1185/1988

Annettu Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Laki maatalousyrittäjän lomituspalveluista annetun lain 1 ja 2 luvun muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti muutetaan maatalousyrittäjän lomituspalveluista 4 päivänä tammikuuta 1985 annetun lain (2/85) 1 ja 2 luku niihin myöhemmin tehtyine muutoksineen näin kuuluviksi:

1 luku

Soveltamisala

1 §

Tässä laissa säädetään maatalousyrittäjän lomituspalveluista, joilla tarkoitetaan maatalouslomittajan järjestämistä maatalousyrittäjälle vuosiloman, viikkovapaan ja sijaisavun ajaksi.

2 §

Tätä lakia sovelletaan vuosilomaa ja viikkovapaata järjestettäessä maatalousyrittäjään, joka harjoittaa karjataloutta ja on siihen sidonnainen siten, että ei maatalousyrityksen karjatalouteen kuuluvien välttämättömien tehtäviensä vuoksi voi ilman lomittajaa vapautua tehtävistään vuosiloman tai viikkovapaan ajaksi.

Vuosilomaa ja viikkovapaata järjestettäessä lakia ei kuitenkaan sovelleta useampaan kuin kahteen samassa yrityksessä työskentelevään maatalousyrittäjään.

Vuosilomaa ja viikkovapaata järjestettäessä lakia ei sovelleta myöskään maatalousyrittäjään, joka saa työntekijäin eläkelain 8§:n 4 momentissa mainitun lain, eläkeohjesäännön tai eläkesäännön mukaista täyttä työkyvyttömyyseläkettä, yksilöllistä varhaiseläkettä tai työttömyyseläkettä.

3 §

Maatalousyrityksen karjatalouteen kuuluvien tehtävien katsotaan aiheuttavan edellä 2§:n 1 momentissa tarkoitetun sidonnaisuuden yhdelle maatalousyrittäjälle, jos yrityksessä harjoitettu karjatalous lomituksen aikana käsittää vähintään kaksi kotieläinyksikköä, ja kahdelle maatalousyrittäjälle, jos karjatalous lomituksen aikana käsittää vähintään kahdeksan kotieläinyksikköä. Kotieläinyksiköistä säädetään tarkemmin asetuksella.

Sidonnaisuutta arvioitaessa otetaan lisäksi huomioon yrityksen karjataloustehtäviin palkatut ulkopuoliset työntekijät maatalousharjoittelijoita lukuun ottamatta sekä muut yrityksen olosuhteet. Jos on ilmeistä, että maatalousyrittäjän sidonnaisuus yrityksen karjatalouteen kuuluviin välttämättömiin tehtäviin ei vastaa edellä 1 momentissa säädettyä, voidaan mainituista kotieläinyksiköiden määristä poiketa.

4 §

Tätä lakia sovelletaan sijaisapua järjestettäessä maatalousyrittäjään, joka harjoittaa maataloutta ja jolla tilapäisen syyn vuoksi ei ole mahdollisuutta huolehtia maatalousyritykseen kuuluvista välttämättömistä tehtävistään ilman sijaisapua.

Maatalousyrityksen sijaisavun tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon yrityksen maataloustehtäviin palkatut ulkopuoliset työntekijät maatalousharjoittelijoita lukuunottamatta, yrityksessä työskentelevät maatalousyrittäjät ja muut yrityksen olosuhteet.

5 §

Edellä 4§:n 1 momentissa tarkoitettuna tilapäisenä syynä pidetään sairautta, tapaturmaa, lääkärin määräykseen tai lakiin perustuvaa kuntoutusta, raskautta ja synnytystä, isyyslomaa, lapsen sairautta, ottolapsen hoitoa, lähiomaisen kuolemaa ja hautajaisia sekä muuta niihin rinnastettavaa tilapäistä syytä.

