274/1995

Annettu Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 1995

Laki emolehmä- ja uuhipalkkioiden kiintiöistä

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §
Tavoite

Tämän lain tarkoituksena on täytäntöönpanna Euroopan yhteisön lainsäädännön mukaiset emolehmä- ja uuhipalkkioita sääntelevät tuottajakohtaiset kiintiöjärjestelmät sekä täydentää näitä järjestelmiä koskevaa Euroopan yhteisön lainsäädäntöä siltä osin kuin jäsenvaltiolle annetaan siihen mahdollisuus tai sitä jäsenvaltiolta edellytetään.

2 §
Soveltamisala

Tätä lakia noudatetaan täytäntöönpantaessa ja sovellettaessa naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 805/68 ja lampaan- ja vuohenliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annettua neuvoston asetusta (ETY) N:o 3013/89 sekä niitä täydentävää Euroopan yhteisön lainsäädäntöä siltä osin kuin se koskee:

1) emolehmä- ja uuhipalkkio-oikeuksien (palkkio-oikeus) tuottajakohtaisia enimmäismääriä (kiintiö);

2) palkkio-oikeuksien siirtoa ja väliaikaista luovuttamista; ja

3) kansallisia varantoja.

2 luku

Emolehmäpalkkiokiintiöt

3 §
Emolehmäpalkkiokiintiö

Tuottajalle, joka harjoittaa tai ryhtyy harjoittamaan emolehmätuotantoa, vahvistetaan emolehmäpalkkiokiintiö.

4 §
Kiintiön määräytyminen

Kiintiöksi vahvistetaan, jollei 6 tai 8 §:stä muuta johdu, se emolehmien määrä, joka tuottajalla on ollut hallinnassaan kiintiön vahvistamista koskevan hakemuksen jättämisen ajankohtana. Kiintiötä vahvistettaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon muut hakemusajankohtaan mennessä emolehmätuotannon lisäämiseksi hankitut tai lisätyt eläimet sekä sopimukset emolehmien tai muiden emolehmätuotantoon tarkoitettujen eläinten hankkimisesta.

Jos tuottajan hallinnassa oleva eläinmäärä on 1 momentissa mainittuna ajankohtana ollut maa- ja metsätalousministeriön määräämistä syistä johtuen tilapäisesti alentunut, voidaan vahvistettavaa eläinmäärää korottaa sellaista eläinmäärää vastaavaksi, joka tuottajalla olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt.

5 §
Kiintiön vahvistaminen ja hakemusmenettely

Kiintiön vahvistaa hakemuksesta se maaseutuelinkeinopiiri, jonka toimialueella tuottajan tilan talouskeskus sijaitsee tai, milloin tuottajalla on useita tuotantoyksiköitä, se maaseutuelinkeinopiiri, jonka toimialueella pääosa toiminnasta tapahtuu.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset kiintiön vahvistamisesta ja sitä koskevasta hakemusmenettelystä.

6 §
Emolehmäpalkkioiden maakiintiö

Edellä 4 §:n nojalla vahvistettavien kiintiöiden kokonaismäärä ei saa ylittää 55 000 palkkio-oikeutta (emolehmäpalkkioiden maakiintiö).

7 §
Palkkio-oikeuksien siirtäminen ja väliaikainen luovuttaminen

Sen lisäksi, mitä 2 §:ssä tarkoitetussa Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään, palkkio-oikeuksia siirrettäessä ja väliaikaisesti luovutettaessa on noudatettava, mitä maa- ja metsätalousministeriö määrää samoin kuin ministeriön antamia määräyksiä kiintiöiden muuttamisesta siirron tai luovutuksen johdosta.

8 §
Kansallinen varanto ja lisävaranto

Vahvistettujen emolehmäpalkkiokiintiöiden korottamista ja uusien kiintiöiden myöntämistä varten perustetaan palkkio-oikeuksien kansallinen varanto ja kansallinen lisävaranto, joiden hallinnosta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Kansallisesta varannosta voidaan myöntää palkkio-oikeuksia koko maan tuottajille ja lisävarannosta naudanliha-alan yhteisestä markkinajärjestelystä annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 805/68 säädettyjen palkkiojärjestelmien soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä ja asetusten (ETY) N:o 1244/82 ja (ETY) N:o 714/89 kumoamisesta annetun komission asetuksen (ETY) N:o 3886/92  31 artiklassa määritellyille epäsuotuisten alueiden tuottajille.

