697/1991

Annettu Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 1991

Laki rikoslain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan rikoslain 2 luvun 15§:n 2 momentti sekä

muutetaan rikoslain 2 luvun 2§ ja 4§:n 1 momentti, 7 luku sekä 8 luvun 4§,

sellaisina kuin ne ovat, 2 luvun 2§ muutettuna 3 päivänä kesäkuuta l976 ja 24 päivänä elokuuta 1990 annetuilla laeilla (466/76 ja 769/90), 2 luvun 4§:n 1 momentti 29 päivänä heinäkuuta 1976 annetussa laissa (650/76), 7 luku siihen myöhemmin tehtyine muutoksineen sekä 8 luvun 4§ 16 päivänä helmikuuta 1973 annetussa laissa (138/73), näin kuuluviksi:

2 luku

Rangaistuksista

2 §

Vankeutta tuomitaan joko elinkaudeksi tai määräajaksi. Määräaikaista vankeusrangaistusta tuomitaan vähintään neljätoista päivää ja enintään kaksitoista vuotta tai yhteistä rangaistusta 7 luvun mukaan määrättäessä viisitoista vuotta.

Kolmea kuukautta lyhyempi vankeusrangaistus tuomitaan täysin päivin. Muu määräaikainen vankeusrangaistus tuomitaan täysin kuukausin ja päivin, täysin kuukausin tai vuosin taikka täysin vuosin ja kuukausin sekä yhteistä rangaistusta määrättäessä myös täysin vuosin, kuukausin ja päivin.

4 §

Sakko tuomitaan päiväsakoin. Vähin sakko on yksi päiväsakko ja suurin satakaksikymmentä päiväsakkoa. Yhteisen sakkorangaistuksen enimmäis- ja vähimmäismäärästä säädetään 7 luvussa.


7 luku

Yhteisestä rangaistuksesta

1 §
Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen

Milloin joku olisi tuomittava kahdesta tai useammasta rikoksesta vankeuteen, hänet tuomitaan rikoksista yhteiseen vankeusrangaistukseen, jollei muualla laissa ole toisin säädetty.

Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava vankeutta ja yhdestä tai useammasta muusta rikoksesta sakkoa, tuomioistuin saa tuomita kaikista rikoksista yhteisen vankeusrangaistuksen taikka joistakin niistä yhteisen vankeusrangaistuksen ja sen ohella muista rikoksista sakkoa.

Jos jostakin rikoksesta olisi tuomittava elinkautinen vankeusrangaistus, tuomitaan elinkautinen vankeusrangaistus yhteiseksi rangaistukseksi kaikista rikoksista.

2 §
Määräaikaisen vankeusrangaistuksen enimmäis- ja vähimmäisaika

Yhteistä rangaistusta määrättäessä eri rikoksista seuraavan ankarimman enimmäisrangaistuksen saa ylittää, mutta rangaistus ei saa olla eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa pitempi. Ankarinta enimmäisrangaistusta ei myöskään saa ylittää enempää kuin

1) yhdellä vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähemmän kuin yksi vuosi kuusi kuukautta;

2) kahdella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta vähintään yksi vuosi kuusi kuukautta mutta vähemmän kuin neljä vuotta; eikä

3) kolmella vuodella, jos ankarin enimmäisrangaistus on vankeutta määräajaksi vähintään neljä vuotta.

Rangaistus ei saa olla lyhyempi kuin eri rikoksista seuraava ankarin vähimmäisrangaistus.

Ankarimmalla enimmäis- ja vähimmäisrangaistuksella tarkoitetaan sitä rangaistusta, joka rikoksesta saadaan tapaukseen sovellettavien säännösten mukaan tuomita enimmäis- tai vähimmäisrangaistukseksi. Jos yhdestä tai useammasta rikoksesta voi seurata vain sakkoa, sakkojen katsotaan eri rikosten enimmäisrangaistusten yhteisaikaa laskettaessa vastaavan yhteensä yhtä kuukautta vankeutta.

3 §
Yhteinen sakkorangaistus

Jos joku olisi tuomittava samalla kertaa kahdesta tai useammasta rikoksesta sakkorangaistukseen, hänet tuomitaan yhteiseen sakkorangaistukseen.

Yhteinen sakkorangaistus saa olla enintään kaksisataaneljäkymmentä päiväsakkoa. Jos jostakin rikoksesta tuomittavalle sakkorangaistukselle on l päivän kesäkuuta l969 jälkeen säädetty erityinen vähimmäismäärä, yhteinen sakkorangaistus ei saa olla sitä pienempi.

Edellä säädettyä ei sovelleta markkamääräisesti tuomittavaan uhkasakkoon.

