224/1997

Annettu Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 1997

Maa- ja metsätalousministeriön päätös metsälain soveltamisesta

Maa- ja metsätalousministeriö on päättänyt 12 päivänä joulukuuta 1996 annetun metsälain (1093/1996) 4 §:n 3 momentin, 5 §:n 4 momentin ja 10 §:n 4 momentin sekä 20 päivänä joulukuuta 1996 annetun metsäasetuksen (1200/1996) 6 §:n nojalla:

1 §
Määritelmiä

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1) rinnankorkeudella 1,3 metrin korkeutta maanpinnan tasosta tai puun syntypisteestä;

2) puun läpimitalla rinnankorkeudelta kuoren päältä kohtisuorassa puun pituusakselia vasten mitattua läpimittaa;

3) puun pituudella etäisyyttä puun syntypisteestä tai maanpinnan tasosta latvan huippuun;

4) valtapituudella metsikössä hehtaarin alueella olevan sadan läpimitaltaan paksuimman puun keskipituutta;

5) pohjapinta-alalla metsikön elävien puiden rinnankorkeudelta mitattujen kuorellisten poikkileikkauspinta-alojen summaa;

6) keskiläpimitalla metsikön puiden läpimittojen keskiarvoa, joka on laskettu puiden pohjapinta-aloilla painotettuna;

7) runkoluvulla metsikön elävien puiden lukumäärää, joiden rinnankorkeudelta mitattu läpimitta ylittää seitsemän senttimetriä;

8) ylimpien latvuskerrosten puilla puita, joiden pituus on vähintään 80 prosenttia metsikön valtapituudesta;

9) kangasmaalla kasvupaikkaa, jossa kivennäismaa on lähempänä kuin 30 senttimetrin syvyydellä maanpinnasta;

10) turvemaalla kasvupaikkaa, jossa kivennäismaa on vähintään 30 senttimetrin syvyydellä;

11) lehtomaisella kankaalla käenkaali-mustikkatyyppiä, talvikkityyppiä, kurjenpolvi-käenkaali-mustikkatyyppiä tai kurjenpolvi-mustikkatyyppiä edustavaa kangasmaata;

12) lehtomaista kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla ruohokorpea, ruohoista sarakorpea, varsinaista lettokorpea tai ruohoturvekangasta;

13) tuoreella kankaalla kangaskorpea, mustikkatyyppiä, puolukka-mustikkatyyppiä, seinäsammal-mustikkatyyppiä tai suopursu-mustikkatyyppiä edustavaa kangasmaata;

14) tuoretta kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla mustikkakorpea, ruohoista sararämettä, varsinaista sarakorpea, ruohoista saranevaa, varsinaista lettorämettä, varsinaista lettoa tai mustikkaturvekangasta;

15) kuivahkolla kankaalla kangasrämettä, puolukkatyyppiä, variksenmarja-puolukkatyyppiä, variksenmarja-mustikkatyyppiä tai juolukka-variksenmarja-mustikkatyyppiä edustavaa kangasmaata;

16) kuivahkoa kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla puolukkakorpea, korpirämettä, pallosararämettä, pallosarakorpea, varsinaista sararämettä, tupasvillasararämettä, varsinaista saranevaa tai puolukkaturvekangasta;

17) kuivalla kankaalla kanervatyyppiä, variksenmarja-kanervatyyppiä tai mustikka-kanerva-jäkälätyyppiä edustavaa kangasmaata;

18) kuivaa kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla isovarpurämettä, tupasvillarämettä, lyhytkorsirämettä, lyhytkortista kalvakkanevaa tai varputurvekangasta.

2 §
Metsätalouden alueellinentavoiteohjelma

Metsätalouden alueellinen tavoiteohjelma on laadittava metsätalousasioissa toimivaltaisen ministeriön antamien ohjeiden mukaisesti.

3 §
Kasvatushakkuussa kasvamaan jätettäväpuusto

Kasvatushakkuussa on ensisijaisesti jätettävä kasvamaan hyväkasvuisia ja -laatuisia ylimpien latvuskerrosten puita.

Kasvatushakkuun jälkeen metsikössä on oltava vähintään seuraavan taulukon mukainen määrä kasvatuskelpoista puustoa riittävän tasaisesti jakautuneena:

Puulajivaltaisuus ja kasvupaikan laatu Puuston valtapituus metreinä
alle 12 12-14 vähintään 12 vähintään 14 vähintään 16 vähintään 18 vähintään 20 vähintään 22
Runkoluku, kpl/ha Pohjapinta-ala, m2/ha
1 E-S 1000 - 11 12 14 15 16 17
P-S 900 - 9 11 13 14 15 -
2 E-S 900 - 11 12 13 14 15 -
P-S 800 - 8 10 11 12 13 -
3 E-S 800 - 8 9 10 11 12 -
P-S 700 - 7 9 10 11 - -
4 E-S 900 500 - 7 9 11 12 -
P-S 700 500 - 7 9 10 - -
5 E-S 1100 700 - 7 9 11 12 -
6 P-S 900 600 - 7 9 10 - -

Tapauksissa, joita taulukko ei koske, kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä määritetään kasvupaikan ja kasvatettavien puulajien ominaisuuksien mukaan.

