437/1996

Annettu Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 1996

Valtioneuvoston päätös maaseudun rakennepoliittisesta ohjelmaperusteisesta tuesta

Valtioneuvosto on maa- ja metsätalousministeriön esittelystä maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1303/94) nojalla päättänyt:

Yleistä

1 §
Soveltamisala

Tätä päätöstä sovelletaan pantaessa täytäntöön ohjelmaa, joka koskee rakennerahastojen päämääristä ja tehokkuudesta ja niiden toiminnan yhteensovittamisesta keskenään ja Euroopan investointipankin toiminnan sekä muiden rahoitusvälineiden kanssa annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2052/88, sellaisena kuin se on muutettuna neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2081/93, 1 artiklan 5 b kohdassa säädetyn tavoitteen (tavoite 5 b) toteuttamista. Lisäksi tätä päätöstä sovelletaan pantaessa täytäntöön ohjelmaa, joka koskee Suomen liittymisestä Euroopan unioniin tehtyyn sopimukseen sisältyvään liittymisasiakirjaan, jäljempänä liittymissopimus, liittyvän pöytäkirjan N:o 6 1 artiklassa sovitun tavoitteen (tavoite 6) toteuttamista. Tätä päätöstä ei kuitenkaan sovelleta tavoitetta 6 koskevaan ohjelmaan siltä osin, kun siihen sisältyy toimenpiteitä, jotka liittyvät neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2081/93 1 artiklan 5 a kohdassa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseen.

Tätä päätöstä sovelletaan 1 momentissa tarkoitettuihin ohjelmiin sikäli, kuin niiden täytäntöönpano kuuluu maa- ja metsätalousministeriön hallinnonalalle, ja rahoitukseen osallistuu Euroopan maatalouden ohjaus- ja tukirahasto.

2 §
Tuen myöntövaltuus

Tämän päätöksen nojalla voidaan myöntää tukea vain valtion vuotuisessa talousarviossa tai maatilatalouden kehittämisrahaston vuotuisessa käyttösuunnitelmassa osoitettujen määrärahojen tai myöntövaltuuden rajoissa.

3 §
Ohjelmat

Ohjelmalla tarkoitetaan tässä päätöksessä Euroopan yhteisöjen komission, jäljempänä komissio, 1 §:n 1 momentin mukaisten tavoitteiden toteuttamiseksi hyväksymää Suomea koskevaa yhtenäistä ohjelma-asiakirjaa.

4 §
Kehittämishanke

Kehittämishankkeella tarkoitetaan määräaikaista, ohjelman mukaista kehittämistoimintaa, josta on laadittu suunnitelma, ja johon osallistuu yksi tai useampi tämän päätöksen mukaisista tuen saajista. Kehittämishankkeeseen ja siitä laadittuun suunnitelmaan voi sisältyä myös investointeja sekä yrityskohtaista kehittämistä.

5 §
Ohjelman toteuttaminen tukea myönnettäessä

Tuen myöntämisen tulee tapahtua ohjelmassa sovituin ja seurantakomitean tarkentamien menettelytapojen mukaisesti. Tukea myönnettäessä on otettava huomioon myös ohjelman seurantakomitean hyväksymät muutokset.

Tukea myönnettäessä on 1 momentissa tarkoitettujen ohjelmien lisäksi otettava huomioon myös maakunnallisessa yhteistyöryhmässä ja yritystukityöryhmässä sovitut periaatteet sen mukaan, kuin ohjelmassa on edellytetty.

Tuen ehdot

6 §
Tuen saajat

Tuen saajan tulee olla luonnollinen henkilö, useampi luonnollinen henkilö yhdessä tai yksityis- tai julkisoikeudellinen yhteisö.

