1335/1992

Annettu Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Laki peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan peltoalan perusteella suoritettavasta vientikustannusmaksusta 28 päivänä joulukuuta 1990 annetun lain (1314/90) 7 b, 7 c ja 7 d §, 17 §:n 4 momentti ja 17 a §,

sellaisina kuin ne ovat 17 päivänä tammikuuta 1992 annetussa laissa (21/92),

muutetaan 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 4, 5, 7, 7 a, 8 ja 23 § sekä 24 §:n 1 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 ja 2 momentti, 5, 7, 7 a, 8 ja 23 § sekä 24 §:n 1 momentti mainitussa 17 päivänä tammikuuta 1992 annetussa laissa ja

lisätään 10 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna viimeksi mainitulla lailla, uusi 3 momentti seuraavasti:

1 §
Yleistä

Maataloustuotteiden viennistä aiheutuvien kustannusten vähentämiseksi on valtiolle suoritettava vuodelta 1993 peltoalan perusteella vientikustannusmaksua sen mukaan kuin tässä laissa säädetään.


2 §
Maksuvelvollisuus

Maksuvelvollinen on jokainen luonnollinen henkilö tai oikeushenkilö, jolla viljelmän omistajana taikka viljelmän vuokrasopimukseen perustuvan tai muun käyttöoikeuden nojalla on hallinnassaan peltoa. Milloin viljelmää hallitsevat puolisot tai muutoin useat henkilöt yhteisesti, he ovat yhteisvastuullisesti vastuussa maksun suorittamisesta.

Luonnollisena henkilönä pidetään myös sellaista luonnollisten henkilöiden muodostamaa yhtymää tai kuolinpesää, jonka osakkaat yhteisesti hallitsevat viljelmän peltoja. Oikeushenkilönä pidetään avointa yhtiötä, kommandiittiyhtiötä, osakeyhtiötä, osuuskuntaa, yhdistystä, säätiötä, kuntaa, kuntainliittoa, seurakuntaa ja seurakuntayhtymää.


4 §
Soveltamisalan rajoitukset

Tämän lain säännöksiä ei sovelleta viljelmään,

1) jonka peltopinta-ala on alle kolme hehtaaria;

2) josta on voimassa maataloustuotannon ohjaamisesta annetun lain (446/77) 4 §:n mukainen tuotannonmuutossopimus, maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain (81/83) mukainen maataloustuotannon vähentämissopimus, maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9 §:ssä tarkoitettu sopimus peltokasvien viljelystä luopumisesta, ei kuitenkaan kesannoimissopimus, taikka jota koskee luopumiseläkelain 6 §:n 2 momentin 3 kohdassa tai maatalousyrittäjien luopumiskorvauksesta annetun lain(1330/92) 9 §:ssä tarkoitettu sitoumus maataloustuotannosta luopumisesta; tai

3) josta on voimassa maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain 12 §:ssä tarkoitettu sopimus luonnonmukaisen maataloustuotannon harjoittamisesta.

5 §
Maksuvelvollisuuden perusteena oleva pelto

Maksuvelvollisuuden perusteena on viljelmään 30 päivänä kesäkuuta 1993 kuuluva metsittämätön peltoala. Sen suuruutta laskettaessa ei kuitenkaan oteta huomioon

1) vuonna 1990 ja sen jälkeen yhtäjaksoisesti viljelemättömänä ollutta ja vuonna 1993 edelleen viljelemättömänä olevaa peltoalaa;

2) hedelmän- ja marjanviljelyssä taikka taimitarhatuotannossa olevaa peltoalaa; tai

3) peltoalaa, jota koskee maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain mukainen pellon viljelyä rajoittava muu sopimus kuin kesannoimissopimus.

7 §
Maksusta vapautuminen

Vientikustannusmaksua ei ole suoritettava, jos 2 §:ssä tarkoitettu maksuvelvollinen luonnollinen henkilö kesannoi vuoden 1993 kasvukauden ajan peltoa määrän, joka on vähintään 15 prosenttia 5 §:n mukaan lasketusta peltoalasta. Maksuvelvollisen oikeushenkilön maksusta vapautumisen edellytyksenä on, että se kesannoi 5 §:n mukaan lasketusta peltoalasta vähintään 50 prosenttia, ellei 8 §:stä muuta johdu. Maatalousoppilaitokseen ja keinosiemennysosuuskuntaan sovelletaan kuitenkin, mitä edellä luonnollisesta henkilöstä on säädetty.

