1021/1990

Annettu Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 1990

Verohallituksen päätös vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä

Verohallitus on 29 päivänä joulukuuta 1988 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1240/88) 50§:n 1 momentin, sellaisena kuin se on 23 päivänä helmikuuta 1990 annetussa laissa (195/90), 51§:n 2 momentin ja Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5§:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt vuodelta 1990 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät seuraavasti:

1 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

2 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli verovelvollisella työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka verovelvollinen tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa eikä työkomennuksen kestäessä tehtyjä viikonloppu- ja muita vastaavia matkoja asunnon ja erityisen työntekemispaikan välillä.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 5, 6 ja 7§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana matkana. Verovelvollinen on kuitenkin oikeutettu myös 12§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos matka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä verovelvollisella ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

3 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

4 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa verovelvollisen lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy verovelvollisen palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

5 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita verovelvollisen on pidettävä mukanaan.

6 §
Työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat: matkustustapa
korvauksen enimmäismäärä
juna, laiva tai lentokone suoritettu maksu, kuitenkin enintään maksu I luokan paikasta
raitiovaunu, linja-auto tai muu linjaliikenteen kulkuneuvo suoritettu maksu yhdestä paikasta
vuokra-auto maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa
vuokramoottorivene kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa
muu tapa 33 penniä kilometriltä tai korkeampi kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa
7 §

Verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä
auto 128 penniä kilometriltä silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.1.-28.2.1990 ja 130 penniä kilometriltä silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.3.-31.12.1990.
Näitä määriä korotetaan
- 14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä
- 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä
- 75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä
- 4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
- 4 penniä kilometriltä, jos verovelvollinen työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa
- 15 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää liikkumista autolla metsäautotiellä tai muulta liikenteeltä suljetulla tienrakennustyömaalla, kyseisten kilometrien osalta
moottorivene 160 penniä kilometriltä
moottorikelkka 104 penniä kilometriltä
moottoripyörä 85 penniä kilometriltä
moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä
muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä

Jos verovelvollisen omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

Jos verovelvollinen, jolla on verohallituksen luontoisetujen laskentaperusteita koskevassa päätöksessä tarkoitettu auton käyttöetu, käyttää tällaista autoa työmatkan suorittamiseen ja maksaa itse tästä matkasta aiheutuvat polttoainekulut, hänelle korvattavien polttoainekulujen enimmäismäärät ovat seuraavat:

auton moottorin sylinteritilavuus korvauksen enimmäismäärä
enintään 1300 cm3 33 penniä/kilometri
enintään 1600 cm3 37 penniä/kilometri
enintään 2000 cm3 41 penniä/kilometri
yli 2000 cm3 49 penniä/kilometri
8 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta kohtuullisesta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka verovelvolliselle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

9 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä joko verovelvollisen varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta, riippuen siitä, kummasta matka on tehty. Erityisen työntekemispaikan on lisäksi oltava yli 5 kilometrin etäisyydellä sekä varsinaisesta työpaikasta että asunnosta.

10 §

Työmatkoista, jotka on tehty ajalla 1.1.1990-28.2.1990, työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä
yli 6 tuntia (osapäiväraha) 62,-
yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 100,-
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
-vähintään 2 tunnilla 62,-
-yli 6 tunnilla 100,-

Työmatkoista, jotka on tehty ajalla 1.3.1990-31.12.1990, työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä
yli 6 tuntia (osapäiväraha) 65,-
yli 10 tuntia (kokopäiväraha) 145,-
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
-vähintään 2 tunnilla 65,-
-yli 6 tunnilla 145,-