Tilapäisenä syynä pidetään myös varusmiespalveluksen, aseettoman palveluksen tai siviilipalveluksen suorittamista edellyttäen, että maatalousyrittäjä on jo ennen palvelukseen astumistaan itsenäisesti joko kokonaan tai pääosin huolehtinut maatalousyrityksen päivittäisistä töistä, sekä kertausharjoituksia ja kertausharjoituksia korvaavaa palvelusta.

Tilapäisenä syynä pidetään lisäksi yritystoiminnan jatkamisen tai yritystoiminnasta luopumisen vaatimia järjestelyjä silloin, kun yrittäjän sairaudesta tai tapaturmasta seuraa pysyvä työkyvyttömyys tai kun sijaisavun tarve johtuu yrittäjän kuolemasta. Järjestelyistä tulee ilmoittaa lomalautakunnalle niin kuin asetuksella tarkemmin säädetään.

6 §

Tässä laissa tarkoitetaan:

1)maataloudella maatilatalouden tuloverolain (543/67) mukaan verotettavaa karjatalouden ja kasvinviljelyn harjoittamista;

2)karjataloudella maatilatalouden tuloverolain mukaan verotettavaa kotieläintaloutta, ei kuitenkaan porotaloutta eikä kalastusta;

3)maatalousyrittäjällä henkilöä, joka itse työhön osallistuen harjoittaa maataloutta omaan tai yhteiseen lukuun tai niin kuin maatalousyrittäjien eläkelain 1 a§:ssä (1009/87) säädetään perheyrityksen jäsenenä, ei kuitenkaan alle 15-vuotiasta henkilöä; sekä

4)maatalousyrityksellä sellaista maataloutta, jota harjoitetaan itsenäisenä taloudellisena yksikkönä ja jota pidetään maatilatalouden tuloverolain tarkoittamana yhtenä tulolähteenä.

2 luku

Lomituspalvelujen kesto

7 §

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja vuosiloman ajaksi, jonka pituus on 1,58 työpäivää jokaiselta täydeltä lomanmääräytymiskuukaudelta. Jollei lomapäivien luvuksi tule kokonaislukua, päivän osa katsotaan täydeksi lomapäiväksi.

Täydeksi lomanmääräytymiskuukaudeksi katsotaan lomakautta edeltävän maaliskuun lopussa päättyvän lomanmääräytymisvuoden sellainen kalenterikuukausi, jonka aikana maatalousyrittäjä on toiminut 2§:n 1 momentissa tarkoitetuissa tehtävissä alle 65-vuotiaana vähintään 14 päivänä.

Vuosiloman pituutta laskettaessa noudatetaan muutoin soveltuvin osin, mitä vuosilomalain 3§:ssä on säädetty työssäolopäivien veroisena pidettävien päivien ottamisesta huomioon vuosilomaa määrättäessä.

8 §

Maatalousyrittäjä voi pitää 7§:n 1 momentissa tarkoitetun vuosilomansa enintään neljässä erässä lomakauden aikana. Lomakausi on huhtikuun 1 päivän ja seuraavan maaliskuun 31 päivän välinen aika, nämä päivät mukaan luettuina.

Maatalousyrittäjä, joka luopuu karjataloudesta, voi kuitenkin pitää vuosilomansa jo lomanmääräytymisvuoden aikana ennen karjataloudesta luopumistaan.

9 §

Kalenterivuoden aikana on alle 65-vuotiaalla maatalousyrittäjällä oikeus saada lomittaja viikkovapaata varten yhteensä enintään 12 päivän ajaksi.

Maatalousyrittäjä voi pitää enintään viisi viikkovapaapäivää kalenterikuukaudessa joko erikseen tai yhtäjaksoisesti.

9 a §

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja sijaisapua varten sairauden tai tapaturman vuoksi enintään siksi ajaksi, jonka lääkärintodistuksella osoitettu työkyvyttömyys kestää, kuitenkin korkeintaan siihen asti, kun maatalousyrittäjä on asetuksella säädetyllä tavalla saanut tiedon siitä, että eläkelaitos on tehnyt päätöksen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä hänelle toistaiseksi.

Kuntoutuksen vuoksi maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja enintään siksi ajaksi, jonka lääkärin määräykseen tai lakiin perustuva kuntoutus edellyttää.

