Finlex ®

Annettu Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 1991

Laki vahingonkorvauslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 31 päivänä toukokuuta 1974 annetun vahingonkorvauslain (412/74) 3 luvun 1 §:n 3 momentti, 4 luvun 1 §:n 1 momentti, 2 §:n 1 ja 3 momentti ja 3 § sekä 7 luvun 5 §,

näistä 4 luvun 2 §:n 3 momentti sellaisena kuin se on 23 päivänä maaliskuuta 1979 annetussa laissa (373/79), sekä

lisätään 4 luvun 1 §:ään uusi 3 momentti ja 2 §:ään uusi 4 momentti sekä 7 luvun 4 §:ään uusi 2 momentti seuraavasti:

3 luku

Työnantajan ja julkisyhteisön korvausvastuu

1§

Jos se, joka viranomaisen määräyksestä, luottamustoimeen valittuna tai toisen pyynnöstä suorittaa laissa määrättyä tai työsuhteeseen verrattavissa olosuhteissa tiettyä tehtävää olematta itsenäinen yrittäjä, tehtävää suorittaessaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa vahinkoa, on se, jonka lukuun tehtävä suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa virheellään tai laiminlyönnillään vahinkoa opetukseen liittyvässä työssä tai hoitolaitoksessa hoidettavana oleva vastaavasti hoitoon liittyvässä työssä, on niin ikään se, jonka lukuun työ suoritetaan, velvollinen korvaamaan vahingon.

4 luku

Työntekijän ja virkamiehen korvausvastuu

1§

Vahingosta, jonka työntekijä työssään virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttaa, hän on velvollinen korvaamaan määrän, joka harkitaan kohtuulliseksi ottamalla huomioon vahingon suuruus, teon laatu, vahingon aiheuttajan asema, vahingon kärsineen tarve sekä muut olosuhteet. Jos työntekijän viaksi jää vain lievä tuottamus, ei vahingonkorvausta ole tuomittava. Laki on sama, jos vahingon aiheuttaa 3 luvun 1 §:n 1 momentissa tarkoitettu itsenäinen yrittäjä. Jos oppilaitoksen oppilas aiheuttaa opetukseen liittyvässä työssä vahingon, vastaa hän vahingosta tässä pykälässä säädettyjen perusteiden mukaisesti. Sama koskee hoitolaitoksessa hoidettavana olevan hoitoon liittyvässä työssä tai vangin vankityössä aiheuttaman vahingon korvaamista.

Työntekijän työssään työnantajalle aiheuttaman vahingon korvaamisesta säädetään erikseen.

2§

Virkamies vastaa virassaan virheellään tai laiminlyönnillään aiheuttamastaan vahingosta tämän luvun 1 §:ssä mainittujen perusteiden mukaisesti.

Sotilasrikossäännösten alainen, valtion käytössä olevan aluksen tai ilma-aluksen turvallisuudesta vastaava henkilö ei ole velvollinen korvaamaan valtiolle alusta kuljettaessaan tai ohjatessaan tuottamuksellisesti aiheuttamaansa vahinkoa, ellei häntä aseteta sanotusta teosta syytteeseen taikka jos hänet jätetään siitä rangaistukseen tuomitsematta taikka tuomitaan siitä vain kurinpitorangaistukseen tai sakkoon.

Julkisyhteisön luottamushenkilön luottamustoimessaan aiheuttaman vahingon korvaamiseen on sovellettava 1 §:ssä säädettyjä perusteita. Niitä on sovellettava myös, jos joku muu, olematta tässä luvussa tarkoitetussa palvelussuhteessa 3 luvun 2 §:ssä tarkoitettuun yhteisöön, aiheuttaa vahingon julkista valtaa käyttäessään.

3§

Tässä luvussa tarkoitettu korvausvelvollinen voidaan velvoittaa suorittamaan vahingosta 3 luvun mukaan vastuussa olevalle, mitä tämä on sanotun luvun ja 6 luvun 2 §:n mukaan maksanut vahingon kärsineelle, kuitenkin vain tämän luvun 1 §:ssä säädettyjen perusteiden mukaisesti.

7 luku

Erinäisiä säännöksiä

4§

Mitä 1 momentissa säädetään, ei estä vaatimasta korvausta julkisyhteisöltä rikosasian yhteydessä.

5§

Tämän lain 3 tai 4 luvussa tarkoitettua korvauskannetta käsiteltäessä on sille, jonka vastuu vahingosta määräytyy mainittujen lukujen säännösten mukaan, mutta jota ei ole haastettu vastaajaksi juttuun, varattava tilaisuus tulla kuulluksi asiassa.

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.

Ennen tämän lain voimaantuloa syntyneen vahingon korvaamiseen sovelletaan aikaisempaa lakia. Myös tällaisesta vahingosta voidaan julkisyhteisöltä kuitenkin vaatia korvausta tämän lain 7 luvun 4 §:n 2 momentin mukaisesti.

Helsingissä 13 päivänä joulukuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Hannele Pokka

Sisällysluettelo

1423/1991