768/1995

Annettu Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 1995

Maa- ja metsätalousministeriön päätös maatalouden ympäristötuen perustuesta

Maa- ja metsätalousministeriö on maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä 22 päivänä joulukuuta 1994 annetun lain (1303/94) 14 §:n 2 momentin, 30 §:n 2 momentin ja 52 §:n 2 momentin nojalla päättänyt:

1 §
Maatilan ympäristönhoito-ohjelma

Maatilan ympäristönhoito-ohjelma laaditaan maa- ja metsätalousministeriön lomakkeelle. Ohjelman laativat viljelijä ja henkilö, joka on hyväksyttävästi suorittanut maa- ja metsätalousministeriön valvoman ympäristönhoito-ohjelmien laatijoille järjestetyn koulutuksen. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on tehtävä perusselvitys maatilan ympäristönhoidon ja -suojelun tasosta. Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa on lisäksi täsmennettävä perustuen osalta tarvittavia yleisesti määrättyjä toimenpiteitä sekä tilakohtainen tarve ja viljelijän kiinnostus erityistukimuotojen käyttämiseen. Viljelijän ja edellä mainitun henkilön on täydennettävä ennen vuotta 1995 tehty ympäristönhoitosuunnitelma ympäristönhoito-ohjelmaksi.

Puutarhatilalle on tehtävä ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvä viljelykiertosuunnitelma ja viljavuustutkimus sekä lannoitussuunnitelma, jotka tarkistetaan vähintään kerran viiden vuoden aikana. Jos ympäristönhoito-ohjelmaa ei ole tehty, kyseiset selvitykset esitetään vuosittaisen tukihakemuksen yhteydessä.

2 §
Lannoitus

Maatilalla ei saa pääsääntöisesti käyttää lannoitteita enempää kuin seuraavassa taulukossa esitetyt määrät. Lannoitusmäärät sisältävät väkilannoitteen ja mahdollisesti käytetyn karjanlannan.

Lannoituksen perustaso peltokasveilla

kasvilaji typpi  kg/ha fosfori   kg/ha
rehuvilja 90 15
leipävilja:
― kevätvehnä 100 15
― syysvehnä:
― syksy 20 15
― kevät 100
― ruis:
― syksy 20 15
― kevät 100
öljykasvit 100 15
sokerijuurikas 120 30
ruokaperuna 60 40
teollisuusperuna 80 40
säilörehu 180 30
heinä 90 15
― lisätyppi, jos odelma korjataan 60

Taulukossa mainitsemattomille viljely- ja puutarhakasveille sallittavat lannoitetasot on määritettävä maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa. Puutarhaviljelyssä viljelijän on vähennettävä kasviravinteina käytettävän typen ja fosforin hehtaarikohtaisia käyttömääriä vähintään 10 % vuonna 1994 sovellettuja lannoitussuosituksia pienemmiksi.

Viljelijän on noudatettava ympäristönhoito-ohjelmaan liittyvässä lohkokohtaisessa kirjanpidossa maa- ja metsätalousministeriön ohjeita. Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö antaa ohjeet viljavuustutkimuksesta, lannan ravinneanalyysistä ja kirjallisesta viljelysuunnitelmasta.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi maatilan ympäristönhoito-ohjelman, pellon ravinnetilan tai satotason perusteella sallia perustasoa korkeammat lannoitusmäärät maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti. Mikäli viljelijä haluaa poiketa lannoituksen perustasosta, hänen on esitettävä erillisessä selvityksessä lannoitusmäärät ja poikkeamisen perusteet.

Lannanlevitykseen on A- ja B- alueilla oltava käytettävissä peltoa vähintään 1 hehtaari 1,5 eläinyksikköä kohti. Enimmäiseläinmäärät peltohehtaaria kohti ja niistä johdetut eläinyksikköjen muuntokertoimet ovat seuraavat:

Eläinlaji Enimmäis-eläinmäärä/pelto-ha Eläin-   yksikkö-   kerroin
lypsylehmä 1,5 1
emolehmä 3 0,5
hieho, lihanauta, siitossonni 4 0,37
nuorkarja alle 8 kk 8 0,18
emakko porsaineen 3 0,5
lihasika, siitossika,joutilas emakko 11 0,14
hevonen 3 0,5
poni 4 0,37
vuohi, kuttu kileineen 8 0,18
lammas, uuhi karitsoineen 8 0,18
munituskana, broileriemo 135 0,011
teuraskananpoika 540 0,0028

Peltoala voidaan korvata myös viljelijöiden tekemällä sopimuksella lannan levittämisestä toisen viljelijän pellolle. Lantaa voidaan myös luovuttaa lantaa vastaanottavan ja hyödyntävän yrityksen käyttöön.

