1474/1991
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1991
sosiaali- ja terveysministeriön päätös ionisoimattoman säteilyn altistuksen enimmäisarvoista
sosiaali- ja terveysministeriö on 27 päivänä maaliskuuta 1991 annetun säteilylain (592/91) 43 §:n nojalla päättänyt:
1 luku
Yleiset säännökset
1 §
Soveltamisala
Tässä päätöksessä esitetään enimmäisarvot laserja ultraviolettisäteilyä sekä radiotaajuista energiaa yli 100 kHz taajuuksilla synnyttävien laitteiden aiheuttamalle säteilyaltistukselle.
Alle 100 kHz taajuisia sähkö- ja magneettikenttiä sekä näkyvää valoa ja infrapunasäteilyä synnyttävien laitteiden osalta enimmäisarvot annetaan erikseen.
Enimmäisarvot eivät koske altistustilannetta, jossa potilaaseen tarkoituksellisesti kohdistetaan säteilyä lääketieteellisessä tutkimustai hoitotoimenpiteessä, eivätkä elintärkeitä kehon toimintoja ylläpitävän laitteen toiminnan häiriintymisestä aiheutuvaa vaaratilannetta.
2 §
Määritelmiä
Tässä päätöksessä tarkoitetaan:
1) radiotaajuisella säteilyllä ionisoimatonta säteilyä, jonka taajuus on suurempi kuin 300 Hz, mutta pienempi kuin 300 GHz;
2) lasersäteilyllä tahdistettua sähkömagneettista säteilyä, joka synnytetään stimuloidun emission avulla ja jonka aallonpituus on suurempi kuin 100 nm, mutta pienempi kuin 1 mm;
3) ultraviolettisäteilyllä tahdistamatonta sähkömagneettista säteilyä, jonka aallonpituus on suurempi kuin 100 nm, mutta pienempi kuin 400 nm;
4) efektiivisellä kentänvoimakkuudella (V/m, A/m) sähkö- tai magneettikentän kentänvoimakkuuskomponenttien tehollista keskiarvoa;
5) ominaisabsorptionopeudella (W/kg) sähkömagneettisesta kentästä biologiseen kudosmateriaaliin lämmöksi absorboituvaa tehoa jaettuna kudosmateriaalin massalla;
6) tehotiheydellä (W/m2) pallon pinnalle saapuvaa säteilytehoa jaettuna pallon poikkipinta-alalla;
7) ekvivalenttisella tehotiheydellä (W/m2) efektiivisen sähkökentän voimakkuuden neliötä jaettuna vapaan tilan aaltoimpedanssilla tai efektiivisen magneettikentän voimakkuuden neliötä kerrottuna vapaan tilan aaltoimpedanssilla;
8) radianssilla (W/(m2 * sr)) säteilylähteen pintaelementin pieneen avaruuskulmaan säteilemää tehoa jaettuna avaruuskulmalla ja pintaelementin projektiopoikkipinta-alalla;
9) integroidulla radianssilla (J/(m2 * sr)) säteilylähteen pintaelementin pieneen avaruuskulmaan säteilemää energiaa jaettuna avaruuskulmalla ja pintaelementin projektiopoikkipinta-alalla;
10) energiatiheydellä (J/m2) pallon pinnalle saapuvaa säteilyenergiaa jaettuna pallon poikkipinta-alalla; sekä
11) biologisesti painotetulla efektiivisellä energiatiheydellä Hbe (J/m2) kaavan
mukaisesti laskettua energiatiheyttä, missä Sλ on aallonpituudesta λ riippuva seuraavan taulukon mukainen suhteellinen spektrinen herkkyyskerroin
ja Hλ on ultraviolettisäteilyn energiatiheys kapealla aallonpituuskaistalla jaettuna kaistanleveydellä Δλ.
2 luku
Radiotaajuinen säteily
3 §
Yleiset vaatimukset
Radiotaajuinen säteily ei saa aiheuttaa kudosvaurioita eikä haitallisia muutoksia elintoiminnoissa.
4 §
Radiotaajuisen säteilyaltistuksen enimmäisarvot
Valvotuissa olosuhteissa radiotaajuiselle säteilylle altistumista on rajoitettava seuraavasti:
Taajuusalueella 100 kHz-10 MHz
1) sähkö- tai magneettikentän efektiivinen kentänvoimakkuus mahdollisilla oleskelupaikoilla ei saa ylittää liitteessä 1 esitettyjä enimmäisarvoja,
2) sähkö- tai magneettikentän kehoon aiheuttama sähkövirta ei saa ylittää 200 mA millään kehon pituusakselia vastaan kohtisuorassa olevalla poikkileikkauspinnalla ja
3) sähkö- tai magneettikentässä olevista suurikokoisista esineistä purkautuva kosketusvirta ei saa olla suurempi kuin 50 mA.
