1136/1993

Annettu Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993

Laki yritystuesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 luku

Yleiset säännökset

1 §

Valtionavustuksena voidaan yritystoimintaan myöntää kehitysalueen investointitukea, pienyritystukea sekä pienten ja keskisuurten yritysten kehittämistukea siten kuin tässä laissa säädetään.

Valtion talousarvioon otetaan vuosittain tarpeellinen määräraha myönnettyjen tukien maksamista varten. Tukea voidaan myöntää enintään valtion talousarviossa hyväksyttyyn enimmäismäärään saakka.

2 §

Palveluyritykselle, jonka toiminta perustuu alueelliseen tai paikalliseen kysyntään, voidaan tukea myöntää vain, jos yritys tuottaa yritystoiminnalle tarpeellisia palveluita.

Tässä laissa tarkoitettua tukea ei kuitenkaan myönnetä varsinaiseen maatilatalouteen eikä rakennusliiketoimintaan. Vähittäiskauppaan ja liikenteeseen voidaan tukea myöntää vain siltä osin, kuin kysymyksessä on matkailuhanke.

Hankkeeseen, johon on myönnetty maaseutuelinkeinolaissa (1295/90) tarkoitettua avustusta, ei voida myöntää tässä laissa tarkoitettua tukea.

2 luku

Kehitysalueen investointituki

3 §

Kehitysalueella, jota tarkoitetaan alueiden kehittämisestä annetun lain (1135/93) 7 §:ssä, voidaan yrityksille myöntää investointitukea (kehitysalueen investointituki).

4 §

Kehitysalueen investointituen myöntämisen edellytyksenä on, että:

1) yritys aloittaa tai laajentaa toimintaansa taikka uudistaa käyttöomaisuuttaan;

2) tuettava hanke edistää alueiden kehittämisestä annetussa laissa säädettyjä tavoitteita; ja

3) yrityksellä katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan.

Lisäksi edellytetään, että laajentamisella tai uudistamisella arvioidaan saavutettavan hankkeen kohteena olevan toimintayksikön työpaikkojen, tuotannon jalostusarvon tai palvelusten olennainen lisäys. Tästä voidaan poiketa, jos yritys uudistaa käyttöomaisuuttaan tekniikaltaan olennaisesti korkeatasoisemmaksi.

5 §

Kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää myös sellaiselle kiinteistöyhteisölle tai kunnalle, joka tarjoaa toimitiloja tässä laissa tarkoitettua yritystoimintaa varten. Erityisestä syystä tuki voidaan myöntää myös 4 §:ssä tarkoitetulle yritykselle, joka vuokraa sellaisia toimitilojaan tässä laissa tarkoitetuille yrityksille, joita se ei tarvitse omaan käyttöönsä.

Tuen saajan on siirrettävä tuki vuokran tai muun vastikkeen perimisen yhteydessä kiinteistössä toimivalle taikka kiinteistön tai sen osan lunastaneelle yritykselle.

6 §

Kehitysalueen investointitukea voidaan myöntää yritystoimintaa varten tarpeellisen käyttöomaisuuden hankkimiseen taikka sen muutos- tai parannustöihin. Investointitukea voidaan myöntää myös käyttöomaisuuden hankintaa vastaavasta vuokraamisesta aiheutuvista enintään kolmelta vuodelta kertyvistä menoista.

7 §

Myönnettävän kehitysalueen investointituen markkamäärä päätetään tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella siten, että tuki on enintään 45 prosenttia näistä menoista. Kehitysalueen kullakin tukialueella sovellettavasta kehitysalueen investointituen enimmäis- ja vähimmäismäärästä määrätään valtioneuvoston päätöksellä ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet.

Valtioneuvosto voi myös antaa määräykset kehitysalueen investointituen myöntämisestä sekä enimmäis- ja vähimmäismääristä alueiden kehittämisestä annetun lain 7 §:ssä tarkoitetuilla rakennemuutosalueilla ja saariston kehityksen edistämisestä annetussa laissa (494/81) tarkoitetuilla saaristoalueilla sekä maaseutualueilla.

