520/1992

Annettu Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 1992

Asetus ajoneuvoasetuksen muuttamisesta

Liikenneministerin esittelystä

kumotaan 26 päivänä maaliskuuta 1982 annetun ajoneuvoasetuksen (233/82) 18 i ja 18 j §, sellaisina kuin ne ovat 25 päivänä lokakuuta 1991 annetussa asetuksessa (1295/91), sekä

muutetaan 11 c §:n 2 ja 3 momentti ja 18 a–18 h § sekä 18 a–18 h §:n edellä olevat väliotsikot

sellaisina kuin niistä ovat 11 c §:n 2 ja 3 momentti sekä 18 d–18 h § sekä 18 d–18 h §:n edellä olevat väliotsikot mainitussa 25 päivänä lokakuuta 1991 annetussa asetuksessa, 18 a ja 18 b § sekä 18 a–18 c §:n edellä olevat väliotsikot 28 päivänä lokakuuta 1988 annetussa asetuksessa (912/88) ja 18 c § muutettuna viimeksi mainitulla asetuksella ja mainitulla 25 päivänä lokakuuta 1991 annetulla asetuksella, seuraavasti:

11 c §

2. Päästötestillä tarkoitetaan 18 d §:ssä tarkoitettujen ohjeiden mukaista pakokaasu-, haihtumis- ja hiukkaspäästöjen mittausta.

3. Vähäpäästöisellä autolla tarkoitetaan autoa, joka täyttää 18 a, 18 b tai 18 c §:ssä asetetut vaatimukset.

Henkilöauton pakokaasu-, haihtumis- ja hiukkaspäästöt
18 a §

1. Henkilöauton otto- ja dieselmoottorin pakokaasupäästöjen raja-arvot ovat:


hiilimonoksidi            2,1  g/km
hiilivedyt                0,25 g/km
typen oksidit             0,62 g/km

2. Henkilöauton ottomoottorin kampikammion ja sen tuuletusjärjestelmän tulee olla siten suunniteltu ja rakennettu sekä siten kunnossa pidettävissä, ettei kampikammiosta pääse haitallisia kaasuja ulkoilmaan.

3. Ottomoottorilla varustetun henkilöauton polttoainejärjestelmästä haihtuvien hiilivetyjen raja-arvo on 2,0 g.

4. Dieselmoottorilla varustetun henkilöauton hiukkaspäästöjen raja-arvo on 0,124 g/km.

5. Tässä pykälässä säädetyt raja-arvot eivät saa ylittyä auton käytön ensimmäisten 80 000 km:n tai viiden vuoden aikana, näistä ensin saavutettavan ollessa määräävä.

Pakettiauton pakokaasu-, haihtumis- ja hiukkaspäästöt
18 b §

1. Pakettiauton otto- ja dieselmoottorin pakokaasupäästöjen raja-arvot ovat:


hiilimonoksidi            6,2  g/km
hiilivedyt                0,5  g/km
typen oksidit             1,1  g/km

2. Pakettiauton ottomoottorin kampikammion ja sen tuuletusjärjestelmän tulee olla siten suunniteltu ja rakennettu sekä siten kunnossa pidettävissä, ettei kampikammiosta pääse haitallisia kaasuja ulkoilmaan.

3. Ottomoottorilla varustetun pakettiauton polttoainejärjestelmästä haihtuvien hiilivetyjen raja-arvo on 2,0 g.

4. Dieselmoottorilla varustetun pakettiauton hiukkaspäästöjen raja-arvo on 0,162 g/km.

5. Tässä pykälässä säädetyt raja-arvot eivät saa ylittyä auton käytön ensimmäisten 200 000 km:n tai yhdentoista vuoden aikana, näistä ensin saavutettavan ollessa määräävä. Jos auto täyttää 18 a §:n 1-4 momentissa tarkoitetut raja-arvot, sovelletaan kestävyysvaatimuksena kuitenkin sanotun pykälän 5 momentin arvoja.

