660/1989

Investointivarauksella tarkoitetaan verovelvollisen kirjanpidossa olevaa varausta, joka muodostetaan viimeistään tilinpäätöksen vahvistamisen yhteydessä. Investointivarauksen saa tehdä elinkeinotulon verottamisesta annetussa laissa (360/68) tarkoitettua elinkeinotoimintaa harjoittava verovelvollinen, joka pitää suoriteperusteen mukaista kahdenkertaista kirjanpitoa.

Investointivaraus saa olla enintään 20 prosenttia verovelvollisen tilikauden voitosta sellaisena kuin se on ennen varauksen tekemistä ja välittömien verojen vähentämistä. Pienempää kuin 30 000 markan investointivarausta ei kuitenkaan saa tehdä.

Verovelvollisella ei ole oikeutta tehdä investointivarausta siltä tilikaudelta, jonka aikana hän on käyttänyt investointivarausta tai nostanut investointitalletuksen.

Investointitalletuksen suuruus on 50 prosenttia investointivarauksen määrästä.

Investointitalletus on tehtävä kuuden kuukauden kuluessa sen tilikauden päättymisestä, jonka voitosta investointivaraus on tehty. Talletus katsotaan tehdyksi, kun se on talletettu Suomen Pankkiin tai annettu pankkiin Suomen Pankkiin siirrettäväksi.

Suomen Pankki maksaa sulkutilillä olevalle investointitalletukselle vuotuisen koron, jonka suuruus on Suomen Pankin peruskorko vähennettynä kahdella ja puolella prosenttiyksiköllä.

Korko suoritetaan investointitalletusta nostettaessa ja maksetaan erikseen kullekin nostettavalle erälle.

Investointitalletus saadaan nostaa, kun investointivarausta on käytetty tai tullaan saman verovuoden aikana käyttämään tässä laissa säädetyllä tavalla. Talletusta nostettaessa on esitettävä 11§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa valtiovarainministeriön lupa investointivarauksen käyttämiseen sekä muissa tapauksissa verovelvollisen kotipaikan verotoimiston verotuksen toimittamisen jälkeen antama todistus vastaavasta investointivarauksesta.

Verotoimisto antaa verovelvolliselle todistuksen investointitalletuksen nosto-oikeudesta 18§:n 1 momentissa ja 21§:ssä tarkoitetuissa tapauksissa. Verovelvollinen saa esittämällä 1 momentissa tarkoitetun todistuksen nostaa talletuksen, jota vastaavaa varausta ei ole verotuksessa hyväksytty, samoin kuin tekemänsä talletuksen siltä osin kuin talletuksen määrä ylittää 50 prosenttia verotuksessa hyväksytystä investointivarauksesta.

Aikaisemmin tehdyt investointitalletukset on nostettava ennen myöhemmin tehtyjä.

Investointitalletuksen nostamisesta tulee Suomen Pankin tehdä ilmoitus verovelvollisen kotikunnan verotoimistoon.

Jos investointitalletusta on käytetty suhdannetalletuslain 17§:n 1 momentin mukaan suhdannetalletuksen alentamiseen, mutta talletuksen perusteena olevaa investointivarausta ei ole verotuksessa hyväksytty vähennettäväksi, katsotaan talletus suhdannetalletukseksi.

Sen estämättä mitä 1 momentissa on säädetty, saadaan investointivarausta kuitenkin käyttää viiden vuoden kuluttua edellisen käyttöajanjakson päättymisestä taikka, jollei käyttölupaa tai käyttövelvoitusta ole annettu, sen tilikauden päättymisestä, jolta investointivaraus tehtiin.

Investointivarausta saadaan käyttää:

Yhteisö saa käyttää investointivarausta myös yleisesti verovelvolliseen osakeyhtiöön tai osuuskuntaan sijoitettavan osake- tai osuuspääoman suorittamiseen, jos osakeyhtiö tai osuuskunta käyttää suoritetun määrän 9§:ssä mainittuun tarkoitukseen. Kyseessä olevan osakeyhtiön tai osuuskunnan tulee antaa suostumuksensa investointivarauksen tällaiseen käyttöön.

Valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä ja asettamillaan ehdoilla myöntää hakemuksesta verovelvolliselle luvan käyttää investointivarausta myös silloin, kun varausta ei voida käyttää valtioneuvoston 8§:n 1 momentissa tarkoitetun päätöksen nojalla. Samoin valtiovarainministeriö voi erityisistä syistä hakemuksesta vapauttaa verovelvollisen osittain tai kokonaan käyttövelvoituksesta.

Ennen 1 momentissa tarkoitetun päätöksen tekemistä valtiovarainministeriö voi pyytää asiasta lausunnon teollisuuden kehittämislautakunnalta.

Investointivarausta saadaan käyttää 9§:n 1-3 kohdassa mainittuun tarkoitukseen, kun hankittava käyttöomaisuus toimitetaan tai tilataan tai kun rakennuksen tai rakennelman rakentaminen tai tie-, rautatie-, silta-, laituri-, pato-, allas- tai viemärityö aloitetaan käyttöajanjakson aikana. Jos tilattu käyttöomaisuus toimitetaan tai jos rakennustyö tai muu edellä tarkoitettu työ tehdään käyttöajanjakson jälkeen, saadaan investointivarausta käyttää vain niihin menoihin, joiden suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.

