1258/1989

Annettu Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1989

Laki maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä annetun lain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

kumotaan maidon väliaikaisista tuotantokiintiöistä 27 päivänä heinäkuuta 1984 annetun lain (570/84) 14 a§:n 3 momentti,

sellaisena kuin se on 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa (1302/88), sekä

muutetaan lain 14§, 14 a§:n 1 momentti, 16§:n 1 momentti, 21§:n 1-3 momentti ja 34§:n 1 momentti,

sellaisina kuin niistä ovat 14§, 14 a§:n 1 momentti ja 34§:n 1 momentti mainitussa 29 päivänä joulukuuta 1988 annetussa laissa, 16§:n 1 momentti 22 päivänä elokuuta 1986 annetussa laissa (623/86) ja 21§:n 2 ja 3 momentti 31 päivänä joulukuuta 1987 annetussa laissa (1336/87), sekä

lisätään 12§:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna mainitulla 22 päivänä elokuuta 1986 annetulla lailla, uusi 3 momentti seuraavasti:

12 §

Viljelijälle, joka on valtion kanssa tehnyt maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 12§:ssä tarkoitetun sopimuksen harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa, vahvistetaan hakemuksesta 40 000 litran tuotantokiintiö, mikäli hän ryhtyy toimittamaan maitoa meijeriin.

14 §

Uusia tuotantokiintiöitä voidaan muissa kuin 12 ja 13§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa ja vahvistettuja tuotantokiintiöitä korottaa vuonna 1990 koko maassa yhteensä määrä, joka vastaa 90 prosenttia

1)siitä vuonna 1987 tuotetusta maitomäärästä, jota vastaavat tuotantokiintiöt on lakkautettu vuonna 1989 ja

2)siitä vuonna 1988 tuotetusta maitomäärästä, jota vastaavat tuotantokiintiöt on lakkautettu vuonna 1990.

Edellä 1 momentissa tarkoitetusta tuotantokiintiöiden yhteismäärästä voidaan tuotantokiintiöitä vahvistaa ja korottaa kunkin maatalouspiirin alueella 60 prosenttia mainitussa momentissa tarkoitetusta asianomaisen maatalouspiirin alueella tuotetusta maitomäärästä. Valtioneuvosto päättää 30 prosentin osalta, käytetäänkö niitä tuotantokiintiöiden vahvistamiseen ja korottamiseen. Sama koskee maatalouspiirien alueella käyttämättömiksi jääviä maitolitramääriä. Valtioneuvoston päättämän osuuden jakaa maatilahallitus käytettäväksi niiden maatalouspiirien alueilla, joilla maidontuotannon kehitys ja hyväksyttävien hakemusten määrä sitä edellyttävät.

Tässä pykälässä tarkoitettuja maitomääriä yhteenlaskettaessa huomioon ei oteta 13§:n mukaisen tuotantokiintiön siirron tai vahvistamisen yhteydessä lakkautettuja tuotantokiintiöitä.

14 a §

Tuotantokiintiöitä voidaan vahvistaa ja korottaa 14§:n nojalla, kun sitä on maidontuottajan tilan kehittämisen kannalta pidettävä tarpeellisena ottaen erityisesti huomioon tilalla harjoitetun tuotannon suunnat sekä tilakokonaisuus ja tuottajan olosuhteet muutoin. Ensisijaisesti kiintiöitä on tällöin vahvistettava ja korotettava nuorille maidontuottajille sekä sellaisille tuottajille, joiden kohdalla se on tarpeen tilan tuotantorakennuksen kapasiteetin hyödyntämiseksi lypsylehmien keskituotoksen olennaisen nousun vuoksi.


16 §

Tuotantokiintiö voidaan 13§:n 3 ja 4 momentissa sekä 14§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa vahvistaa ja korottaa vastaamaan suuruudeltaan enintään niin monen lypsylehmän tuotantoa, että maatilalta on mahdollisuus saada vähintään puolet niiden tarvitsemasta rehusta. Tuotantokiintiötä ei saa tällöin vahvistaa tai korottaa 30 lypsylehmän lukumäärää suurempaa maitolitramäärää vastaavaksi. Valtioneuvoston määräämistä erityisistä syistä voidaan kuitenkin sallia poikkeaminen tämän lain rehuomavaraisuutta koskevista säännöksistä, jos sitä on kohtuusnäkökohdat huomioon ottaen pidettävä tarpeellisena. Päätöksen rehuomavaraisuussäännöksistä poikkeamisesta tekee maatilahallitus.


21 §

Milloin maidontuottaja on lopettanut maidontuotannon harjoittamisen eikä se johdu valtion kanssa tehdystä maidontuotannon rajoittamista koskevasta sopimuksesta tai jollei ole kysymys muusta tilapäisestä tuotannon keskeyttämisetä, on maatalouspiirin määrättävä tuotantokiintiö lakanneeksi lakkauttamispäätöksen antamispäivästä lukien.

Tuotantokiintiö on määrättävä lakanneeksi aina silloin, kun viljelijä on maataloustuotannon ohjaamisesta ja tasapainottamisesta annetun lain 6§:n 4 momentin tai maataloustuotannon tasapainottamisesta annetun lain (1261/89) 9§:n nojalla sitoutunut luopumaan maidontuotannostaan kokonaan. Tällaisen sopimuksen tehneelle viljelijälle ei saa myöntää tuotantokiintiötä ennen kuin sopimuksen tekemisestä on kulunut 7 vuotta. Tuotantokiintiötä ei sanottuna aikana saa kyseistä tilaa varten myöntää myöskään sille, jolle maatilan tai sen osan omistus- tai hallintaoikeus on sopimuksen tekemisen jälkeen siirtynyt.

Mikäli 1 momentissa tarkoitettu maidontuottaja tai tilan uusi omistaja taikka haltija aloittaa maidon tuotannon uudelleen kiintiön lakkauttamisen jälkeen, voidaan hänelle, mikäli 12§:n säännöksistä ei muuta johdu, hakemuksesta vahvistaa uusi, enintään entisen suuruinen tuotantokiintiö kahden vuoden kuluessa siitä päivästä lukien, jolloin tuotantokiintiön lakkauttamista koskeva päätös on saanut lainvoiman.


34 §

Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1985 ja sen mukaisia kiintiöitä sovelletaan 31 päivään joulukuuta 1990 saakka. Tällä lailla kumotaan kotieläintuotannon ohjaamisesta eräissä tapauksissa annettuun lakiin (1080/81) sisältyvät lypsykarjataloutta koskevat säännökset. Lypsykarjatalouden harjoittamista tai laajentamista koskevat lupahakemukset, jotka ovat vireillä tämän lain voimaan tullessa, on käsiteltävä kuitenkin loppuun mainitun lain säännösten mukaan.



Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1990.

Vuoden 1989 maidontuotantoon sovellettuja tuotantokiintiöitä sovelletaan ilman eri toimenpiteitä myös vuonna 1990.

Hallituksen esitys 187/89
Maa- ja metsätalousvaliok. miet. 16/89
Suuren valiok. miet. 190/89

Helsingissä 22 päivänä joulukuuta 1989

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Maa- ja metsätalousministeri
Toivo T. Pohjala

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.