8 §

Kehitysalueen investointituen ja muiden siihen rinnastettavien investointitukien yhteenlaskettu enimmäismäärä voi olla enintään 50 prosenttia hankkeen käyttöomaisuusinvestointien yhteismäärästä. Kullakin tukialueella sovellettavista investointitukien yhteenlasketuista enimmäismääristä määrää valtioneuvosto ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet. Valtioneuvosto voi määrätä myös investointitukien yhteenlasketuista enimmäismääristä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla alueilla.

Valtioneuvosto antaa määräykset siitä, mitä valtiontukia pidetään 1 momentissa tarkoitettuina muina investointitukina, sekä perusteista, joiden mukaan niihin sisältyvä valtiontuki lasketaan.

3 luku

Pienyritystuki

9 §

Pienyritysten hankkeisiin, jotka edistävät kilpailukykyisen yritystoiminnan kehitystä, voidaan myöntää investointi- ja käynnistystukea (pienyritystuki). Tuen myöntämisen edellytyksenä on, että yrityksellä katsotaan olevan edellytykset jatkuvaan kannattavaan toimintaan.

Maaseutualueella pienyritystukea voidaan 2 §:n 1 ja 2 momentin säännöksistä poiketen myöntää myös kyseisen alueen palvelujen saatavuuden kannalta tärkeille yrityksille.

Yhteisölle, joka tarjoaa pienyrityksille toimitiloja sekä toimisto-, materiaali- ja asiantuntijapalveluja (yrityshautomo), voidaan pienyritystuki myöntää myönnettäväksi edelleen yhteisön hallitsemissa toimitiloissa toimivalle pienyritykselle.

Pienyritystuki voidaan myöntää myös kunnalle tai kunnalliselle yhteisölle myönnettäväksi edelleen yritykselle tämän lain mukaisesti.

10 §

Pienyritystukea suunnataan erityisesti maaseutualueiden ja rakennemuutosalueiden kehittämiseen. Muualla maassa tukea suunnataan pienyritystoimintaan, jolla on hyvät kasvu-edellytykset.

11 §

Pienyrityksellä tarkoitetaan tässä laissa yritystä, jonka henkilökunta on enintään 50 henkilöä ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 30 miljoonaa markkaa tai taseen loppusumma enintään 12 miljoonaa markkaa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun yrityksen omistajana on yritys, joka ei ole 1 momentissa tarkoitettu pieni yritys, voi tällaisen yrityksen omistusosuus tai, jos tällaisia yrityksiä on useampia, näiden yritysten omitusosuus yhteensä olla osakeyhtiömuotoisen yrityksen osakepääomasta enintään 1/4. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, jos omistava yritys on riskisijoitustoimintaa harjoittava yritys tai jos poikkeuksen myöntäminen on muutoin erityisistä syistä perusteltua. Jos omistettava yritys on avoin yhtiö tai kommandiittiyhtiö, jonka yhtiömiehenä tai vastuunalaisena yhtiömiehenä on muu yritys kuin pienyritys, omistettavaa yritystä ei pidetä pienyrityksenä.

12 §

Myönnettävän pienyritysten investointituen markkamäärä päätetään tuen myöntämisen tarkoituksen kannalta tärkeiksi katsottujen käyttöomaisuuden hankintamenojen perusteella.

Yrityshautomossa toimivien pienyritysten hyväksyttäviä menoja voivat olla myös toimitilojen ja laitteiden vuokrista sekä toimistopalvelujen ja asiantuntijoiden käytöstä syntyvät menot.

13 §

Pienyritysten käynnistystukea voidaan myöntää yritystoiminnan aloittamisen tai laajentamisen aiheuttamien ennakonpidätyksen alaisten palkkojen ja välillisten työvoimamenojen yhteismäärän perusteella. Välillisten työvoimamenojen määräksi katsotaan 25 prosenttia mainituista palkoista. Käynnistystukea voidaan myöntää 12 kuukaudelta. Erityisestä syystä tukea voidaan kuitenkin myöntää enintään 24 kuukaudelta.

Käynnistystuen piiriin voidaan hyväksyä lisäksi yrittäjän laskennalliset palkkamenot edellyttäen, että ne ovat hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeät.

