329/1995

Annettu Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 1995

Liikenneministeriön päätös lääninhallitusten kautta suunnattavasta joukkoliikennepalvelujen valtion rahoituksesta

Liikenneministeriö on luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä 15 päivänä helmikuuta 1991 annetun lain (343/91) 23a §:n ja 29 §:n 2 momentin nojalla, sellaisena kuin ne ovat 15 päivänä heinäkuuta 1994 annetussa laissa (662/94), päättänyt:

1 §
Soveltamisala

Tässä päätöksessä määritellään ne periaatteet, joita lääninhallitusten on noudatettava käyttäessään valtion talousarviossa tarkoitukseen osoitettua ja liikenneministeriön niiden käyttöön kiintiöimää määrärahaa joukkoliikennepalvelujen ylläpitämiseen ja kehittämiseen.

2 §
Määritelmiä

Tässä päätöksessä tarkoitetaan:

1) runkoliikenteellä linja-autolla tai taksilla hoidettavia pysyväisluonteisia sekä kuntakeskusten välisiä ja muita kuntarajat ylittäviä välttämättömiä peruspalveluyhteyksiä että sellaisia kunnan sisäisiä peruspalveluyhteyksiä, joilla voidaan tyydyttää eri väestöryhmien eri matkustustarpeet, ja

2) kaupunkimaisella paikallisliikenteellä joukkoliikennettä, jota ajetaan lyhyin vuorovälein ja joka palvelee ensisijaisesti taajama-alueen sisäisiä matkustustustarpeita.

3 §
Lääninhallitusten kiintiöiden käyttötarkoitukset

Lääninhallitus voi liikenneministeriön sen käyttöön ja tarvittaessa eri käyttötarkoituksiin osoittamalla määrärahalla:

1) ostaa asiakastulojen varassa toimivaa liikennettä täydentävää, linja-autolla tai henkilöautolla harjoitettavaa runkoliikennettä,

2) myöntää kunnan hakemuksesta valtionapua kaupunkimaisen paikallisliikenteen ylläpitämiseen, matkalippujen hinnanalennuksiin ja joukkoliikennetiedotuksen kehittämiseen kunnille, joilla on luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun asetuksen (666/94) 1 §:n nojalla linjaliikenteen lupatoimivalta tai joilla on kaupunkimaista paikallisliikennettä,

3) myöntää kunnan hakemuksesta valtionapua kaupunkimaisen paikallisliikenteen matkalippujen hinnanalennuksiin ja joukkoliikennetiedotuksen kehittämiseen kunnille, joilla on 2 kohdassa mainittujen kuntien kanssa yhteinen paikallisliikenne,

4) myöntää kunnan hakemuksesta valtionapua joukkoliikenteen matkalippujen hinnanalennuksiin ja joukkoliikennetiedotuksen kehittämiseen kunnille, jotka kuuluvat 2 kohdassa mainittujen kuntien kanssa samaan työssäkäyntialueeseen, sekä

5) ostaa joukkoliikennetiedotuksen kehittämispalveluja.

4 §
Kunnille myönnettävän valtionavun käyttötarkoitukset

Kunta saa käyttää 3 §:n 2, 3 ja 4 kohdan nojalla myönnettyä valtionapua:

1) asiakastulojen varassa ajettavaa linja-autoliikennettä täydentävän linja-autolla tai taksilla harjoitettavan liikenteen ostamiseen,

2) säännöllistä, kunnan sisäistä tai seudullista taikka saman työssäkäyntialueen joukkoliikennematkustusta tukevan matkalippujen hinnoittelun rahoittamiseen ja

3) joukkoliikennetiedotuksen kehittämiseen.

5 §
Liikennepalveluja ostettaessa noudatettavat periaatteet

Lääninhallituksen tulee noudattaa seuraavia periaatteita ostaessaan liikennepalveluja:

1) palveluja ostettaessa noudatetaan julkisista hankinnoista annettuja säännöksiä ja määräyksiä,

2) ostosopimus voidaan solmia vain sellaisen yrityksen kanssa, jolla on joukkoliikennelupa tai taksilupa,

3) ostettava liikenne on tuotettava kysyntään nähden edullisimmalla liikennevälineellä,

4) ennen ostotoimiin ryhtymistä on riittävästi varmistettava, että asiakastulojen varassa toimiva liikenne on hyödynnetty tehokkaasti ja että uutta liikennettä ei saada syntymään asiakastulojen varassa,

5) rahaa ei saa käyttää päällekkäisen tai muulla tavoin epätarkoituksenmukaisesti tai epätaloudellisesti järjestetyn liikenteen ostamiseen,

6) ostettavan liikenteen tulee olla mahdollisimman monikäyttöistä,

7) ostettavan liikenteen suunnittelussa ja kalustoa koskevia vaatimuksia määriteltäessä on mahdollisuuksien mukaan otettava huomioon koko väestön, myös lasten, vanhusten ja vammaisten tarpeet,

8) ostoliikenne ei saa haitata linjaliikennettä,

9) tiedottamisvastuu voidaan jakaa, mutta yrityksen tulee sisällyttää ostoliikenne yleisöaikatauluihinsa, ja

10) saariston erityisolosuhteet on otettava huomioon.