Taulukon selitykset:

P-S: Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin metsäkeskusten toimialueet

E-S: muu kuin edellä tarkoitettu osa Suomea

Riviotsikot:

1: mänty- ja kuusivaltaiset metsiköt tuoreella kankaalla ja sitä ravinteikkaammalla kankaalla sekä tuoretta kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla;

2: mäntyvaltaiset metsiköt kuivahkolla kankaalla ja kuivahkoa kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla;

3: mäntyvaltaiset metsiköt kuivalla kankaalla ja kuivaa kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla;

4: rauduskoivuvaltaiset metsiköt tuoreella kankaalla ja sitä ravinteikkaammalla kankaalla sekä Pohjois-Suomessa myös tuoretta kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla;

5: hieskoivuvaltaiset metsiköt Etelä-Suomessa tuoretta kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla;

6: hieskoivuvaltaiset metsiköt Pohjois-Suomessa tuoreella kankaalla tai sitä ravinteikkaammalla kankaalla sekä tuoretta kangasta ravinteisuudeltaan vastaavalla turvemaalla.

Vaurioituneita tai sairaita puita ei lueta kuuluviksi kasvatuskelpoiseen puustoon. Puunkorjuuta varten tehdyt puunkuljetusreitit, ojat ja ojalinjat luetaan metsikön pintaalaan kasvatuskelpoisen puuston määrää mitattaessa. Ojitetulla alueella kasvatuskelpoisen puuston määrä voi kasvatushakkuun jälkeen olla taulukon lukuja enintään 10 prosenttia alhaisempi. Taulukon mukainen kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärä voidaan erityisen perustellusta syystä alittaa. Tällaisia syitä ovat esimerkiksi alueen maaperän kallioisuus ja joissain tapauksissa kaksijaksoisen tai muuten tasaikäisestä poikkeavan metsikön kasvattaminen. Erityisen perusteltu syy tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa.

Puu katsotaan korjuun seurauksena vaurioituneeksi, kun puuaines on rikkoontunut tai puun kuori on rikki nilakerrokseen saakka yhdestä tai useammasta kohdasta yhteensä yli 12 neliösenttimetrin laajuudelta. Juurissa otetaan huomioon vain vauriot, jotka ovat enintään yhden metrin päässä rungon keskipisteestä. Alle kaksi senttimetriä paksujen juurien vaurioita ei kuitenkaan oteta huomioon.

Metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun velvollisuuden uuden puuston aikaansaamiseksi katsotaan syntyneen, jos hakkuun seurauksena metsikön kasvatuskelpoisen puuston määrä alittaa taulukossa tarkoitetun kasvatuskelpoisen puuston vähimmäismäärän ja uuden puuston aikaansaaminen on taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

4 §
Uudistushakkuun edellytykset

Arvioitaessa, saadaanko uudistushakkuu tehdä, ei oteta huomioon niitä puita, jotka olisivat poistettavissa puuston kasvatushakkuussa.

Puusto on riittävän järeää uudistushakkuuta varten, jos sen keskiläpimitta senttimetreinä on vähintään:

Pääasiallinen puulaji ja kasvupaikan laatu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten toimialue Lapin metsäkeskuksen toimialue muu Suomi
Mänty
tuore tai ravinteikkaampi kangas 25 23 27
kuivahko kangas 24 23 25
kuiva kangas 22 22 23
Kuusi
lehtomainen tai ravinteikkaampi kangas 24 23 25
tuore kangas 23 22 24
Raudus- ja hieskoivu
tuore tai ravinteikkaampi kangas 23 22 24

Puusto on saavuttanut riittävän iän uudistushakkuuta varten, jos puuston keski-ikä vuosina on vähintään:

Pääasiallinen puulaji ja kasvupaikan laatu Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan metsäkeskusten toimialue Lapin metsäkeskuksen toimialue muu Suomi
Mänty
tuore tai ravinteikkaampi kangas 90 110 70
kuivahko kangas 100 120 80
kuiva kangas 120 130 100
Kuusi
lehtomainen tai ravinteikkaampi kangas 80 100 70
tuore kangas 90 110 80
Raudus- ja hieskoivu
tuore tai ravinteikkaampi kangas 60 60 50

Lapin metsäkeskuksen toimialueella sijaitsevalla suojametsäalueella puuston vähimmäisikä uudistushakkuuta varten on kymmenen vuotta korkeampi kuin muulle Lapin metsäkeskuksen toimialueelle määritelty vähimmäisikä.

