263/2000
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2000
Valtioneuvoston asetus valtion talousarviosta annetun asetuksen muuttamisesta
Valtioneuvoston päätöksen mukaisesti, joka on tehty valtiovarainministeriön esittelystä,
kumotaan valtion talousarviosta 11 päivänä joulukuuta 1992 annetun asetuksen (1243/1992) 16 ja 71 §,
muutetaan 1 §, 2 §:n 1 momentti, 26 §, 31 §:n 3 momentti, 35 §:n 4 momentti, 40 §:n 1 momentti, 69, 70 ja 72 §,
sellaisina kuin niistä ovat 26 § osaksi asetuksessa 600/1997, 40 §:n 1 momentti viimeksi mainitussa asetuksessa, 69 § asetuksessa 1042/1996 ja 70 § osaksi viimeksi mainitussa asetuksessa, sekä
lisätään asetukseen uusi 1 a, 1 b, 69 a sekä 72 a―72 c § seuraavasti:
1 §
Talousarvioesityksen valmistelun vaiheita ovat määrärahakehysten laadinta, virastojen ja laitosten talousarvioehdotusten laadinta, hallinnonalojen talousarvioehdotusten laadinta, valtiovarainministeriön ehdotuksen laadinta eduskunnalle annettavaksi talousarvioesitykseksi sekä esitysehdotuksen käsittely valtioneuvoston yleisistunnossa.
1 a §
Ministeriöiden tulee toimittaa ehdotuksensa hallinnonalansa määrärahakehykseksi valtiovarainministeriölle, joka laatii ehdotuksensa määrärahakehyksiksi talousarvioesityksen valmistelua varten.
Virastojen ja laitosten tulee lähettää talousarvioehdotuksensa perusteluineen asianomaiselle ministeriölle.
Kukin ministeriö laatii omalta osaltaan sekä virastojen ja laitosten talousarvioehdotusten perusteella muilta osin hallinnonalansa talousarvioehdotuksen ja toimittaa sen perusteluineen valtiovarainministeriölle talousarvioesityksen valmistelua varten. Kun valtiovarainministeriö on allekirjoittanut ensimmäisen kannanottonsa ehdotukseksi eduskunnalle annettavaksi talousarvioesitykseksi, sen tulee toimittaa kannanottonsa ministeriöille.
1 b §
Ehdotukset määrärahakehykseksi perusteluineen ja talousarvioehdotukset perusteluineen on laadittava valtioneuvoston ja valtiovarainministeriön asettamien määräaikojen ja muiden määräysten mukaisesti.
2 §
Jos hyväksytyn talousarvion muuttamiseen on perusteltua tarvetta, tulee asianomaisen ministeriön toimittaa valtiovarainministeriölle ehdotuksensa lisäyksistä ja muutoksista talousarvioon perusteluineen eduskunnalle annettavan lisätalousarvioesityksen valmistelua varten.
26 §
Tilivirastolla tulee olla taloussääntö, jonka se itse vahvistaa. Taloussäännössä on annettava tarkemmat määräykset:
1) tiliviraston 11 §:ssä tarkoitettujen toimeenpanoasiakirjojen sekä tarpeellisten sisäisten suunnitelmien ja budjettien laadinnasta ja hyväksymisestä;
2) tiliviraston taloushallinnon organisaatiosta, maksuliikkeestä ja kirjanpidosta sekä muun laskentatoimen järjestämisestä;
3) tiliviraston taloushallinnon ja siihen liittyvien järjestelmien tietoturvallisuudesta;
4) tiliviraston menettelystä luovutettaessa omaisuutta tiliviraston hallinnasta;
5) tiliviraston menettelystä 31 §:n 3 momentissa tarkoitetun maksukortin hyväksymisessä ja käytössä;
6) tiliviraston menettelystä havaittaessa taloudenhoidon virheitä tai väärinkäytöksiä;
7) muista järjestelyistä, jotka keskeisesti vaikuttavat tiliviraston sisäiseen valvontaan.