Raskaiden dieselmoottorien pakokaasu- ja hiukkaspäästöt
18 c §

1. Kuorma- ja linja-auton sekä kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisauton dieselmoottorin pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen raja-arvot moottorin tyyppihyväksymistä ja tuotannon laadunvalvontaa varten suoritettavassa päästötestissä ovat:


päästö          tyyppi-hyväksymisen     tuotannon laadunval-
                raja-arvo               vonnan raja-arvo 
                g/kWh                   g/kWh
hiilimonoksidi    4,5                    4,9 
hiilivedyt        1,1                    1,23 
typen oksidit     8,0                    9,0 
hiukkaset         0,36                   0,4

2. Jos moottorin teho on enintään 85 kW, kerrotaan 1 momentissa hiukkaspäästöille asetettu raja-arvo luvulla 1,7.

3. Edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettujen raja-arvojen sijasta sovelletaan 1 päivänä lokakuuta 1995 tai sen jälkeen tyyppihyväksyttäviin moottoreihin ja 1 päivänä lokakuuta 1996 tai sen jälkeen käyttöön otettaviin autoihin sekä tyyppihyväksymisessä että tuotannon laadunvalvonnassa seuraavia raja-arvoja:

hiilimonoksidi            4,0  g/kWh
hiilivedyt                1,1  g/kWh
typen oksidit             7,0  g/kWh
hiukkaset                 0,15 g/kWh

4. Auton katsotaan täyttävän 1-3 momentin raja-arvot, jos siinä käytetty dieselmoottori täyttää EY-direktiivin 88/77/ETY vaatimukset, sellaisina kuin ne ovat muutettuina direktiivillä 91/542/ETY.

5. Auton katsotaan täyttävän 1 ja 2 momentin raja-arvot myös, jos se täyttää auton käytön ensimmäisten 160 000 km:n tai viiden vuoden aikana, näistä ensin saavutettavan ollessa määräävä, Yhdysvaltojen liittovaltion mallivuoden 1991 tai sitä myöhemmän mallivuoden raskaille dieselkäyttöisille autoille asettamat vaatimukset (Code of Federal Regulations, § 86.091-11).

Testit
18 d §

Edellä 18 c §:n 1-4 momentissa säädettyjä raja-arvoja lukuun ottamatta pakokaasu-, haihtumis- ja hiukkaspäästöt mitataan Yhdysvaltojen liittovaltion Ympäristönsuojeluviraston (EPA) laatimien testausohjeiden Federal Test Procedure (FTP 75 ja 79, Code of Federal Regulations § 86.101...§ 86.145-82 ja § 86.301-79...§ 86.348-79) tai 18 g §:n 1 momentissa tarkoitettuihin määräyksiin sisältyvien testausohjeiden mukaisesti.

Huononemiskertoimet
18 e §

1. Auton katsotaan täyttävän 18 a tai 18 b §:n taikka 18 c §:n 5 momentin raja-arvot, jos päästötestissä mitatut pakokaasu- ja hiukkaspäästöt kerrottuina kestävyysvaatimuksen huomioon ottavilla huononemiskertoimilla ja ja haihtumispäästö lisättynä kestävyysvaatimuksen huomioon ottavalla huononemisarvolla eivät ylitä sanottuja raja-arvoja.

2. Käytettynä maahan tuodun ja yksittäiskappaleena rakennetun auton katsotaan kuitenkin täyttävän 1 momentissa tarkoitetut vaatimukset, jos autoa koskevassa päästötestissä mitatut pakokaasupäästöt huononemiskertoimia ja -arvoa huomioon ottamatta eivät ylitä sanotuissa pykälissä säädettyjä arvoja.

3. Pakokaasu- ja hiukkaspäästöjen rajoitusjärjestelmän huononemiskerroin henkilöautolle saadaan jakamalla pakokaasu- ja hiukkaspäästöt 80 000 kilometrin ajon jälkeen, pakettiautolle 200 000 kilometrin ajon jälkeen ja 18 c §:n 5 momentissa tarkoitetulle moottorille 160 000 kilometrin ajon jälkeen vastaavilla päästöillä 6 400 kilometrin ajon jälkeen. Huononemiskerroin määrätään 18 d §:ssä tarkoitettujen mittausohjeiden mukaisesti. Huononemiskerroin ei kuitenkaan missään tapauksessa ole lukua 1 pienempi.

