1143/1998
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1998
Asetus säteilyasetuksen muuttamisesta
Sosiaali- ja terveysministeriön toimialaan kuuluvia asioita käsittelemään määrätyn ministerin esittelystä
kumotaan 20 päivänä joulukuuta 1991 annetun säteilyasetuksen (1512/1991) 17 §:n 2 momentti,
muutetaan 2 luku, 3 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen, 27, 28 ja 31 §, sellaisena kuin niistä on 31 § osaksi asetuksessa 1598/1994, sekä
lisätään 2 §:ään, sellaisena kuin se on osaksi asetuksessa 1598/1994, uusi 4 momentti, jolloin nykyinen 4 momentti siirtyy 5 momentiksi, ja asetukseen uusi 28 a ja 31 a § seuraavasti:
2 §
Määritelmiä
Säteilyaltistuksen seurannalla tarkoitetaan toimenpiteitä säteilytyössä toimivien työntekijöiden säteilyaltistuksen valvomiseksi ja määrittämiseksi annostarkkailulla ja säteilyaltistukseen vaikuttavien työolojen tarkkailulla.
2 luku
Säteilyaltistuksen enimmäisarvot
3 §
Annosrajat säteilytyössä
Säteilytyöstä työntekijälle aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää keskiarvoa 20 millisievertiä (mSv) vuodessa viiden vuoden aikana eikä minkään vuoden aikana arvoa 50 mSv.
Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 150 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 500 mSv vuodessa.
4 §
Annosrajat nuorten henkilöiden koulu- tuksessa
Kun 16 vuotta täyttänyt mutta alle 18-vuotias nuori henkilö osallistuu säteilylähteiden käyttöön ammatillisen koulutuksensa vuoksi, hänelle siitä aiheutuva efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 6 mSv vuodessa. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa ylittää arvoa 50 mSv vuodessa eikä käsien, jalkojen tai ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 150 mSv vuodessa.
5 §
Suojelu raskauden ja imetyksen aikana
Sikiötä tulee suojella samalla tavoin kuin väestön yksilöä. Kun nainen on ilmoittanut olevansa raskaana, hänen työnsä on järjestettävä niin, että sikiön ekvivalenttiannos on niin pieni kuin käytännöllisin toimenpitein on mahdollista, eikä ainakaan jäljellä olevana raskausaikana ylitä arvoa 1 mSv.
Kun nainen on ilmoittanut imettävänsä lasta, häntä ei saa pitää sellaisessa työssä, jossa kehoon voi joutua merkittäviä määriä radioaktiivisia aineita.
6 §
Väestön annosrajat
Säteilyn käyttö tulee suunnitella ja järjestää siten, että siitä muulle kuin säteilytyössä olevalle henkilölle aiheutuva efektiivinen annos ei vuoden aikana ylitä arvoa 1 mSv. Silmän mykiön ekvivalenttiannos ei saa vuoden aikana ylittää arvoa 15 mSv eikä ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 50 mSv.
7 §
Enimmäisarvojen soveltaminen ja annos- rajoitukset
Tarkemmat ohjeet enimmäisarvojen soveltamisesta ja säteilyannoksen laskemisesta antaa Säteilyturvakeskus.
Säteilyturvakeskuksen tulee tarvittaessa asettaa 3―6 §:ssä säädettyjen enimmäisarvojen alapuolella olevia raja-arvoja (annosrajoitukset), kun ne ovat perusteltuja säteilylain 2 §:ssä säädetyn optimointiperiaatteen toteuttamiseksi sekä eri säteilylähteistä aiheutuvan altistuksen huomioon ottamiseksi.
7 a §
Lääketieteellinen säteilyaltistus
Säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyaltistusta, joka aiheutuu säteilyn lääketieteellisestä käytöstä:
1) henkilölle, jonka kehoon tai kehon osaan säteilyä kohdistetaan tarkoituksellisesti lääketieteellisessä toimenpiteessä; eikä
2) henkilölle, joka tietoisesti ja vapaaehtoisesti ja muuten kuin ammattinsa vuoksi auttaa sitä, johon säteily kohdistetaan lääketieteellisessä toimenpiteessä.
Sosiaali- ja terveysministeriön päätöksellä säädetään perusteet säteilyaltistuksen rajoittamiselle sellaisissa lääketieteellisissä tutkimuksissa ja muissa toimenpiteissä, joissa henkilöön kohdistetaan säteilyä muussa tarkoituksessa kuin sairauden tutkimiseksi tai hoitamiseksi.
8 §
Välittömät toimenpiteet onnettomuus- tilanteessa
Säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovellettaessa ei oteta huomioon säteilyaltistusta, joka aiheutuu onnettomuudesta johtuvan säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi välttämättömistä välittömistä toimenpiteistä. Nämä toimenpiteet tulee järjestää siten, että tilanteesta aiheutuva säteilyaltistus tulee rajoitetuksi vähimpään mahdolliseen.
