86/1992

Annettu Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 1992

Asetus työllisyysasetuksen muuttamisesta

Työministerin esittelystä

kumotaan 11 päivänä syyskuuta 1987 annetun työllisyysasetuksen (737/87) 3 luku, 26 §:n 2 momentti sekä 37 §:n 1 momentin 2 kohta,

muutetaan 24 §:n 5 momentti, 36 §:n 1 ja 2 momentti, 38 §:n 1 momentin 2-4 kohta sekä 48 b ja 48 c §,

sellaisina kuin ne ovat, 24 §:n 5 momentti 23 päivänä joulukuuta 1988 annetussa asetuksessa (1121/88), 36 §:n 1 ja 2 momentti sekä 48 b ja 48 c § 27 päivänä syyskuuta 1991 annetussa asetuksessa (1217/91) ja 38 §:n 1 momentin 2-4 kohta 23 päivänä maaliskuuta 1990 annetussa asetuksessa (291/90), sekä

lisätään asetukseen uusi 24 a § ja 36 §:ään, sellaisena kuin se on muutettuna mainitulla 27 päivänä syyskuuta 1991 annetulla asetuksella, uusi 5 ja 6 momentti seuraavasti:

24 §
Työllistämismenettely

Jos henkilö työllistämisvelvollisuuden aikana työn, opiskelun, asevelvollisuuden tai muun näihin verrattavan syyn vuoksi joutuisi keskeyttämään työn, ei työvoimatoimisto tee työllistämisilmoitusta, ellei henkilö sitä vaadi. Työllistämisilmoitusta ei myöskään tehdä silloin kun henkilö on hakenut täyttä työkyvyttömyyseläkettä tai yksilöllistä varhaiseläkettä eikä hakemusta ole lainvoimaisella päätöksellä hylätty, ellei henkilö vaadi työhönosoitusta, eikä silloin kun henkilö on hakenut työttömyyseläkettä eläkkeen saamisen edellytysten ollessa olemassa. Jos kunnan tai valtion työllisyyslain 17 §:n tai 18 §:n 3 momentin nojalla järjestämä työntekomahdollisuus olisi merkityksetön henkilön pysyvän työllistymisen edistämiseksi, ei työvoimatoimisto myöskään tee työhönosoitusta, ellei henkilö sitä vaadi. Tällöin työvoimatoimiston on laadittava työllisyyslain 18 §:n 1 momentissa tarkoitettu toimenpideohjelma.


24 a §
Työntekomahdollisuudesta luopumisen selvittäminen

Työvoimatoimiston on työllisyyslain 18 §:n 3 momentissa tarkoitetun työntekomahdollisuuden järjestämistä varten ennen työllistämisilmoituksen tekemistä selvitettävä, luopuuko työnhakija työllisyyslain 18 a tai 18 b §:ssä säädetyllä tavalla työntekomahdollisuudestaan.

Jos työnhakijan tarkoituksena on luopua työntekomahdollisuudesta suostumalla sen sijasta koulutukseen, työvoimatoimiston on ennen suostumuksen antamista selvitettävä, onko työnhakijalle soveltuvaa työllistymistä edistävää koulutusta järjestettävissä. Koulutusmahdollisuudet on selvitettävä siten, että työnhakijalle voidaan järjestää koulutusta kohtuullisessa ajassa, viimeistään kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun työnhakijan oikeus kuuden kuukauden työntekomahdollisuuteen olisi tullut voimaan.

Jos työnhakija ei 1 momentissa tarkoitettua selvitystä tehtäessä ole nimenomaisesti ilmoittanut luopuvansa työntekomahdollisuudesta, työvoimatoimiston on tehtävä työllistämisilmoitus työllistämisvelvolliselle työnantajalle 24 §:n 3 momentin mukaisesti.

36 §
Tuen myöntämisen yleiset edellytykset

Työllistämistukea voidaan myöntää valtion tulo- ja menoarviossa olevan määrärahan rajoissa työnantajalle, joka palkkaa työvoimatoimiston työhön osoittaman:

1) vajaakuntoisen;

2) 17-24-vuotiaan työttömän, jota työnantaja sitoutuu kouluttamaan työvoimatoimiston hyväksymän suunnitelman mukaisesti;

3) alle 20-vuotiaan nuoren, joka on ollut yhdenjaksoisesti vähintään kolme kuukautta työttömänä;

4) vähintään 10 kuukautta yhdenjaksoisesti tai viimeisten 13 kuukauden aikana 12 kuukautta työttömänä olleen henkilön; tai

5) vankilasta vapautuneen vaikeasti työllistettävän työttömän.

Kunnalle tai kuntainliitolle voidaan myöntää tukea kuitenkin vain vajaakuntoisen ja vankilasta vapautuneen työttömän työllistämiseksi sekä 5 momentissa tarkoitettujen rakennemuutosten aiheuttamien häiriöiden lieventämiseen.


Työllistämistukea ja muuta valtionavustusta työllisyysmäärärahoista voidaan myöntää työnantajalle myös muissa kuin 4 momentissa tarkoitetuissa kunnissa elinkeinoelämän rakennemuutosten aiheuttamien häiriöiden lieventämiseen sen mukaan kuin valtioneuvosto erikseen päättää.

Työllistämistukea ja 5 momentissa tarkoitettua muuta valtionavustusta ei voida myöntää sellaiselle yhteisölle, joka harjoittaa poliittista toimintaa.

38 §
Tuen määrä

Työllistämistukea maksetaan päivää ja henkilöä kohti:


2) vähintään 10 kuukautta tai 13 kuukauden aikana 12 kuukautta työttömänä olleen henkilön työllistämisestä normaali työllistämistuki korotettuna 100 prosentilla;

3) alle 20-vuotiaan vähintään kolme kuukautta työttömänä olleen työnhakijan ja 17-24-vuotiaan työttömän työnhakijan työllistämisestä normaali työllistämistuki;

4) 36 §:n 3 ja 4 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa normaali työllistämistuki; jos 36 §:n 4 momentissa tarkoitettu työnantaja sitoutuu kouluttamaan työttömän tai työttömyysuhan alaisen henkilön uuteen ammattiin tai tehtävään työvoimatoimiston hyväksymän suunnitelman mukaisesti, maksetaan koulutusajalta normaali työllistämistuki korotettuna 70 prosentilla.


48 b §
Tuen myöntämisen edellytykset

Omatoimisen työllistymisen tuen myöntämisen edellytyksenä on, että hakijalle ei makseta samalta ajalta:

1) työttömyysturvalain (602/84) mukaista työttömyyspäivärahaa;

2) kansaneläkelain (347/56) mukaista vanhuus-, työkyvyttömyys- tai työttömyyseläkettä;

3) työeläkelakien mukaista vanhuus-, työkyvyttömyys-, työttömyys- tai osa-aikaeläkettä;

4) maatalousyrittäjien sukupolvenvaihdoseläkkeestä annetun lain (1317/90) mukaista sukupolvenvaihdoseläkettä;

5) lasten kotihoidon tuesta annetun lain (24/85) mukaista kotihoidon tukea;

6) sairausvakuutuslain (364/63) mukaista äitiys-, isyys-, erityisäitiys- tai vanhempainrahaa, sairauspäivärahaa tai erityishoitorahaa taikka kuntoutusrahalain (611/91) mukaista kuntoutusrahaa tai -avustusta; tai

7) muuta palkkaa, palkkiota tai korvausta hänen tekemästään työstä.

Tukea ei voida myöskään myöntää, jos hakija hoitaa lasta, jonka vanhemmille tai muille huoltajille maksetaan 1 momentin 5 kohdassa tarkoitettua tukea.

48 c §
Tuen suuruus ja kesto

Omatoimisen työllistymisen tukena maksetaan 90 prosenttia normaalista työllistämistuesta. Tukea myönnetään samalle henkilölle kuu- den kuukauden ajalta. Hakijan työllistyessä 48 a §:n 1 momentissa tarkoitettuun hoitotyöhön, omatoimisen työllistymisen tuesta vähennetään:

1) hakijalle maksettava sosiaalihuoltoasetuksen (607/83) 9 §:n 1 momentin 3 kohdan mukaiseen sopimukseen perustuva vanhuksen, vammaisen tai pitkäaikaissairaan kotihoidon tuki; sekä

2) korvaus, jonka hoidettava maksaa hakijalle vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista annetun lain (380/87) nojalla henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin annetulla tuella.


Tämä asetus tulee voimaan 5 päivänä helmikuuta 1992. Asetuksen 24 a § on voimassa 30 päivään huhtikuuta 1994.

Ennen tämän asetuksen voimaantuloa tehtyihin päätöksiin sovelletaan tämän asetuksen voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Helsingissä 31 päivänä tammikuuta 1992

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Työministeri
Ilkka Kanerva

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.