Taloussäännössä voidaan lisäksi antaa muita tiliviraston toimintaan liittyviä määräyksiä. Taloussäännössä voidaan määrätä, että joistakin tämän asetuksen mukaan taloussääntöön kuuluvista hallinnon sisäistä toimintaa koskevista asioista annetaan taloussäännön sijasta määräyksiä viraston tai laitoksen päättämässä muussa ohjesäännössä.
Valtiokonttori voi antaa määräyksiä tiliviraston taloussäännön sisällöstä ja laatimisesta. Taloussääntö sekä 2 momentissa tarkoitetut muut ohjesäännöt on toimitettava tiedoksi asianomaiselle ministeriölle, valtiokonttorille ja valtiontalouden tarkastusvirastolle.
31 §
Jollei toisin ole säädetty, tilivirasto voi käyttää maksukorttia viraston ja laitoksen maksullisen toiminnan tulojen perinnässä. Maksu saadaan ilman katevarausta hyväksyä maksukortilla tapahtuvaksi enintään sen määräisenä, mistä luottolaitokset ovat yleisesti sitoutuneet vastaamaan.
35 §
Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään, ei kuitenkaan koske yliopistolaissa (645/1997) tarkoitetulle yliopistolle lahjoitettuja ja testamentattuja varoja.
40 §
Valtiokonttori antaa tarkempia määräyksiä tilivirastojen maksuliikkeen hoitamisesta.
69 §
Viraston ja laitoksen johdon on huolehdittava siitä, että virastossa ja laitoksessa toteutetaan sen talouden ja toiminnan laajuuteen ja sisältöön sekä niihin liittyviin riskeihin nähden asianmukaiset menettelyt (sisäinen valvonta), jotka varmistavat:
1) viraston ja laitoksen talouden ja toiminnan laillisuuden ja tuloksellisuuden;
2) viraston ja laitoksen hallinnassa olevien varojen ja omaisuuden turvaamisen; ja
3) viraston ja laitoksen johtamisen ja ulkoisen ohjauksen edellyttämät oikeat ja riittävät tiedot viraston ja laitoksen taloudesta ja toiminnasta.
Menettelyiden on myös käsitettävä viraston tai laitoksen vastattavana tai välitettävänä olevien varojen hoito sekä ne viraston ja laitoksen toiminnot ja tehtävät, jotka se on antanut toisten virastojen ja laitosten, yhteisöjen tai yksityisten tehtäväksi tai joista se muuten vastaa.
Tilivirastona toimivan viraston ja laitoksen 1 momentissa tarkoitettujen menettelyjen tulee käsittää myös sille kuuluvat tilivirastotehtävät.
69 a §
Sisäisen valvonnan menettelyissä on otettava huomioon Euroopan yhteisön oikeudesta aiheutuvat viraston ja laitoksen toimintaan kohdistuvat vaikutukset. Lisäksi on otettava huomioon sisäistä valvontaa koskevat yleiset standardit ja suositukset. Määräykset viraston ja laitoksen sisäisen valvonnan menettelyistä annetaan sen mukaisesti kuin 26 §:ssä tarkoitetussa taloussäännössä määrätään.
70 §
Viraston ja laitoksen johdon on järjestettävä sisäinen tarkastus, jos siihen on perusteltua tarvetta 69 ja 69 a §:ssä edellytettyjen sisäisen valvonnan menettelyjen johdosta. Sisäisen tarkastuksen tehtävänä on selvittää johdolle sisäisen valvonnan asianmukaisuus ja riittävyys sekä suorittaa johdon määräämät tarkastustehtävät.
Sisäisen tarkastuksen järjestämisessä on otettava huomioon sitä koskevat yleiset standardit ja suositukset.
Määräykset sisäisen tarkastuksen menettelyistä ja asemasta viraston tai laitoksen organisaatiossa annetaan sisäisen tarkastuksen ohjesäännössä, jonka virasto tai laitos itse vahvistaa. Sisäisen tarkastuksen ohjesääntö on annettava tiedoksi asianomaiselle ministeriölle ja valtiontalouden tarkastusvirastolle.