7 §
Tukikelpoiset yksityis- ja julkisoikeudelliset yhteisöt

Tukea voidaan myöntää kehittämishankkeen toteuttamiseen 6 §:ssä sanotulle yksityis- tai julkisoikeudelliselle yhteisölle, jos

1) tuettava toiminta liittyy olennaisesti tuen saajan tehtäviin tai toiminta-ajatukseen, sekä

2) yhteisöllä katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

8 §
Tukikelpoiset yrittäjät ja yritykset

Yrityskohtaisiin investointeihin sekä kehittämiseen voidaan myöntää tukea sellaiselle 6 §:ssä tarkoitetulle tuen saajalle, joka on:

1) maatalouden harjoittaja;

2) metsätalouden harjoittaja;

3) maataloutta harjoittava yritys;

4) maatilalla tai maatilalta käsin toimiva yrittäjä;

5) maatilalla tai maatilalta käsin toimiva yritys, joka työllistää yrittäjän ja hänen perheenjäsentensä lisäksi muita henkilöitä, alkutuotanto mukaan luettuna, enintään kolmea vuosityöpaikkaa vastaavasti; tai

6) muu yrittäjä tai yritys, joka 1―5 kohdissa tarkoitettujen yrittäjien tai yritysten kanssa muodostaa osan palvelujen tai tuotteiden jalostus-, jakelu- tai myyntiketjua, ja joka työllistää enintään viittä vuosityöpaikkaa vastaavasti. Ketjun enemmistön tulee muodostua 1―5 kohdissa tarkoitetuista yrittäjistä tai yrityksistä.

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrittäjällä tai yrityksellä katsotaan olevan riittävät edellytykset tuettavan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

Maataloudella tarkoitetaan 1 momentin 1 ja 3 kohdassa maatiloille myönnettävästä investointituesta (53/96) annetun valtioneuvoston päätöksen 3 §:n 2 momentissa sanottua tuotantoa.

9 §
Tuettavat toimenpiteet

Tuettavan kehittämishankkeen tulee kohdistua ohjelmassa tarkoitetulle alueelle.

Tavoitetta 6 koskevaan ohjelmaan sisältyvien investointien tulee täyttää vähintään yksi neuvoston asetuksen (ETY) N:o 4256/88 5 artiklassa, sellaisena kuin mainittu asetus on muutettuna neuvoston asetuksella (ETY) N:o 2085/93, säädetyistä ehdoista.

Tukea ei saa myöntää sellaisiin kehittämishankkeisiin, jotka ovat ristiriidassa 1 §:n 1 momentissa mainitun neuvoston asetuksen 1 artiklan 5 a kohdassa tarkoitetun tavoitteen toteuttamiseksi Suomessa täytäntöönpantavien rakennepolitiikkalakiin sisältyvien toimenpiteiden päämäärien kanssa.

Tukea ei saa myöntää yhteisön eikä yrityksen toimintatukena.

Tukea ei myöskään saa myöntää käyttöomaisuushankinnoille tai käyttöomaisuuden muutostöihin, jotka kuuluvat maaseutuelinkeinolain (1295/90) 4 §:n 2 kohdan maatilatalouteen kuuluvaan varsinaiseen maatalouteen.

10 §
Tuen myöntämistä koskevat edellytykset

Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että tuen saaja osallistuu muiden tämän päätöksen 7 tai 8 §:ssä mainittujen tuen saajien kanssa 4 §:n mukaiseen kehittämishankkeeseen.

Kehittämishankkeella tulee olla vastuullinen toteuttaja.

Yksittäisen yrittäjän tai yrityksen tukemisen edellytyksenä on lisäksi, että samaan kehittämishankkeeseen osallistuu useampi kuin yksi yrittäjä tai yritys.

Kehittämishankkeen toteuttamisen on kokonaisuutena edistettävä yritystoimintaa alueella tai parannettava kehittämishankkeeseen osallistuvien yrittäjien ja yritysten toimintaedellytyksiä, vaikka yksittäinen tuensaaja toimisikin voittoa tuottamatta.

Yritystoiminnan investointeihin liittyvän tuen maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että investointi on toteutettu myös muiden viranomaisten kuin tuen myöntäjän asettamien rajoitusten ja lupaehtojen mukaisesti ja niiden täyttämisestä on annettu selvitys.

11 §
Vakuusvelvollisuus

Tuen saajan ollessa muu kuin julkisoikeudellinen yhteisö, tulee sen antaa riittävä vakuus siltä varalta, että tuen saajalta takaisin perittävä tuki voidaan palauttaa Euroopan yhteisöille hankkeen toteuttamatta jäämisen, virheellisen toteuttamisen tai 28 §:ssä mainitun muun syyn vuoksi. Vakuuden haltijana tulee olla tuen myöntänyt viranomainen.