Kesannoitavan pellon tulee olla vuonna 1990 ja sen jälkeen viljeltyä tai kesantona hoidettua. Siltä osin kuin maksuvelvollisella ei ole hallinnassaan tällaista peltoa, voidaan kesannoida muutakin peltoa.

Kesannoiduksi katsotaan aina maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain mukaisesti kesannoitu pelto. Kesannointiin rinnastetaan myös mainitun lain mukaan vuonna 1990 ja sen jälkeen ennen 1 päivää heinäkuuta 1993 metsitetty pelto tai vuonna 1992 ja sen jälkeen pysyvästi muuhun kuin maataloustuotantoon siirretty pelto, jolta ei vuonna 1993 korjata satoa.

Vientikustannusmaksua ei ole myöskään suoritettava, jos viljelmään kuuluvasta maksuvelvollisuuden perusteena olevasta peltoalasta vuoden 1993 kasvukauden ajan vähintään 85 prosenttia on nurmella tai jos tällainen peltoala on alle kolme hehtaaria.

7 a §
Pellon käyttäminen

Tämän lain mukaan kesannoitua peltoa ei saa käyttää sadonkorjuuseen tai laiduntamiseen muissa kuin niissä tapauksissa, joissa valtioneuvosto sallii maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain nojalla kesannoimispalkkioista antamassaan päätöksessä pellon käyttämisen mainittuihin tarkoituksiin. Valtioneuvosto voi lisäksi sallia määräämillään ehdoilla koko maassa tai maantieteellisesti selvästi rajattavalla alueella kesantopellon käyttämisen myös rehuntuotantoon ja laiduntamiseen silloin, kun poikkeuksellisten luonnonolosuhteiden vuoksi on odotettavissa heikko sato. Edellä mainituissa tapauksissa valtioneuvosto voi määrätä luvan myöntämisen maaseutuelinkeinoviranomaisen tehtäväksi.

8 §
Poikkeus

Milloin kysymys on luonnollisten henkilöiden muodostamasta avoimesta yhtiöstä, kommandiittiyhtiöstä, osakeyhtiöstä tai osuuskunnasta, jonka pääasiallinen tarkoitus on maatalouden harjoittaminen, maaseutuelinkeinopiiri päättää hakemuksesta, että siihen sovelletaan mitä edellä luonnollisen henkilön osalta vientikustannusmaksun suuruudesta tai maksusta vapautumisesta säädetään. Tällaisen päätöksen edellytyksenä on, että avoimen yhtiön yhtiömiehet, kommandiittiyhtiön vastuunalaiset yhtiömiehet tai osuuskunnan jäsenet tekevät itse pääosan viljelmän maataloustöistä. Osakeyhtiön osalta on edellytyksenä, että yli puolet osakeyhtiön äänivallasta on sellaisten henkilöiden omistuksessa, jotka tekevät itse pääosan viljelmän maataloustöistä.

Erityisistä syistä maaseutuelinkeinopiiri voi lisäksi hakemuksesta päättää, että sellaisen yleishyödyllistä toimintaa harjoittavan laitoksen, jonka toiminnassa maatalouden harjoittamisella on huomattava merkitys, vientikustannusmaksua tai maksusta vapautumiseksi vaadittavan kesannoinnin prosenttiosuutta alennetaan. Kyseinen osuus on vahvistettava tällöin vähintään 15 prosentiksi.

Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu hakemus on tehtävä maaseutuelinkeinopiirille maa- ja metsätalousministeriön määräämään ajankohtaan mennessä.

10 §
Ilmoitusvelvollisuus

Ilmoitus voidaan kuitenkin jättää Lapin maaseutupiirin alueella tekemättä niissä tapauksissa, joissa vientikustannusmaksua ei 7 §:n 4 momentin nojalla ole suoritettava. Lisäksi ilmoitus voidaan jättää aina tekemättä niiltä tiloilta, joita ei vuonna 1993 viljellä.

23 §
Tarkemmat säännökset

Tarkemmat säännökset tämän lain täytäntöönpanosta annetaan tarvittaessa asetuksella. Maa- ja metsätalousministeriö antaa kuitenkin tarkemmat määräykset tässä laissa tarkoitetusta viljelmästä sekä vientikustannusmaksun määräämisestä, maksuunpanosta ja kannosta.

Maa- ja metsätalousministeriön antamat määräykset samoin kuin 8 ja 10 §:ssä tarkoitetut maa- ja metsätalousministeriön päätökset on julkaistava Suomen säädöskokoelmassa.

24 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991. Laki koskee vuosilta 1991, 1992 ja 1993 suoritettavaa vientikustannusmaksua.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

HE 195/92
VaVM 62/92

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Maa- ja metsätalousministeri
Martti Pura

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.