Jos 1 momentissa tarkoitetuista toimenpiteistä aiheutuva säteilyaltistus voi ylittää jonkun 3 §:ssä säädetyistä annosrajoista, toimenpiteiden suorittamisen tulee perustua vapaaehtoisuuteen. Toimenpiteiden suorittajilla tulee olla tieto toimenpiteisiin liittyvästä vaarasta. Kaikkien välittömiin toimenpiteisiin osallistuvien säteilyaltistus tulee määrittää ja heille on järjestettävä terveystarkkailu vastaavalla tavalla kuin säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta on säädetty.
Ellei kysymys ole ihmishenkien pelastamisesta, tässä pykälässä tarkoitettuihin toimenpiteisiin osallistuvan henkilön efektiivinen annos ei saa ylittää arvoa 0,5 Sv eikä ihon minkään kohdan ekvivalenttiannos arvoa 5 Sv.
8 a §
Onnettomuuden seurausten lieventäminen
Kun säteilyvaaran rajoittamiseksi ja säteilylähteen hallintaan saamiseksi välttämättömät välittömät toimenpiteet on tehty, onnettomuuden seurausten lieventämiseksi tehtävään suojelutyöhön ja muihin toimenpiteisiin sovelletaan 3 §:ssä säädettyjä annosrajoja. Työntekijöiden suojelu, säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu on järjestettävä siten kuin säteilytyöstä säädetään.
Raskaana olevalla naisella ei saa teettää onnettomuustilanteessa eikä sen jälkeen toimenpiteitä, jotka aiheuttavat altistumista säteilylle.
3 luku
Säteilyaltistuksen seuranta ja terveys- tarkkailu
9 §
Säteilytyö
Säteilytyötä on työ, jossa työntekijän säteilyaltistus voi ylittää jonkun 6 §:ssä säädetyistä enimmäisarvoista.
10 §
Työntekijöiden luokittelu
Säteilytyötä tekevät työntekijät luokitellaan seuraavasti:
1) säteilytyöluokkaan A kuuluvat ne työntekijät, joille työstä aiheutuva efektiivinen annos, kun otetaan huomioon työhön liittyvä poikkeavaan säteilyaltistukseen johtavan tapahtuman mahdollisuus, on tai voi olla suurempi kuin 6 mSv vuodessa tai ekvivalenttiannos suurempi kuin kolme kymmenesosaa silmän mykiölle, iholle, käsille ja jaloille säädetyistä annosrajoista; ja
2) säteilytyöluokkaan B kuuluvat ne työntekijät, jotka eivät kuulu säteilytyöluokkaan A.
11 §
Annostarkkailu
Säteilytyöluokkaan A kuuluville työntekijöille on järjestettävä annostarkkailu työstä aiheutuvien säteilyannosten seuraamiseksi. Tarkkailun tulee perustua henkilökohtaiseen annosmittaukseen tai muuhun henkilökohtaiseen annosmääritykseen.
Jos toiminnan laatu edellyttää, on henkilökohtaisen annosmittauksen rinnalla tai sen sijasta käytettävä Säteilyturvakeskuksen hyväksymiä muita annostarkkailumenetelmiä siten, että jokaisen säteilytyöluokkaan A kuuluvan työntekijän säteilyaltistus voidaan määrittää.
Toiminnan harjoittajan tulee huolehtia siitä, että annostarkkailun tulokset ilmoitetaan asianomaiselle työntekijälle ja vastaavalle lääkärille.
12 §
Työolojen tarkkailu
Työntekijöiden säteilyaltistukseen vaikuttavien työolojen tarkkailu tulee järjestää Säteilyturvakeskuksen hyväksymiä menetelmiä käyttäen siten, että se täyttää seuraavat vaatimukset:
1) tarkkailun perusteella voidaan todentaa, että työntekijät on asianmukaisin perustein luokiteltu säteilytyöluokkiin A ja B;
2) työntekijöiden säteilyaltistus voidaan määrittää; sekä
3) ennalta arvaamattomat poikkeamat työntekijöiden säteilyaltistukseen vaikuttavissa tekijöissä voidaan viivytyksettä havaita.
Muille kuin säteilytyöluokkaan A kuuluville työntekijöille tulee järjestää annostarkkailu siinä laajuudessa kuin se on perusteltua 1 momentissa säädettyjen vaatimusten täyttämiseksi.
13 §
Terveystarkkailu
Säteilytyöluokkaan A kuuluvien työntekijöiden terveystarkkailusta vastaavan lääkärin tulee olla perehtynyt työterveyshuoltoon ja säteilyn terveydellisiin vaikutuksiin.
Terveystarkkailun suorittajan tulee tarpeen mukaan olla yhteydessä Säteilyturvakeskukseen, jos terveystarkkailussa tehty havainto saattaa antaa aihetta selvitykseen, onko työntekijä altistunut poikkeavalla tavalla säteilylle.
Terveystarkkailun toimeenpanoa koskevat tarkemmat ohjeet antaa Säteilyturvakeskus.