Jos tietyltä tilikaudelta tehdyn investointivarauksen käyttöajanjakso alkaa ennen aikaisemmilta tilikausilta tehtyjen investointivarausten käyttöajanjakson päättymistä tai välittömästi sen jälkeen, voidaan kuitenkin myöhemmältä tilikaudelta tehtyä investointivarausta käyttää myös aikaisemman käyttöajanjakson aikana tilatun käyttöomaisuuden tai aloitetun rakennuksen tai rakennelman tai tien, rautatien, sillan, laiturin, padon, altaan taikka viemärin hankintamenon kattamiseen.

Investointivarausta saadaan käyttää muihin 9§:ssä tarkoitettuihin menoihin kuin käyttöomaisuuden hankinta- ja perusparannusmenoihin ja suurehkoihin korjausmenoihin ainoastaan, jos menon suorittamisvelvollisuus on syntynyt käyttöajanjakson aikana.

Investointivarausta saadaan käyttää 10§:ssä mainittuun tarkoitukseen siltä osin kuin osake- tai osuuspääoma maksetaan käyttöajanjakson aikana.

Osakeyhtiön tai osuuskunnan, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, on käytettävä suoritettu määrä 9§:ssä mainittuun tarkoitukseen viimeistään osake- tai osuuspääoman maksamisvuotta seuraavana verovuonna.

Verohallitus voi hakemuksesta erityisistä syistä pidentää 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa.

Investointivaraus vähennetään valtion- ja kunnallisverotuksessa verovelvollisen elinkeinotulolähteen tulosta. Jos verovelvollisella on sekä liiketulolähde että ammattitulolähteitä, vähennetään investointivaraus sen tai niiden elinkeinotulolähteiden tulosta, josta tai joista verovelvollinen vaatii sen vähennettäväksi.

Tulona, jonka perusteella ratkaistaan, onko toimitettava verotuslain (482/58) 72§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu harkintaverotus, pidetään tulolähteen tuloa, josta on vähennetty investointivaraus.

Osakeyhtiön tai osuuskunnan suorittama 13§:n 2 momentissa tarkoitettu hankintameno tai sen osa ei ole sen verotuksessa vähennyskelpoinen.

Jos verovelvollinen on kunnallisverotuksessa vaatinut investointivarauksen määrän vähentämistä tietyn tai tiettyjen elinkeinotulolähteiden tulosta, tämä ei ole esteenä investointivarauksen käyttämiseen muussa elinkeinotulolähteessä.

Jos verovelvollinen ei ole käyttänyt investointivarausta käyttövelvoituksen mukaisesti, luetaan käyttämättä jätetty osa investointivarausta korotettuna 10 prosentilla verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi siltä verovuodelta, jona laiminlyönnin todetaan tapahtuneen. Käyttämätön investointivaraus tai sen osa luetaan sen tulolähteen tuloksi, jonka tulosta se on vähennetty. Jos tätä tulolähdettä ei asianomaisena verovuonna enää ole, luetaan käyttämätön investointivaraus tai sen osa verovelvollisen lakannutta tulolähdettä lähinnä vastaavan tulolähteen tuloksi. Verovelvollisella on oikeus nostaa investointitalletuksesta se osa, joka vastaa tuloksi luettua investointivarauksen osaa. Näin nostetulle määrälle ei suoriteta korkoa.

Jos verovelvollinen, joka on nostanut investointitalletuksen, ei ole käyttänyt investointivarausta tässä laissa säädetyllä tavalla, luetaan se käyttämättä jätetty investointivarauksen määrä, jota vastaava talletus on nostettu, korotettuna 30 prosentilla, veronalaiseksi tuloksi kuten 1 momentissa on säädetty.

Jos osakeyhtiö tai osuuskunta, jonka osakas tai jäsen on suorittanut sen osake- tai osuuspääomaa investointivaraustaan käyttäen, ei ole käyttänyt suoritettua määrää tässä laissa säädetyllä tavalla, luetaan käyttämättä jätetty määrä korotettuna 30 prosentilla osakeyhtiön tai osuuskunnan maksamisvuotta seuraavan verovuoden veronalaiseksi tuloksi tai jos verohallitus 13§:n 3 momentin nojalla on pidentänyt 13§:n 2 momentissa tarkoitettua määräaikaa, sen verovuoden veronalaiseksi tuloksi, jona määrä viimeistään olisi pitänyt käyttää.

Verovelvollisen, joka verovuoden aikana on käyttänyt investointivarausta tai nostanut investointitalletuksen tai sen osan, on annettava selvitys varauksen käytöstä ja investointitalletuksen nostamisesta.

Ennen 8§:ssä mainitun päätöksen antamista on Suomen Pankin johtokunnalle varattava tilaisuus lausunnon antamiseen asiasta, jollei se ole tehnyt asiasta esitystä.

Jos yhteisö tai yhtymä puretaan tai jos muu verovelvollinen lopettaa elinkeinotoimintansa eikä kysymyksessä ole yhteisöjen sulautuminen taikka jos verovelvollisen omaisuus luovutetaan konkurssiin, luetaan verovelvollisen investointivaraus sen vuoden veronalaiseksi tuloksi, jona päätös purkamisesta, toiminnan lopettamisesta tai konkurssiin luovuttamisesta tehdään. Verovelvollisella on tällöin oikeus nostaa tuloksi luettavaa investointivarausta vastaava investointitalletus.