4 §
Muut seuraamukset

Jos jostakin rikoksesta on yleisen rangaistuksen ohella tuomittava viraltapano tai muu seuraamus, seuraamus on laissa säädetyin edellytyksin tuomittava myös yhteisen rangaistuksen ohella.

5 §
Yhteisen rangaistuksen mittaaminen

Yhteisen vankeusrangaistuksen ja sakkorangaistuksen mittaamisessa noudatetaan soveltuvin osin 6 luvun säännöksiä.

Yhteistä rangaistusta mitattaessa lähtökohdaksi on otettava siitä rikoksesta tuomittava rangaistus, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan olisi tuleva ankarin rangaistus, sekä mitattava rikoksista yhteinen rangaistus siten, että se on oikeudenmukaisessa suhteessa myös rikosten lukumäärään, vakavuuteen ja keskinäiseen yhteyteen. Jos jokin 6 luvussa tarkoitettu rangaistuksen koventamis- tai lieventämisperuste taikka luvussa mainittu muu seikka koskee vain jotakin tai joitakin samalla kertaa tuomittavista rikoksista, se on kohtuullisessa määrin otettava huomioon yhteistä rangaistusta mitattaessa.

6 §
Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen jälkikäteen

Jos yhdestä tai useammasta rikoksesta ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomittua syytetään hänen ennen tämän rangaistuksen tuomitsemista tekemästään muusta rikoksesta, rangaistus on määrättävä niin kuin kaikki nämä rikokset olisi saatettu samalla kertaa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Jos aikaisemmin tuomittua rangaistusta, myös sen ehkä jo tapahtuneen täytäntöönpanon merkitys erityisesti huomioon ottaen, on pidettävä riittävänä seuraamuksena myös myöhemmin käsiteltäväksi tulleesta rikoksesta, tuomioistuimen on määrättävä, että aikaisempi rangaistus koskee tätäkin rikosta. Yhteinen vankeusrangaistus saadaan kuitenkin määrätä jälkikäteen tässä pykälässä säädetyllä tavalla vasta, kun aikaisempi tuomio on saanut lainvoiman tai on pantavissa täytäntöön niin kuin lainvoimainen tuomio.

Rikoksista, joista toinen on tehty sen jälkeen, kun toisesta jo oli tuomittu ehdoton vankeusrangaistus, ei määrätä yhteistä vankeusrangaistusta.

Mitä edellä on säädetty tuomiosta, jolla joku on tuomittu ehdottomaan vankeusrangaistukseen, sovelletaan myös tuomioon, jolla ehdollinen vankeusrangaistus on määrätty pantavaksi täytäntöön.

7 §
Yhteisen vankeusrangaistuksen määrääminen täytäntöönpanoa varten

Jos samalla kertaa on pantava täytäntöön kaksi tai useampia vankeusrangaistuksia tai jos sen jälkeen, kun tuomittu on suorittanut vankeusrangaistusta, tulee täytäntöönpantavaksi toinen vankeusrangaistus ja rikoksista olisi, jos ne olisivat olleet käsiteltävinä samalla kertaa, näiden rangaistusten asemesta ollut tuomittava yhteinen vankeusrangaistus, tuomioistuimen on määrättävä yhteinen vankeusrangaistus täytäntöönpanoa varten.

Yhteisen vankeusrangaistuksen määrää virallisen syyttäjän vaatimuksesta jokin aikaisemmissa oikeudenkäynneissä vankeusrangaistuksen tuominneista alioikeuksista tai tuomitun oleskelupaikkakunnan yleinen alioikeus. Istunto voidaan pitää myös muuna aikana ja muussa paikassa kuin yleisen alioikeuden istunnoista on määrätty. Yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskevaa asiaa käsiteltäessä kihlakunnanoikeus ja raastuvanoikeus on päätösvaltainen myös, kun siinä on yksin puheenjohtaja. Jos tuomioistuin katsoo, että asia on käsiteltävä täysilukuisessa kokoonpanossa, asia on siirrettävä sanotussa kokoonpanossa käsiteltäväksi.

Yhteistä rangaistusta ei saa määrätä ennen kuin tuomitulle on todisteellisesti varattu tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Muutoksenhausta yhteisen rangaistuksen määräämistä koskevaan päätökseen on voimassa, mitä muutoksenhausta rikosasioissa on säädetty. Muutoksenhaku ei estä päätöksen täytäntöönpanoa, jollei tuomioistuin toisin määrää.