12 §
Kirjanpitovelvollisuus

Tuki myönnetään ehdolla, että tuen saaja pitää tämän päätöksen mukaisesta tuettavasta toiminnastaan erillistä kirjanpitoa. Erillistä kirjanpitovelvollisuutta ei kuitenkaan ole, jos tuettava toiminta liittyy yrityksen tai yhteisön toimintaan ja sen toteuttaminen ja rahoituksen tilinpito on mahdollista esittää yhtiön tai yhteisön kirjanpidossa omalla tilillään siten, että sen valvominen on vaikeudetta mahdollista. Tuen saajan on säilytettävä kaikki tuettavan toiminnan toteuttamiseen liittyvät kuitit niin, että niiden valvominen on vaikeuksitta mahdollista. Kirjanpito ja siihen liittyvä aineisto on säilytettävä siten, kuin kirjanpitolain 25 §:ssä (644/78) säädetään.

13 §
Kehittämishankkeen tuettavat toimenpiteet

Tukea voidaan myöntää kehittämishankkeen suunnittelu- ja selvitystyöhön sekä asiantuntija-apuun, koulutukseen, investointeihin ja muuhun sen toteuttamiseen liittyvään työhön.

14 §
Kehittämishankkeen hyväksyttävät kustannukset

Myönnettäessä tukea kehittämishankkeeseen voidaan korvattaviksi kustannuksiksi hyväksyä seuraavat kustannukset:

1) selvitys- ja suunnittelutyötä varten palkatun työntekijän tai asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset;

2) sellaiset ylimääräiset toimintamenot, jotka ovat aiheutuneet yhteisön käyttö- tai vaihto-omaisuuden käyttämisestä selvitys- ja suunnittelutyön tekemiseen tai kehittämishankkeen toteuttamiseen;

3) koulutuksen järjestämisestä aiheutuneet materiaalikustannukset sekä tilavuokrat;

4) koulutuksen järjestäjän kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset;

5) asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset; sekä

6) kehittämishankkeen toteuttamista varten palkatun henkilöstön kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset.

15 §
Tuen enimmäismäärä

Tuen enimmäismäärinä edellä 14 §:ssä sanotuista hyväksyttävistä kustannuksista selvitys- ja suunnittelutyön, koulutuksen sekä asiantuntija-avun osalta noudatetaan niitä enimmäismääriä, jotka on sovittu 3 §:ssä tarkoitetussa ohjelmassa. Arvioitaessa selvitys- ja suunnittelutyön tuen enimmäismäärää on lisäksi noudatettava niitä ohjeita, joita Euroopan yhteisöjen komissio on valtion tuesta tutkimus- ja kehittämistyöhön antanut.

Teknisenä apuna voidaan tukea myöntää enintään 100 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista.

16 §
Kehittämishankkeeseen sisältyvien investointien hyväksyttävät kustannukset

Kehittämishankkeeseen liittyvät ja sen toteuttamiseksi tarpeelliset käyttöomaisuushankinnat ja niiden muutos- ja parannustyöt, jotka eivät liity yritystoimintaan voidaan hyväksyä seuraavasti:

1) rakennusten rakentaminen, laajentaminen ja perusparannukset; sekä

2) pienimuotoinen laitteiden ja koneiden hankinta sekä niiden korjaustyöt.

Tukea ei myönnetä maanhankintaan.

Tukea kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan kuitenkin myöntää, mikäli hankitulla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tämän päätöksen mukaisen kehittämishankkeen toteuttamiseksi ja tuen saaja esittää siihen erityisen päteviä perusteita.

17 §
Kehittämishankkeen investointituen enimmäismäärä

Edellä 16 §:ssä tarkoitettuihin investointeihin voidaan tukea myöntää enintään 35 prosenttia 16 §:ssä sanotuista hyväksyttävistä kustannuksista.