Turvemailla sovelletaan samoja uudistuskelpoisuuden läpimitta- ja ikävaatimuksia kuin ravinteisuudeltaan vastaavilla kangasmailla. Jos puuston kasvu kuitenkin on erityisen vähäinen, saadaan uudistushakkuu tehdä puuston iästä tai järeydestä riippumatta.

Uudistushakkuu saadaan tehdä ennen kuin puusto on saavuttanut 2 tai 3 momentissa tarkoitetun uudistuskelpoisuuden vain, jos siihen on erityinen syy. Erityinen syy tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa. Erityisiä syitä voivat olla muun muassa puuston huono kasvu tai vähäinen taloudellinen tuotto sopimattoman kasvupaikan tai puuston huonon laadun, vähäisyyden tai sairauden takia. Mitä 2 ja 3 momentissa säädetään puuston järeys- ja ikävaatimuksista, ei koske erityiskäyttöön perustettuja metsiköitä, kuten joulukuusi-, energiapuu- tai muita erikoispuumetsiköitä taikka sellaisia metsiköitä, joiden puuston uudistaminen on metsikön tuoton kannalta taloudellisesti tarkoituksenmukaisempaa kuin puuston kasvattaminen edelleen.

5 §
Luontaisen uudistamisen edellytykset

Luontaisen uudistamisen edellytyksenä on, että uudistettavalla alueella tai sen reunalla kasvaa riittävästi siemeniä tuottamaan kykeneviä riittävän hyvälaatuisia, uudistettavalla alueella taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien puita tai että uudistettavalla alueella on riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisina säilyviä taloudellisesti kasvatuskelpoisia taimia.

Jos havupuiden luontainen uudistaminen perustuu reunametsän siementävään puustoon eikä uudistettavalla alueella valmiiksi ole riittävästi uudistushakkuussa kasvatuskelpoisena säilyvää taimiainesta, luontaisesti uudistettava alue voi ulottua enintään 50 metrin etäisyydelle reunametsästä. Jos metsää luontaisesti uudistettaessa ei ennen uudistushakkuuta ole tapahtunut selvää taimettumista, alueella tulee, soistuneita kankaita ja turvemaita lukuun ottamatta, suorittaa maanpinnan käsittely. Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin metsäkeskusten toimialueilla tulee kuitenkin suorittaa maanpinnan käsittely myös soistuneilla kankailla, jos metsää luontaisesti uudistettaessa ei ennen uudistushakkuuta ole tapahtunut selvää taimettumista. Kuusta luontaisesti uudistettaessa tulee uudistettavalla alueella olla tapahtunut selvää taimettumista jo ennen uudistushakkuuta.

6 §
Uudistettavalle alueelle jätettävä puusto

Uudistettavalle alueelle jätettäviä luonnon monimuotoisuutta säilyttäviä jaloja lehtipuita ja vanhoja yksittäisiä puita, kuten kookkaita haapoja, raitoja, koivuja tai niiden muodostamia puuryhmiä, lahopuita taikka kasvatuskelpoisia puuryhmiä, ei katsota metsäasetuksen 2 §:n 1 momentissa tarkoitetuiksi taimikon perustamista haittaaviksi puiksi tai pensaiksi.

7 §
Kasvatuskelpoiset puulajit

Metsälain 8 §:n 1 momentissa tarkoitetun taloudellisesti kasvatuskelpoisen taimikon tulee koostua kasvupaikalla taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja olevista taimista. Eri kasvupaikoilla taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja ovat:

1) mänty lehtomaisilla kankailla ja sitä karummilla kankailla sekä ravinteisuudeltaan vastaavilla turvemailla;

2) kuusi tuoreilla kankailla ja sitä ravinteikkaammilla kankailla ja vastaavilla turvemailla;

3) rauduskoivu tuoreilla ja sitä ravinteikkaammilla kangasmailla;

4) hieskoivu turvemailla ja kangasmaiden soistuneissa osissa ja savipitoisilla mailla;

5) haapa lehtomaisilla kankailla ja sitä ravinteikkaammilla kankailla;

6) suojametsäalueella kaikki Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvat taloudellisesti kasvatuskelpoiset puulajit.

Taloudellisesti kasvatuskelpoista puulajia oleviksi voidaan katsoa myös 8 §:n 2 momentissa tarkoitetut täydentävät taimet niille soveltuvilla kasvupaikoilla.