Lanta on varastoitava liitteen A-osan mukaisesti. Eläinjätteen käsittelystä on voimassa maa- ja metsätalousministeriön päätös no 634/94. Kyseinen päätös ei koske lantaa ja virtsaa.

Vuonna 1995 viljelijä voi ylittää lannoituksen perustasot ilman kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen ennalta tekemää hyväksymistä. Ylitys voi olla enintään maa- ja metsätalousministeriön ohjeen mukainen. Viljelijän on vaadittaessa esitettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle tai maaseutuelinkeinopiirille kirjallinen selvitys lannoitusmääristä ja perustasosta poikkeamisen perusteista.

3 §
Pientareet ja suojakaistat

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ympäristönhoito-ohjelman tai vuosina 1995― 1997 muun erillisen selvityksen perusteella sallia maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 5 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetusta toimenpiteestä poikkeamisen silloin, kun puron tai muun vesistön varrella on olemassa riittävän leveä monivuotisen kasvillisuuden peittämä luontainen suojakaista.

Tämän pykälän tarkoittamia pientareita ja suojakaistoja ei saa lannoittaa eikä käsitellä torjunta-aineilla sekä niitä on hoidettava tämän päätöksen liitteen B-osan mukaisesti. Pientareet ja suojakaistat on muodostettava maatilalle maatalouden ympäristötuen perustuen ehtoihin sitoutumista seuraavan kasvukauden loppuun mennessä.

4 §
Kasvipeitteisyys

Maatilan pelloista on oltava A- ja Balueilla vähintään 30 % kasvukauden ulkopuolella liitteen C-osassa lueteltujen kasvien tai kasvinjätteiden peittämää tai hyväksytyllä tavalla kevennetysti muokattua. Hyväksyttävä kevennetty muokkaus on suoritettava liitteen D-osan mukaisesti.

Viljelijöiden esityksestä voidaan kasvipeitteisyys laskea siten, että usean maatilan yhtenäisellä peltoalueella sijaitsevat kyseisten viljelijöiden hallinnassa olevat lohkot otetaan huomioon edellyttäen kuitenkin, että maatalouden ympäristötukiohjelman tavoitteita noudatetaan. Esitykseen on liitettävä viljelijöiden tekemä sopimus, josta käy ilmi kasvipeitteisyyteen laskettavat lohkot pinta-aloineen, ja aluetta koskeva kartta.

Ympäristötuen perustuki maksetaan peltokasvien tuen mukaiselle muulle kesannolle silloin, kun se on monivuotista viherkesantoa. Tällaista alaa ei saa kyntää syksyllä 1995, vaan sen tulee olla kasvipeitteistä talvikaudella 1995―1996.

5 §
Kasvinsuojelu

Torjunta-aineita saa vuoden 1998 kasvukaudesta lähtien levittää vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän käyttökoulutuksen saanut henkilö. Käyttötutkinnoksi hyväksytään myös kasvintuotannon tarkastuskeskuksen järjestämän myrkyllisten torjunta-aineiden erityistutkinnon suorittaminen.

Torjunta-aineiden levitykseen saa käyttää vuoden 1998 kasvukauden alusta vain maa- ja metsätalousministeriön hyväksymän testaajan testaamaa kalustoa. Ensimmäisen testauksen jälkeen kalusto on testattava vähintään viiden vuoden välein.

Maatilan ympäristönhoito-ohjelmassa määritellään torjunta-aineiden käytön tilakohtaiset vähentämistavoitteet. Puutarhaviljelyssä viljelijän on lisäksi pidettävä havaintokirjaa rikkakasvien, tuholaisten ja kasvitautien sekä niiden luontaisten vihollisten esiintymisestä omalla puutarhatilallaan. Kasvinsuojeluruiskutukset tehdään kyseisiin havaintoihin perustuen ja vain todellisen tarpeen mukaan. Marja- ja hedelmätuotannossa voidaan käyttää mekaanista rikkakasvien torjuntaa ja lehtivaikutteisia rikkakasvihävitteitä. Maavaikutteisia rikkakasvihävitteitä voidaan käyttää vain erikoistapauksissa.

6 §
Viljelymaisema ja sen luonnon monimuotoisuuden ylläpito

Maatilalla on ylläpidettävä maa- ja metsätalousministeriön ohjeiden mukaisesti viljelymaisemaa ja sen luonnon monimuotoisuutta sekä erityisesti luonnontilaisia pienbiotooppeja ja riistan elinympäristöjä. Viljelijän on vältettävä pellonreunojen, pientareiden ja tienvarsien käsittelyä torjunta-aineilla. Viljelijä ei saa käsitellä torjunta-aineilla suojakaistoja.