14 §

Kehitysalueen kullakin tukialueella sovellettavasta pienyritystuen enimmäis- ja vähimmäismäärästä määrätään valtioneuvoston päätöksellä ottaen huomioon eri tukialueiden kehittämistarpeet.

Valtioneuvosto voi myös antaa määräyksiä pienyritystuen enimmäis- ja vähimmäismääristä 7 §:n 2 momentissa tarkoitetuilla rakennemuutosalueilla, maaseutualueilla ja saaristoalueilla sekä muualla maassa.

4 luku

Kehittämistuki pienille ja keskisuurille yrityksille

15 §

Pienten ja keskisuurten yritysten pitkän aikavälin kilpailukykyä tai kansainvälistymistä parantaviin kehittämishankkeisiin voidaan myöntää tukea (kehittämistukea).

16 §

Pienellä ja keskisuurella yrityksellä tarkoitetaan tässä laissa yritystä, jonka henkilökunta on enintään 250 henkilöä ja jonka vuotuinen liikevaihto on enintään 120 miljoonaa markkaa tai taseen loppusumma enintään 60 miljoonaa markkaa.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun yrityksen omistajana on yritys, joka ei ole 1 momentissa tarkoitettu pieni tai keskisuuri yritys, on yrityksen omistusosuudesta vastaavasti voimassa mitä 11 §:n 2 momentissa säädetään.

17 §

Kehittämistuki myönnetään yrityksen esittämän suunnitelman mukaisesti rajattuun kehittämishankkeeseen. Kehittämishankkeen on oltava yrityksen toiminnan laajuus huomioon ottaen merkittävä. Yritysten yhteishankkeen merkittävyyttä voidaan kuitenkin tarkastella sen kokonaismerkityksen kannalta.

Kehittämistukea voidaan myöntää myös yrityksen perustamis- tai toimintaedellytysten selvittämiseen.

18 §

Kehittämistuen perusteena voivat olla yritykselle suunnitelman mukaisesta hankkeesta aiheutuvat ulkopuolisten palveluiden ja asiantuntijoiden käytöstä aiheutuvat menot ja menot, jotka aiheutuvat kone- ja laitehankinnoista, raaka-aine- ja puolivalmistehankinnoista, käyttö- ja valmistusoikeusmaksuista ja palkka- ja matkakustannuksista sekä kohtuullisista yleiskustannuksista.

Kone- ja laitehankintamenot voivat olla tuen perusteena siltä osin kuin niiden hankintamenojen arvioidaan kohdistuvan kehittämishankkeen toteuttamiseen.

19 §

Myönnettävän kehittämistuen markkamäärä päätetään hankkeen toteuttamisen kannalta tärkeiksi katsottujen kehittämismenojen perusteella siten, että se on enintään 50 prosenttia näistä menoista. Jos kysymyksessä on yritysten yhteishanke tai jos siihen on muutoin erityistä syytä, tuki voi olla tätä korkeampi, kuitenkin enintään 75 prosenttia edellä tarkoitetuista menoista. Kehittämistuki voi olla enintään miljoona markkaa.

Valtioneuvosto päättää kehittämistuen enimmäis- ja vähimmäismääristä kehitysalueella ja muualla maassa.

20 §

Kehittämistukea ei myönnetä, jos hanketta rahoitetaan muulla valtion avustuksella. Tästä voidaan kuitenkin poiketa, milloin rahoituksen jakaminen useamman rahoittajan kesken on perusteltua hankkeen laajuuden vuoksi. Valtion avustuksen tai muun siihen verrattavissa olevan tuen enimmäisosuudesta yhdessä kehittämistuen kanssa on voimassa, mitä kehittämistuen enimmäisosuudesta säädetään 19 §:n 1 momentissa.

5 luku

Tuen hakeminen ja maksaminen

21 §

Tässä laissa tarkoitettuja tukia koskevia asioita käsittelee kauppa- ja teollisuusministeriö sekä, siten kuin jäljempänä säädetään, kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot.

