1216/1992

Annettu Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1992

Laki maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista 4 päivänä tammikuuta 1985 annetun lain (2/85) 2 §:n 3 momentti, 3 §, 6 §:n 3 kohta, 8 ja 9 a–9 g § sekä 18 §:n 1 ja 2 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 3 momentti, 3 §, 6 §:n 3 kohta sekä 9 a ja 9 c–9 e § 23 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1185/88), 9 b ja 9 g § 14 päivänä joulukuuta 1990 annetussa laissa (1088/90), 9 f § 20 päivänä joulukuuta 1991 annetussa laissa (1597/91) ja 8 § muutettuna mainituilla 23 päivänä joulukuuta 1988 ja 14 päivänä joulukuuta 1990 annetuilla laeilla,

muutetaan 2 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5, 7, 9, 13, 17 ja 22 §, 23 §:n 2 momentti, 26 §, 31 §:n 1 momentti, 33, 36 ja 37 § ja 40 §:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 2 §:n 1 momentti, 4 §:n 1 momentti, 5, 7 ja 9 § mainitussa 23 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa ja 13 § 15 päivänä joulukuuta 1989 annetussa laissa (1126/89), sekä

lisätään lakiin uusi 1 a § seuraavasti:

1 a §

Maatalousyrittäjällä tarkoitetaan tässä laissa henkilöä, joka itse työhön osallistuen harjoittaa tässä laissa tarkoitettua maataloutta ja:

1) jolla on voimassa maatalousyrittäjien eläkelaissa (467/69) säädettyä vähimmäiseläketurvaa koskeva vakuutus tai vireillä hakemus sen saamiseksi;

2) jolle on myönnetty 1 kohdassa tarkoitetun lain mukainen osatyökyvyttömyyseläke; tai

3) jolla on oikeus maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) 6 §:n 2 momentissa tarkoitettuun eläkkeeseen.

Sen estämättä, mitä 1 momentin 1-3 kohdassa säädetään, maatalousyrittäjänä pidetään myös maatalouden harjoittajaa, joka muutoin kuin ikänsä puolesta täyttää maatalousyrittäjien eläkelaissa säädetyt vähimmäiseläketurvaa koskevan vakuutuksen saamisen edellytykset, ei kuitenkaan alle 15-vuotiasta henkilöä, sekä sijaisapua järjestettäessä maatalouden harjoittajaa, jolle on myönnetty maatalousyrittäjien eläkelain mukainen täysi työkyvyttömyyselä- ke.

2 §

Tätä lakia sovelletaan vuosilomaa ja viikkovapaata järjestettäessä maatalousyrittäjään, joka harjoittaa karjataloutta. Karjatalouden tulee vuosiloman tai viikkovapaan pitämisajankohtana käsittää vähintään neljä kotieläinyksikköä. Kotieläinyksiköistä säädetään tarkemmin asetuksella. Vuosilomaa ja viikkovapaata järjestetään 65 vuotta täyttäneelle maatalousyrittäjälle kuitenkin vain sen kalenterivuoden loppuun, jonka aikana hän on täyttänyt 65 vuotta.


4 §

Tätä lakia sovelletaan sijaisapua järjestettäessä maatalousyrittäjään, jolla ei tilapäisen syyn vuoksi ole mahdollisuutta huolehtia maatalousyritykseen kuuluvista välttämättömistä tehtävistään ilman sijaisapua. Sijaisapua järjestetään 65 vuotta täyttäneelle maatalousyrittäjälle kuitenkin vain, jos todettu sijaisavun tarve on alkanut ennen sanotun iän täyttämistä.


