarvoja edellyttäen, että ne on määritetty vähintään ko. taulukon edellyttämillä tarkkuuksilla.

Laitoksissa, joissa EY:n tarkkailuohjeen taulukko 1 ei edellytä eräkohtaista polttoaineen lämpöarvon määrittämistä, voidaan polttoaineille käyttää Tilastokeskuksen julkaisemia lämpöarvoja.

Polttoaineen toiminto- tai eräkohtaiset teholliset lämpöarvot voidaan päästökauppakaudella 2005―2007 määrittää laitoksissa ja laboratorioissa, joilla on polttoaineiden lämpöarvojen määrittämiseen tarvittavien menetelmien dokumentoitu laatujärjestelmä.

10 §
Hapettumis- ja muuntokerrointen määrittäminen

Hapettumiskerrointa on käytettävä, mikäli päästökertoimessa ei oteta huomioon hapettumattoman polttoaineen osuutta.

Suomessa käytetään kiinteille polttoaineille hapettumiskerrointa 0,99 ja muille polttoaineille kerrointa 0,995 kaikilla polttolaitoksilla.

Päästökauppaviranomainen voi hyväksyä toiminnanharjoittajan esityksestä myös muunlaisen hapettumis- tai muuntokertoimen käytön, edellyttäen että se on määritelty päästökauppaviranomaisen hyväksymällä tavalla ja, että se kuvaa edellä momentissa 2 mainittua kerrointa tarkemmin todellisen polttoaineen hapettumistilanteen laitoksella.

Mikäli päästökerroin on määritelty tavalla, joka ottaa huomioon palamattoman polttoaineen osuuden, on hapettumiskertoimena käytettävä lukua 1,00.

Muuntokertoimena kemiallisissa prosesseissa käytetään Suomessa tekijää 1,00.

3 luku

Päästöselvitys ja tietojen säilyttäminen

11 §
Päästöselvitys

Toiminnanharjoittajan on kunkin vuoden 31. päivään maaliskuuta mennessä annettava päästökauppaviranomaiselle selvitys päästöluvan omaavan laitoksensa edellisen kalenterivuoden päästöistä. Selvityksestä on käytävä ilmi:

1) laitoksen nimi, sijaintipaikka, yhteystiedot ja laitoksen päästöluvan numero;

2) päästöjen tarkkailusta vastaavan yhteyshenkilön osoite, puhelinnumero, telekopionumero ja sähköpostiosoite;

3) mihin päästökauppalain 2 §:n 1 momentissa tarkoitettuihin alakohtiin laitoksen toiminta kuuluu;

4) laitoksella käytetty päästöjen määritystapa (laskenta/mittaus);

5) laitoksen kokonaispäästöt;

6) mikäli päästöt on määritetty laskennallisesti, tulee esittää tähän laskelmaan käytetyt toimintotiedot, päästökertoimet, lämpöarvot, hapettumiskertoimet tai tieto siitä, että hapettumiskertoimet sisältyvät päästökertoimiin, ja muuntokertoimet sekä näiden määrittämisessä tehdyt oletukset ja käytetyt tarkkuustasot. Jos massatasemenetelmää tai energiatasemenetelmää on käytetty laskelman tai sen osan perustana, tulee esittää kaikki tässä laskelmassa käytetyt tiedot;

7) mikäli päästöt on määritetty mittaamalla, tulee kokonaispäästöjen lisäksi esittää perusteet ja kuvaus mittausmenetelmistä ja tiedot mittausmenetelmien luotettavuudesta;

8) laitoksella raportointikauden aikana tehdyt muutokset, jotka ovat voineet vaikuttaa päästöihin;

9) laitoksella käytetyn bioenergian laatu ja energiamäärät;

10) laitokselta siirretyn hiilidioksidin määrä, kohde minne hiilidioksidi on siirretty sekä polttoaine- tai materiaalinimike, jonka mukana hiilidioksidi on siirretty.

Päästöselvitys annetaan päästökauppaviranomaisen vahvistamalla kaavakkeella. Päästökauppaviranomainen voi antaa tarkempia ohjeita selvitykseen sisällytettävistä tiedoista ja niiden tarkkuuksista ja luokituksista.

12 §
Päästötietojen arkistointi

Toiminnanharjoittajan on huolehdittava siitä, että hänen päästöjen tarkkailussa ja päästöselvityksessä esittämänsä tarkkailutiedot, niiden taustaksi tehdyt oletukset, määritetyt toimintotiedot, käytetyt päästö-, hapettumis- ja muuntokertoimet ja niiden taustaksi tehdyt mittaukset ja laskelmat on tallennettu ja ilmoitettu tavalla, joka on määritelty EY:n tarkkailuohjeessa ja joka mahdollistaa todentajalle tarkkailujärjestelmän ja sen tuloksena saatujen päästötietojen luotettavuuden ja tarkkuuden arvioimisen.

Edellä sanotut tiedot on tallennettava 10 vuoden ajaksi siitä vuodesta laskettuna, jolloin niitä koskeva selvitys on annettu.

13 §
Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan 16 päivänä elokuuta 2004.

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi: 2003/87/EY; EUVL N:o L 275, 25.10.2003, s. 32
Komission päätös: 2004/156/EY; EUVL N:o 059, 26.2.2004, s. 1

Helsingissä 11 päivänä elokuuta 2004

Kauppa- ja teollisuusministeri
Mauri Pekkarinen

Neuvotteleva virkamies
Seppo Oikarinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.