608/1997

Annettu Naantalissa 19 päivänä kesäkuuta 1997

Asetus sveitsiläisten vahinkovakuutusyhtiöiden toiminnasta Suomessa

Sosiaali- ja terveysministerin esittelystä säädetään ulkomaisista vakuutusyhtiöistä 17 päivänä maaliskuuta 1995 annetun lain (398/1995) 85 §:n 1 momentin nojalla ja 28 päivänä joulukuuta 1979 annetun vakuutusyhtiölain (1062/1979) 18 luvun 10 §:n nojalla, sellaisena kuin se on laissa 752/1993:

1 §

Tätä asetusta sovelletaan sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön Suomessa harjoittamaan vakuutusliikkeeseen.

Tässä asetuksessa sveitsiläisellä vahinkovakuutusyhtiöllä tarkoitetaan vakuutusyritystä, jonka kotipaikka on Sveitsin valaliitossa, jäljempänä Sveitsi, ja joka harjoittaa 10 päivänä lokakuuta 1989 allekirjoitetun Euroopan talousyhteisön ja Sveitsin valaliiton muuta ensivakuutusta kuin henkivakuutusta koskevan sopimuksen liitteessä 1 lueteltuihin vahinkovakuutusluokkiin kuuluvaa toimintaa.

Asetusta ei kuitenkaan sovelleta 2 momentissa mainitun sopimuksen liitteessä 2 tarkoitettuihin vakuutuksiin, toimintaan tai yhteisöihin eikä jälleenvakuutukseen.

2 §

Siltä osin kuin tässä asetuksessa ei toisin säädetä, sovelletaan sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön toimintaan Suomessa soveltuvin osin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annettua lakia (398/1995).

Sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön peruspääoman, toimintapääoman ja takuumäärän osalta noudatetaan Sveitsin lakia.

Sveitsiläiseen vahinkovakuutusyhtiöön ei sovelleta ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 20 §:n 1 momentin 2, 3, 6 ja 7 kohtaa, 28-32 §:ää, 45 §:n 5 kohtaa, 46 §:ää, 47 §:n 3-5 kohtaa eikä 51 §:ää.

3 §

Ennen kuin asianomainen ministeriö myöntää sveitsiläiselle vahinkovakuutusyhtiölle ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 18 §:ssä tarkoitetun toimiluvan, sen on lähetettävä mainitun lain 20 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu toimintasuunnitelma ja mahdolliset huomautuksensa hakemuksen johdosta Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle, jonka on annettava lausuntonsa toimilupahakemuksesta kolmen kuukauden kuluessa edellä mainittujen asiakirjojen vastaanottamisesta. Jollei Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaava viranomainen anna lausuntoaan toimilupahakemuksesta edellä mainitussa ajassa, katsotaan sen puoltavan hakemuksen hyväksymistä.

4 §

Sen lisäksi, mitä ulkomaisista vakuutusyhtiöstä annetun lain 20 §:ssä säädetään, sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön toimilupahakemukseen on liitettävä hakijan kotivaltion vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen antama todistus, josta käy ilmi:

1) että hakijan yhtiömuoto on jompikumpi 1 §:n 2 momentissa mainitun sopimuksen liitteessä 3 mainituista yhtiömuodoista;

2) että hakija ei harjoita muuta liiketoimintaa kuin vakuutusliikettä;

3) ne vakuutusluokat, joita hakijalla on Sveitsissä saamansa toimiluvan perusteella oikeus harjoittaa;

4) että hakija, ottaen huomioon suunniteltu toiminta, täyttää Sveitsin laissa vakuutusyhtiöille asetetut vakavaraisuusvaatimukset;

5) hallinnon ja myyntiverkoston arvioidut perustamiskustannukset ja niiden rahoittamiseen tarkoitetut varat sekä vahinkovakuutusluokkaan 18 "Matka-apu" sisältyvien riskien osalta ne voimavarat, jotka luvatun avun tarjoajalla on käytettävissään; sekä

6) ne vakuutusluokat, joita hakija tosiasiallisesti harjoittaa.

5 §

Sen lisäksi, mitä ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 47 §:ssä säädetään, asianomainen ministeriö voi ottaa haltuunsa sveitsiläisen vahinkovakuutusyhtiön hallinnassa Suomessa olevaa omaisuutta taikka kieltää yhtiötä luovuttamasta tai panttaamasta tällaista omaisuutta, jos Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaava viranomainen sitä pyytää.

Ennen kuin asianomainen ministeriö ryhtyy 1 momentissa tarkoitettuihin toimenpiteisiin ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 47 §:n 2 kohdassa tarkoitetussa tilanteessa, sen on ilmoitettava asiasta Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle.

6 §

Jos ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vastaanottavana yhtiönä on sveitsiläinen vahinkovakuutusyhtiö, jolla on edustusto Suomessa, asianomaisen ministeriön on ennen kuin se antaa suostumuksensa kannanluovutukseen hankittava Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalta viranomaiselta vahvistus siitä, että vastaanottavalla yhtiöllä on vakuutuskannan luovutus huomioon ottaen riittävä toimintapääoma.

Jos ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 66 §:ssä tarkoitetussa tapauksessa vastaanottavana yhtiönä on suomalainen vahinkovakuutusyhtiö, asianomaisen ministeriön on pyynnöstä annettava Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle vahvistus siitä, että vastaanottavalla yhtiöllä on vakuutuskannan luovutus huomioonottaen riittävä toimintapääoma.

Sveitsiläinen vahinkovakuutusyhtiö, jolla on edustusto Suomessa, voi asianomaisen ministeriön suostumuksella vastaanottaa suomalaisen vakuutusyhtiön vakuutuskannan tai sen osan. Tällöin asianomaisen ministeriön on ennen suostumuksen antamista hankittava 1 momentissa tarkoitettu vahvistus. Tässä momentissa tarkoitetussa vakuutuskannan luovutuksessa on muutoin soveltuvin osin noudatettava, mitä vakuutusyhtiölain (1062/1979) 16 luvun 1, 3 ja 5 §:ssä säädetään, jollei asianomainen ministeriö myönnä tästä poikkeusta.

7 §

Ennen kuin asianomainen ministeriö ryhtyy ulkomaisista vakuutusyhtiöistä annetun lain 45 §:ssä tarkoitettuihin toimenpiteisiin, ministeriön on neuvoteltava asiasta Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavan viranomaisen kanssa. Jos toimilupa on tarpeen peruuttaa ennen kuin edellä tarkoitetut neuvottelut on saatu päätökseen, on asianomaisen ministeriön ilmoitettava päätöksestään Sveitsin vakuutustarkastuksesta vastaavalle viranomaiselle.

8 §

Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1997.

Neuvoston direktiivi 91/371/ETY; EYVL N:o L 205, 27.7.1991, s. 48

Naantalissa 19 päivänä kesäkuuta 1997

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Sosiaali- ja terveysministeri
Sinikka Mönkäre

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.