1003/1988

Annettu Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 1988

Verohallituksen päätös vuodelta 1988 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteista ja määristä

Verohallitus on 31 päivänä joulukuuta 1974 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) 22§:n 1 momentin 8 kohdan, sellaisena kuin se on 30 päivänä toukokuuta 1986 annetussa laissa (404/86), 8 a kohdan, sellaisena kuin se on 31 päivänä lokakuuta 1986 annetussa laissa (774/86) ja 2 momentin nojalla, sellaisena kuin se on 23 päivänä kesäkuuta 1977 annetussa laissa (510/77), sekä Kostamuksen alueella tapahtuvan toiminnan aiheuttamista poikkeuksista verolainsäädäntöön 16 päivänä joulukuuta 1977 annetun lain (943/77) 5§:n nojalla, sellaisena kuin se on 22 päivänä joulukuuta 1978 annetussa laissa (1036/78), määrännyt vuodelta 1988 toimitettavassa verotuksessa verosta vapaaksi katsottavien matkakustannusten korvausten perusteet ja määrät seuraavasti:

1 §

Matkakustannuksia ovat verovelvolliselle Suomessa tai ulkomailla tehdystä työmatkasta aiheutuneet kustannukset.

2 §

Työmatkalla tarkoitetaan matkaa, jonka verovelvollinen työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työhön kuuluvien tehtävien suorittamiseksi erityiselle työntekemispaikalle varsinaisen työpaikan ulkopuolelle. Mikäli verovelvollisella työn luonteen vuoksi ei ole varsinaista työpaikkaa, työmatkana pidetään matkaa, jonka verovelvollinen työnantajan määräyksestä tilapäisesti tekee työn suorittamiseksi asunnoltaan erityiselle työntekemispaikalle.

Työmatkana ei pidetä verovelvollisen asunnon ja varsinaisen työpaikan välistä matkaa.

Aloilla, joilla erityistä työntekemispaikkaa alalle tunnusomaisen työn lyhytaikaisuuden vuoksi joudutaan usein vaihtamaan, pidetään työnantajan määräyksestä riippumatta päivittäistä asunnon ja erityisen työntekemispaikan välistä matkaa vain 5, 6 ja 7§:ssä tarkoitettuun matkustamiskustannusten korvaukseen oikeuttavana työmatkana. Verovelvollinen on kuitenkin oikeutettu myös 12§:ssä tarkoitettuun ateriakorvaukseen, jos työmatka edellä mainituilla aloilla on tehty työnantajan määräyksestä eikä verovelvollisella ole tilaisuutta varsinaiseen työnantajan järjestämään työpaikkaruokailuun erityisellä työntekemispaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä.

3 §

Varsinaisella työpaikalla tarkoitetaan paikkaa, jossa verovelvollinen vakituisesti työskentelee. Jos verovelvollisella työn liikkuvuuden vuoksi ei ole paikkaa, jossa hän vakituisesti työskentelee, pidetään varsinaisena työpaikkana paikkaa, josta hän hakee työmääräykset, säilyttää työssä käyttämiään asusteita, työvälineitä tai työaineita, tai muuta työn tekemisen kannalta vastaavaa paikkaa.

4 §

Matkavuorokaudella tarkoitetaan enintään 24 tunnin pituista ajanjaksoa, joka alkaa verovelvollisen lähtiessä työmatkalle työpaikaltaan tai asunnoltaan. Matkavuorokausi päättyy verovelvollisen palatessa työmatkalta työpaikalleen tai asunnolleen.

5 §

Työmatkasta suoritettavalla matkustamiskustannusten korvauksella tarkoitetaan korvausta matka-, paikka- ja makuupaikkalipuista sekä muista niihin verrattavista välttämättömistä varsinaiseen matkustamiseen kuuluvista maksuista.

Matkustamiskustannusten korvauksena pidetään myös korvausta työvälineiden ja muiden sellaisten esineiden kuljetuksesta, joita verovelvollisen on pidettävä mukanaan.