18 §
Yritystoiminnan investointien hyväksyttävät kustannukset

Tukea voidaan myöntää myös tämän päätöksen 8 §:ssä tarkoitetun yrittäjän tai yrityksen yritystoiminnassa tarpeellisiin käyttöomaisuushankintoihin ja käyttöomaisuuden muutos- ja parannustöihin, joista korvattaviksi kustannuksiksi hyväksytään seuraavat kustannukset:

1) tuotanto- ja myyntirakennusten rakentaminen, laajentaminen ja perusparannukset;

2) varastorakennusten laajentaminen, rakentaminen ja perusparannukset; sekä

3) tuotannossa ja valmistuksessa käytettävien koneiden hankinta sekä merkittävät korjaustyöt.

Tukea ei myönnetä maanhankintaan.

Tukea kiinteistön tai sen osan hankintaan voidaan kuitenkin myöntää, mikäli hankitulla alueella oleva rakennus muodostaa valtaosan kiinteistön arvosta ja on tarpeen tämän päätöksen mukaisessa yritystoiminnassa ja tuen saaja esittää siihen erityisen päteviä perusteita.

19 §
Yritystoiminnan investointituen enimmäismäärä

Myönnettäessä tukea käyttöomaisuushankintoihin ja käyttöomaisuuden muutostöihin on noudatettava, mitä investointituen enimmäismäärästä yritystuesta annetun lain (1136/93) 8 §:ssä säädetään ja mitä yritystuesta annetussa valtioneuvoston päätöksessä (1689/93) muutettuna yritystuesta annetulla valtioneuvoston päätöksessä (32/95) säädetään. Lisäksi on noudatettava, mitä kauppa- ja teollisuusministeriö on antamassaan päätöksessä (25/401/95) pienyritystuen osalta määrännyt.

Mikäli hankkeen tuki kohdistuu 8 §:n 1 momentin 1―5 kohtien mukaiselle maatilayritykselle tai -yrittäjälle, investointituen enimmäismääränä pidetään kuitenkin yritystuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (32/95) 5 §:n I tukialueen enimmäistukimäärää.

20 §
Yritystoiminnan kehittäminen

Kehittämishankkeeseen liittyvään yksittäisen yrityksen kehittämiseen voidaan myöntää tukea sellaista suunnittelu- ja selvitystyötä, koulutusta sekä asiantuntija-apua varten, jonka avulla kehitetään yrityksen johtamista tai yrityksen tuotteita, tuotantomenetelmiä sekä markkinointia, taikka selvitetään aloittavan tai suunnitteilla olevan yrityksen toimintaedellytyksiä.

21 §
Yritystoiminnan kehittämiseen hyväksyttävät kustannukset

Myönnettäessä tukea yritystoiminnan kehittämiseen voidaan korvattaviksi kustannuksiksi hyväksyä selvitys- ja suunnittelutyön osalta seuraavat kustannukset:

1) sellaiset ylimääräiset toimintamenot, jotka ovat aiheutuneet yrityksen käyttö- ja vaihto-omaisuuden käyttämisestä selvitys- ja suunnittelutyön tekemisessä; sekä

2) suunnittelu- ja selvitystyötä varten palkatun työntekijän tai asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset.

Koulutuksessa korvattaviksi kustannuksiksi hyväksytään yrityksen henkilökunnan tai yrittäjän koulutukseen osallistumisesta aiheutuneet kohtuulliset kustannukset.

Asiantuntija-avun käyttämisessä korvattaviksi kustannuksiksi hyväksytään asiantuntijan kohtuulliset palkka- tai palkkiokustannukset.

22 §
Yritystoiminnan kehittämisen tuen enimmäismäärä

Tuen enimmäismäärinä hyväksyttävistä kustannuksista noudatetaan suunnittelu- ja selvitystyön, koulutuksen sekä asiantuntija-avun osalta niitä enimmäismääriä, jotka 3 §:ssä sanotuissa ohjelmissa on sovittu. Lisäksi on noudatettava niitä ohjeita, joita Euroopan yhteisöjen komissio on valtion tuesta tutkimus- ja kehittämistyöhön antanut.

Mikäli tuki kohdistuu 8 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiselle tuen saajalle, tätä päätöstä sovellettaessa kehittämistuen enimmäismääränä pidetään kuitenkin kauppa- ja teollisuusministeriön päätöksen (25/401/95) mukaisia kehittämistuen enimmäismääriä.

