Laki rakennuslain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 16 päivänä elokuuta 1958 annetun rakennuslain ( 370/58 ) 1 §:n 3 momentti, 2 a luvun otsikko, 17 § ja 143 b §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 2 a luvun otsikko 9 päivänä kesäkuuta 1989 annetussa laissa (557/89) sekä 17 § muutettuna 18 päivänä joulukuuta 1992 ja 19 päivänä elokuuta 1994 annetuilla laeilla (1439/92 ja 769/94) ja 143 b §:n 1 momentti mainitussa 18 päivänä joulukuuta 1992 annetussa laissa, sekä
lisätään 1 §:ään uusi 4 momentti, lakiin mainitulla 19 päivänä elokuuta 1994 annetulla lailla kumotun 10 a §:n tilalle uusi 10 a § sekä lakiin uusi 17 a § seuraavasti:
1 §
Rakennuksen ja muun rakennuskohteen tulee sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla täyttää rakenteiden lujuuden ja vakavuuden, paloturvallisuuden, hygienian, terveyden ja ympäristön, käyttöturvallisuuden, meluntorjunnan sekä energiatalouden ja lämmöneristyksen perusvaatimukset ( olennaiset vaatimukset ).
Tarkempia säännöksiä ja määräyksiä rakentamisesta annetaan asetuksella, ympäristöministeriön päätöksellä ja kunnan rakennusjärjestyksellä.
10 a §
Rakennusalan tuotteita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä annetussa neuvoston direktiivissä (89/106/ETY) tarkoitetusta rakennustuotteiden markkinavalvonnasta huolehtii ympäristöministeriö tai sen valtuuttama viranomainen. Näillä on oikeus saada käyttöönsä valvonnan kannalta tarpeelliset asiakirjat sekä suorittaa tarkastuksia tuotteen varastointi- ja myyntitiloissa sekä rakennustyömailla.
Rakennusvalvonnan yhteydessä seurataan CE-merkinnällä varustettujen tuotteiden käyttämistä. Rakennusvalvontaviranomaisen asiana on ilmoittaa merkinnän käyttämisessä mahdollisesti havaituista epäkohdista ja puutteista ympäristöministeriölle.
Muun kuin rakennusvalvontaan kuuluvan rakennuskohteen osalta 2 momentissa säädetyt tehtävät ovat kohteen toteuttajana olevan viranomaisen, liikelaitoksen tai muun yhteisön asiana.
2 a lukuRakentamismääräykset ja rakennustuotteelle asetettavat vaatimukset
17 §
Rakennuskohteeseen pysyvästi kuuluvan rakennustuotteen tulee olla ominaisuuksiltaan sellainen, että kohde asianmukaisesti suunniteltuna ja rakennettuna täyttää rakentamiselle asetetut olennaiset vaatimukset taloudellisesti kohtuullisen käyttöiän ajan. Tällainen rakennustuote voidaan varustaa CE-merkinnällä siten kuin asiasta erikseen säädetään ja määrätään.
Yhdenmukaistettuihin standardeihin tai eurooppalaiseen tekniseen hyväksyntään perustuvan CE-merkinnällä varustetun rakennustuotteen, joka vastaa sille asetettua ja Suomessa sovellettavaa luokkaa tai toimivuustasoa, on rakentamista koskevassa lupakäsittelyssä ja muussa rakennusvalvonnassa katsottava täyttävän tässä laissa säädetyt taikka sen nojalla säädetyt tai määrätyt rakentamista koskevat tekniset vaatimukset ja näitä vastaavat vaatimukset.
17 a §
Ympäristöministeriö määrää rakennustuotteen 17 §:ssä säädetyn kelpoisuuden osoittamisen ehdoista ja menettelystä sekä CE-merkinnän käyttämisen edellytyksistä. Ministeriön asiana on myös hyväksyä kelpoisuuden osoittamiseen soveltuva arviointilaitos.
Ympäristöministeriö määrää eurooppalaisen teknisen hyväksynnän edellytyksistä ja ehdoista. Teknisen hyväksynnän myöntää ympäristöministeriön valtuuttama hyväksymislaitos.
143 b §
Jos on perusteltua syytä epäillä, että 10 a §:ssä mainitun direktiivin mukaisesti CE-merkinnällä varustettu rakennustuote ei täytä merkinnän edellyttämiä vaatimuksia tai että muu turvallisuuden ja terveellisyyden kannalta tärkeä tuote huomattavasti poikkeaa rakentamisen olennaisista vaatimuksista, ympäristöministeriö tai sen valtuuttama viranomainen voi kieltää tuotteen luovutuksen tai käyttämisen rakentamisessa siksi, kunnes tuotteen määräysten mukaisuus on selvitetty.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1995.
YmVM 2/95
Neuvoston direktiivi 89/106/ETY; EYVL N:o L 40, 11.2.89, s. 12, 93/68/ETY; EYVL N:o L 220, 30.8.93, s. 1
Helsingissä 21 päivänä elokuuta 1995
Tasavallan Presidentti MARTTI AHTISAARIYmpäristöministeri Pekka Haavisto