6 §

Työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

matkustustapa korvauksen enimmäismäärä
juna, laiva tai lentokone suoritettu maksu, kuitenkin enintään maksu I luokan paikasta
raitiovaunu, linja-auto tai muu linjaliikenteen kulkuneuvo suoritettu maksu yhdestä paikasta
vuokra-auto maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa
vuokramoottorivene kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa
muu tapa 33 penniä kilometriltä tai korkeampi kohtuulliseksi katsottava maksu, jonka verovelvollinen osoittaa suorittaneensa.
7 §

Verovelvollisen omistamallaan tai hallitsemallaan kulkuneuvolla tekemästä työmatkasta suoritettavien matkustamiskustannusten korvausten enimmäismäärät ovat:

kulkuneuvo korvauksen enimmäismäärä
auto 128 penniä kilometriltä, jota korotetaan
-14 penniä kilometriltä perävaunun kuljettamisesta autoon kiinnitettynä ja 30 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää asuntovaunun kuljettamista autoon kiinnitettynä
-75 penniä kilometriltä silloin, kun työn suorittaminen edellyttää taukotuvan kuljettamista autoon kiinnitettynä
-4 penniä kilometriltä sellaisista autossa kuljetettavista koneista tai muista esineistä, joiden paino ylittää 80 kiloa tai joiden koko on suuri
-4 penniä kilometriltä, jos verovelvollinen työhönsä kuuluvien tehtävien vuoksi kuljettaa autossa koiraa
moottorivene 160 penniä kilometriltä
moottorikelkka 104 penniä kilometriltä
moottoripyörä 85 penniä kilometriltä
moottoripolkupyörä 61 penniä kilometriltä
muu kulkuneuvo 33 penniä kilometriltä

Jos verovelvollisen omistamassa tai hallitsemassa kulkuneuvossa matkustaa muita henkilöitä, joiden kuljetus on työnantajan asiana, korotetaan 1 momentissa tarkoitettujen korvausten enimmäismääriä 4 penniä kilometriltä kutakin mukana seuraavaa henkilöä kohden.

8 §

Päivärahalla tarkoitetaan korvausta ruokailu- ja muiden elinkustannusten lisäyksestä, joka verovelvolliselle aiheutuu työmatkasta. Päivärahaan ei lueta matkustamisesta eikä majoittumisesta suoritettavaa korvausta.

9 §

Päivärahan suorittaminen edellyttää, että erityinen työntekemispaikka on yli 15 kilometrin etäisyydellä verovelvollisen varsinaisesta työpaikasta tai asunnosta tai, mikäli työmatka tehdään toisen kunnan alueelle, yli 5 kilometrin etäisyydellä kunnan rajasta.

10 §

Työmatkan kestoajasta riippuen päivärahan enimmäismäärät ovat:

työmatkan kestoaika päivärahan enimmäismäärä
yli 6 tuntia 62,-
yli 10 tuntia 139,-
kun matkaan käytetty aika ylittää viimeisen täyden matkavuorokauden
-vähintään 2 tunnilla 62,-
-yli 6 tunnilla 139,-

Jos verovelvollinen jonakin matkavuorokautena saa ilmaisen tai matkalipun hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärä on puolet 1 momentin mukaisista määristä. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan kokopäivärahan kysymyksessä ollen kahta ja osapäivärahan kysymyksessä ollen yhtä ilmaista ateriaa.

11 §

Ulkomailla tehdystä työmatkasta suoritettavien päivärahojen enimmäismäärät ovat:

maa tai alue päivärahan enimmäismäärä
Afganistan 250,-
Alankomaat 280,-
Alankomaiden Antillit 200,-
Albania 130,-
Algeria 390,-
Amerikan yhdysvallat 265,-
Andorra 190,-
Angola 250,-
Arabiemiraattien liitto 290,-
Argentiina 190,-
Australia 240,-
Bahamasaaret 270,-
Bahrain 220,-
Barbados 240,-
Belgia 295,-
Belize 170,-
Benin 165,-
Bermuda 260,-
Brasilia 160,-
Brunei 250,-
Bulgaria 210,-
Burma 130,-
Burkina Faso 160,-
Burundi 190,-
Chile 170,-
Costa Rica 170,-
Djibouti 230,-
Dominica 200,-
Dominikaaninen tasavalta 215,-
Ecuador 145,-
Egypti 170,-
El Salvador 180,-
Espanja 270,-
Etelä-Afrikan tasavalta 165,-
Etiopia 140,-
Fid§suzi 190,-
Filippiinit 200,-
Gabon 280,-
Gambia 135,-
Ghana 180,-
Grenada 210,-
Guadeloupe 240,-
Guinea 280,-
Guinea-Bissau 160,-
Guyana 180,-
Haiti 190,-
Honduras 175,-
Hongkong 215,-
Indonesia 205,-
Irak 330,-
Iran 440,-
Irlanti 240,-
Islanti 350,-
Iso-Britannia 245,-
Israel 225,-
Italia 300,-
Itävalta 260,-
Jamaika 235,-
Japani 430,-
Jemenin arabitasavalta 200,-
Jemenin kansandemokr. tasavalta 220,-
Jordania 280,-
Jugoslavia 185,-
Kamerun 210,-
Kanarian saaret 200,-
Kanada 210,-
Kenia 140,-
Keski-Afrikan tasavalta 210,-
Kiina 190,-
Komorit 180,-
Kongo 330,-
Korean demokraattinen kansantasavalta 180,-
Korean tasavalta 345,-
Kreikka 160,-
Kuuba 190,-
Kuwait 260,-
Kypros 180,-
Laos 135,-
Lesotho 130,-
Libanon 180,-
Liberia 250,-
Libya 260,-
Liechtenstein 230,-
Luxemburg 300,-
Länsi-Samoa 140,-
Macao 160,-
Malawi 135,-
Malesia 180,-
Malediivit 130,-
Mali 200,-
Malta 200,-
Marokko 200,-
Martinique 240,-
Mauretania 170,-
Mauritius 180,-
Meksiko 170,-
Monaco 300,-
Mongolia 130,-
Nepal 140,-
Neuvostoliitto 200,-
Nicaragua 190,-
Niger 215,-
Nigeria 180,-
Norja 280,-
Norsunluurannikko 240,-
Oman 220,-
Panama 210,-
Papua-Uusi Guinea 190,-
Peru 190,-
Portugali 180,-
Puola 135,-
Qatar 220,-
Ranska 295,-
Romania 200,-
Ruotsi 260,-
Saksan demokraattinen tasavalta 240,-
Saksan liittotasavalta 240,-
Sambia 135,-
Sao Tome ja Principe 135,-
Saudi-Arabia 290,-
Senegal 205,-
Seychellit 190,-
Sierra Leone 140,-
Singapore 190,-
Somalia 130,-
Sri Lanka 140,-
Sudan 180,-
Surinam 220,-
Sveitsi 290,-
Syyria 270,-
Taiwan 190,-
Tansania 160,-
Tanska 250,-
Thaimaa 160,-
Togo 180,-
Tonga 135,-
Trinidad ja Tobago 260,-
Tshekkoslovakia 170,-
Tunisia 190,-
Turkki 180,-
Uganda 300,-
Unkari 165,-
Uruguay 160,-
Uusi-Seelanti 230,-
Venezuela 130,-
Vietnam 160,-
Zaire 260,-
Zimbabwe 155,-
Maa, jota ei ole erikseen mainittu 150,-

Päiväraha lasketaan matkavuorokausittain. Matkavuorokausi on 24 tuntia työmatkan alkamisesta tai edellisen matkavuorokauden päättymisestä.

Päivärahan enimmäismäärä määräytyy sen maan tai alueen mukaan, missä matkavuorokausi ulkomailla päättyy. Jos matkavuorokausi päättyy laivalla tai lentokoneessa, määräytyy päiväraha sen maan tai alueen mukaan, josta laiva tai lentokone on viimeksi lähtenyt tai Suomesta lähdettäessä ensiksi saapuu.