4. Hiilivetyjen haihtumisen rajoitusjärjestelmän huononemisarvona henkilöautolle käytetään hiilivetyjen haihtumispäästöjen erotusta 80 000 ja 6 400 kilometrin ajon jälkeen ja pakettiautolle erotusta 200 000 ja 6 400 kilometrin ajon jälkeen. Huononemisarvo määrätään 18 d §:ssä tarkoitettujen mittausohjeiden mukaisesti. Huononemisarvo ei kuitenkaan ole missään tapauksessa negatiivinen.

5. Edellä 3 ja 4 momentissa tarkoitetulla vanhentamistestillä mitattujen huononemiskertoimien ja -arvon sijasta saadaan ajoneuvon valmistajan tai maahantuojan vaatimuksesta käyttää seuraavan taulukon mukaisia huononemiskertoimia ja -arvoja:

Moottorityyppi Huononemiskertoimet Huononemisarvo
tai päästörajoitusmenetelmä 18 a §/18 b §/18 c § 5 mom.
CO HC NOx hiukkasäästö haihtumispäästö
Ottomoottori + hapettava katalysaattori 1,2/1,5/- 1,3/1,7/- 1,0/1,0/- - 0/0,4/-
Ottomoottori ilman katalysaattoria 1,2/1,5/- 1,3/1,7/- 1,0/1,0/- - 0/0,4/-
Ottomoottori + kolmitoimikatalysaattori 1,2/1,5/- 1,3/1,7/- 1,1/1,2/- - 0/0,4/-
Dieselmoottori 1,1/1,2/1,1 1,0/1,0/1,1 1,0/1,0/1,05 1,2/1,5/1,1 -
Auton merkitseminen, käyttöohjeet, lyijytön bensiini
18 f §

1. Vähäpäästöisen auton moottoritilaan, 18 c §:n 1-4 momentissa tarkoitettua autoa lukuun ottamatta, on kiinnitettävä selvästi näkyvä pysyvä tarra, johon on merkitty auton valmistajan vakuutus siitä, että auto täyttää 18 a tai 18 b §:ssä taikka 18 c §:n 5 momentissa asetetut vaatimukset. Tarrassa on lisäksi oltava merkintä moottorityypistä ja moottorin tärkeimmät säätöarvot. Tarran on oltava sellainen, että se rikkoutuu irrotettaessa ja se on kiinnitettävä sellaiseen osaan, joka ei ole helposti irrotettavissa. Milloin tarrassa on tekstiä, sen tulee olla suomen, ruotsin tai englannin kielellä.

2. Vähäpäästöisen auton valmistajan tai maahantuojan on annettava jokaisen uuden auton mukana käyttäjälle tarkoitetut suomen- tai ruotsinkieliset pakokaasunpuhdistusjärjestelmän käyttö- ja huolto-ohjeet. Niiden tulee sisältää ohjeet auton ja pakokaasunpuhdistukseen liittyvien laitteiden, varusteiden ja rakenteiden asianmukaisesta käytöstä ja huollosta siten, että päästöt pysyvät säädetyissä rajoissa.

3. Vähäpäästöisen auton ottomoottorin tulee olla käytettävissä lyijyttömällä bensiinillä. Tämä vaatimus katsotaan täytetyksi, jos polttoainesäiliön täyttöaukko on siten suunniteltu, ettei polttoainesäiliötä voida täyttää täyttöpistoolilla, jonka suuttimen halkaisija on 23,6 mm tai suurempi.

4. Ottomoottorilla varustetun vähäpäästöisen auton polttoainesäiliön täyttöaukon läheisyydessä tulee olla helposti havaittava kilpi tai tarra, johon on suomen, ruotsin, englannin tai saksan kielellä merkitty lyijyttömän bensiinin käyttöön kehottava teksti.

5. Muun kuin ajoneuvovalmistajan edustajan maahan tuomassa autossa saavat 1 ja 2 momentissa tarkoitetut tekstit ja ohjeet olla suomen tai ruotsin kielen sijasta englannin, saksan tai ranskan kielellä.