Sen jälkeen kun tuottajille on vahvistettu kiintiöt 4 §:n nojalla, kansalliseen lisävarantoon siirretään se osa emolehmäpalkkioiden maakiintiöstä, joka vastaa yhtä prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen epäsuotuisten alueiden tuottajien emolehmäpalkkiokiintiöiden kokonaismäärästä. Loput maakiintiöstä siirretään kansalliseen varantoon, jonka suuruuden tulee olla vähintään kolme prosenttia koko maassa kiintiön vahvistamista koskevan hakuajan päättymisajankohtana olleiden emolehmien kokonaismäärästä. Jos maakiintiö ei sen jälkeen, kun tuottajille on vahvistettu kiintiöt 4 §:n nojalla, riitä kattamaan tässä pykälässä tarkoitettujen varantojen perustamiseen tarvittavaa palkkio-oikeuksien määrää, pidätetään tämä määrä tuottajille vahvistetuista kiintiöistä vahvistettujen kiintiöiden suhteessa.

Maa- ja metsätalousministeriö jakaa kansallisen varannon ja lisävarannon maaseutuelinkeinopiireille tuottajille edelleen jaettavaksi. Maa- ja metsätalousministeriö voi muuttaa piireille jaettujen varantojen määriä ottaen huomioon piirien alueilla tehtyjen 9 §:ssä tarkoitettujen hakemusten määrän.

9 §
Palkkio-oikeuksien myöntäminen kansallisesta varannosta ja lisävarannosta

Maaseutuelinkeinopiiri voi 8 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa rajoissa myöntää hakemuksesta palkkio-oikeuksia 8 §:ssä tarkoitetuista varannoista maa- ja metsätalousministeriön vahvistamilla perusteilla. Maa- ja metsätalousministeriön on sen lisäksi, mitä 2 §:ssä tarkoitetussa Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään, otettava perusteita vahvistaessaan huomioon emolehmätuotannon laajentamiseksi tehdyt tai suunnitellut investoinnit sekä uusien tuottajien mahdollisuudet aloittaa emolehmätuotanto.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitettujen kiintiöiden myöntämisestä ja niitä haettaessa noudatettavasta menettelystä.

3 luku

Uuhipalkkiokiintiöt

10 §
Uuhipalkkiokiintiö

Tuottajalle, joka tuottaa tai ryhtyy tuottamaan lampaanlihaa, vahvistetaan uuhipalkkiokiintiö.

11 §
Uuhipalkkiokiintiön määräytyminen

Uuhipalkkiokiintiöksi vahvistetaan, jollei 13 ja 15  §:stä muuta johdu, se uuhipalkkioon oikeuttavien eläinten määrä, joka tuottajalla on ollut hallinnassaan kiintiön vahvistamista koskevan hakemuksen jättämisen ajankohtana. Kiintiötä vahvistettaessa voidaan lisäksi ottaa huomioon sellaiset hakemusajankohtaan mennessä lampaanlihan tuotannon lisäämiseksi hankitut tai lisätyt eläimet, jotka eivät hakemusajankohtana vielä täytä uuhipalkkion myöntämisen edellytyksiä, sekä sopimukset tällaisten tai palkkioon oikeuttavien eläinten hankkimisesta.

Jos tuottajan hallinnassa oleva eläinmäärä on 1 momentissa mainittuna ajankohtana ollut maa- ja metsätalousministeriön määräämistä syistä johtuen tilapäisesti alentunut, voidaan vahvistettavaa eläinmäärää korottaa sellaista eläinmäärää vastaavaksi, joka tuottajalla olisi ollut, jollei mainittua syytä olisi esiintynyt.

Kiintiötä ei voida vahvistaa 10 palkkio-oikeutta pienemmäksi.

12 §
Uuhipalkkiokiintiön vahvistaminen ja hakemusmenettely

Mitä 5 §:ssä säädetään emolehmäpalkkiokiintiön vahvistamisesta ja sitä koskevasta hakemusmenettelystä, koskee vastaavasti uuhipalkkiokiintiön vahvistamista ja hakemusmenettelyä.

