1547/1992
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992
Laki veronkantolain muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 11 päivänä elokuuta 1978 annetun veronkantolain (611/78) 3 luvun otsikko, 13 § ja 14 §:n 1 momentti sekä 18 c §:n 2 momentti,
sellaisena kuin niistä ovat 14 §:n 1 momentti 4 päivänä heinäkuuta 1980 annetussa laissa (526/80) ja 18 c §:n 2 momentti 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1237/88), sekä
lisätään lakiin uusi 2 a luku ja 18 c §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa, uusi 3 momentti seuraavasti:
2 a luku
Yhteisöjen verotulojen tilittäminen veronsaajille
12 a §
Tuloverolain (1535/92) 3 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen ja 5 §:ssä tarkoitettujen yhteisetuuksien suorittama tulovero, ennakko, ennakon täydennysmaksu ja täydennysvero (yhteisövero) tilitetään valtiolle, kunnille ja seurakunnille tämän luvun säännösten mukaisesti.
12 b §
Kertynyt yhteisövero vähennettynä palautetulla verolla korkoineen tilitetään 23 §:n 3 momentissa tarkoitettua kertymiskuukautta seuraavana kuukautena.
12 c §
Valtion yhteisövero-osuus on 51,84 prosenttia, kuntien osuus 44,80 prosenttia ja seurakuntien osuus 3,36 prosenttia kaikille näille veronsaajille tilitettävästä yhteisöveron kertymästä. Ortodoksisten seurakuntien yhteisosuus on 0,08 prosenttia seurakuntien osuudesta.
Kuntien sekä seurakuntien yhteisövero-osuuteen lisätään tuloverolain 21 §:ssä tarkoitettujen yhteisöjen verot.
12 d §
Valtiovarainministeriö vahvistaa kunnan osuuden kuntien yhteisöveroista ja evankelis-luterilaisen seurakunnan osuuden evankelis-luterilaisten seurakuntien yhteisöveroista kuultuaan kuntien keskusjärjestöjä ja kirkkohallitusta.
Kunnan osuus määrätään suhteellisena osuutena kuntien 3 ja 4 momentissa säädettyjen laskentaperusteiden mukaisten verovuoden äyrin hinnoilla veroksi muunnettujen osuuksien yhteismäärästä. Seurakunnan osuus vahvistetaan vastaavasti. Laskentaperusteiden nojalla negatiiviseksi muodostuvaa kunnan tai seurakunnan osuutta ei oteta huomioon laskettaessa kunnan ja seurakunnan 1 momentin mukaista osuutta.
Vahvistettaessa osuutta vuodelle 1993 laskentaperusteena käytetään vuodelta 1991 toimitetussa kunnallisverotuksessa yhteisöjen kiinteistö-, liike- ja henkilökohtaisesta tulosta pantujen äyrien perusteella laskettavia veroja. Lisäksi perusteena käytetään luonnollisten henkilöiden ja kuolinpesien 4 momentissa mainittujen tulojen ja vähennysten verokohtelun muutosten aiheuttamia äyripohjaisen kunnallisverotuksen tuoton muutoksia. Asetuksella säädetään ne voimalaitosten sijaintikunnat, joiden kiinteistöäyreistä vähennetään niihin sisältyvä voimalaitoskiinteistöistä harkintaverotuksin lisätty osuus.
Kunnan ja seurakunnan osuutta määrättäessä 3 momentissa tarkoitettuina tuloina otetaan huomioon metsätalouden puhdas tulo kokonaisuudessaan, korko- ja vuokratulot sekä osingon, jaettavan yritystulon, yhtymän osakkaan tulo-osuuden ja porotalouden tulon pääomatulo-osuus. Vähennyksistä otetaan huomioon korkovähennys ja alijäämähyvitys, omaisuustulovähennys sekä kunnallisverotuksen eläketulovähennys.
Vahvistettaessa vuodesta 1994 alkaen käytettävää kunnan ja seurakunnan osuutta laskentaperusteena käytetään vuosilta 1991 ja 1992 toimitettujen verotusten tietoja.
12 e §
Tässä luvussa tarkoitetut tilitykset tehdään 3 luvussa säädettyjen tilitysten yhteydessä. Tämän luvun mukaisista tilityksistä voidaan vähentää 3 luvussa tarkoitettujen tilitysten perusteella takaisin perittäviä määriä.
12 f §
Yhteisöveron tilittämiseen sovelletaan 20 §:n korkosäännöksiä. Veronsaajalle myönnettävästä lykkäyksestä on soveltuvin osin voimassa, mitä 21 §:ssä säädetään.
12 g §
Kunnan ja seurakunnan osuudet säännönmukaisessa lopullisessa verotuksessa vahvistetusta yhteisöjen tuloverosta muunnetaan veroäyreiksi soveltamalla kunkin kunnan ja seurakunnan verovuoden äyrinhintaa.
3 luku
Muiden kuin 2 a luvussa tarkoitettujen verotulojen tilittäminen veronsaajille
13 §
Valtiolle, kunnille, seurakunnille ja kansaneläkelaitokselle (veronsaajat) sekä metsänhoitoyhdistyksille ja metsälautakunnille tilitettävät muut verot kuin yhteisövero sekä maksut ja muut suoritukset tilitetään tämän luvun säännösten mukaisesti.
Tämän luvun mukaan tilitettävistä veroista voidaan vähentää 2 a luvussa tarkoitettujen tilitysten perusteella takaisin perittäviä määriä.
14 §
Valtiolle, kunnille, seurakunnille ja kansaneläkelaitokselle tilitetään kuukausittain niille tulevat määrät kertyneistä ennakonpidätyksistä. Valtiovarainministeriö vahvistaa vuosittain ne suhteelliset osuudet, joita vastaavan määrän kulloinkin kertyvistä ennakonpidätyksistä arvioidaan olevan valtionveroa, kunnallisveroa, kirkollisveroa sekä vakuutetun kansaneläkevakuutusmaksua ja sairausvakuutusmaksua (veronsaajaryhmien jako-osuudet) sekä niiden osuuksien (kuntien jako-osuudet ja seurakuntien jako-osuudet) laskentaperusteet, joiden mukaan ennakonpidätyksistä kunnallisveroksi ja kirkollisveroksi vahvistetun osuuden arvioidaan jakautuvan kunnille ja seurakunnille. Veronsaajaryhmien, kuntien ja seurakuntien jako-osuuksia vahvistettaessa noudatettavista perusteista säädetään asetuksella.
18 c §
Valtion maksuunpano-osuudesta vähennetään pääomatulona verotettavaa osinkotuloa vastaava verovelvollisten hyväksi luettu yhtiöveron hyvityksen yhteismäärä.
Kaikkien veronsaajien maksuunpano-osuuksista tehtävät vähennykset saadaan, kun kunkin verovelvollisen hyväksi ansiotulona erotettavan osinkotulon perusteella luettu yhtiöveron hyvitys jaetaan hänen ansiotulosta maksettavaksi pantujen verojensa suhteessa ja näin saadut määrät lasketaan veronsaajittain yhteen.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993. Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuonna 1993 toimitettavissa verotulojen tilityksissä.
Ennen tämän lain voimaantuloa voidaan ryhtyä lain täytäntöönpanon edellyttämiin toimenpiteisiin.
HE 209/92VaVM 82/92
Helsingissä 30 päivänä joulukuuta 1992
Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO
Valtiovarainministeri
Iiro Viinanen