23 §
Vähämerkityksinen tuki

Myönnettäessä tukea tämän päätöksen 8 §:n 6 kohdassa sanotuille yrityksille, joiden toiminta ei kohdistu EY:n perustamissopimuksen liitteessä II sanottuihin tuotteisiin, tulee tuen enimmäismääränä noudattaa komission tiedonantoa vähämerkityksisestä tuesta.

Tuen hakeminen, myöntäminen ja maksaminen

24 §
Hakeminen

Tukea on haettava maa- ja metsätalousministeriön vahvistamalla lomakkeella ja siihen on liitettävä maa- ja metsätalousministeriön määräämät selvitykset. Hakemus on jätettävä sille maaseutuelinkeinopiirille, jonka alueella kehittämishanke on tarkoitus pääosin toteuttaa. Maaseutuelinkeinopiiri voi tarvittaessa pyytää asiassa lisäselvityksiä.

Tukea on haettava ennen kehittämishankkeen aloittamista. Erityisistä syistä tukea voidaan myöntää myös sellaiseen kehittämishankkeeseen, joka on aloitettu ennen hakemuksen jättämistä.

25 §
Tuen myöntäminen

Maaseutuelinkeinopiiri myöntää tuen avustuksina.

Tuen myöntämistä koskevassa päätöksessä on mainittava ainakin hyväksyttävät kustannukset, tuen kokonaismäärä, tuen myöntämisen ehdot, maksatuksen ajoittuminen, maksatusmenettely sekä tuen takaisinperintää koskevat ehdot. Hylkäävä päätös on perusteltava.

26 §
Tuen maksatus

Kehittämishankkeeseen myönnetty tuki maksetaan osoitettujen kustannusten mukaan vuosittain enintään kolmessa erässä mahdollinen ennakko mukaan lukien. Ennakkona voidaan maksaa enintään 50 prosenttia avustuksesta. Toinen erä voidaan maksaa vasta, kun ensimmäistä erää vastaava osuus hankkeesta on toteutettu, ja selonteko varojen käytöstä on toimitettu maaseutuelinkeinopiirille. Viimeinen erä maksetaan tuen saajan toimitettua toiminnastaan ja varojen käytöstä selvityksen tukipäätöksen ehtojen mukaisesti.

Tuki, joka on myönnetty 16 ja 18 §:n mukaiseen investointiin maksetaan hyväksyttävien tositteiden perusteella enintään kahdessa erässä sen jälkeen, kun investointi on toteutettu ja selvitys varojen käytöstä tukipäätöksen ehtojen mukaisesti on toimitettu maaseutuelinkeinopiirille.

Rakennusinvestointiin myönnetty tuki maksetaan kuitenkin mahdollinen ennakko mukaan lukien enintään neljässä erässä. Ennakkona voidaan maksaa enintään 20 prosenttia hyväksyttävistä kustannuksista. Toisen ja kolmannen erän maksamisen edellytyksenä on, että rakennuksen valmiusaste vastaa edellisen maksun osuutta tuesta. Viimeinen erä maksetaan kuitenkin vasta rakennuksen valmistuttua kokonaan. Rakennusaikaisessa valvonnassa noudatetaan, mitä rakennepolitiikkalain 35 §:ssä säädetään. Valmiusasteesta on esitettävä todistus. Todistuksen antaa maaseutuelinkeinopiirin tukipäätöksessä edellyttämä viranomainen tai muu maaseutuelinkeinopiirin hyväksymä tarkastaja. Valmiusasteen tarkastuksen kustannuksista vastaa tuen saaja.

Tuen maksamista on pyydettävä viimeistään neljän kuukauden kuluessa kehittämishankkeen toteuttamiselle asetetun ajan päättymisestä. Tukea voidaan maksaa enintään kaksi vuotta ohjelman voimassaoloajan päättymisestä.

Tukea ei saa maksaa siten, että ohjelmassa kyseiseen toimintalinjaan ohjattavaksi sovittu EY:n tukiosuus ylittyy ohjelmakaudella.