Jos verovelvollinen jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

11 ½

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

maa tai alue päivärahan enimmäismäärä
Afganistan 250,-
Alankomaat 280,-
Alankomaiden Antillit 200,-
Albania 130,-
Algeria 350,-
Amerikan yhdysvallat 265,-
Andorra 190,-
Angola 300,-
Arabiemiraattien liitto 300,-
Argentiina 170,-
Australia 280,-
Bahamasaaret 290,-
Bahrain 215,-
Bangladesh 140,-
Barbados 240,-
Belgia 300,-
Belize 190,-
Benin 165,-
Bermuda 260,-
Bolivia 140,-
Brasilia 160,-
Brunei 250,-
Bulgaria 230,-
Burkina Faso 170,-
Burma 125,-
Burundi 170,-
Chile 160,-
Djibouti 230,-
Dominica 190,-
Dominikaaninen tasavalta 225,-
Ecuador 135,-
El Salvador 180,-
Espanja 275,-
Etelä-Afrikan tasavalta 165,-
Etiopia 160,-
Fidšzi 180,-
Filippiinit 215,-
Gabon 290,-
Gambia 135,-
Ghana 190,-
Grenada 230,-
Grönlanti 250,-
Guadeloupe 240,-
Guatemala 190,-
Guinea 290,-
Guinea-Bissau 140,-
Guyana 200,-
Haiti 210,-
Honduras 195,-
Hongkong 220,-
Indonesia 200,-
Intia 140,-
Irak 400,-
Iran 470,-
Irlanti 240,-
Islanti 350,-
Iso-Britannia 265,-
Israel 240,-
Italia 300,-
Itävalta 270,-
Jamaika 240,-
Japani 460,-
Jemenin arabitasavalta 200,-
Jemenin kansandemokraattinen tasavalta 220,-
Jordania 260,-
Jugoslavia 160,-
Kamerun 210,-
Kanarian saaret 220,-
Kanada 210,-
Kap Verde 140,-
Keski-Afrikan tasavalta 260,-
Kiina 215,-
Kolumbia 140,-
Komorit 180,-
Kongo 330,-
Korean demokraattinen kansantasavalta 180,-
Korean tasavalta 385,-
Kreikka 165,-
Kuuba 190,-
Kuwait 230,-
Kypros 170,-
Laos 125,-
Lesotho 125,-
Libanon 180,-
Liberia 280,-
Libya 250,-
Liechtenstein 230,-
Luxemburg 300,-
Macao 160,-
Madagascar 140,-
Malesia 170,-
Malawi 125,-
Malediivit 125,-
Mali 200,-
Malta 200,-
Marokko 210,-
Martinique 240,-
Mauretania 170,-
Mauritius 170,-
Meksiko 170,-
Monaco 300,-
Mosambik 140,-
Nepal 140,-
Neuvostoliitto 200,-
Nicaragua 190,-
Niger 215,-
Norja 290,-
Norsunluurannikko 230,-
Oman 220,-
Pakistan 140,-
Panama 210,-
Papua - Uusi Guinea 190,-
Paraquay 180,-
Peru 190,-
Portugali 190,-
Puola 130,-
Qatar 200,-
Ranska 300,-
Romania 220,-
Ruanda 170,-
Ruotsi 270,-
Saksan demokraattinen tasavalta 240,-
Saksan liittotasavalta 240,-
Sambia 160,-
Samoa 140,-
Sao Tome ja Principe 135,-
Saudi-Arabia 280,-
Senegal 205,-
Seychellit 210,-
Sierra Leone 140,-
Singapore 190,-
Somalia 130,-
Sri Lanka 135,-
St. Lucia 240,-
Sudan 200,-
Surinam 270,-
Swazimaa 140,-
Sveitsi 290,-
Syyria 210,-
Taiwan 190,-
Tanska 270,-
Thaimaa 190,-
Togo 180,-
Tonga 135,-
Trinidad - Tobago 220,-
Tshekkoslovakia 170,-
Tunisia 170,-
Turkki 170,-
Uganda 250,-
Unkari 170,-
Uusi-Seelanti 240,-
Venezuela 125,-
Zaire 290,-
Zimbabwe 155,-
Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,-

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai jonne se Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa verovelvollisella on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tai lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kymmenellä tunnilla, verovelvollisella on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 10§:n mukaan.

Verovelvollisella on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan, jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, suoritetaan päiväraha kotimaan matkojen säännösten ja markkamäärien mukaisesti.

Jos verovelvollinen jonakin matkavuorokautena on saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päiväraha maksetaan 50 prosentilla alennettuna. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Kun työmatka tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja verovelvollinen palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 10§:n mukaista päivärahaa, on työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä 1 momentista poiketen 94 markkaa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa.

12 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että verovelvollisella ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 34,75 markkaa silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.1.-28.2.1990 ja 36,25 markkaa silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.3.-31.12.1990.

Jos verovelvollinen joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 69,50 markkaa silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.1.-28.2.1990 ja 72,50 markkaa silloin kun työmatka on tehty ajalla 1.3.-31.12.1990.

13 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

14 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä verovelvolliselle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa.

15 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan merityötuloa saaville verovelvollisille maksettaviin tulo- ja varallisuusverolain 51§:n 1 momentissa tarkoitettuihin verovapaiksi säädettyihin korvauksiin.

Helsingissä 22 päivänä marraskuuta 1990

Pääjohtaja
Jukka Tammi

Ylitarkastaja
Merja Hartikka-Simula

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.