5 §

Edellä 4 §:n 1 momentissa tarkoitettuna tilapäisenä syynä pidetään:

1) sairauden tai tapaturman aiheuttamaa työkyvyttömyyttä;

2) lääkärin määräykseen tai lakiin perustuvaa kuntoutusta;

3) alle 10-vuotiaan lapsen sairastumista;

4) alle 16-vuotiaan sairaan lapsen erikoissairaanhoitolaissa (1062/89) tarkoitetussa sairaanhoidon toimintayksikössä tapahtuvaa hoitoa tai lakiin perustuvaa kuntoutusta, joihin maatalousyrittäjä osallistuu;

5) raskautta ja synnytystä;

6) isyyslomaa;

7) ottolapsen hoitoa;

8) varusmiespalveluksen tai siviilipalveluksen suorittamista edellyttäen, että maatalousyrittäjä on jo ennen palvelukseen astumista itsenäisesti joko kokonaan tai pääosin huolehtinut maatalousyrityksen päivittäisistä töistä;

9) kertausharjoituksia ja kertausharjoituksia korvaavaa palvelusta;

10) aikuiskoulutukseen osallistumista;

11) lähiomaisen kuolemaa ja hautajaisia;

12) yritystoiminnan jatkamisen tai yritystoiminnasta luopumisen vaatimia järjestelyjä silloin, kun yrittäjälle on myönnetty työkyvyttömyyseläke toistaiseksi tai kun sijaisavun tarve johtuu yrittäjän kuolemasta; sekä

13) muuta edellä tässä pykälässä mainittuihin syihin rinnastettavaa tilapäistä syytä.

7 §

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomituspalveluja kalenterivuoden aikana vuosilomaa varten 22 päivän ajaksi ja viikkovapaata varten 12 päivän ajaksi.

9 §

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua:

1) sairauden tai tapaturman vuoksi enintään siksi ajaksi, jonka lääkärintodistuksella osoitettu työkyvyttömyys kestää, kuitenkin korkeintaan siihen asti, kun maatalousyrittäjä on asetuksella säädetyllä tavalla saanut tiedon siitä, että eläkelaitos on tehnyt päätöksen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä hänelle toistaiseksi; sairastumisen tai tapaturman vuoksi ilman lääkärintodistusta sijaisapua voidaan antaa enintään seitsemäksi päiväksi;

2) kuntoutuksen vuoksi enintään siksi ajaksi, jonka lääkärin määräykseen tai lakiin perustuva kuntoutus edellyttää;

3) alle 10-vuotiaan lapsen sairastumisen johdosta enintään seitsemäksi päiväksi;

4) alle 16-vuotiaan sairaan lapsen 5 §:n 4 kohdassa tarkoitetun hoidon tai kuntoutuksen vuoksi enintään ajaksi, jolta maatalousyrittäjälle suoritetaan sairausvakuutuslain (364/63) mukaista erityishoitorahaa;

5) ottolapsen hoitoa varten alle kuusivuotiaan lapsen hoitoonotosta alkaen vanheimpainrahan suorittamisen ajaksi, kuitenkin vähintään 120 päivän ajaksi;

6) varusmiespalveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisen vuoksi enintään asevelvollisuuslaissa (452/50) ja siviilipalveluslaissa (1723/91) säädetyksi ajaksi;

7) kertausharjoitusten ja kertausharjoituksia korvaavan palveluksen vuoksi palveluksen osoitetun keston ajaksi;

8) aikuiskoulutukseen osallistumisen vuoksi enintään 15 päivän ajaksi kalenterivuodessa;

9) lähiomaisensa kuoleman sekä lähiomaisensa hautajaisten vuoksi yhden päivän ajaksi;

10) yritystoiminnan jatkamisen tai yritystoiminnasta luopumisen vaatimia järjestelyjä varten toistaiseksi myönnetyn työkyvyttömyyseläkkeen alkamista tai kuolemantapausta seuraavien kuuden kuukauden aikana enintään 60 päivän ajaksi, jollei sijaisavun jatkamiselle kuuden kuukauden jälkeen ole asetuksella säädettyjä erityisen painavia syitä; sekä

11) edellä 5 §:n 13 kohdassa tarkoitetun muun tilapäisen syyn vuoksi enintään ajaksi, jonka luotettavasti osoitettu sijaisavun tarve kestää.

Naispuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua raskauden ja synnytyksen vuoksi enintään 320 päivän ajaksi, joka alkaa aikaisintaan 58 ja viimeistään 35 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Oikeus sijaisapuun on kuitenkin 68 päivää edellä sanottua pitempi silloin, kun lapsia on syntynyt samalla kertaa useampia kuin yksi. Jos raskaus päättyy ennen sijaisavun alkamista, oikeus sijaisapuun alkaa raskauden päättymisestä. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee sairausvakuutuslain mukaisena äitiysrahakautena tai jos äiti antaa lapsen tänä aikana ottolapseksi, oikeus sijaisapuun voi kestää enintään äitiysrahakauden ajan. Sijaisapua voidaan antaa vaihtoehtoisesti miespuoliselle maatalousyrittäjälle siitä lähtien, kun hänelle suoritetaan sairausvakuutuslain mukaista vanhempainrahaa, sen suorittamisajan loppuun asti.

Miespuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua isyyslomaa varten seitsemäksi päiväksi sairausvakuutuslain mukaisen äitiys- tai vanhempainrahakauden aikana maksettavan isyysrahan sekä vähintään kuudeksi ja enintään 12 päiväksi lapsen syntymän yhteydessä maksettavan isyysrahan suorittamisaikana.

Sen estämättä, mitä tässä pykälässä säädetään, 4 §:n 1 momentissa tarkoitetulla 65 vuotta täyttäneellä maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua sanotun iän täyttämistä seuraavan kuuden kuukauden aikana enintään 60 päivän ajaksi.

13 §

Kunnassa on tässä laissa tarkoitettujen tehtävien hoitamista varten lomalautakunta. Kunnanvaltuusto voi päättää, että lomalautakunnan sijasta tehtävät hoitaa muu monijäseninen toimielin. Mitä tässä laissa säädetään lomalautakunnasta, sovelletaan tällöin vastaavasti monijäseniseen toimielimeen.

17 §

Kunnan on järjestettävä tässä laissa tarkoitetut lomituspalvelut. Lomituspalvelut kunta voi järjestää:

1) ottamalla palvelukseensa työsopimussuhteeseen tarpeellisen määrän maatalouslomittajia taikka hoitamalla toiminnan sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa; tai

2) ostamalla palveluja toiselta kunnalta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta.

Jollei lomittajien saantia voida riittävästi turvata 1 momentissa tarkoitettujen lomittajien avulla tai jollei yrittäjä erityisestä syystä voi käyttää sanotussa momentissa tarkoitettua lomittajaa, kunta voi hyväksyä lomittajaksi myös yrittäjän ehdottaman henkilön. Yrittäjän ehdotuksesta hyväksytty lomittaja on työsopimussuhteessa kuntaan.

22 §

Sijaisavusta ja viikkovapaasta peritään maksu sen mukaan kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

23 §

Edellä 1 momentissa tarkoitettuina käyttökustannuksina pidetään kuntien ja kuntainliittojen valtionosuuksista ja -avustuksista annetun lain (35/73) 5 §:ssä mainittuja kustannuksia sekä toiselle kunnalle ja muulle julkiselle tai yksityiselle palvelujen tuottajalle suoritettavia korvauksia. Käyttökustannusten vähennykseksi luetaan edellä mainitun lain 7 §:n 1 ja 2 momentin mukaiset erät.

26 §

Valtion korvaus suoritetaan palkkauksen ja muiden etujen osalta enintään sen suuruisena kuin kulloinkin voimassa oleva lomittajia koskeva työehtosopimus tai päätös edellyttää.

Edellä 23 §:n 2 momentissa tarkoitetut toiselta kunnalta taikka muulta julkiselta tai yksityiseltä palvelujen tuottajalta hankituista palveluista aiheutuneet kustannukset korvataan kunnalle enintään sen suuruisina kuin vastaavat kuntaan työsopimussuhteessa olevan lomittajan palkkauksesta ja muista eduista aiheutuvat menot 1 momentin mukaisesti hyväksytään valtion varoista korvattaviksi.