Tuen valvonta ja takaisin periminen

27 §
Tuen käyttö ja valvonta

Tuen käytön tulee perustua maaseutuelinkeinopiirin hyväksymään kehittämishankkeesta laadittuun suunnitelmaan. Tuen saajan tulee toimittaa selvitys tuen käytöstä maaseutuelinkeinopiirille vuosittain maaliskuun 31 päivään tai syyskuun 30 päivään mennessä. Ensimmäinen selvitys on toimitettava noudattaen sitä määräpäivää, joka ensiksi seuraa puolen vuoden kuluttua tuen myöntämisestä. Jos tuen saaja ei toimita vaadittuja tietoja, tuen maksatus voidaan keskeyttää kesken suunnitelman toteutusta. Tuen saajan on lisäksi toimitettava maaseutuelinkeinopiirille loppuselvitys kolmen kuukauden kuluessa kehittämishankkeen toteutumisesta.

28 §
Tuen takaisin periminen

Sen lisäksi, mitä tuen takaisin perimisestä säädetään rakennepolitiikkalain 41 §:ssä, tuki voidaan määrätä kokonaan tai osaksi heti takaisin maksettavaksi valtiolle, jos:

1) kehittämishanketta ei ole toteutettu asetetussa määräajassa tai hyväksyttyä suunnitelmaa noudattaen;

2) tuen saaja on tuen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana ilman pakottavaa syytä lopettanut tuen myöntämisen perusteena olevan toimintansa tai olennaisesti supistanut sitä tai ilman maaseutuelinkeinopiirin suostumusta luovuttanut tuen kohteena olevaa käyttöomaisuutta;

3) kehittämishankkeen toteutus on olennaisesti poikennut hyväksytystä suunnitelmasta eikä poikkeamiseen ole haettu etukäteen tukea myöntäneen viranomaisen hyväksymistä;

4) tuen saaja kieltäytyy antamasta tuen käyttöön liittyviä tietoja tai tili- ja muita asiakirjoja EY:n määräämille tarkastajille, maa- ja metsätalousministeriön tai sen alaisen viranomaisen tarkastajille, tai avustamasta tarpeellisessa määrin heitä rakennepolitiikkalain 34―38 § mukaisten tarkastusten ja valvonnan suorittamisessa; tai

5) tuen saaja on laiminlyönyt kirjanpidon pitämisen tai tositteiden säilyttämisen.

29 §
Takaisin perittävälle tuelle maksettava korko

Takaisin perittävälle tuen määrälle on maksettava korkoa siten, kuin valtionavustuksia koskeviksi yleismääräyksiksi annetun valtioneuvoston päätöksen (1122/95) 31 §:ssä säädetään.

30 §
Viivästyskorko

Mikäli takaisin maksettavaksi määrättyä tukea tai sen osaa ei makseta määräajassa, takaisin maksettavaksi määrätylle pääomalle peritään korkolain 4 §:n 3 momentissa tarkoitetun korkokannan mukaista viivästyskorkoa kunkin erän erääntymisestä lukien.

31 §
Soveltamisohjeet

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarvittaessa tarkemmat määräykset menettelystä tätä päätöstä täytäntöönpantaessa ja sovellettaessa.

32 §
Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä päätös tulee voimaan 26 päivänä kesäkuuta 1996.

Tämän päätöksen mukaista tukea saa myöntää vuonna 1996 niitä kehittämishankkeita varten, joille on myönnetty kansallista tukiosuutta koskevaa ennakkorahoitusta, edellyttäen, että tässä päätöksessä tarkoitetut tuen myöntämisen ehdot täyttyvät ja tulevat koskemaan myös ennakkorahoitusosuutta. Tukea saa vuonna 1996 myöntää myös sellaisille kehittämishankkeille, jotka on aloitettu 1 päivänä tammikuuta 1995 tai sen jälkeen ennen hakemuksen vireilletuloa. Tukea ei viimeksi mainitussa tapauksessa kuitenkaan myönnetä, jos kehittämishanke on suoritettu loppuun jo ennen hakemuksen jättämistä.

Helsingissä 19 päivänä kesäkuuta 1996

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Ylitarkastaja
Sirpa Karjalainen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.