361/1990
Dokumentin versiot
Annettu Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1990
Laki pakkokeinolain 1 luvun muuttamisesta
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan 30 päivänä huhtikuuta 1987 annetun pakkokeinolain (450/87) 1 luvun 9§:n 1 momentti, 13§, 14§:n 1 momentti, 19§, 21§:n 1 momentti ja 25§ sekä
lisätään 1 luvun 3§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, 8§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, 21§:ään uusi 2 momentti, jolloin nykyinen 2 momentti siirtyy 3 momentiksi, ja 27§:ään uusi 3 momentti sekä lukuun uusi 18 a ja 28 a§ seuraavasti:
1 luku
Kiinniottaminen, pidättäminen ja vangitseminen
3 §
Pidättämisen edellytykset
Kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, hänet saadaan pidättää, vaikka epäilyyn ei ole todennäköisiä syitä, jos pidättämiseen muutoin on 1 momentissa säädetyt edellytykset ja epäillyn säilöön ottaminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää.
8 §
Vangitsemisen edellytykset
Kun jotakuta on syytä epäillä rikoksesta, hänet saadaan vangita, vaikka epäilyyn ei ole todennäköisiä syitä, jos vangitsemiseen muutoin on 3§:n 1 momentissa säädetyt edellytykset ja vangitseminen on odotettavissa olevan lisäselvityksen vuoksi erittäin tärkeää. Milloin epäilty on vangittu tämän momentin nojalla, on häntä koskeva vangitsemisasia käsiteltävä uudelleen siten kuin 18 a§:ssä säädetään. Vangitsemisvaatimuksen tekijän pyynnöstä tuomioistuin voi siirtää vangitsemisasian uudelleen käsittelyn syyteasiassa toimivaltaiselle tuomioistuimelle. Tuomioistuimen on heti ilmoitettava päätöksestään tälle tuomioistuimelle.
9 §
Vangitsemisesta päättävä viranomainen
Vangitsemisesta päättää se tuomioistuin, joka on syyteasiassa toimivaltainen. Ennen syytteen käsittelyn alkua pidätetyn vangitsemisesta saa päättää myös kiinniottamispaikkakunnan tai pidätetyn säilyttämispaikkakunnan yleinen alioikeus ja kiireellisessä tapauksessa muukin alioikeus sen mukaan kuin oikeusministeriö tarkemmin määrää, ei kuitenkaan valtiopetosta ja maanpetosta koskevissa asioissa.
13 §
Pidätettyä koskevan vangitsemisvaatimuksen tekoaika
Vaatimus pidätetyn vangitsemisesta on tehtävä tuomioistuimelle viipymättä ja viimeistään kolmantena päivänä kiinniottamispäivästä ennen kello kahtatoista.
14 §
Vangitsemisvaatimuksen ottaminen käsiteltäväksi
Vangitsemisvaatimus on otettava tuomioistuimessa käsiteltäväksi viipymättä. Pidätettyä koskeva vaatimus on otettava käsiteltäväksi viimeistään neljän vuorokauden kuluttua kiinniottamisesta.
18 a §
Ilmoitus lisäselvityksen valmistumisesta ja vangitsemisasian käsittely
Kun päätös vangitsemisasiassa perustuu 8§:n 2 momenttiin, on vangitsemisvaatimuksen tekijän ilmoitettava viipymättä lisäselvityksen valmistumisesta vangitsemisasian uudelleen käsittelevälle tuomioistuimelle.
Tuomioistuimen on otettava vangitsemisasia uudelleen tutkittavaksi viipymättä ja viimeistään viikon kuluttua vangitsemispäätöksestä. Jollei vangitsemiseen ole 8§:n 1 momentissa säädettyjä edellytyksiä, vangittu on määrättävä päästettäväksi heti vapaaksi.
19 §
Ilmoitus vangitsemismääräyksen täytäntöön- panosta ja vangitsemisasian käsittely
Kun tuomioistuin on määrännyt vangittavaksi epäillyn, joka ei ole ollut läsnä asiaa käsiteltäessä, määräyksen täytäntöönpanosta on viipymättä ilmoitettava tälle tuomioistuimelle. Vangitsemisasia on otettava tuomioistuimessa uudelleen tutkittavaksi viipymättä ja viimeistään neljän vuorokauden kuluttua siitä, kun epäilty on vangitsemismääräyksen johdosta menettänyt vapautensa.
