138/1994

Annettu Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 1994

Maa- ja metsätalousministeriön päätös kesannoimispalkkioista ja vientikustannusmaksun määräämisestä vuonna 1994

Maa- ja metsätalousministeriö on maataloustuotannon tasapainottamisesta 22 päivänä joulukuuta 1989 annetun lain (1261/89) 6 ja 13 §:n nojalla, sellaisena kuin ne ovat osittain muutettuna 16 päivänä marraskuuta 1990 annetussa laissa (975/90) ja peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun lain (1314/90, muut. 21/92, 1335/92 ja 1524/93) 23 §:n nojalla päättänyt:

1 §
Viljelmä

Peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain (1314/90), jota jäljempänä kutsutaan vientikustannusmaksulaiksi, 3 §:ssä tarkoitettu viljelmä voi olla paitsi talouskeskuksen käsittävä maatila myös rakentamaton peltoa käsittävä maataloudellinen yksikkö.

Viljelmään luetaan samalle omistajalle tai haltijalle kuuluvat maataloudellisen yksikön muodostamat pellot. Samasta talouskeskuksesta yhteisesti hoidettavat eri henkilöiden peltoalueet katsotaan kuitenkin samaksi viljelmäksi. Viljelmän osalta noudatetaan samoja periaatteita, joiden mukaisesti viljelmä on määritelty maatalousyrittäjien eläkelain (467/69) 2 §:n 1 momentissa.

2 §
Palkkion maksaminen

Maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89), jäljempänä tasapainottamislaki, 13 §:n perusteella voidaan vuoden 1994 kasvukauden ajan tapahtuvasta pellon kesannoimisesta maksaa kesannoimispalkkiota.

Palkkiota voidaan maksaa, kun viljelijän kesannoima peltoala yksinään tai yhdessä vientikustannusmaksulain 7 §:n 3 momentissa tarkoitetun metsitetyn tai maataloustuotannosta pysyvästi poistetun pellon kanssa on niin suuri, että viljelijä vapautuu mainitun lain 7 §:n mukaisen vientikustannusmaksun suorittamisesta.

3 §
Palkkion maksamisen edellytykset

Kesannoimispalkkiota maksetaan vain vientikustannusmaksulain 7 §:n mukaisesta vientikustannusmaksusta vapautumiseksi vaaditun alan ylittävästä kesannoidusta pellosta, jolla kysymyksessä olevan viljelmän kohdalla on tuotannon tasapainottamisen kannalta merkitystä.

Kesannoimispalkkion maksamisen edellytyksenä on lisäksi, että:

1) maatilaan kuuluva vientikustannusmaksulain mukainen peltoala on vähintään 3 hehtaaria;

2) kesannoitava pelto on ollut vuonna 1993 viljeltynä taikka tasapainottamislain mukaisena tai normaaliin viljelykiertoon kuuluvana kesantona; ja että

3) kesannoitu ala on viherkesantona taikka vaihtoehtoisesti 4 §:n 3 momentissa tarkoitettuna kesantona.

4 §
Palkkion määrä

Vientikustannusmaksulain mukaiselta maksusta vapautumiseksi vaadittavalta kesantoalalta ei makseta palkkiota.

Viljelijälle, joka on kesannoinut jäljempänä 5 §:ssä tarkoitettuna viherkesantona tai jäljempänä 3 momentissa tarkoitettuna kyntämättömänä kesantona vientikustannusmaksulain 5 §:n mukaisesta peltoalasta maksusta vapautumiseksi vaadittavaa määrää enemmän, maksetaan tältä kesantoalalta palkkiota, jos kesantoala ylittää vientikustannusmaksulain mukaisen maksusta vapautumiseksi vaadittavan osuuden vähintään 5 prosenttiyksiköllä. Kesantopalkkiot ovat viherkesantona hoidetulta kesantoalalta eri maaseutuelinkeinopiirien alueella tällöin seuraavat:


Maaseutu-                Palkkio         Palkkio
elinkeinopiiri          15-30 %:n      yli 30 %:n
                     kesannoinnista  kesannoinnista
                          mk/ha          mk/ha
Uudenmaan                 2 900            600
Turun                     2 900            600
Satakunnan                2 700            500
Hämeen                    2 700            500
Kymen                     2 500            450
Mikkelin                  2 400            350
Pirkanmaan                2 500            450
Etelä-Pohjanmaan          2 500            450
Vaasan                    2 500            450
Keski-Pohjanmaan          2 300            300
Keski-Suomen              2 300            300
Kuopion                   2 300            300
Pohjois-Karjalan          2 100            300
Kainuun                   2 000            250
Oulun                     2 000            250
Lapin                     1 800            200

Siltä osin kuin 2 momentissa tarkoitettu velvoitteen ylittävä kesantoala 15-30 %:n kesannoinnissa ei ole 5 tai 8 §:n mukaista viherkesantoa, mutta se on edeltävänä syksynä viljan, öljykasvien, palkoviljan, yksivuotisen nurmen, kesannossa edellisenä vuonna sallitun kasvin tai vihantarehukasvin sadonkorjuun jälkeen kyntämättä jätettyä peltoa, jota pidetään kyntämättä ja muokkaamatta edelleen vähintään vuoden 1994 lokakuun 1 päivään saakka, maksetaan kesantopalkkio hehtaarilta 400 markalla alennettuna.