8 §
Yhteisen vankeusrangaistuksen poikkeuksellinen määrääminen

Jos yhteinen vankeusrangaistus on määrätty kahdesta tai useammasta rikoksesta ja sittemmin 6 tai 7§:ssä tarkoitetussa tapauksessa havaitaan, että jostakin niistä rikoksista, joista on määrätty yhteinen vankeusrangaistus, sekä jostakin muusta rikoksesta olisi tullut määrätä tai tulisi määrätä tällainen rangaistus, on kaikista näistä rikoksista määrättävä yhteinen vankeusrangaistus.

9 §
Asianomistajan asema

Yhteistä vankeusrangaistusta 6, 7 tai 8§:n mukaan määrättäessä aikaisemmin ratkaistun rikosasian asianomistajalla ei ole puhevaltaa.

8 luku

Vanhentumisesta

4 §

Jos sama teko käsittää useita rikoksia, rangaistuksen saa tuomita kaikista rikoksista niin kauan kuin sen saa tuomita jostakin niistä.

Voimaantulo- ja siirtymäsäännökset

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhti>kuuta 1992.

Lakia sovelletaan rikoksiin, jotka on tehty sen tultua voimaan.

Lain 2 luvun 2§:n 2 momentin, 7 luvun 3§:n ja 8 luvun 4§:n säännöksiä sovelletaan myös rikoksiin, jotka on tehty ennen sen voimaantuloa. Muutoksenhakutuomioistuin saa kuitenkin soveltaa myös aikaisemman lain 2 luvun 2§:n 2 momentin säännöstä, jos asia on ratkaistu alemmassa oikeusasteessa ennen tämän lain voimaantuloa.

Lain yhteisen vankeusrangaistuksen määräämistä koskevia säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun rikos on tehty ennen sen voimaantuloa. Jos rangaistukset on alemmassa oikeusasteessa yhdistetty ennen lain voimaantuloa tai jos ennen lain voimaantuloa tehdystä rikoksesta tuomittava rangaistus olisi aikaisemman lain 7 luvun 8§:n mukaan tullut yhdistää toiseen ennen lain voimaantuloa tuomittuun rangaistukseen, sovelletaan kuitenkin aikaisemman lain 7 luvun 8§:n säännöksiä. Yhdistetty rangaistus ei tällöin saa olla ankarampi kuin mitä rikoksista voitaisiin tämän lain 7 luvun 2§:n mukaan enintään tuomita yhteiseksi rangaistukseksi. Jos aikaisemmin tuomittu rangaistus on yhtä ankara tai ankarampi kuin tämän lain 7 luvun 2§:n mukaan määräytyvä ankarin rangaistus, tuomioistuimen on määrättävä, että yhdistettävä rangaistus sisältyy aikaisemmin tuomittuun rangaistukseen. Jos kahdesta tai useammasta rikoksesta, joista tuomitut rangaistukset olisi aikaisemman lain 7 luvun 8§:n mukaan pitänyt yhdistää ennen tämän lain voimaantuloa tuomittuun rangaistukseen, tai tällaisesta rikoksesta ja jostakin muusta rikoksesta on jo tuomittu yhteinen rangaistus, noita rikoksia ja niistä tuomittua rangaistusta ei oteta huomioon rangaistuksia yhdistettäessä.

Jos yksin teoin tehtyjen rikosten tai jatketun rikoksen tekeminen on alkanut ennen tämän lain voimaantuloa ja päättynyt tämän lain tultua voimaan, rikokset katsotaan tehdyiksi tämän lain tultua voimaan. Yhteistä vankeusrangaistusta tällaisista rikoksista määrättäessä ei kuitenkaan sovelleta tämän lain 7 luvun 2§:n säännöksiä enimmäisrangaistuksen ylittämisestä.

Aikaisemman lain 7 luvun 9§:n säännöksiä sovelletaan myös silloin, kun tämän lain tultua voimaan tulee täytäntöönpantavaksi rangaistuksia, jotka olisi tullut tai tulisi yhdistää. Rangaistuksen yhdistämisen toimittaa tuolloin virallisen syyttäjän vaatimuksesta tämän lain 7 luvun 7§:n 2 momentissa tarkoitettu alioikeus. Menettelystä ja muutoksenhausta on tuolloin vastaavasti voimassa mitä sanotun 7§:n 2 ja 3 momentissa on säädetty. Hovioikeudessa lain voimaan tullessa vireillä olevat rangaistuksen yhdistämistä koskevat asiat ratkaisee kuitenkin hovioikeus.

Ennen lain voimaantuloa voidaan ryhtyä sen täytäntöönpanoon liittyviin toimenpiteisiin.

Hallituksen esitys 40/90
Lakivaliok. miet. 15/90
Suuren valiok. miet. 314/90

Helsingissä 19 päivänä huhtikuuta 1991

Tasavallan Presidentti
MAUNO KOIVISTO

Oikeusministeri
Tarja Halonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.