Periaatteellisesti tärkeissä tai huomattavia tukia koskevissa asioissa toimii kauppa- ja teollisuusministeriön apuna neuvoa-antavana elimenä valtioneuvoston asettama yritystukineuvottelukunta. Neuvottelukunnassa ovat kauppa- ja teollisuusministeriön ohella edustettuina sisäasiainministeriö, valtiovarainministeriö ja työministeriö.

22 §

Tuen myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto. Kehitysalueen investointituen myöntää kauppa- ja teollisuusministeriö, jos tuen perusteena olevien menojen määrä ylittää 10 miljoonaa markkaa, ja muissa tapauksissa piiritoimisto, jollei ministeriö erityisestä syystä katso aiheelliseksi pidättää päätösvaltaa. Piiritoimisto myöntää pienyritystuen ja kehittämistuen.

Tukien maksamisesta päättää kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto, jollei ministeriö erityisestä syystä katso aiheelliseksi pidättää itselleen päätösvaltaa.

Tuen myöntämistä tai maksamista koskeva hakemus on toimitettava kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistoon.

23 §

Investointitukea on haettava ennen käyttöomaisuuden hankkimista taikka tuella rahoitettavan rakentamis-, muutos- tai parannustyön aloittamista.

Käynnistystukea on haettava ennen tuotantotoiminnan aloittamista.

Kehittämistukea on haettava ennen kehittämishankkeen aloittamista.

Tukihakemus, joka on toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistolle myöhemmin kuin 1-3 momentissa edellytetään, voidaan ottaa käsiteltäväksi, jos kauppa- ja teollisuusministeriö tai kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto sen päätettäväksi kuuluvan tuen osalta erityisistä syistä niin päättää.

24 §

Kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto maksaa tuen hankkeen edistymisen mukaan myöntämispäätöksessä asetettavien tarkempien ehtojen ja hyväksyttävän selvityksen perusteella.

Mikäli toteutuneiden tuen myöntämisen perusteena olleiden menojen määrä on arvioituja menoja pienempi siten, että myönnetty tuki ylittää päätöksessä mainitun osuuden toteutuneista menoista, tuki tulee alentaa tätä vastaavaksi.

25 §

Jos hankkeen toteuttamiseen osallistuu useampi kuin yksi yritys tai yrityksen ohella myös yritystoimintaa harjoittamaton yhteisö, tuki voidaan myöntää ja maksaa yritykselle tai yhteisölle, joka on sitoutunut vastaamaan tuen käytöstä koko hankkeeseen.

6 luku

Erinäiset säännökset

26 §

Tukien käyttöä valvoo kauppa- ja teollisuusministeriö apunaan kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistot. Ministeriöllä ja kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoilla sekä niiden valtuuttamilla on oikeus tarkastaa hakijan liiketoimintaa tuen hakemisen ja käytön valvonnan edellyttämässä laajuudessa sekä saada tarkastuksen edellyttämät asiakirjat ja muun aineiston käyttöönsä tuen saajalta. Tuen saaja on muutoinkin velvollinen avustamaan tarkastuksessa.

27 §

Kauppa- ja teollisuusministeriö sekä kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto voivat liittää ehtoja myöntämäänsä tukeen edellyttäen, että ehdot ovat tarpeen lain tavoitteiden vastaisten vaikutusten estämiseksi.

28 §

Milloin muu kuin 29 §:ssä tarkoitettu yritys 3 tai 9 §:ssä tarkoitetun investointituen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana tai tuesta päätettäessä erikseen erityisestä syystä asetetussa pidemmässä määräajassa, joka voi olla enintään 10 vuotta, ilman pakottavaa syytä lopettaa tuen myöntämisen perusteena olleen toimintansa tai supistaa sitä olennaisesti, investointituki on määrättävä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan, jollei erityisistä syistä muuta johdu.

Milloin 1 momentissa tarkoitetun investointituen kohteena oleva muu kuin kiinteistöyhteisön omistama käyttöomaisuus tai sen osa taikka yritys tai sen huomattava osa luovutetaan 1 momentissa tarkoitettuna aikana toiselle, tuki on määrättävä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan. Takaisinperimisestä voidaan kuitenkin luopua, jos tuen on katsottava siirtyneen toiselle yritykselle ja jos tuen siirtoa on pidettävä tarkoituksenmukaisena.