72 §
Viraston ja laitoksen hallinnassa olevien, valtion omistamien koneiden, laitteiden, kaluston, tarvikkeiden ja muiden esineiden sekä erikseen luovutettavissa olevien immateriaalisten oikeuksien (valtion irtain omaisuus) arvo on huomattava, jos luovutettavan omaisuuden käypä arvo tai, jos sitä ei ole luotettavasti selvitettävissä, kirjanpidon mukainen arvo ylittää viisi miljoonaa markkaa.
Valtion irtaimen omaisuuden luovutusta on pidettävä merkittävänä, jos luovutettavaan irtaimeen omaisuuteen tai luovutukseen liittyy tärkeä periaatteellinen kysymys taloudellisten, kulttuuristen tai muiden niihin verrattavissa olevien syiden takia.
Mitä edellä säädetään luovutuksesta, ei koske virastojen ja laitosten välisiä irtaimen omaisuuden hallinnan luovutuksia.
72 a §
Valtion irtaimen omaisuuden luovutuksessa on käytettävä valtiolle edullisinta tapaa.
Irtainta omaisuutta saa luovuttaa käypää arvoa alemmasta hinnasta seuraavissa tilanteissa, jos luovutusta on pidettävä valtion etujen kannalta taloudellisesti perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena:
1) kun luovutus tapahtuu uuden omaisuuden hankinnan yhteydessä;
2) kun luovutettavaan irtaimeen omaisuuteen tai luovutukseen liittyy tärkeä periaatteellinen kysymys taloudellisten, kulttuuristen tai muiden niihin verrattavissa olevien syiden takia;
3) kun irtaimen omaisuuden luovutuksella voidaan välttää merkittävän taloudellisen menetyksen aiheutuminen valtiolle;
4) kun luovutus tapahtuu valtion viraston tai laitoksen henkilöstölle suunnattuna myyntinä, jos myynti toteutetaan suorana myyntinä, tarjousten perusteella tai huutokaupalla.
Edellä 2 momentin 1―3 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa valtion irtainta omaisuutta saa luovuttaa myös vastikkeetta, jos luovutusta on pidettävä valtion etujen kannalta ilmeisen perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena.
72 b §
Irtainta omaisuutta, joka on poistettu käytöstä, saa luovuttaa vastikkeetta, jos luovutusta on pidettävä valtion etujen kannalta perusteltuna ja tarkoituksenmukaisena:
1) yleishyödylliseen tarkoitukseen tai ympäristönsuojeluun, koulutustoimintaan tai yleiseen kulttuuritoimintaan liittyvään tai niihin verrattavissa olevaan tarkoitukseen;
2) Suomen harjoittamaan lähialueyhteistyöhön ja siihen liittyvään tarkoitukseen;
3) kehitysyhteistyöhön ja siihen liittyvään tarkoitukseen; tai
4) rauhanturvaamisoperaatioon ja muuhun vastaavaan kansainväliseen yhteistyöhön liittyen.
72 c §
Valtion arvopaperien luovutusta on pidettävä merkitykseltään vähäisenä, jos:
1) varainhoitovuonna luovutettavien, samaa yhteisöä koskevien arvopapereiden käypä arvo ei yhteensä ylitä viittä miljoonaa markkaa;
2) arvopaperit luovutetaan vähintään niiden käyvästä arvosta;
3) luovutus ei merkitse valtiolla olevan yksinkertaisen ääntenenemmistön tai määräenemmistö- tai määrävähemmistöosuuden menettämistä.
Tämä asetus tulee voimaan 6 päivänä maaliskuuta 2000.
Ennen asetuksen voimaantuloa voidaan ryhtyä asetuksen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
Helsingissä 2 päivänä maaliskuuta 2000
Valtiovarainministeri
Sauli Niinistö
Hallitusneuvos
Raija Isotalo