1112/1997

Annettu Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1997

Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatalouden ympäristötuen perustuesta annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen muuttamisesta

Maa- ja metsätalousministeriö on

muuttanut maatalouden ympäristötuen perustuesta 10 päivänä toukokuuta 1995 annetun maa- ja metsätalousministeriön päätöksen (768/1995) 2 §:n 8 ja 9 momentin, 2a §:n 3 momentin, 4 §:n 3 momentin ja päätöksen liitteen osan A ja C,

sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 9 momentti, 2a §:n 3 momentti, 4 §:n 3 momentti ja liitteen A ja C osat 8 päivänä toukokuuta 1996 annetussa maa- ja metsätalousministeriön päätöksessä (311/1996), ja

lisännyt 2 §:ään uuden 9 momentin, jolloin muutettu 9 momentti siirtyy 10 momentiksi,seuraavasti:

2 §
Lannoitus

Lanta on varastoitava liitteen A-osan mukaisesti. Eläinjätteen käsittelystä on voimassa maa- ja metsätalousministeriön päätös no 634/1994. Kyseinen päätös ei koske lantaa ja virtsaa. Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi perustellusta syystä antaa viljelijälle luvan tehdä tarvittava lantalainvestointi neljän vuoden kuluessa maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan sitoumuksen allekirjoittamisesta. Perusteltuna syynä voidaan pitää muun muassa sitä, että viljelijä on tilannut lantalan rakennussuunnitelman tai sitovasti tilannut elementit ryhtyäkseen toteuttamaan investointia tai että tilalle on haettu tai myönnetty investointiavustus lantalaa varten. Ennen lantalan rakentamista lanta on varastoitava lantapatterissa tai muussa tilapäisvarastossa liitteen A-osan mukaisesti ja ympäristön kannalta hyväksyttävästi.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tapauskohtaisesti hyväksyä lannan varastoinnin patterissa sitoumuskauden loppuun asti edellyttäen, että varastointi tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävästi. Varastoinnissa on tällöin noudatettava liitteen A-osassa esitettyjä vaatimuksia. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon tilan tuotantosuunta, tuotantomenetelmät ja tuotannon jatkuminen, syntyvän lannan määrä ja koostumus, mahdollisesti olemassa olevan lantalan koko ja tilapäinen varastointitapa sekä muut seikat, joilla on vaikutusta lannasta ympäristöön mahdollisesti aiheutuviin ravinnepäästöihin.

Vuosina 1997, 1998 ja 1999 viljelijä voi ylittää lannoituksen perustasot ilman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ennalta tekemää hyväksymistä. Ylitys voi olla enintään maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukainen. Viljelijän on vaadittaessa esitettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai työvoima- ja elinkeinokeskuksen maaseutuosastolle kirjallinen selvitys lannoitusmääristä ja perustasosta poikkeamisen perusteista.

2 a §
Lannoitus vuonna 1994

Perustuki maksetaan täysimääräisenä viljelijälle, joka hakiessaan perustukea ensimmäisen kerran antaa samassa yhteydessä perustukea koskevan sitoumuksen ja joka on aloittanut viljelyn vuonna 1995 tai myöhemmin.

4 §
Kasvipeitteisyys

Ympäristötuen perustuki maksetaan peltokasvien tuen mukaiselle kesannolle silloin, kun se on monivuotista viherkesantoa. Tällaista alaa ei saa kyntää viherkesannon ilmoitusvuonna, ellei viherkesannolle kylvetä syysviljaa tai perusteta uutta nurmea, koska kyseisen alan on oltava kasvipeitteistä monivuotisen viherkesannon ilmoitusvuotta seuraavana talvikautena.


Tämä päätös tulee voimaan 17 päivänä joulukuuta 1997.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Helsingissä 8 päivänä joulukuuta 1997

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Ylitarkastaja
Sini Wallenius

Osa A

LANNAN VARASTOINTIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Maatilalla syntyvä lanta ja virtsa on pääsääntöisesti varastoitava tilavuudeltaan 12 kuukauden varastossa tai muutoin ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. Laidunnettavilla eläimillä tilavuuden tulee olla vähintään 8 kuukauden varastointiaikaa vastaava. Varasto voi olla myös usean viljelijän yhteinen tai vuokrattu. Varastoa ei tarvita, jos tilalla vuodessa syntyvän lannan ja virtsan määrä on alle 25 m 3.