Oikeushenkilön saama palkkio hehtaaria kohti voi olla enintään yli 30 %:n kesannoimisesta maksettavan korvauksen suuruinen.

Jos peltoa käytetään 8 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaisesti hevosten tai sikojen laiduntamiseen, kesantopalkkiota ei laiduntamiseen käytetyn pellon osalta makseta.

5 §
Viherkesanto

Viherkesannon tulee olla aikaisemmin perustettua viljeltyä nurmea tai viherkesantoa taikka se on perustettava vuonna 1994 kesäkuun 30 päivään mennessä monivuotiseksi viherkesannoksi. Jäljempänä 8 §:n 1 momentin 2 ja 5 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa viherkesantokasvit voivat olla kuitenkin yksivuotisia. Viherkesannossa ei saa viljellä kevätviljaa, rypsiä ja rapsia lukuun ottamatta 8 §:n 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tapausta, palkoviljaa, juurikasveja, perunaa tai vihanneksia.

6 §
Pienin peltolohko

Tämän päätöksen mukaiseksi kesannoksi voidaan hyväksyä alle yhden hehtaarin kokoinen peltolohko vain, jos se kesannoidaan kokonaan. Hehtaaria suuremmasta peltolohkosta voidaan hyväksyä vähintään hehtaarin kokoinen kesantoala. Edellä oleva ei koske viljelmiä, joita koskeva kesannoimisvelvoite on pienempi kuin yksi hehtaari.

Vesistöjen ja valtaojien ranta-alueella ei sovelleta tämän pykälän 1 momentissa mainittuja kokovaatimuksia.

7 §
Muiden sopimusten vaikutus

Viljelijällä vuoden 1994 kasvukauden aikana voimassa oleva tasapainottamislain, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) ja muun aikaisemman lainsäädännön mukainen sellainen sopimus tai viljelijälle maksettu sellainen palkkio, joka ei koske kyseessä olevaa kesantoalaa, ei ole esteenä 2 §:ssä tarkoitetun palkkion maksamiselle.

8 §
Pellon käyttäminen

Pellosta, jota kesannoidaan tämän päätöksen mukaisesti, ei saa ennen vuotta 1995 korjata satoa eikä sitä saa käyttää laitumena muutoin kuin seuraavissa tapauksissa:

1) peltoa saadaan käyttää sikojen, hevosten, lampaiden, vuohien ja siipikarjan sekä kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla puhdasrotuisen itä- ja pohjoissuomenkarjan laiduntamiseen;

2) pellolta saadaan korjata nurmikkotyyppisen punanadan, niittynurmikan ja nurmiröllin, nurmipuntarpään, valkoapilan, vuohenherneen, sinimailasen, ruisvirnan, koiranheinän, auringonkukan, hunajakukan, valkomesikän ja viljatattarin siemensato, pellavan, koriste- ja maustekasvien sekä yrttien viljelystä kertyvä sato, ei kuitenkaan rehuksi;

3) peltoa saadaan käyttää riistaeläinten ruokintaan tarkoitettuna riistapeltona ja riistanhoitoyhdistyksen tai metsästysyhdistyksen tai -seuran ja viljelijän keskenään tekemän ja kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen hyväksymän kirjallisen sopimuksen nojalla siltä saadaan korjata satoa riistaeläinten rehuksi, ei kuitenkaan yksinomaan viljaa;

4) kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla viherkesannosta saadaan edellä olevan lisäksi korjata muiden kuin 5 §:ssä kiellettyjen viherkesantokasvien satoa energiaksi, kuiduksi ja kompostiksi sekä muihin vastaaviin tarkoituksiin, ei kuitenkaan rehuksi;

5) kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen luvalla pellolta saadaan korjata rypsin tai rapsin sato edellyttäen, että siemensato käytetään kokonaan muuhun kuin elintarvikkeeksi tai rehuksi ja sadon käyttämisestä on tehty sopimus tai sitoumus. Lupaa ei voida myöntää sellaiselle viljelijälle, joka on tehnyt kotimaisesta öljykasvituotannosta annetun lain (675/92) tarkoittaman viljelysopimuksen öljynpuristamon kanssa. Raaka-aineen jalostuksen yhteydessä syntyvää sivutuotetta ei saa käyttää rehuksi; ja

6) maa- ja metsätalousministeriön erikseen määräämillä ehdoilla pellolta saadaan korjata satoa tai käyttää sitä laitumena silloin, kun poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi on tulossa heikko satovuosi.

