Laki verotuslain 72§:n muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
kumotaan 12 päivänä joulukuuta 1958 annetun verotuslain ( 482/58 ) 72§:n 1 momentin 4 kohta ja
muutetaan 72§:n 1 momentin 3 kohta sekä 2-4 momentti, sellaisina kuin niistä ovat 72§:n 2 momentti 21 päivänä marraskuuta 1986 annetussa laissa (823/86), 3 momentti 21 päivänä tammikuuta 1983 annetussa laissa (70/83) ja 4 momentti 31 päivänä joulukuuta 1974 annetussa laissa (1024/74), seuraavasti:
72 §
Verotusta toimitettaessa on ennen muiden paitsi luonnollisten vähennysten ja velan korkojen sekä indeksi- ja kurssitappioiden vähentämistä kunkin tulolähteen ja varallisuuden osalta:
jollei veroilmoitusta ole annettu tai sitä ei voida panna oikaistunakaan verotuksen perusteeksi, ja sitten, kun verovelvolliselle on, mikäli mahdollista, annettu tilaisuus selvityksen esittämiseen, niin myös jos osoittautuu, että verovelvollisen ilmoittama tulo muiden samalla alalla ja vastaavasti samanlaatuisissa olosuhteissa toimivien verovelvollisten vuosituloon verrattuna on ilmeisesti liian vähäinen eikä verovelvollinen vaadittaessakaan voi esittää vuositulon vähäisyyteen johtaneita päteviä syitä, toimitettava verotus arvioimalla ( arvioverotus ).
Jos sellaisen tulolähteen, johon kuuluu tai on verovuoden aikana kuulunut kiinteistö tai kiinteistöjä, edellä säädetyin tavoin vahvistettu verotettava tulo on jäänyt niin vähäiseksi, ettei sitä kiinteistöjen laatuun ja laajuuteen katsoen voida hyväksyä kunnallisveron suorittamisen perusteeksi, tai jos tällaista tuloa ei ole jäänyt lainkaan, kunnallisverotusta toimitettaessa on harkittava se kohtuullinen määrä, jonka perusteella verotus on toimitettava ( harkintaverotus ). Verotuksen perusteeksi pantavaa määrää harkittaessa on tutkittava kiinteistöjen käyttötapa, muu laatu ja tuottavuus sekä kaikki ne muut asianhaarat, jotka voivat vaikuttaa asian arvostelemiseen. Ennen harkintaverotuksen toimittamista verovelvolliselle on annettava tilaisuus selvityksen esittämiseen, mikäli verovelvollinen ei ole veroilmoituksessaan ilmoittanut, ettei häntä tarvitse harkintaverotuksen toimittamisen johdosta kuulla.
Harkintaverotusta ei kuitenkaan sovelleta tuloon, joka on saatu:
maatilatalouden kiinteistöstä;
luonnollisen henkilön, erillisenä verovelvollisena verotettavan kotimaisen kuolinpesän tai sellaisen kotimaisen avoimen yhtiön tai kommandiittiyhtiön, jonka yhtiömiehinä verovuoden aikana on ollut vain luonnollisia henkilöitä tai kuolinpesiä, liike- tai ammattitoiminnan tulolähteeseen kuuluvasta kiinteistöstä;
muustakaan kuin 2 kohdassa tarkoitetusta liiketulolähteeseen kuuluvasta kiinteistöstä viitenä ensimmäisenä verovuotena liikkeen perustamisesta lukien, mikäli liikettä ei voida katsoa perustetun ennestään olemassa olevan liikkeen toiminnan jatkamista varten;
kiinteistöstä, jota käytetään verovelvollisen tai hänen perheensä taikka kuolinpesän tai yhtymän osakkaan taikka tämän perheen asumiseen tai vapaa-ajan viettoon;
asunto-osakeyhtiön, asunto-osuuskunnan, asunto-osakeyhtiöstä annetun lain (30/26) 25§:ssä tarkoitetun osakeyhtiön tai muun vastaavan yhteisön omistamasta asuinkiinteistöstä taikka asuntolainoista, -takuista ja -avustuksista annetun lain (224/49) tai asuntotuotantolakien (488/53 ja 247/66) nojalla rahoitetusta vuokratalokiinteistöstä, jos huoneistojen pinta-alasta vähintään 80 prosenttia käytetään asumistarkoitukseen;
kiinteistöstä, jolle on alettu rakentaa 4 tai 5 kohdassa tarkoitettuun asumiskäyttöön tulevaa rakennusta.
Huoneistoa katsotaan käytetyn asumistarkoitukseen, jos se on pääasiallisesti tässä käytössä. Jos kiinteistö on vain osittain 3 momentin 4 kohdassa tarkoitetussa käytössä tai, jos kysymys on 5 kohdassa tarkoitetun asuntoyhteisön omistamasta kiinteistöstä, jonka huoneistojen pinta-alasta alle 80 prosenttia käytetään asumistarkoitukseen, harkintaverotusta ei sovelleta kiinteistöstä saatuun tuloon siltä osin kuin kiinteistö on edellä tarkoitetussa asumiskäytössä. Harkintaverotusta ei myöskään sovelleta kiinteistöstä saatuun tuloon siltä osin kuin 3 momentin 6 kohdassa tarkoitettu rakennus valmistuttuaan tulee edellä tarkoitettuun asumiskäyttöön.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1991.
Lakia sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1991 toimitettavassa verotuksessa. Harkintaverotusta voidaan kuitenkin soveltaa ennen 1 päivää tammikuuta 1991 liikkeestä saatuun tuloon. Ennen 1 päivää tammikuuta 1991 saaduksi tuloksi katsotaan tilikauden tuloksesta se suhteellinen osa, joka vastaa tilikaudesta ennen 1 päivää tammikuuta 1991 kulunutta osaa.
Hallituksen esitys 223/90
Valtiovarainvaliok. miet. 72/90
Suuren valiok. miet. 233/90
Helsingissä 28 päivänä joulukuuta 1990
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoValtiovarainministeri Matti Louekoski