Maatilalla syntyvä lanta ja virtsa voidaan varastoida seuraavassa esitetyllä tavalla, mikäli varastoinnista ei aiheudu haittaa ympäristölle.

Kuivalanta, lietelanta tai virtsa voidaan varastoida riittävien kuivikkeiden, esimerkiksi turpeen kanssa kunnollisessa, peitetyssä lantapatterissa. Patteri tulee sijoittaa ja hoitaa siten, ettei siitä aiheudu haitallisia ravinnepäästöjä vesistöihin tai pohjaveteen eikä muutenkaan haittaa ympäristölle tai asutukselle. Lantapatteria ei saa sijoittaa pohjavesialueelle tai sen suoja-alueelle.

Lantapatteri on sijoitettava tasaisen peltolohkon keskelle tai viettävän lohkon yläreunaan mahdollisimman kauas ojista ja vesistöistä siten, että etäisyys lähimpään valtaojaan tai vesistöön on vähintään 25 metriä ja lähimpään talousvesikaivoon vähintään 100 metriä. Patterin alle on levitettävä tarvittaessa 10―15 cm turvetta tai mutaa mahdollisten lantavesien imeyttämiseksi. Patterin koon on oltava sellainen, että se voidaan levittää lohkolle. Suurten lohkojen kyseessä ollessa voidaan tehdä useita lantapattereita. Tällöin yhden patterin lannat tulisi voida levittää noin hehtaarin alalle. Patterin paikkaa on yleensä vaihdettava vuosittain.

Lantapatterin peittämiseen voidaan käyttää turvetta, sahanpurua, kutterinpurua, kuoriketta, maata, muovia, olkea tai kuormapeitettä.

Lietelannasta voidaan erottaa kuiva-aine lantapuristimella ja varastoida näin syntynyt kuiva-aine ja neste erikseen. Lietelanta tai virtsa voidaan myös kompostoida koneellisesti kompostorissa ja säilyttää sen jälkeen asianmukaisesti patterissa. Lietelanta voidaan tilapäisesti ennen lantalan rakentamista säilyttää talven yli maahan kaivetussa kuopassa, joka eristetään maasta muovilla.

Lisäksi lannan luovuttamisesta ja levittämisestä toisen viljelijän pellolle voidaan tehdä sopimus. Samoin lannan varastointivaatimus voidaan korvata tekemällä sopimus lantaa hyödyttävän ja jalostavan yrityksen kanssa.

Tilalla syntyvät orgaaniset jätteet on varastoitava huolellisesti kompostoimalla tai toimittamalla jätteet kunnalliseen jätteiden keräykseen. Puutarhatiloilla syntyvää kasvijätettä ei ole välttämätöntä kompostoida.

Osa C

KASVIPEITTEISEKSI HYVÄKSYTTÄVÄT KASVIT

Kasvipeitteiseksi hyväksytään seuraavat kasvit tai kasvijätteet:

― nurmi

― monivuotiset puutarhakasvit, kuten marja-, hedelmä-, taimitarha-, avomaan koriste-, mauste- ja lääkekasvit

― ruis, ruisvehnä

― syysvehnä, jos se on kylvetty ennen 10.9.; jos kylvö ei säästä johtuen ole mainittuun ajankohtaan mennessä mahdollista, voidaan myöhempikin kylvö hyväksyä.

― sokerijuurikas, peruna ja avomaan vihanneskasvit silloin, kun niiden naatit jätetään korjuun jälkeen hajalleen pellolle; kemiallisesti tuhottu naatisto ei täytä kasvipeitevaatimusta

― sänki

― suorakylvö sänkeen

― kerääjäkasvit, jotka on kylvetty mahdollisimman aikaisin kasvukaudella, kuitenkin viimeistään 31.8.

― viherkesanto, sänkikesanto

― suojakaistat ja suojavyöhykkeet

Kasvipeitteiseksi hyväksytään alue, jos sille on istutettu vähintään 400 hedelmäpuuta hehtaaria kohden.

Marjanviljelyssä kasvipeitteiseksi katsotaan alue, jos sillä on

herukkaa ja karviaista 2 400 kasvia hehtaaria kohden

vadelmaa 2 800 kasvia hehtaaria kohden

mansikkaa ja mesimarjaa15 000 tainta hehtaaria kohden

jalomaarainta15 000 tainta hehtaaria kohden

tyrniä 1 000 tainta hehtaaria kohden

pensasmustikkaa 2 250 tainta hehtaaria kohden

Muut marjakasvit määritellään erikseen.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.