Muiden kuin EY-direktiivien mukaisten vaatimusten täyttämisen osoittaminen
18 g §

1. Auton katsotaan täyttävän 18 a tai 18 b §:n taikka 18 c §:n 5 momentin vaatimukset, jos se on mallia, joka on:

a) testattu auton tai pakokaasunpuhdistuslaitteiston valmistajan käytettävissä olevassa laboratoriossa 18 d §:ssä tarkoitettujen mittausohjeiden mukaisesti ja jonka auton valmistaja näiden testien perusteella vakuuttaa olevan vähäpäästöinen;

b) testattu suomalaisessa tai ulkomaisessa riippumattomassa tutkimuslaitoksessa 18 d §:ssä tarkoitettujen mittausohjeiden mukaisesti tai tutkittu tällaisessa laitoksessa ja jolle automallille autorekisterikeskus on näiden testien tai tutkimuslaitoksen antaman lausunnon perusteella myöntänyt todistuksen vähäpäästöisyydestä;

c) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Yhdysvaltojen liittovaltiossa henkilöautoille mallivuodesta 1987 (Light Duty Vehicles) taikka dieselmoottorilla varustetuille kuorma-autoille mallivuodesta 1991 (Diesel Heavy Duty Engines) asetettujen vaatimusten (Code of Federal Regulations, § 86.087-8 tai § 86.091-11) mukainen;

d) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Sveitsissä henkilöautoille 1 päivänä lokakuuta 1988 voimaan tulleiden määräysten mukainen;

e) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Itävallassa ottomoottorilla varustetuille henkilöautoille 1 päivänä tammikuuta ja 1 päivänä lokakuuta 1987 voimaan tulleiden määräysten mukainen;

f) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Ruotsissa henkilöautoille mallivuodesta 1989 tai pakettiautoille mallivuodesta 1992 voimaan tulleiden määräysten mukainen;

g) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Norjassa ottomoottorilla varustetuille henkilöautoille 1 päivänä tammikuuta 1989, dieselmoottorilla varustetuille henkilöautoille 1 päivänä lokakuuta 1990 tai pakettiautoille 1 päivänä lokakuuta 1991 voimaan tulleiden määräysten mukainen; tai

h) asianomaisen viranomaisen antaman todistuksen mukaan Saksan liittotasavallassa 24 päivänä kesäkuuta 1985 annettujen määräysten (StVZO § 47, Anlage XXIII) mukainen.

2. Edellä 1 momentissa tarkoitettu hyväksyminen voidaan laajentaa koskemaan uusia automalleja, joissa käytetään samaan, 1 momentin c kohdassa tarkoitetuissa yhdysvaltalaisissa säännöksissä määriteltyyn moottoriperheeseen kuuluvaa moottoria. Hyväksyminen voidaan laajentaa vain siinä tapauksessa, että uuden automallin päästöjen voidaan arvioida olevan alemmat tai enintään yhtä suuret kuin sen automallin, jolle hyväksyminen on alunperin myönnetty.

3. Edellä 1 momentissa tarkoitettu todistus ja valmistajan vakuutuksen tai ulkomaisen todistuksen perusteella myönnetty hyväksyminen voidaan peruuttaa, jos autorekisterikeskus suorittamiensa pistokokeiden tai c–h kohdassa tarkoitetuilta viranomaisilta saadun tiedon perusteella toteaa, etteivät todistuksessa tarkoitettua mallia olevat autot enää täytä hyväksymisen edellytyksiä.

4. Ministeriö voi määrätä, että 1 momentin c–h kohdassa tarkoitetut todistukset hyväksytään ainoastaan siinä tapauksessa, että asianomaisessa maassa vastavuoroisesti hyväksytään Suomessa suoritetut testit ja asianomaisen viranomaisen myöntämä hyväksyminen.

Eräitä autoryhmiä koskevat poikkeukset pakokaasupäästörajoituksista
18 h §

1. Maastohenkilöauton tai henkilöauton, jonka kantavuus on suurempi kuin 760 kg tai joka on muutettu kantavuudeltaan yli 760 kg:n pakettiautosta, tulee täyttää vähintään 18 b §:n vaatimukset.

2. Edellä 18 a–18 c §:ssä tarkoitettuja vaatimuksia ei sovelleta:

a) muuttotavarana tullattuun autoon;

b) vientirekisteröitävään autoon;

c) ulkovallan edustuston tai diplomaattikunnan jäsenen hallinnassa olevaan autoon;

d) nopeuskilpailussa käytettävään henkilöautoon, jonka moottoria nopeuskilpailusääntöjen mukaan saa virittää, autoa kilpailussa käytettäessä, kilpailuun mentäessä ja sieltä palattaessa;

e) perintönä tai testamentilla saatuun autoon; eikä

f) tulli- tai muusta valtion järjestämästä huutokaupasta hankittuun autoon.

3. Otto- tai dieselmoottorilla varustetun 2 momentissa tarkoitetun auton tulee pakokaasujen osalta täyttää:

a) E-säännön n:o 15/04 tai n:o 83 vaatimukset;

b) EY-direktiivin 70/220/ETY vaatimukset, sellaisena kuin se on viimeksi muutettuna direktiivillä 83/351/ETY;

c) E-säännön n:o 49 vaatimukset, milloin on kysymys dieselmoottorilla varustetusta kuorma- tai linja-autosta taikka kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisautosta; tai

d) Yhdysvaltojen liittovaltiossa henkilöautoille tai kevyille kuorma-autoille mallivuodesta 1975 asetetut vaatimukset (Code of Federal Regulations, § 86.075-8 tai § 86.075-9) tai, milloin on kysymys kuorma- tai linja-autosta taikka kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisautosta, dieselmoottorilla varustetuille raskaille kuorma-autoille samasta mallivuodesta asetetut vaatimukset (Code of Federal Regulations, § 86.075-11).

4. Jollei auto täytä 18 a, 18 b tai 18 c §:ssä säädettyjä tai tämän pykälän 3 momentin d kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia, dieselmoottorilla varustetun 2 momentissa tarkoitetun auton tai sen moottorin tulee moottorin savutuksen suhteen täyttää EY-direktiivin 72/306/ETY tai E-säännön n:o 24 vaatimukset.

5. Edellä 18 a–18 c §:ssä ja tämän pykälän 2-4 momentissa tarkoitettuja määräyksiä ei sovelleta autoon, jonka valmistusvuoden päättymisestä on kulunut vähintään 25 vuotta.


1. Tämä asetus tulee voimaan 1 päivänä heinäkuuta 1992 ja se koskee voimaantulopäivänä tai sen jälkeen Suomessa ensi kertaa käyttöön otettavia autoja.

2. Muun kuin 3 momentissa tarkoitetun dieselkäyttöisen henkilöauton ja muun kuin 5 momentissa tarkoitetun pakettiauton saa kuitenkin tämän asetuksen säännösten estämättä ottaa käyttöön ennen vuoden 1992 loppua, jos se täyttää tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten ja määräysten mukaiset vaatimukset.

3. Maastohenkilöauton saa tämän asetuksen säännösten estämättä ottaa käyttöön ennen 1 päivää heinäkuuta 1993, jos se täyttää tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleet vaatimukset.

4. Muun kuin 5 momentissa tarkoitetun dieselmoottorilla varustetun kuorma- ja linja-auton sekä kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisauton saa tämän asetuksen 18 c §:n säännösten estämättä ottaa käyttöön ennen 1 päivää lokakuuta 1993, jos se täyttää tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleet vaatimukset.

5. Tätä asetusta sovelletaan voimaantulopäivästä alkaen uutta automallia olevan maastohenkilö- ja pakettiauton tyyppi- ja maahantuontikatsastuksessa sekä kuorma- ja linja-auton samoin kuin kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisauton dieselmoottorin tyyppihyväksymisessä.

6. Dieselmoottorilla varustetun kuorma- ja linja-auton sekä kokonaispainoltaan yli 3 500 kg:n erikoisauton tulee täyttää tämän asetuksen vaatimukset, jos se otetaan Suomessa ensi kertaa käyttöön 1 päivänä lokakuuta 1993 tai sen jälkeen.

Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 1992

Tasavallan Presidentin estyneenä ollessa, Pääministeri
ESKO AHO

Liikenneministeri
Ole Norrback

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.