Jos kehitysalueen investointituen kohteena oleva kiinteistöyhteisön omistama käyttöomaisuus luovutetaan 1 momentissa tarkoitettuna aikana muulle kuin tässä laissa tarkoitetun tuen piiriin kuuluvalle yritykselle, investointituki on maksettava takaisin kuuden kuukauden kuluessa luovutuksesta. Milloin tässä momentissa tarkoitetun tuen myöntämisen perusteena olleissa olosuhteissa tapahtuu muu olennainen muutos sanottuna aikana, tuki voidaan määrätä maksettavaksi takaisin osaksi tai kokonaan.

Takaisin maksettavalle tuelle voidaan määrätä maksettavaksi tuen maksamispäivästä vuotuinen korko, joka kulloinkin vastaa Suomen Pankin peruskorkoa lisättynä neljällä prosenttiyksiköllä. Jollei takaisin maksettavaa tukea makseta viimeistään asetettuna eräpäivänä, on sille maksettava vuotuista viivästyskorkoa 16 prosenttia.

29 §

Jos yrityksen, jonka 3 tai 9 §:ssä tarkoitettua investointitukea sille myönnettäessä arvioidaan työllistävän yrittäjän lisäksi muita henkilöitä enintään kahta henkilötyövuotta vastaavasti ja jolle myönnettävä investointituki on enintään 300 000 markkaa, investointituen kohteena ollutta käyttöomaisuutta myydään tai muutoin luovutetaan tai käyttöomaisuus muutoin siirtyy toiselle tuen maksamista seuraavien viiden vuoden aikana, eikä tilalle hankita uutta vastaavaa käyttöomaisuutta, investointituki on määrättävä kokonaan tai osaksi maksettavaksi takaisin. Tuki voidaan jättää perimättä takaisin, jos käyttöomaisuuden myynti on aiheutunut yrittäjän työkyvyn menetyksestä tai muusta siihen verrattavasta pakottavasta syystä.

Jos 1 momentissa tarkoitetun investointituen kohteena ollut toiminta lopetetaan sanotussa momentissa tarkoitettuna aikana, voidaan tuki määrätä maksettavaksi takaisin kokonaan tai osaksi, mikäli se tuen käyttöön liittyvän erityisen syyn johdosta on aiheellista.

Takaisin maksettavalle määrälle on maksettava käyttöomaisuuden luovutuspäivästä tai toiminnan lopettamispäivästä 28 §:n 4 momentin mukainen korko.

30 §

Tuki on joko kokonaan tai osaksi määrättävä maksettavaksi takaisin, jos tuen saaja on:

1) antanut tukea tai sen maksamista hakiessaan olennaisessa kohdassa väärän tiedon;

2) salannut tuen myöntämiseen tai maksamiseen olennaisesti vaikuttavia seikkoja;

3) kieltäytynyt antamasta tuen maksamista tai valvontaa varten tarvittavia tietoja, asiakirjoja tai muuta aineistoa taikka avustamasta tarpeellisessa määrin tarkastuksessa; tai

4) käyttänyt tuen muuhun tarkoitukseen kuin se on myönnetty.

Takaisin maksettavalle tuelle on maksettava 28 §:n 4 momentin mukainen korko, minkä lisäksi voidaan määrätä maksettavaksi lisäkorkoa, jonka suuruus on 16 prosentin ja mainitun koron erotus.

31 §

Jos 28 tai 29 §:ssä tarkoitetun investointituen kohteena ollut käyttöomaisuus tuhoutuu vahinkotapahtuman yhteydessä sanotuissa pykälissä tarkoitettuna aikana, on mahdollisesta vakuutuskorvauksesta määrättävä maksettavaksi kauppa- ja teollisuusministeriölle se osa, joka vastaa tuen osuutta käyttöomaisuudesta sen hankintahetkellä. Maksuvelvollisuus voi kuitenkin olla enintään tuen suuruinen. Maksuvelvollisuudesta voidaan vapauttaa, jos tuhoutuneen käyttöomaisuuden tilalle hankitaan uutta vastaavaa käyttöomaisuutta. Tuelle asetetut ehdot koskevat tällöin tilalle hankittua omaisuutta.