Sijaisapua voidaan antaa sairauden ja tapaturman vuoksi ilman lääkärintodistusta sekä lapsen sairauden johdosta enintään seitsemäksi päiväksi.

9 b §

Naispuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada lomittaja sijaisapua varten raskauden ja synnytyksen vuoksi enintään 200 päivän ajaksi, joka alkaa 35 päivää ennen laskettua synnytysaikaa. Jos raskaus päättyy aikaisemmin kuin 35 päivää ennen laskettua synnytysaikaa, oikeus sijaisapuun alkaa raskauden päättymisestä. Jos lapsi syntyy kuolleena tai kuolee äitiysrahakautena tai äiti antaa lapsen tänä aikana ottolapseksi, oikeus sijaisapuun voi kestää enintään äitiysrahakauden ajan.

Alle kaksivuotiaan ottolapsen hoidon johdosta on naispuolisella maatalousyrittäjällä oikeus saada sijaisapua lapsen hoitoonotosta alkaen enintään 120 päivän ajaksi.

Sijaisapua voidaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitetuissa tapauksissa myöntää vaihtoehtoisesti miespuoliselle maatalousyrittäjälle siitä lähtien, kun hänelle suoritetaan sairausvakuutuslain (364/69) mukaista vanhempainrahaa, sen suorittamisajan loppuun saakka. Sijaisapua voidaan kuitenkin myöntää enintään siihen asti, kun naispuolinen maatalousyrittäjä olisi samassa tapauksessa oikeutettu saamaan sijaisapua.

Miespuolisella maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua lapsen syntymän yhteydessä vähintään kuudeksi ja enintään 12 päiväksi sairausvakuutuslain mukaisen isyysrahan suorittamisaikana.

9 c §

Varusmiespalveluksen, aseettoman palveluksen ja siviilipalveluksen suorittamisen vuoksi maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua enintään asevelvollisuuslaissa (452/50) ja aseettomasta palveluksesta ja siviilipalveluksesta annetussa laissa (132/69) säädetyksi ajaksi sekä kertausharjoitusten ja kertausharjoituksia korvaavan palveluksen vuoksi palveluksen osoitetun keston ajaksi.

9 d §

Maatalousyrittäjällä on oikeus saada sijaisapua yritystoiminnan jatkamisen tai yritystoiminnasta luopumisen vaatimia järjestelyjä varten pysyvän työkyvyttömyyden alkamista tai kuolemantapausta seuraavan kuuden kuukauden aikana enintään 60 päivän ajaksi, jollei sijaisavun jatkamiselle kuuden kuukauden jälkeen ole asetuksella tarkemmin säädettyjä erityisen painavia syitä. Pysyvän työkyvyttömyyden katsotaan alkavan, kun maatalousyrittäjä on asetuksella säädetyllä tavalla saanut tiedon siitä, että eläkelaitos on tehnyt päätöksen työkyvyttömyyseläkkeen myöntämisestä hänelle toistaiseksi.

9 e §

Maatalousyrittäjällä on lähiomaisensa kuoleman sekä lähiomaisensa hautajaisten vuoksi oikeus saada sijaisapua yhden päivän ajaksi ja edellä 5§:n 1 momentissa tarkoitetun muun tilapäisen syyn nojalla enintään ajaksi, jonka luotettavasti osoitettu sijaisavun tarve kestää.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta 1989.

Järjestettäessä vuosilomaa 31 päivänä maaliskuuta 1989 päättyvällä lomakaudella noudatetaan kuitenkin tämän lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä.

Lain 7§:n 1 momenttia sovelletaan jo määrättäessä vuosiloman pituutta maaliskuun 31 päivänä 1989 päättyvältä lomanmääräytymisvuodelta.

Hallituksen esitys 176/88
Talousvaliok. miet. 26/88
Suuren valiok. miet. 156/88

Helsingissä 23 päivänä joulukuuta 1988

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Tarja Halonen

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.