7 §
Maatalouden ympäristötukeen oikeuttava pelto

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain (1303/94) 1 momentin tarkoittaman peltoalan lisäksi otetaan huomioon säännöllisessä viljelyksessä oleva pelto, joka on ilmoitettu pinta-alatukihakemuksessa rehualaksi tai muuhun käyttöön.

8 §
Olosuhteiden muutokset

Viljelijän tai hänen oikeudenomistajansa on tehtävä ilmoitus viljelijää ja tilaa koskevista olosuhteiden muutoksista sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, joka on vastaanottanut viljelijän maatalouden ympäristötuen perustukea koskevan hakemuksen. Ilmoitus on tehtävä 14 vuorokauden kuluessa olosuhteissa tapahtuneesta muutoksesta.

9 §
Takaisinperiminen

Maaseutuelinkeinopiiri voi periä viljelijälle maksetun maatalouden ympäristötuen perustuen takaisin valtiolle, jos kahden vuoden aikana sitoumuksen antamisesta maatilan omistus- tai hallintaoikeus siirtyy. Tukea ei kuitenkaan peritä takaisin, jos maatilan uusi omistaja tai haltija antaa 14 vuorokauden kuluessa omistus- tai hallintaoikeuden siirtymisestä sitoumuksen maatalouden ympäristötuen perustuen noudattamisesta.

Maa- ja metsätalouden rakennepoliittisista toimenpiteistä annetun lain 40 §:ssä säädetään tuen takaisinperinnästä silloin kun viljelijä ei noudata maatalouden ympäristötuesta annetun valtioneuvoston päätöksen (760/95) 6 §:ssä tarkoitettua sitoumusta.

10 §
Hakemus

Viljelijän on toimitettava maatalouden ympäristötuen perustukea koskeva hakemus liitteineen sen kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle, jonka toimialueella maatilan talouskeskus sijaitsee, viimeistään 15 päivänä toukokuuta 1995. Jos viljelijä sitoutuu perustuen myöntämiseen liittyvien toimenpiteiden noudattamiseen vuoden 1995 jälkeen, on sitoumus toimitettava viimeistään kyseisen vuoden peltoalaperusteisia tukia koskevan hakemuksen yhteydessä edellä mainitulle viranomaiselle.

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi ottaa vastaan 15 toukokuuta 1995 jälkeen hakemuksen, jos viivästymiselle on olosuhteet huomioon ottaen perusteltu syy. Hakemus on tällöin kuitenkin jätettävä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1995.

11 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 12 päivänä toukokuuta 1995.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä se täytäntöön panemiseksi tarvittaviin toimenpiteisiin.

Helsingissä 10 päivänä toukokuuta 1995

Maa- ja metsätalousministeri
Kalevi Hemilä

Maatalousneuvos Heimo Hanhilahti

Liite

Osa A

LANNAN VARASTOINTIA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Maatilalla syntyvä lanta ja virtsa tulee pääsääntöisesti varastoida tilavuudeltaan 12 kuukauden varastossa tai muutoin ympäristön kannalta hyväksyttävällä tavalla. Laidunnettavilla eläimillä tilavuus saa olla 8 kuukauden varastointiaikaa vastaava. Varasto voi olla myös usean viljelijän yhteinen.

Kolmen vuoden siirtymäkauden aikana voidaan maatilalla syntyvä lanta ja virtsa tilapäisesti varastoida seuraavassa esitetyllä tavalla, mikäli varastoinnista ei aiheudu haittaa ympäristölle.

Kuivalanta voidaan varastoida riittävien kuivikkeiden kanssa kunnollisessa, peitetyssä lantapatterissa. Patteri tulee sijoittaa siten, ettei siitä aiheudu haitallisia ravinnepäästöjä vesistöihin tai pohjaveteen eikä muutenkaan haittaa ympäristölle.

Lietelanta tai virtsa voidaan myös sekoittaa yhdessä turpeen kanssa ja varastoida asianmukaisesti hoidetussa patterissa. Lietelannasta voidaan erottaa kuiva-aine lantapuristimella ja varastoida näin syntynyt kuiva-aine ja neste erikseen. Lietelanta tai virtsa voidaan myös kompostoida koneellisesti kompostorissa ja säilyttää sen jälkeen asianmukaisesti patterissa.

Lisäksi lannan luovuttamisesta ja levittämisestä toisen viljelijän pelloille voidaan tehdä sopimus.

Tilalla syntyvät orgaaniset jätteet tulee varastoida huolellisesti kompostoimalla tai toimittamalla jätteet kunnalliseen jätteidenkeräykseen.

Kolmen vuoden siirtymäkauden jälkeen kunnan maaseutuelinkeinoviranomainen voi tapauskohtaisesti hyväksyä lannan varastoinnin patterissa, mikäli varastointi tapahtuu ympäristön kannalta hyväksyttävästi.