21 §
Syytteen käsittelypäivän määrääminen
Kun tuomioistuin, joka tulee käsittelemään syytteen, päättää läsnä olevan epäillyn vangitsemisesta, sen on, jollei syytettä jo ole otettu käsiteltäväksi, määrättävä sen käsittelypäivä. Kun 20§:ssä tarkoitettu ilmoitus on saapunut tuomioistuimeen, sen on määrättävä syytteen käsittelypäivä viimeistään ilmoituksen saapumista seuraavana päivänä. Käsittelypäivää ei saa määrätä myöhemmäksi kuin on välttämätöntä esitutkinnan päättämiseksi ja syytteen valmistelemiseksi. Käsittelypäivää ei kuitenkaan saa määrätä neljää viikkoa myöhemmäksi. Käsittelypäivä on ilmoitettava vangitulle ja hänen avustajalleen.
Tuomioistuin voi syyttäjän ennen käsittelypäivää tekemästä pyynnöstä erityisen painavasta syystä siirtää käsittelypäivää kerrallaan enintään kahdella viikolla aikaisemmin määrätystä käsittelypäivästä. Tuomioistuimen on otettava syyttäjän pyyntö käsiteltäväksi viimeistään käsittelypäivänä. Jos pyyntö otetaan käsiteltäväksi ennen käsittelypäivää, on vangitulle varattava tilaisuus tulla kuulluksi pyynnöstä. Vangittu on tuotava tuomioistuimeen, jos hän haluaa tulla henkilökohtaisesti kuulluksi. Tuomioistuimen on ottaessaan pyynnön käsiteltäväksi vangitun pyynnöstä samalla tutkittava hänen vangitsemisasiansa uudelleen. Uusi käsittelypäivä on ilmoitettava vangitulle ja hänen avustajalleen.
25 §
Vangitseminen muutoksenhaku- tuomioistuimessa
Jos muutoksenhakuteitse ylemmän tuomioistuimen tutkittavaksi saatetussa asiassa vaaditaan vastaajan vangitsemista, tälle on varattava tilaisuus vastata vaatimukseen, jollei vaatimusta heti jätetä tutkimatta tai hylätä. Tilaisuutta vastauksen antamiseen ei tarvitse varata, jos vastaaja ei ole Suomessa tai on tietymättömissä. Ilmoitus oikeudesta vastauksen antamiseen saadaan lähettää postitse vastaajan viimeksi ilmoittamalla osoitteella.
Jos vastaaja 1 momentissa tarkoitetun asian johdosta pidätetään, on vaatimus pidätetyn vangitsemisesta tehtävä ylemmälle tuomioistuimelle välittömästi ja tuomioistuimen on otettava vangitsemisvaatimus käsiteltäväksi 14§:ssä säädetyssä ajassa noudattaen, mitä edellä on pidätetyn vangitsemisasian käsittelystä säädetty.
27 §
Muutoksenhaku
Tuomioistuimen syytteen käsittelypäivän siirtämistä koskevaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla.
28 a §
Määräaikojen laskeminen
Laskettaessa 13, 14, 18 a ja 19§:ssä sekä 25§:n 2 momentissa säädettyjä määräaikoja ei sovelleta säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (150/30) 5§:ää.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä touko>kuuta 1990.
Pidättämiseen ja vangitsemiseen sovelletaan kuitenkin aikaisempaa lakia, jos epäilty on otettu kiinni ennen tämän lain voimaantuloa.
Aikaisempaa lakia sovelletaan myös, kun tuomioistuin on määrännyt vangittavaksi epäillyn, joka ei ole ollut läsnä asiaa käsiteltäessä, jos vangitsemismääräys pannaan täytäntöön ennen tämän lain voimaantuloa.
Hallituksen esitys 251/89Lakivaliok. miet. 2/90
Suuren valiok. miet. 21/90
Helsingissä 27 päivänä huhtikuuta 1990
Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto
Oikeusministeri
Tarja Halonen