Taajuusalueella 10 MHz-300 GHz
1) sähkömagneettisesta kentästä kudoksiin lämmöksi absorboituvan tehon ominaisabsorptionopeus määritettynä keskiarvona koko kehon alalta ei saa ylittää 0,4 W/kg,
2) ominaisabsorptionopeuden huippuarvot eivät saa ylittää 20 W/kg raajojen uloimmissa osissa eivätkä 10 W/kg muissa kehon osissa ja
3) sähkö- tai magneettikentän efektiivinen kentänvoimakkuus mahdollisilla oleskelupaikoilla ei saa ylittää liitteessä 1 esitettyjä enimmäisarvoja silloin, kun ominaisabsorptionopeutta ei pystytä luotettavasti määrittämään.
Julkisilla ja niihin verrattavilla paikoilla sekä yksityisillä alueilla on väestön altistumista radiotaajuiselle säteilylle rajoitettava seuraavasti:
1) taajuuksilla 100 kHz-10 MHz sähkö- tai magneettikentän efektiivinen kentänvoimakkuus mahdollisilla oleskelupaikoilla ei saa ylittää liitteessä 2 esitettyjä kentänvoimakkuusrajoja;
2) taajuuksilla 10 MHz-300 GHz sähkömagneettisesta kentästä kudoksiin lämmöksi absorboituvan tehon ominaisabsorptionopeus määritettynä keskiarvona koko kehon alalta ei saa ylittää 0,08 W/kg; sekä
3) taajuuksilla 10 MHz-300 GHz sähkö- tai magneettikentän efektiivinen kentänvoimakkuus mahdollisilla oleskelupaikoilla ei saa ylittää liitteessä 2 esitettyjä enimmäisarvoja silloin, kun ominaisabsorptionopeutta ei pystytä luotettavasti määrittämään.
Sähkö- ja magneettikentän voimakkuudet määritetään keskimääräisinä tehollisarvoina kuuden minuutin aikana. Ominaisabsorptionopeus sekä tehotiheys ja ekvivalenttinen tehotiheys määritetään kuuden minuutin aikakeskiarvoina.
3 luku
Lasersäteily
5 §
Yleiset vaatimukset
Lasersäteily ei saa aiheuttaa kudosvaurioita.
6 §
Säteilyaltistuksen enimmäisarvot
Silmään kohdistuvan lasersäteilyn energiatiheys, tehotiheys, radianssi tai integroitu radianssi ei saa ylittää standardin EN 60825 mukaisia enimmäisarvoja.
Iholle kohdistuvan lasersäteilyn energiatiheys tai tehotiheys ei saa ylittää standardin EN 60825 mukaisia enimmäisarvoja.
4 luku
Ultraviolettisäteily
7 §
Yleiset vaatimukset
Ulraviolettisäteilyä synnyttävien laitteiden aiheuttama säteilyaltistus on pidettävä niin pienenä, että akuutteja haittavaikutuksia ei esiinny.
8 §
Säteilyaltistuksen enimmäisarvot
Tässä pykälässä säädettyjä säteilyaltistuksen enimmäisarvoja sovelletaan sellaisiin henkilöihin, jotka eivät ole erityisen herkkiä ultraviolettisäteilylle.
Silmään tai iholle kohdistuvan ultraviolettisäteilyn biologisesti painotettu efektiivinen energiatiheys ei saa ylittää 50 J/m2 vuorokautta kohden.
Silmään kohdistuvan ultraviolettisäteilyn tehotiheys ei saa ylittää 10 W/m2 laskettuna 1 000 sekunnin keskiarvona.
Altistettaessa ihoa keinotekoisesti kosmeettisessa tai siihen verrattavassa muussa kuin lääketieteellisessä toimenpiteessä voidaan 2 ja 3 momentissa esitetyt altistusrajat ylittää edellyttäen, että
1) akuutteja haittavaikutuksia ei esiinny eikä
2) ihoon kohdistuvan ultraviolettisäteilyn biologisesti painotettu efektiivinen energiatiheys ylitä arvoa 15 kJ/m2 vuotta kohden.
5 luku
Voimaantulo
9 §
Tämä päätös tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Helsingissä 16 päivänä joulukuuta 1991
sosiaali- ja terveysministeri
Eeva Kuuskoski
Vanhempi hallitussihteeri
Raimo Salonen