32 §

Tuen takaisin maksamista koskevan päätöksen tekee 28 ja 30 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeriö ja 29 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa tuen myöntänyt kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto. Siltä osin, kuin 31 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahinkotapahtuman kohteena on 29 §:ssä tarkoitetun yrityksen käyttöomaisuus, tuen takaisinmaksamista koskevan päätöksen tekee tuen myöntänyt kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimisto ja muissa tapauksissa kauppa- ja teollisuusministeriö.

33 §

Joka luvattomasti ilmaisee, mitä hän tämän lain mukaisesti asioita käsitellessään on saanut tietää yhteisön tai yksityisen henkilön taloudellisesta asemasta taikka liike- tai ammattisalaisuudesta, on tuomittava yritystuesta annetussa laissa säädetyn salassapitovelvollisuuden rikkomisesta sakkoon, jollei teosta ole muualla säädetty ankarampaa rangaistusta.

Virallinen syyttäjä ei saa nostaa syytettä 1 momentissa mainitusta rikoksesta, ellei asianomistaja ole ilmoittanut rikosta syytteeseen pantavaksi.

34 §

Kauppa- ja teollisuusministeriön ja kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimiston tämän lain nojalla tekemään hallintopäätökseen, lukuun ottamatta 28-31 §:ssä tarkoitettua päätöstä, ei saa hakea muutosta.

Valituksesta huolimatta voidaan 28-31 §:ssä tarkoitettu päätös panna täytäntöön.

35 §

Tarkemmat määräykset tuen myöntämisestä annetaan valtioneuvoston päätöksellä. Kauppa- ja teollisuusministeriö voi antaa kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiritoimistoille tässä momentissa tarkoitettujen tukien tasapuolisen ja yhtenäisen käsittelyn kannalta tarpeellisia määräyksiä.

7 luku

Voimaantulosäännökset

36 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1994.

Tällä lailla kumotaan

1) pienyritystoiminnan tukemisesta 25 päivänä helmikuuta 1988 annettu valtioneuvoston päätös (177/88);

2) yrityspalveluyrityksien siirtymistuesta 9 päivänä helmikuuta 1989 annettu valtioneuvoston päätös (126/89); ja

3) pienyritysten perustamisen edistämiseksi myönnettävästä tuesta 14 päivänä helmikuuta 1989 annettu kauppa- ja teollisuusministeriön päätös (145/89).

Edellä 1 momentissa mainittuja kumottuja päätöksiä sovelletaan kuitenkin edelleen niiden nojalla myönnettyihin avustuksiin.

37 §

Tätä lakia sovelletaan kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- ja paikallistoimistoille ennen lain voimaantuloa tai sen jälkeen tulleiden hakemusten nojalla tämän lain voimaan tultua myönnettäviin tukiin, joiden perusteena on ennen lain voimaantuloa tai sen jälkeen alkava investointi-, tuotanto- tai kehittämistoiminta.

Tuki, jota koskeva hakemus on toimitettu kauppa- ja teollisuusministeriön yrityspalvelun piiri- tai paikallistoimistolle ennen tämän lain voimaantuloa ja jota koskeva hanke on niin ikään käynnistynyt ennen tämän lain voimaantuloa, voidaan kuitenkin edelleen myöntää yritystoiminnan aluetuesta annetussa laissa säädetyn määräisenä, jos tukea ei enää tämän lain mukaan voitaisi myöntää tai jos se olisi myönnettävä määrältään pienempänä kuin yritystoiminnan aluetuesta annetun lain mukaan.

38 §

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä toimenpiteisiin, jotka ovat tarpeen tässä laissa tarkoitetun toiminnan aloittamiseksi lain tullessa voimaan.

HE 100/93
TaVM 45/93

Helsingissä 10 päivänä joulukuuta 1993

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Kauppa- ja teollisuusministeri
Seppo Kääriäinen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.