Laki räjähdysvaarallisista aineista annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan räjähdysvaarallisista aineista 19 päivänä kesäkuuta 1953 annetun lain ( 263/53 ) 15 §,
muutetaan 4 § ja 7 §:n 1 momentti, näistä 4 § sellaisena kuin se on 21 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (89/83), sekä
lisätään lakiin uusi 4 a § seuraavasti:
4 §
Valvontaviranomaisella on oikeus saada tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten noudattamisen valvontaa varten tarvittavat tiedot aineen, tuotteen tai laitteen omistajalta, sellaiselta toiminnanharjoittajalta, joka valmistaa, tuo maahan, vie maasta, varastoi, luovuttaa, pitää hallussa tai käyttää tässä laissa tarkoitettuja aineita, tuotteita tai laitteita, sekä muulta henkilöltä, jota tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten velvoitteet koskevat.
Valvontaviranomaisella on oikeus päästä tämän lain ja sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten valvontaa varten alueelle, huoneistoon ja muuhun sellaiseen tilaan, jonne pääsy on tässä laissa tarkoitetun valvonnan kannalta tarpeen, tehdä siellä tarkastuksia ja ryhtyä muihin valvonnan edellyttämiin toimenpiteisiin. Sanottu oikeus koskee myös asuinhuoneistoja silloin, kun on kysymys välittömän vaaratilanteen ehkäisemisestä.
Valvontaviranomaisella on oikeus saada tässä laissa tarkoitetuista aineista ja tuotteista sekä näiden valmistus-, varastointi- ja käyttölaitteista valvonnan kannalta tarpeellisia näytteitä.
4 a §
Teknillinen tarkastuskeskus voi tilapäisesti kieltää tässä laissa tarkoitetun aineen tai tuotteen taikka näiden valmistus-, varastointi- ja käyttölaitteen valmistuksen, pitämisen kaupan, myynnin ja muun luovuttamisen sekä käytön, jos on aihetta olettaa, että niistä aiheutuu ilmeinen henkilö-, omaisuus- tai ympäristövahinkojen vaara.
Todetessaan, ettei aine tai tuote taikka näiden valmistus-, varastointi- tai käyttölaite täytä tässä laissa tai sen nojalla asetettuja vaatimuksia, teknillinen tarkastuskeskus voi:
pysyvästi kieltää sen valmistuksen, pitämisen kaupan, myynnin ja muun luovuttamisen sekä käytön;
velvoittaa tekemään sellaisia muutoksia siihen tai sen valmistukseen, että se täyttää tämän lain ja sen nojalla annetut vaatimukset, sekä osoittamaan tämän; sekä
velvoittaa myyjän, valmistajan tai maahantuojan ilmoittamaan siihen liittyvästä vaarasta ja sen haltijoiden oikeudesta; tarvittaessa teknillinen tarkastuskeskus voi antaa myyjän, valmistajan tai maahantuojan kustannuksella itse tällaisen ilmoituksen.
Jos 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja muutoksia ja kieltoja ei voida pitää riittävinä, teknillinen tarkastuskeskus voi:
määrätä myyjän, valmistajan, maahantuojan tai käyttäjän poistamaan markkinoilta tai käytöstä taikka tekemään vaarattomaksi tai hävittämään hallussaan olevan aineen tai tuotteen; taikka
määrätä aineen tai tuotteen valmistus-, varastointi- tai käyttölaitteen poistettavaksi markkinoilta tai käytöstä.
Jos 2 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja muutoksia ja kieltoja ei voida pitää riittävinä eikä 3 momentissa mainittuja toimenpiteitä tarkoituksenmukaisina, teknillinen tarkastuskeskus voi määrätä, miten aineen tai tuotteen taikka sen valmistus-, varastointi- tai käyttölaitteen suhteen on muuten meneteltävä.
7 §
Tämän lain nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä säädetyistä tai määrätyistä kunnan viranomaisten tarkastuksista, katsastuksista ja muista virkatoimista ( suoritteista ) perittävistä maksuista päättää kunta. Perittävän maksun suuruuden tulee vastata enintään suoritteen tuottamisesta kunnalle aiheutuvien keskimääräisten kokonaiskustannusten määrää.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä syyskuuta 1993.
TaVM 19/93
Helsingissä 12 päivänä heinäkuuta 1993
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOKauppa- ja teollisuusministeri Pekka Tuomisto