Suomeen palattaessa verovelvollisella on oikeus puoleen viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksetusta ulkomaanpäivärahasta, jos työmatkaan käytetty aika ylittää viimeisen ulkomaan alueella tai sieltä lähteneessä laivassa tahi lentokoneessa päättyneen täyden matkavuorokauden yli kahdella tunnilla. Jos edellä tarkoitettu viimeisen täyden matkavuorokauden ylittävä aika on yli kymmenen tuntia, verovelvollisella on oikeus viimeksi päättyneeltä matkavuorokaudelta maksettuun ulkomaanpäivärahaan. Kotimaahan paluun jälkeen alkaneelta matkavuorokaudelta tai sen osalta maksettavan päivärahan enimmäismäärä määräytyy 10§:n mukaan.

Jos ulkomaille tehty työmatka on kestänyt vähintään 10 tuntia, verovelvollisella on oikeus kysymyksessä olevaa maata varten vahvistettuun päivärahaan. Mikäli työmatkaan käytetty kokonaisaika jää alle 10 tunnin, verovelvollisella on oikeus kotimaan työmatkoja koskevien säännösten ja markkamäärien mukaiseen päivärahaan.

Jos verovelvollinen on jonakin matkavuorokautena saanut ilmaisen tai matkalipun taikka hotellihuoneen hintaan sisältyneen ruoan, päivärahan enimmäismäärää alennetaan 50 prosentilla. Ilmaisella ruoalla tarkoitetaan ulkomaanpäivärahan kysymyksessä ollen kahta ilmaista ateriaa.

Milloin työmatka työnantajan määräyksestä tehdään Suomen alueen ulkopuolelle siten, että työ tehdään Suomessa olevan työnantajan lukuun poikkeuksellisissa olosuhteissa ja verovelvollinen palaa yöksi Suomen alueelle eikä työmatkasta suoriteta 10§:n mukaista päivärahaa, työmatkasta suoritettavan korvauksen enimmäismäärä on 1 momentista poiketen 94 markkaa.

Poiketen siitä, mitä 1 momentissa on määrätty, Kostamuksen alueella tehdystä työmatkasta suoritettavan päivärahan enimmäismäärä on 184 markkaa.

12 §

Ateriakorvauksen maksaminen edellyttää, että työmatkasta ei suoriteta päivärahaa ja että verovelvollisella ei työn vuoksi ole mahdollisuutta ruokailutauon aikana aterioida tavanomaisella ruokailupaikallaan. Ateriakorvauksen enimmäismäärä on 34,75 markkaa.

Jos verovelvollinen joutuu työmatkalla aterioimaan kaksi kertaa tavanomaisen ruokailupaikkansa ulkopuolella, eikä työmatkasta suoriteta päivärahaa, ateriakorvauksen enimmäismäärä on 69,50 markkaa.

13 §

Työmatkasta päivärahan lisäksi suoritettavan majoittumiskorvauksen enimmäismäärä on majoitusliikkeen antaman tositteen tai muun luotettavan selvityksen mukainen määrä.

14 §

Yömatkarahan suorittaminen edellyttää, että päivärahaan oikeuttavasta matkavuorokaudesta vähintään 4 tuntia on kello 21.00-07.00 välisenä aikana ja että työnantaja ei järjestä verovelvolliselle ilmaista majoitusta eikä suorita majoittumiskorvausta tai korvausta makuupaikasta. Yömatkarahan enimmäismäärä on 25 markkaa.

15 §

Mitä edellä on määrätty matkakustannusten korvauksesta, sovelletaan tulo- ja varallisuusverolain 22§:n 1 momentin 8 a kohdassa tarkoitettuihin merityötuloa saaville verovelvollisille maksettuihin korvauksiin.

16 §

Muiden kuin edellä mainittujen matkakustannusten korvausten osalta noudatetaan valtion kulloinkin virka- tai työmatkasta suorittamien matkakustannusten korvausten perusteita ja määriä.

Helsingissä 17 päivänä marraskuuta 1988

Pääjohtaja
Lauri Honkavaara

Vs. ylitarkastaja
Eila Närhi

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.