1032/1992

Annettu Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1992

Laki patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista perittävistä maksuista

Eduskunnan päätöksen mukaisesti säädetään:

1 §
Soveltamisala

Patentti- ja rekisterihallituksen suoritteista peritään maksuja valtiolle sen mukaan kuin tässä laissa säädetään. Tätä lakia sovelletaan myös sellaiseen muun viranomaisen tuottamaan suoritteeseen, joka perustuu tai kohdistuu patentti- ja rekisterihallituksen pitämään rekisteriin tai tiedostoon.

2 §
Määritelmiä

Tässä laissa tarkoitetaan:

1) suoritteella patentti- ja rekisterihallituksen tai muun 1 §:ssä tarkoitetun viranomaisen virkatoimia, niiden tuottamia palveluja ja tavaroita sekä muuta toimintaa;

2) julkisoikeudellisella suoritteella patentti- ja rekisterihallituksen tai muun 1 §:ssä tarkoitetun viranomaisen suoritetta, jonka kysyntä perustuu lakiin tai asetukseen ja jonka tuottamiseen mainituilla viranomaisilla on tosiasiallinen yksinoikeus; sekä

3) suoriteryhmäkohtaisella kustannusvastaavuudella patenttioikeuden, tavaramerkin, mallioikeuden, hyödyllisyysmallioikeuden ja integroidun piirin piirimallin muodostamiin suoriteryhmiin kuuluvien suoritteiden rekisteröimisestä ja voimassapitämisestä perittävien maksujen kokonaismäärän määräämistä siten, että maksujen kokonaismäärä vastaa kyseisen rekisterin (suoriteryhmän) ylläpitämisestä valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää.

3 §
Julkisoikeudellisista suoritteista perittävät maksut

Julkisoikeudellisesta suoritteesta valtiolle perittävän maksun suuruuden tulee vastata suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvien kokonaiskustannusten määrää (omakustannusarvo).

Edellä 2 §:n 3 kohdassa lueteltuihin suoriteryhmiin kuuluvien suoritteiden rekisteröimisestä ja voimassapitämisestä perittävän maksun suuruus voidaan kuitenkin määrätä suoriteryhmäkohtaisen kustannusvastaavuuden perusteella ottaen huomioon vuosittain jätettävien rekisteröinti- ja voimassapitämishakemusten arvioitu lukumäärä sekä 3 ja 4 momentin säännökset. Tämän momentin mukaan määräytyvät maksut voidaan vahvistaa siten, että maksu on sitä korkeampi mitä pidemmän ajan rekisteröinti on voimassa.

Tässä laissa tarkoitetun viranomaisen tai viranomaisten samanlaatuisista suoritteista voidaan määrätä saman suuruinen maksu silloinkin, kun suoritteen tuottamisesta valtiolle aiheutuvat kustannukset poikkeavat toisistaan. Tällaisen kiinteän maksun suuruutta määrättäessä on otettava huomioon suoritteiden keskimääräinen kokonaiskustannus.

Teollisuuspoliittisista tai oikeudenhoitoon, uuden suoritteen käyttöönottoon tai rekisteritietojen ajantasallapitoon liittyvistä taikka kansainvälisistä sopimuksista tai käytännöstä johtuvista syistä maksu voidaan määrätä perittäväksi yleisesti suoritteen omakustannusarvoa tai suoriteryhmäkohtaista kustannusvastaavuutta alempana tai jättää kokonaan perimättä. Teollisuuspoliittisista taikka kansainvälisistä sopimuksista tai käytännöstä johtuvista tai muista erityisistä syistä maksu, joka muutoin määrättäisiin suoritteen omakustannusarvoa tai suoriteryhmäkohtaista kustannusvastaavuutta vastaavaksi, saadaan määrätä tätä korkeammaksi.

4 §
Muiden suoritteiden hinnat

Patentti- ja rekisterihallituksen muiden kuin 3 §:ssä tarkoitettujen suoritteiden hinnoista päätetään liiketaloudellisin perustein. Valtion talousarviossa voidaan osoittaa määräraha liiketaloudellisin perustein hinnoiteltujen suoritteiden hintojen alentamiseksi.

5 §
Ministeriön toimivalta

Kauppa- ja teollisuusministeriö päättää noudattaen mitä valtion maksuperustelaissa (150/92) säädetään, mitkä patentti- ja rekisterihallituksen ja 1 §:ssä tarkoitetut muun viranomaisen suoritteet tai suoriteryhmät ovat maksullisia ja mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä maksu määrätään omakustannusarvon, mistä suoriteryhmäkohtaisen kustannusvastaavuuden perusteella ja mistä liiketaloudellisin perustein.

Kauppa- ja teollisuusministeriö päättää myös 3 §:n 3 momentissa tarkoitetuista kiinteistä maksuista. Lisäksi ministeriö päättää, mistä suoritteesta tai suoriteryhmästä ja millä 3 §:n 4 momentissa sanotulla perusteella sekä miten maksun suuruus voidaan määrätä suoritteen omakustannusarvosta tai suoriteryhmäkohtaisesta kustannusvastaavuudesta poiketen.

6 §
Viranomaisen toimivalta

Muissa kuin 5 §:ssä sanotuissa tapauksissa toimivalta maksuja ja suoritteiden hinnoittelua koskevissa asioissa on asianomaisella viranomaisella.

7 §
Maksujen jakautuminen viranomaisten kesken

Maksun perii se viranomainen, jonka toimivaltaan kuuluu päätöksenteko kyseisen suoritteen tuottamisesta. Maksun perivä viranomainen on velvollinen korvaamaan suoritteen tuottamiseen osallistuneelle muulle viranomaiselle osallistumisesta aiheutuneet kustannukset.

8 §
Maksujen perintä

Maksu tämän lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetuista julkisoikeudellisista suoritteista saadaan periä siinä järjestyksessä kuin verojen ja maksujen perimisestä ulosottotoimin annetussa laissa (367/61) säädetään.

Perittäessä saatavia 4 §:ssä tarkoitetuista muista suoritteista noudatetaan, mitä yksityisoikeudellisten saatavien perinnästä säädetään.

9 §
Tarkemmat säännökset

Tarkempia säännöksiä 3 §:n 2 momentissa tarkoitetuista suoriteryhmäkohtaiseen kustannusvastaavuuteen kuuluvista kustannuksista sekä lain täytäntöönpanosta voidaan antaa tarvittaessa asetuksella.

10 §
Muut säännökset

Yrityskiinnityksen velkakirjojen pääomamäärän mukaan määräytyvästä leimaverosta säädetään erikseen.

Muilta osin noudatetaan, mitä valtion maksuperustelaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä ja määräyksissä säädetään tai määrätään.

11 §
Voimaantulo

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä maaliskuuta 1993.

Tämän lain säännöksiä sovelletaan leimaverolain (662/43) 14 §:ssä tarkoitettuihin kaupparekisteriin tehtäviin ilmoituksiin kuitenkin vasta 1 päivästä syyskuuta 1993.

HE 152/92
TaVM 35/92

Helsingissä 13 päivänä marraskuuta 1992

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Kauppa- ja teollisuusministeri
Pekka Tuomisto

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.