31 §

Maatalousyrittäjän on tehtävä lomituspalveluja koskeva hakemus lomalautakunnalle. Yrittäjän ja lomalautakunnan on sovittava riittävän ajoissa vuosiloman ja viikkovapaan pitämisestä, pitämisajankohdasta, lomittajasta ja lomitukseen liittyvistä järjestelyistä siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Mitä tässä pykälässä säädetään vuosilomasta ja viikkovapaasta, sovelletaan myös sijaisapuun, jos sen tarve johtuu etukäteen tiedossa olevasta syystä.


33 §

Milloin yrittäjä ennen vahvistettua vuosiloma- tai viikkovapaa-ajankohtaa taikka niiden aikana alkaneen sairauden, synnytyksen, tapaturman tai muun hyväksyttävän syyn vuoksi ei voi pitää tässä laissa tarkoitettua lomaansa tai viikkovapaataan vahvistettuna aikana, voidaan ne kokonaan tai osaksi yrittäjän pyynnöstä siirtää pidettäväksi myöhäisempänä ajankohtana, kuitenkin viimeistään seuraavan kalenterivuoden aikana.

36 §

Valtioneuvostolla on oikeus määrätä maatalousyrittäjän vuosiloman ja viikkovapaan pituuksista toisinkin kuin tässä laissa säädetään sen mukaan kuin valtioneuvoston ja maataloustuottajain keskusjärjestöjen välisissä neuvotteluissa sovitaan.

37 §

Lomalautakunnalla on oikeus saada maksutta verotus- ja muilta viranomaisilta tämän lain toimeenpanossa tarvittavia tietoja ja selvityksiä sekä maatalousyrittäjien eläkelaitokselta tarpeellisia tietoja maatalousyrittäjien eläkelaissa tarkoitetun vakuutuksen hakemisesta, voimassaolosta, maksettavista eläkkeistä ja oikeudesta 1 a §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettuun eläkkeeseen.

40 §

Lomalautakunnan päätökseen, joka koskee oikeutta lomituspalveluihin, lomituspalvelujen kestoa taikka lomituspalveluista perittäviä maksuja tai korvauksia, saa hakea muutosta valittamalla lääninoikeuteen 30 päivän kuluessa päätöksen tiedoksi saamisesta. Muuhun lomalautakunnan tämän lain nojalla tekemään päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1993.

Maatalousyrittäjän, jolla ei ole oikeutta tämän lain 7 §:n mukaiseen vuosilomaan, on pidettävä ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan hänelle kertyneet vuosilomapäivänsä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä.

Maatalousyrittäjän, jolla on oikeus myös tämän lain 7 §:n mukaiseen vuosilomaan, on pidettävä ennen huhtikuun 1 päivää 1992 kertyneet ja lain voimaan tullessa pitämättä olevat vuosilomapäivänsä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä. Huhtikuun 1 päivän ja joulukuun 31 päivän 1992 välisenä aikana kertyneet vuosilomapäivät vähennetään hänen tämän lain 7 §:n mukaisesta kalenterivuoden 1993 vuosilomastaan.

Ennen tämän lain voimaantuloa voimassa olleiden säännösten mukaan määräytyneet, mutta vahvistettuna viikkovapaa-ajankohtana 33 §:ssä mainitusta syystä pitämättä jääneet viikkovapaat on pidettävä 31 päivään joulukuuta 1993 mennessä.

Jos sijaisavun antaminen on aloitettu tämän lain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten nojalla sellaiselle henkilölle, jolla ei tämän lain mukaan ole oikeutta sijaisapuun, ja sijaisavun tarve jatkuu tammikuun 1 päivän 1993 jälkeen, jatketaan sijaisavun antamista niin kauan kuin se tämän lain 9 §:n 1-3 momentin mukaan on mahdollista. Tällöin sijaisapua annetaan kuitenkin tämän lain voimaantuloa seuraavien kuuden kuukauden aikana enintään 60 päivän ajaksi.

HE 156/92
StVM 36/92

Helsingissä 4 päivänä joulukuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Sosiaali- ja terveysministeri
Jorma Huuhtanen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.