Laki tutkintavankeudesta annetun lain muuttamisesta
- Säädöksen tyyppi
- Laki
- Antopäivä
Alkuperäisen säädöksen teksti
Alkuperäisten säädösten teksteihin ei päivitetä säädösmuutoksia eikä tehdä oikaisuja. Muutokset ja oikaisut on huomioitu ajantasaistetuissa säädöksissä. Oikaisut näkyvät myös säädöskokoelman pdf-versioissa.
Eduskunnan päätöksen mukaisesti
muutetaan tutkintavankeudesta 19 päivänä heinäkuuta 1974 annetun lain ( 615/74 ) 1 §, 6 §:n 1 ja 2 momentti sekä 13 §:n 2 ja 3 momentti, näistä 1 § sellaisena kuin se on 30 päivänä maaliskuuta 1978 annetussa laissa (231/78), sekä
lisätään lakiin uusi 13 a ja 13 b§ seuraavasti:
1 §
Rikoksen johdosta vangittu on heti vietävä yleiseen vankilaan tai oikeusministeriön tutkintavankien säilyttämistä varten hyväksymään laitokseen. Milloin rikoksen selvittämiseksi on välttämätöntä, voi vangitsemisesta päättänyt viranomainen kuitenkin määrätä hänet pidettäväksi muussa pitempiaikaista säilytystä varten sopivassa paikassa enintään siihen asti, kunnes syyte otetaan tuomioistuimessa käsiteltäväksi. Sen jälkeen, kun syyte on ollut esillä tuomioistuimessa, vangittu voidaan vain oikeusministeriön luvalla säilyttää muualla kuin yleisessä vankilassa tai edellä mainitussa oikeusministeriön hyväksymässä laitoksessa.
Milloin vangittu on kutsuttu kuultavaksi esitutkintaan muusta rikoksesta, hänet voidaan vartioituna päästää esitutkintaa varten yleisen vankilan ulkopuolelle oikeusministeriön ja muun säilytyspaikan ulkopuolelle sen toiminnasta vastaavan virkamiehen luvalla.
6 §
Tutkintavanki on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yksinäishuoneessa, eikä häntä saa ilman suostumustaan sijoittaa asumaan yhteen muun kuin toisen tutkintavangin kanssa. Miehet ja naiset on sijoitettava asumaan erilleen toisistaan. Tutkintavankia ei saa sijoittaa asumaan yhteen toisen vangin kanssa, jos siitä voi aiheutua vaaraa säilytysvarmuudelle, vankilan järjestykselle tai rikoksen selvittämiselle.
Tutkintavanki saa osallistua jumalanpalveluksiin, hartaushetkiin ja muihin hengellisiin tilaisuuksiin samoin kuin muuhun vapaa-ajan viettoon yhdessä muiden vankien kanssa, jollei vangitsemisen tarkoitus siitä vaarannu. Tutkintavankien välinen yhteydenpito, joka voi vaarantaa rikoksen selvittämistä, on mahdollisuuksien mukaan estettävä.
13 §
Vangin oikeusministeriölle tai muulle rangaistuslaitoksen tai muun säilytyspaikan toimintaa valvovalle viranomaiselle osoittama kirje on tarkastamatta heti toimitettava perille.
Vanki saa ottaa vastaan vieraita tarpeellisen valvonnan alaisena. Esitutkinnan ollessa kesken voidaan kieltää muun kuin lähiomaisen tapaaminen, jos tapaamisen voidaan olettaa vaarantavan vangitsemisen tarkoituksen. Läheisten omaisten ja, milloin valvontaa muusta syystä ei katsota tarpeelliseksi, muidenkin vierailut voidaan sallia ilman valvontaa.
13 a §
Tutkintavanki saa 12§:ssä tarkoitetun tapauksen lisäksi olla puhelimitse yhteydessä laitoksen ulkopuolelle sellaisten tärkeiden asioiden hoitamiseksi, joita ei voida toimittaa kirjeitse tai tapaamisella. Puhelu voidaan kieltää tai keskeyttää, jos se voi vaarantaa säilytysvarmuutta, laitoksen järjestystä tai rikoksen selvittämistä. Vangin ja muun kuin 13§:n 2 momentissa tarkoitetun viranomaisen välistä puhelua saadaan kuunnella.
13 b §
Jos vangin puhelua kuunnellaan 12 tai 13 a§:n nojalla, on puhelun kuuntelemisesta ilmoitettava ennen sen alkamista vangille ja sille, johon hän on puhelimitse yhteydessä.
Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä lokakuuta 1987.
Hallituksen esitys 14/85
Lakivaliok. miet. 9/86
Suuren valiok. miet. 230/86
Helsingissä 30 päivänä huhtikuuta 1987
Tasavallan Presidentti Mauno KoivistoOikeusministeri Christoffer Taxell