Laki investointivarauslain muuttamisesta ja väliaikaisesta muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 28 päivänä joulukuuta 1978 annetun investointivarauslain ( 1094/78 ) 18 §:n 2 momentti, sellaisena kuin se on 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa (660/89),
muutetaan 7 §:n 1 ja 2 momentti, 9 §:n 1 kohta, 12 §:n 1 momentti, 13 §:n 2 momentti, 14 §:n 2 momentti, 18 §:n 1 momentti ja 23 §:n 2 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 7 §:n 1 ja 2 momentti, 9 §:n 1 kohta, 12 §:n 1 momentti, 13 §:n 2 momentti, 14 §:n 2 momentti ja 18 §:n 1 momentti viimeksi mainitussa laissa, sekä
lisätään 1 §:ään uusi 2 momentti, lakiin uusi 10 a § ja mainitulla 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetulla lailla kumotun 16 §:n tilalle uusi 16 § sekä 9 §:ään, sellaisena kuin se on viimeksi mainitussa laissa, väliaikaisesti uusi 2 a kohta ja 12 §:ään, sellaisena kuin se on mainitussa 14 päivänä heinäkuuta 1989 annetussa laissa, väliaikaisesti uusi 4 momentti seuraavasti:
1 §
Investointivarausta ei kuitenkaan saa tehdä tilikaudelta, joka on päättynyt 1 päivänä tammikuuta 1992 tai sen jälkeen.
7 §
Verovelvollinen saa nostaa sellaisen talletuksen, jota vastaava investointivaraus on tehty tilikaudelta, jolle valtioneuvosto on antanut käyttöluvan. Talletusta nostettaessa on esitettävä 11 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa valtiovarainministeriön lupa investointivarauksen käyttämiseen sekä muissa tapauksissa verovelvollisen kotipaikan verotoimiston verotuksen toimittamisen jälkeen antama todistus vastaavasta investointivarauksesta. Verotoimisto antaa verovelvolliselle todistuksen investointitalletuksen nosto-oikeudesta 21 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Verovelvollinen saa esittämällä 1 momentissa tarkoitetun todistuksen nostaa talletuksen, jota vastaavaa varausta ei ole verotuksessa hyväksytty, samoin kuin tekemänsä talletuksen siltä osin kuin talletuksen määrä ylittää 50 prosenttia verotuksessa hyväksytystä investointivarauksesta.
9 §
Investointivarausta saadaan käyttää:
elinkeinotoiminnan kuluvan käyttöomaisuuden, ei kuitenkaan henkilöautojen, hankintaan, perusparannuksiin ja suurehkoihin korjauksiin;
perustajaosakkaana merkittyjen elinkeinotoimintaan kuuluvien asunto-osakkeiden hankintamenon kattamiseen;
10 a §
Jos verovelvollinen on nostanut investointitalletuksen eikä ole käyttänyt investointivarausta 9 tai 10 §:ssä mainittuun tarkoitukseen, nostettua talletusta vastaava investointivaraus luetaan sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jonka aikana talletus on nostettu.
12 §
Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 1, 2 ja 3 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan tai kun rakennuksen tai rakennelman rakentaminen tai tie-, rautatie-, silta-, laituri-, pato-, allastai viemärityö aloitetaan käyttöajanjakson aikana. Jos tilattu käyttöomaisuus toimitetaan tai jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tehdään käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.
Investointivarausta saadaan käyttää 9 §:n 2 a kohdassa mainittuun tarkoitukseen, jos osakkeiden hankintamenon suorittamisvelvollisuus on syntynyt verovuosien 1992 tai 1993 aikana.
13 §
Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osaketai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä 9 §:n 1, 2 tai 3-5 kohdassa mainittuun tarkoitukseen viimeistään osaketai osuuspääoman maksamisvuotta seuraavana verovuonna.
14 §
Tulona, jonka perusteella ratkaistaan, onko toimitettava verotuslain (482/58) 72 §:n 2 momentissa tarkoitettu harkintaverotus, pidetään tulolähteen tuloa, josta on vähennetty investointivaraus.
16 §
Luovutettaessa yli 5 vuotta omistettuja 9 §:n 2 a kohdassa tarkoitettuja käyttöomaisuuteen kuuluvia osakkeita, luetaan käytetyn investointivarauksen määrä luovutusvuonna verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi. Osakkeiden hankintameno on tällöin vähennyskelpoinen siten kuin elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa säädetään.
18 §
Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivarausta tai sitä ei ole luettu verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi viimeistään verovuonna 1997, luetaan käyttämättä tai tuloksi lukematta jätetty osa investointivarausta verovelvollisen verovuoden 1997 veronalaiseksi tuloksi. Käyttämätön tai tuloksi lukematta jätetty investointivaraus tai sen osa luetaan sen tulolähteen tuloksi, jonka tulosta se on vähennetty. Jos tätä tulolähdettä ei asianomaisena verovuonna enää ole, luetaan käyttämätön tai tuloksi lukematta jätetty investointivaraus tai sen osa verovelvollisen lakannutta tulolähdettä lähinnä vastaavan tulolähteen tuloksi. Verovelvollisella on oikeus nostaa investointitalletuksesta se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa.
23 §
Tällä lailla kumotaan investointirahastoista 8 päivänä kesäkuuta 1964 annettu laki (309/64) siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen. Viimeksi mainittua lakia on kuitenkin sovellettava verovelvollisilla tämän lain voimaantullessa olleisiin investointirahastoihin. Verovuosina 1991-1997 saadaan investointirahasto lukea veronalaiseksi tuloksi investointirahastoista annetun lain 10 §:stä poiketen ilman korotusta ja veronlisäystä. Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointirahastoa tai sitä ei ole luettu veronalaiseksi tuloksi viimeistään verovuonna 1997, käyttämättä jätetty osa investointirahastosta luetaan verovelvollisen verovuoden 1997 veronalaiseksi tuloksi.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1992.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1992 toimitettavassa verotuksessa. Lain 10 a §:ää, 14 §:n 2 momenttia ja 23 §:n 2 momenttia sekä 18 §:ää muutetussa muodossaan sovelletaan kuitenkin jo vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa.
Lain 9 §:n 2 a kohta ja 12 §:n 4 momentti ovat voimassa vuoden 1993 loppuun, ja niitä sovelletaan vuosilta 1992 ja 1993 toimitettavissa verotuksissa.
Sen estämättä, mitä 9 §:n 1 kohdassa säädetään, voidaan ennen 1 päivää tammikuuta 1989 päättyneeltä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää myös kotimaisen henkilöauton hankintaan tässä laissa säädetyllä tavalla, ei kuitenkaan myöhemmin kuin verovuonna 1993.
Hallituksen esitys 79/91
Valtiovarainvaliok. miet. 29/91
Helsingissä 21 päivänä marraskuuta 1991
Tasavallan Presidentti MAUNO KOIVISTOValtiovarainministeri Iiro Viinanen