Osa B

TÄMÄN PÄÄTÖKSEN 3 §:SSÄ TARKOITETTUJEN SUOJAKAISTOJEN JA PIENTAREIDEN PERUSTAMISTA JA HOITAMISTA KOSKEVAT MÄÄRÄYKSET

Pientareella tarkoitetaan avoimen peltoalueen ja valtaojan välistä, monivuotisen kasvillisuuden peittämää yhtenäistä aluetta, joka toiminnallisesti kuuluu peltoon. Piennarta ei yleensä tarvitse erikseen perustaa, vaan se voidaan muodostaa jättämällä syksyllä noin metrin levyinen alue valtaojan varressa kyntämättä. Ojan varrella oleva luontainen kasvusto levittäytyy pientareelle. Piennar voidaan myös erikseen kylvää käyttäen monivuotisten nurmi- ja heinäkasvien siementä.

Piennarta ei saa muokata eikä lannoittaa eikä siellä saa käyttää torjunta-aineita. Pientareella kasvava kasvusto voidaan niittää. Niitetty heinä tulee kerätä pois ja sen voi käyttää rehuksi.

Suojakaista on avoimen peltoalueen ja vesistön välinen monivuotisen kasvillisuuden peittämä yhtenäinen alue, joka toiminnallisesti kuuluu peltoon. Suojakaista perustetaan kylvämällä kaistalle monivuotisten nurmi- ja heinäkasvien siemeniä, ellei kaistalla ennestään kasva nurmea. Kaista kylvetään joko kevätmuokkauksen ja kylvön tai syysmuokkauksen yhteydessä.

Suojakaistaa ei saa muokata eikä lannoittaa eikä siellä saa käyttää torjunta-aineita. Suojakaistalla kasvava kasvusto voidaan niittää. Tällöin niitetty heinä on kerättävä pois ja se voidaan käyttää rehuksi. Niiton tulisi tapahtua loppukesällä. Suojakaistaa voidaan myös laiduntaa. Kuitenkin jos suojakaistalla täytetään peltoalaperusteisiin tukiin liittyvää kesantovelvoitetta, suojakaistaa ei saa laiduntaa eikä siltä saa korjata rehua.

Pientareella tai suojakaistalla mahdollisesti esiintyvä hukkakaura voidaan torjua hukkakauran torjunnasta annetun lain (178/76) mukaisesti. Jos pientareen tai suojakaistan kasvusto tuhoutuu esimerkiksi epäsuotuisan talven vuoksi, kasvillisuus voidaan perustaa uudelleen edellä esitetyn mukaisesti.

Suojakaista sisältyy peltoalueelle mahdollisesti perustettavaan suojavyöhykkeeseen.

Talousvesikaivon ympärille vaadittavan suojakaistan perustamisen osalta on noudatettava soveltuvin osin edellä esitettyä.

Osa C

KASVIPEITTEISEKSI HYVÄKSYTTÄVÄT KASVIT

Kasvipeitteiseksi hyväksytään seuraavat kasvit tai kasvijätteet:

― nurmi

― ruis

― syysvehnä, jos se on kylvetty ennen 10.9.; jos kylvö ei säästä johtuen ole mainittuun ajankohtaan mennessä mahdollista, voidaan myöhempikin kylvö hyväksyä.

― sänki

― suorakylvö sänkeen

― kerääjäkasvit, jotka on kylvetty mahdollisimman aikaisin kasvukaudella, kuitenkin viimeistään 31.8.

― viherkesanto, sänkikesanto

― suojakaistat ja suojavyöhykkeet

Kasvipeitteiseksi hyväksytään alue, jos sille on istutettu vähintään 400 hedelmäpuuta hehtaaria kohden.

Marjanviljelyssä kasvipeitteiseksi katsotaan alue, jos sillä on:

herukkaa ja karviaista 2 400 kasvia hehtaaria kohden

vadelmaa 2 800 kasvia hehtaaria kohden

mansikkaa ja mesimarjaa 15 000 tainta hehtaaria kohden

muut marjakasvit määritellään erikseen.

Osa D

MÄÄRÄYKSET HYVÄKSYTTÄVÄSTÄ KEVENNETYSTÄ MUOKKAUKSESTA

Hyväksyttyjä kevennettyjä muokkaustapoja ovat ne, jotka jättävät huomattavan osan sängestä tai muusta kasvimassasta maan pinnalle. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi muokkaus kultivaattorilla, lautasäkeellä, joustopiikkiäkeellä ja lapiorullaäkeellä.

Tavoitteena on yksi ajokerta, mutta esimerkiksi juolavehnän torjunnan kannalta voi olla perusteltua ajaa useampi kerta. Juolavehnä torjutaan kuitenkin mieluummin pesäkekäsittelynä.

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.