Viljelijän 1 momentin mukaisesta pellon käytöstä mahdollisesti saama korvaus ei aiheuta muutosta tasapainottamispalkkion määrään.

Kesantopellolle ei saa kylvää syysviljaa kesantokauden syksyllä, ellei maa- ja metsätalousministeriö toisin päätä.

9 §
Pellon metsittäminen

Jos viljelijä metsittää edellä 3 §:ssä tarkoitetun pellon vuoden 1994 kasvukauden aikana, maksetaan palkkio, jos peltoa on hoidettu kesantona elokuun 15 päivään saakka.

Pellon metsityksen katsotaan tapahtuneen silloin, kun taimet on istutettu.

10 §
Määräajat

Vientikustannusmaksulain 8 §:n mukaista poikkeusta koskeva hakemus on toimitettava maaseutuelinkeinopiirille viimeistään 15 päivänä huhtikuuta 1994. Erityisestä syystä voidaan myöhemminkin toimitettu hakemus käsitellä. Hakemukseen tulee liittää asian ratkaisemiseksi tarpeelliset asiakirjajäljennökset viljelmän omistussuhteista, maatalouden osuudesta viljelmällä ja viljelmän maataloustöiden jakautumisesta niitä tekevien kesken.

Vientikustannusmaksulain 10 §:n mukainen maksuvelvollisuutta ja kesannoimista vuonna 1994 koskeva ilmoitus on toimitettava kunnan maaseutuelinkeinoviranomaiselle viimeistään 31 päivänä toukokuuta 1994. Jos ilmoitusta ei ole tehty määräajassa, maaseutuelinkeinoviranomaisen tulee kehottaa maksuvelvollista tekemään se viimeistään 30 päivänä kesäkuuta 1994.

11 §
Vientikustannusmaksun määrääminen

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen on määrättävä vientikustannusmaksulain 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu vientikustannusmaksu maksuvelvollisen suoritettavaksi, mikäli mainitun lain 4, 5 ja 7 §:ssä säädetyt sekä tässä päätöksessä määrätyt edellytykset maksusta vapautumisesta ja pellon käytöstä eivät täyty.

12 §
Maksun määrääminen arvion mukaan

Määrättäessä vientikustannusmaksu vientikustannusmaksulain 12 §:n mukaan arvion perusteella, suoritetaan arvio käyttäen perusteena maksuvelvollisen veroilmoituksessa tai muussa vastaavassa selvityksessä esitettyjä pinta-alatietoja.

13 §
Maksuunpano ja kanto

Kunnan maaseutuelinkeinoviranomaisen vientikustannusmaksusta tekemän päätöksen perusteella maksuvelvolliselle on lähetettävä maksulippu, josta tulee käydä ilmi tiedot maksun määrästä, eräpäivästä ja tilinumerosta, jolle maksu on suoritettava. Eräpäiväksi on määrättävä viimeistään päätöksen antamiskuukautta toisena seuraavan kalenterikuukauden 25. päivä.

Maksu on suoritettava sen maaseutuelinkeinopiirin, jonka alueella viljelmän talouskeskustai, jos sellaista ei ole, pääosa viljelmän pelloista sijaitsee, postisiirtotilille.

14 §
Maksunlykkäys

Milloin maksuvelvollinen hakee lykkäystä hänen suoritettavakseen määrätylle vientikustannusmaksulle, maksuvelvollisen on toimitettava sanottu hakemuksensa maksulipussa mainittuun eräpäivään mennessä. Milloin maksupäätökseen on haettu muutosta valittamalla, voidaan viimeistään kuukauden kuluessa päätöksen lainvoimaiseksi tulosta tehty lykkäyshakemus kuitenkin käsitellä.

15 §
Tarkemmat määräykset

Maa- ja metsätalousministeriö antaa erikseen ohjeet viherkesannon perustamisesta ja kesannoitavien peltojen hoitamisesta vesien- ja ympäristönsuojelun tavoitteet huomioon ottaen ja antaa tarkemmat ohjeet tämän päätöksen toimeenpanosta.

16 §
Voimaantulo

Tämä päätös tulee voimaan 23 päivänä helmikuuta 1994.

Helsingissä 16 päivänä helmikuuta 1994

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura

Maatalousneuvos
Heimo Hanhilahti

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.