13 §
Uuhipalkkioiden maakiintiö

Edellä 11 §:n nojalla vahvistettavien kiintiöiden kokonaismäärä ei saa ylittää 80 000 palkkio-oikeutta (uuhipalkkioiden maakiintiö).

14 §
Uuhipalkkio-oikeuksien siirtäminen ja väliaikainen luovuttaminen

Mitä 7 §:ssä säädetään emolehmäpalkkio-oikeuksien siirtämisestä ja väliaikaisesta luovuttamisesta, koskee vastaavasti uuhipalkkio-

oikeuksien siirtämistä ja väliaikaista luovuttamista.

15 §
Uuhipalkkiokiintiöiden kansallinen varanto ja lisävaranto

Vahvistettujen uuhipalkkiokiintiöiden korottamista ja uusien kiintiöiden myöntämistä varten perustetaan palkkio-oikeuksien kansallinen varanto ja kansallinen lisävaranto, joiden hallinnosta vastaa maa- ja metsätalousministeriö. Kansallisesta varannosta voidaan myöntää palkkio-oikeuksia koko maan tuottajille ja kansallisesta lisävarannosta lampaan- ja vuohenliha-alan tuottajapalkkion myöntämistä koskevista yleisistä säännöistä annetun neuvoston asetuksen (ETY) N:o 3493/90  2 artiklassa määritellyille epäsuotuisten alueiden tuottajille.

Sen jälkeen kun tuottajille on vahvistettu kiintiöt 11 §:n nojalla, kansalliseen lisävarantoon siirretään se osa uuhipalkkioiden maakiintiöstä, joka vastaa yhtä prosenttia 1 momentissa tarkoitettujen epäsuotuisten alueiden tuottajien uuhipalkkiokiintiöiden kokonaismäärästä. Loput maakiintiöstä siirretään kansalliseen varantoon, jonka suuruuden tulee olla vähintään kolme prosenttia koko maassa kiintiön vahvistamista koskevan hakuajan päättymisajankohtana olleiden uuhipalkkioon oikeuttavien eläinten kokonaismäärästä. Jos maakiintiö ei sen jälkeen, kun tuottajille on vahvistettu kiintiöt 11 §:n nojalla, riitä kattamaan tässä pykälässä tarkoitettujen kansallisten varantojen perustamiseen tarvittavaa palkkio-oikeuksien määrää, pidätetään tämä määrä tuottajille vahvistetuista kiintiöistä vahvistettujen kiintiöiden suhteessa.

Maa- ja metsätalousministeriö jakaa kansallisen varannon ja lisävarannon maaseutuelinkeinopiireille tuottajille edelleen jaettavaksi. Maa- ja metsätalousministeriö voi muuttaa piireille jaettujen varantojen määriä ottaen huomioon piirien alueilla tehtyjen 16 §:ssä tarkoitettujen hakemusten määrän.

16 §
Uuhipalkkio-oikeuksien myöntäminen kansallisesta varannosta ja lisävarannosta

Maaseutuelinkeinopiiri voi 15 §:n 3 momentissa tarkoitetuissa rajoissa myöntää hakemuksesta uuhipalkkio-oikeuksia 15 §:ssä tarkoitetuista varannoista maa- ja metsätalousministeriön vahvistamilla perusteilla. Maa- ja metsätalousministeriön on sen lisäksi, mitä 2 §:ssä tarkoitetussa Euroopan yhteisön lainsäädännössä säädetään, otettava perusteita vahvistaessaan huomioon lampaanlihan tuotannon laajentamiseksi tehdyt tai suunnitellut investoinnit sekä uusien tuottajien mahdollisuudet aloittaa lampaanlihan tuotanto.

Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset tässä pykälässä tarkoitettujen kiintiöiden myöntämisestä ja niitä haettaessa noudatettavasta menettelystä.

17 §
Vuohenlihan tuotanto

Mitä tässä laissa säädetään lampaanlihan tuotannosta ja uuhipalkkiokiintiöistä, noudatetaan soveltuvin osin myös vuohenlihan tuotantoon ja vuohenlihan tuottajille maksettavia palkkiota koskeviin kiintiöihin. Viimeksi mainittuja kiintiöitä ei kuitenkaan lueta 13 §:ssä tarkoitettuun uuhipalkkioiden maakiintiöön.