13 a §
Turvallisuuden kannalta merkittävät havainnot
Toiminnan harjoittajan tulee viipymättä ilmoittaa seuraavista havainnoista asianomaisille työntekijöille, työntekijöiden terveystarkkailusta vastaavalle lääkärille sekä Säteilyturvakeskukselle:
1) todettu tai epäilty annosrajan ylitys;
2) 7 §:ssä tarkoitetun annosrajoituksen ylitys; sekä
3) annostarkkailun tulos tai työolojen tarkkailussa tehty havainto, joka turvallisuuden kannalta merkittävästi poikkeaa siitä, mikä on tyypillistä kyseisessä työtehtävässä tai työskentelypaikassa.
Toiminnan harjoittaja vastaa siitä, että poikkeavat säteilyaltistukset ja niiden syyt selvitetään ja raportoidaan, ja että tarvittavat korjaavat toimenpiteet toteutetaan.
27 §
Luonnonsäteilyaltistuksen rajoittaminen
Toiminnan harjoittajan tulee toteuttaa toimenpiteet, jotka tehtyyn selvitykseen ja muihin olosuhteisiin katsoen ovat perusteltuja työntekijöiden työssään saaman luonnonsäteilyaltistuksen rajoittamiseksi, jos selvitys osoittaa todennäköiseksi, että:
1) hengitysilman työnaikaisen radonpitoisuuden vuotuinen keskiarvo työpaikalla, jolla työskennellään pysyvästi, on suurempi kuin 400 becquerelia kuutiometrissä; tai
2) muusta erityisestä altistuslähteestä aiheutuva työntekijän altistuminen työssään luonnonsäteilylle voi olla yli 1 mSv vuodessa.
Hengitysilman radonpitoisuuden rajoittamista koskevat vaatimukset työtiloissa, joissa työskennellään ainoastaan satunnaisesti tai lyhytaikaisesti, asettaa Säteilyturvakeskus.
28 §
Säteilyaltistuksen seuranta ja terveys- tarkkailu
Jos altistusta rajoittavien toimenpiteiden jälkeenkin on todennäköistä, että työntekijöiden altistuminen luonnonsäteilylle ei ole kohtuudella pienennettävissä 27 §:ssä säädettyjen toimenpidearvojen alapuolelle, toiminnan harjoittajan on järjestettävä työntekijöiden säteilyaltistuksen seuranta ja terveystarkkailu noudattaen soveltuvin osin mitä 3 luvussa säädetään.
28 a §
Lentohenkilöstön suojeleminen
Jos säteilylain 45 §:ssä tarkoitettu selvitys osoittaa, että lentotyötä tekeville työntekijöille avaruussäteilystä aiheutuva efektiivinen annos voi olla yli 1 mSv vuodessa, toiminnan harjoittajan tulee:
1) pitää kirjaa työntekijöiden työvuoroista lennoilla ja tarvittaessa suunnitella työvuorot niin, että työntekijän altistuminen huomattavasti yli lentotyössä tyypillisen altistustason voidaan ehkäistä;
2) antaa työntekijöille tietoa säteilyn terveyshaitoista ja lentotyössä tyypillisistä altistustasoista sekä ilmoittaa altistusmääritysten tuloksista;
3) järjestää raskaana olevan työntekijän työ 5 §:ssä säädettyjen vaatimusten mukaisesti; sekä
4) järjestää työntekijöiden terveystarkkailu säteilylaissa säädettyjen perusteiden mukaisesti.
31 §
Tulliviranomaisen tehtävät
Tulliviranomaiset valvovat osaltaan radioaktiivisten aineiden maahantuontia ja maastavientiä sekä säteilylain 27 §:n 3 momentissa säädetyn kiellon noudattamista.
Tulliviranomaisen tulee varmistaa, että radioaktiivisen jätteen tuontia, vientiä tai kauttakuljettamista varten on voimassa 24 a §:ssä tarkoitettu hyväksymisasiakirja.
Säteilyturvakeskuksella on oikeus saada tullilaitokselta tehtäviensä suorittamiseksi tarpeelliset tiedot maahantuoduista ja maastaviedyistä säteilylaitteista ja radioaktiivisista aineista.
Tämän pykälän säännöksiä ei sovelleta 18 §:ssä tarkoitettuihin radioaktiivisen aineen siirtoihin.
31 a §
Tulli-ilmoitus
Kun säteilylähteitä tuodaan yhteisön ulkopuolelta tai viedään yhteisön ulkopuolelle, tulee niiden laadun ja määrän sekä luvanvaraisuuden olla selvästi ilmoitettu tulli-ilmoituksessa tai siihen liitetyssä selvityksessä. Tulli-ilmoitukseen on lisäksi merkittävä tuontiin tai vientiin oikeuttavan luvan numero.
Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1999.
Neuvoston direktiivi 96/29 EURATOMNeuvoston direktiivi 97/43 EURATOM
Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1998
Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI
Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre