1659/1991

Annettu Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1991

Verohallituksen päätös vuonna 1992 verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä

Verohallitus on 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun tuloja varallisuusverolain (1240/88) 50 §:n 1 momentin, sellaisena kuin se on laissa (1343/90), 51 §:n 2 momentin ja Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5 §:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt:

1 §

Vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät ovat jäljempänä tässä päätöksessä mainitut.

2 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

3 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli palkansaajalla työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka palkansaaja tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä palkansaajan asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppuja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 6, 7 ja 8 §:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana, jos palkansaajalla ei ole varsinaista työpaikkaa. Palkansaaja on kuitenkin oikeutettu myös 13 §:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos hänellä ei ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

4 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa palkansaaja vakituisesti työskentelee. Jos palkansaajalla työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

5 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa palkansaajan lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy palkansaajan palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

6 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikkaja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita palkansaajan on pidettävä mukanaan.

7 §

Palkansaajan muulla kuin omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavan matkustamiskustannusten korvauksen enimmäismäärä on liikenteenharjoittajan antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä, jonka palkansaaja osoittaa matkustamiskustannuksista suorittaneensa.

8 §

Palkansaajan omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

kulkuneuvo korvauksen enimmäis-määrä
auto 148 penniä kilometriltä, jota korotetaan
- 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
- 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä
- 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä
- 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
- 4 penniä kilometriltä, jos palkansaaja työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa
- 15 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta
moottorivene 165 penniä kilometriltä
moottorikelkka 107 penniä kilometriltä
moottoripyörä 88 penniä kilometriltä
moottoripolkupyörä 63 penniä kilometriltä
muu kulkuneuvo 34 penniä kilometriltä

Jos palkansaajan omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos palkansaaja, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärä on 47 penniä kilometriltä.

9 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailuja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka palkansaajalle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

10 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko palkansaajan varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

11 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä
yli 6 tuntia (osapäiväraha) 74,-
yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 165,-
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
- vähintään 2 tunnilla 74,-
- yli 6 tunnilla 165,-

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

12 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

maa tai alue päivärahan enimmäismäärä
Afganistan 250,-
Alankomaat 305,-
Alankomaiden Antillit 210,-
Albania 145,-
Algeria 205,-
Amerikan yhdysvallat 270,-
Andorra 190,-
Angola 270,-
Arabiemiraattien liitto 320,-
Argentiina 220,-
Australia 280,-
Bahamasaaret 290,-
Bahrain 235,-
Bangladesh 150,-
Barbados 275,-
Belgia 325,-
Belize 215,-
Benin 235,-
Bermuda 315,-
Bolivia 140,-
Botswana 170,-
Brasilia 205,-
Brunei 265,-
Bulgaria 220,-
Burkina Faso 215,-
Burundi 150,-
Chile 165,-
Costa Rica 150,-
Djibouti 235,-
Dominica 185,-
Dominikaaninen tasavalta 220,-
Ecuador 130,-
Egypti 155,-
El Salvador 190,-
Espanja 325,-
Etelä-Afrikka 180,-
Etiopia 145,-
Fid~9zi 185,-
Filippiinit 220,-
Gabon 290,-
Gambia 140,-
Ghana 215,-
Grenada 240,-
Grönlanti 300,-
Guadeloupe 240,-
Guatemala 145,-
Guinea 290,-
Guinea-Bissau 200,-
Guyana 200,-
Haiti 225,-
Honduras 140,-
Hongkong 230,-
Indonesia 205,-
Intia 130,-
Irak 400,-
Iran 410,-
Irlanti 285,-
Islanti 395,-
Iso-Britannia 300,-
Israel 280,-
Italia 325,-
Itävalta 305,-
Jamaika 245,-
Japani 430,-
Jemen 190,-
Jordania 180,-
Jugoslavia 175,-
Kamerun 260,-
Kanada 250,-
Kanarian saaret 230,-
Kap Verde 140,-
Kenia 130,-
Keski-Afrikan tasavalta 270,-
Kiina 225,-
Kolumbia 120,-
Komorit 220,-
Kongo 285,-
Korean demokraattinen kansantasavalta 195,-
Korean tasavalta 380,-
Kreikka 205,-
Kuuba 190,-
Kuwait 270,-
Kypros 185,-
Laos 125,-
Latvia 150,-
Lesotho 145,-
Libanon 170,-
Liberia 280,-
Libya 320,-
Liechtenstein 265,-
Liettua 145,-
Luxemburg 320,-
Macao 200,-
Madagascar 190,-
Malawi 130,-
Malediivit 125,-
Malesia 205,-
Mali 220,-
Malta 230,-
Marokko 270,-
Martinique 260,-
Mauretania 170,-
Mauritius 205,-
Meksiko 180,-
Monaco 320,-
Mongolia 190,-
Mosambik 145,-
Myanmar 130,-
Namibia 160,-
Nepal 130,-
Neuvostoliitto 255,-
Nicaragua 180,-
Niger 250,-
Nigeria 160,-
Norja 325,-
Norsunluurannikko 270,-
Oman 225,-
Pakistan 120,-
Panama 165,-
Papua- Uusi Guinea 195,-
Paraquay 140,-
Peru 180,-
Portugali 245,-
Puola 165,-
Qatar 215,-
Ranska 320,-
Romania 195,-
Ruanda 185,-
Ruotsi 320,-
Saksa 270,-
Salomonsaaret 125,-
Sambia 125,-
Samoa 135,-
Sao Tome ja Principe 230,-
Saudi-Arabia 280,-
Senegal 265,-
Seychellit 255,-
Sierra Leone 140,-
Singapore 235,-
Somalia 130,-
Sri Lanka 140,-
St. Lucia 265,-
Sudan 285,-
Surinam 330,-
Swazimaa 140,-
Sveitsi 315,-
Syyria 190,-
Taiwan 220,-
Tansania 140,-
Tanska 305,-
Thaimaa 200,-
Togo 235,-
Tonga 145,-
Trinidad ja Tobago 150,-
Tshekkoslovakia 195,-
Tunisia 180,-
Turkki 170,-
Uganda 210,-
Unkari 220,-
Uruguay 150,-
Uusi-Seelanti 230,-
Vanuatu 145,-
Venezuela 175,-
Vietnam 125,-
Viro 205,-
Zaire 210,-
Zimbabwe 125,-
Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,-

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa palkansaajalla on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla.

Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, palkansaajalla on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 11 §:n mukaan.

Palkansaajalla on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti.

Jos palkansaaja jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja palkansaaja palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 11 §:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa.

13 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että palkansaajalla ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 41,25 markkaa.

Jos palkansaaja joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 82,50 markkaa.

14 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

15 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä palkansaajalle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa.

16 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin laissa verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

17 §

Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992 ja sitä sovelletaan vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa.

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 1991

Pääjohtaja
Jukka Tammi

Ylitarkastaja
Merja Hartikka-Simula

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.