4 luku

Erinäiset säännökset

18 §
Kiintiörekisterit

Tässä laissa tarkoitettujen kiintiöiden seuraamiseksi ja valvomiseksi on rekisterit emolehmäpalkkio- ja uuhipalkkiokiintiöitä varten. Maa- ja metsätalousministeriö antaa tarkemmat määräykset rekistereiden sisällöstä ja järjestämisestä.

19 §
Lain täytäntöönpano

Tämän lain täytäntöönpanosta huolehtivat maa- ja metsätalousministeriö ja maaseutuelinkeinopiirit.

Tässä laissa maaseutuelinkeinopiireille kuuluvat tehtävät hoitaa Ahvenanmaalla maakunnan lääninhallitus. Muutoksenhausta lääninhallituksen päätökseen on vastaavasti voimassa, mitä 21 §:ssä säädetään.

20 §
Valvonta ja rangaistukset

Tämän lain ja sen nojalla annettujen määräysten valvonnassa ja rikkomisen seuraamuksia määrättäessä noudatetaan soveltuvin osin Euroopan yhteisön yhteisen maatalouspolitiikan täytäntöönpanosta annettua lakia (1100/ 94).

21 §
Muutoksenhaku

Maaseutuelinkeinopiirin tämän lain nojalla tekemään päätökseen saa hakea muutosta valittamalla maaseutuelinkeinojen valituslautakuntaan 30 päivän kuluessa siitä päivästä, jona valittaja on saanut tiedon päätöksestä. Valituslautakuntaan valitetaan myös Ahvenanmaan maakunnan lääninhallituksen tässä laissa tarkoitetussa asiassa tekemästä päätöksestä.

Valituskirjelmä voidaan 1 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa toimittaa myös sille viranomaiselle, jonka päätökseen muutosta haetaan. Tämän viranomaisen on tällöin lähetettävä valituskirjelmä liitteineen sekä asiassa kertyneet asiakirjat ja lausuntonsa valituksesta maaseutuelinkeinoviranomaiselle.

Edellä 1 momentissa tarkoitetun valituslautakunnan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen siinä järjestyksessä kuin muutoksenhausta hallintoasioissa annetussa laissa (154/50) säädetään. Valituslautakunnan 9 tai 16 §:ssä tarkoitetussa palkkio-oikeuden myöntämistä koskevassaasiassa antamaan päätökseen saa hakea muutosta vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Lupa voidaan myöntää ainoastaan, jos lain soveltamisen kannalta muissa samanlaisissa tapauksissa tai oikeuskäytännön yhtenäisyyden vuoksi on tärkeää saattaa asia korkeimman hallinto-oikeuden ratkaistavaksi taikka jos luvan myöntämiseen on muu painava syy. Valituslautakunnan päätöstä on muutoksenhausta huolimatta noudatettava, jollei valitusviranomainen toisin päätä.

22 §
Maksut

Tämän lain nojalla annetuista päätöksistä peritään maksu siten kuin maksujen perimisestä erikseen säädetään tai määrätään.

23 §
Tarkemmat määräykset

Tarkemmat määräykset tämän lain täytäntöönpanosta antaa maa- ja metsätalousministeriö.

24 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 8 päivänä maaliskuuta 1995.

Edellä 18 §:ssä tarkoitetut rekisterit perustetaan vuoden 1996 loppuun mennessä.

Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.

HE 362/94
MmVM 44/94
Neuvoston asetus (ETY) N:o 805/68; EYVL N:o L 148, 28.6.1968, s. 24, muut. (ETY) N:o 2066/92; EYVL N:o L 215, 30.7.1992, s. 49 ja (ETY) N:o 125/93; EYVL N:o L 18, 27.1.1993, s. 1, komission asetus (ETY) N:o 3886/92; EYVL N:o L 391, 31.12.1992, s. 20, neuvoston asetus (ETY) N:o 3013/89; EYVL N:o L 289, 7.10.1989, s. 1, muut. (ETY) N:o 2069/92; EYVL N:o L 215, 30.7.1992, s. 59 ja komission asetus (ETY) N:o 3567/92; EYVL N:o L 362, 11.12.1992, s. 41

Helsingissä 3 päivänä maaliskuuta 1995

Tasavallan Presidentti
MARTTI AHTISAARI

Ministeri
Ole Norrback

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.