Myönnettäessä kunnille valtionapua liikennepalvelujen ostamiseen on valtionavun myöntämisen edellytyksenä, että kunta sitoutuu noudattamaan 1 momentissa määriteltyjä periaatteita liikennepalveluja ostaessaan.

6 §
Matkalippujen hinnoittelua rahoitettaessa noudatettavat periaatteet

Matkalippujen hinnoittelua rahoitettaessa on noudatettava seuraavia periaatteita:

1) liikenteenharjoittajia on kohdeltava tasapuolisesti,

2) valtionapua voidaan kohdistaa vain 25 prosenttia suurempaan hinnanalennukseen liikenneministeriön taksapäätöksen mukaisesta perustaksasta sekä säännöllisen matkustuksen vaihto-oikeuteen,

3) maksuvälineenä voidaan käyttää näyttölippua tai älykorttia, joka voi sisältää kausikortin, sarjalipun ja vaihto-oikeuden,

4) käytettäessä älykorttia maksuvälineenä maksujärjestelmän tulee olla teknisesti avoin ja laitevalmistajista riippumaton, ja älykortilla tulee voida maksaa kaikissa autoissa, ja

5) valtionapua ei voida myöntää kertalipun hinnan alentamiseen eikä vain tietyille käyttäjäryhmille suunnattaviin hinnanalennuksiin.

7 §
Kunnan rahoitusosuus

Myönnettäessä kunnalle 4 §:n mukaista valtionapua on myöntämisen edellytyksenä, että kunta osallistuu rahoitukseen yhtä suurella osuudella kuin valtio. Kunnan rahoitusosuudeksi voidaan hyväksyä 4 ja 5 §:ssä sekä 6 §:n 1―4 kohdassa määriteltyihin tarkoituksiin käytettyjen varojen lisäksi myös kertalippuihin ja tietyille käyttäjäryhmille suunnattu 6 §:n 1―4 kohtien mukaiset edellytykset täyttävä hinnanalennus.

8 §
Sopimuksen irtisanominen ja purkaminen

Määräaikaisissa sopimuksissa on määriteltävä sopimuksen purkamisen ehdot. Liikenteen ostamista ja hinnoittelua koskevassa toistaiseksi voimassa olevassa sopimuksessa on määriteltävä myös irtisanomisaika ja -ehdot.

9 §
Valtionavun takaisin periminen

Valtionavun takaisin perimisestä on säädetty luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (343/91) 24 §:ssä sekä eräiden valtion tukea koskevien Euroopan yhteisöjen säännösten soveltamisesta annetun lain (1593/94) 1 §:ssä.

Valtionapu voidaan periä takaisin myös, jos valtionavulla on ostettu liikennettä, joka luvanvaraisesta henkilöliikenteestä tiellä annetun lain (662/94) 14 §:ssä tarkoitetulla tavalla haittaa olemassa olevaa linjaliikennettä.

10 §
Valvonta

Lääninhallitus valvoo myöntämänsä valtionavun käyttöä.

Liikenneministeriöllä on oikeus saada tietoja valtion rahoituksen käytöstä ja vaikutuksista.

11 §
Voimaantulo ja siirtymäsäännös

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä kesäkuuta 1995. Tämän päätöksen 3 §:n 2 kohta tulee kuitenkin lupaviranomaiskaupunkien osalta voimaan 1 päivänä tammikuuta 1996.

Tämän päätöksen 6 §:n 3 kohdassa mainittujen maksuvälineiden lisäksi voidaan 31 päivään toukokuuta 1996 asti käyttää myös sarjalippuja.

Vuoden 1995 tammikuun 1 päivästä toukokuun 31 päivään sovelletaan liikenneministeriön 11 päivänä marraskuuta 1993 antamia päätöksiä kaupunkiliikenteen valtionavusta (956/93) ja peruspalveluliikenteen rahoituksesta (957/93).

Vuoden 1995 kesäkuun 1 päivästä joulukuun 31 päivään 3 §:n 2 kohdassa tarkoitetun valtionavun myöntää liikenneministeriö.

Ennen päätöksen voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 1995

Liikenneministeri
Ole Norrback

Tieliikenneosaston päällikkö, ylijohtaja
Harri Cavén

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.