Muita Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvia, taloudellisesti kasvatuskelpoisia puulajeja ovat vaahtera, tervaleppä, tammi, kynäjalava, vuorijalava, lehmus ja saarni. Siperian lehtikuusi rinnastetaan näihin puulajeihin. Niiden kasvatuskelpoisuutta arvioitaessa otetaan huomioon niiden luontaiset kasvupaikkavaatimukset ja levinneisyysalue. Muut Suomen luontaiseen lajistoon kuuluvat puulajit voivat olla taloudellisesti kasvatuskelpoisia vain, jos ne tuottavat yleisesti markkinakelpoista puuta taikka puuainesta muuhun riittävän taloudellisen tuoton antavaan erityiskäyttöön kasvupaikan olosuhteissa.

Käytettäessä metsänviljelyyn puulajeja, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon, sen, jolle velvollisuus huolehtia uuden puuston aikaansaamisesta kuuluu, tulee esittää metsänkäyttöilmoituksessa riittävä selvitys niiden kasvatuskelpoisuudesta ja alkuperän soveltuvuudesta uudistettavan alueen olosuhteisiin.

8 §
Taimikon arviointiperusteet

Taimikossa on oltava riittävän tasaisesti jakautuneena vähintään seuraavat määrät 7 §:ssä tarkoitettujen, taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien taimia:

Lapin metsä-keskuksen toimialue kpl/ha muiden metsäkeskusten toimialueet kpl/ha
Mäntyvaltaiset taimikot 1 100 1 300
Kuusivaltaiset taimikot 1 000 1 200
Lehtipuuvaltaiset taimikot 1 000 1 000

Taimikon puulajivaltaisuus määritetään kasvatuskelpoisten taimien lukumäärän perusteella.

Taulukossa mainittuihin vähimmäismääriin voidaan 7 §:n 1 momentin 1―5 kohdassa tarkoitettujen, taloudellisesti kasvatuskelpoisten puulajien taimien lisäksi laskea mukaan 20 prosenttia täydentäviä taimia. Täydentävät taimet voivat olla sellaisten puulajien kasvatuskelpoisia taimia, jotka tuottavat yleisesti markkinakelpoista puuta taikka puuainesta muuhun riittävän taloudellisen tuoton antavaan erityiskäyttöön kasvupaikan olosuhteissa. Lapin metsäkeskuksen toimialueella vähimmäismääriin voidaan laskea mukaan täydentävinä taimina 50 prosenttia hieskoivuja.

Alle 0,5 metrin etäisyydellä toisistaan olevista taimista vain yksi taimi voidaan laskea mukaan taimien vähimmäismäärään. Vaurioituneita, sairaita, kitukasvuisia tai kooltaan kasvatettavaan taimikkoon selvästi soveltumattomia taimia ei oteta huomioon taloudellisesti kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärää laskettaessa.

Jos uudistettavalla alueella on kasvatettaviksi kelpaavia puuryhmiä, niiden vaatimaa kasvualaa ei lasketa mukaan uudistusalan pinta-alaan kasvatuskelpoisten taimien vähimmäismäärää laskettaessa.

9 §
Erityisen tärkeiden elinympäristöjenkäsittely

Metsälain 10 §:n 2 ja 3 momentissa tar-koitetuissa erityisen tärkeissä elinympäristöissä kiellettyjä toimenpiteitä ovat avohakkuu, kasvupaikalle ominaista kasvillisuutta selvästi vahingoittava maanpinnan käsittely, ojitus, metsätien tekeminen, purojen ja norojen perkaus, kemiallisten torjunta-aineiden käyttö, sellaisten puiden viljely, jotka eivät kuulu Suomen luontaiseen lajistoon, sekä muut metsätalouden toimenpiteet, jotka oleellisesti muuttavat puuston varjostus- ja suojavaikutusta. Sallittuja toimenpiteitä ovat yleensä varovaiset hakkuut, yksittäisten puiden kaataminen, yksittäisten kuokkalaikkujen teko, puiden istuttaminen, siementen kylväminen, puutavaran kuljetus maanpinnan ollessa jäässä tai lumen peittämänä sekä muut toimenpiteet, jotka eivät vahingoita elinympäristön ominaispiirteitä. Se, ovatko muut kuin edellä tarkoitetut toimenpiteet sallittuja vai kiellettyjä, on selvitettävä tapauskohtaisesti.

10 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 24 päivänä maaliskuuta 1997.

Tätä päätöstä ei sovelleta tapauksissa, joissa metsälain 28 §:n mukaan sovelletaan yksityismetsälakia (412/1967) tai joissa metsäasetuksen 14 §:n 3 momentin mukaan sovelletaan yksityismetsäasetusta (300/1991).

Helsingissä 14 päivänä maaliskuuta 1997

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Ylitarkastaja
Pentti Lähteenoja

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.