218/1987

Annettu Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 1987

Laki tulo- ja varallisuusverolain muuttamisesta

Eduskunnan päätöksen mukaisesti

muutetaan 31 päivänä joulukuuta 1974 annetun tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) 40 §:n 2 ja 3 kohta, 41 §:n 9 ja 10 kohta, 45 §:n 4 momentti ja 46 §:n 3 ja 4 momentti, sekä

lisätään 40 §:ään uusi 4 kohta ja 41 §:ään, sellaisena kuin se on osittain muutettuna 25 päivänä heinäkuuta 1975, 23 päivänä joulukuuta 1981 ja 3 päivänä joulukuuta 1982 annetuilla laeilla (607/75, 1006/81 ja 870/82), uusi 11 kohta seuraavasti:

40 §

Veronalaisia varoja ovat muun ohessa:


2) oikeus elinkorkoon ja eläkkeeseen sekä oikeus kiinteistön tuottoon ja muuhun sellaiseen etuuteen, jos oikeus on tarkoitettu olemaan voimassa oikeutetun elinajan tai määräajan, josta verovuoden päättyessä on jäljellä vähintään viisi vuotta, siltä osin kuin oikeuden vuosituotto ylittää 500 markkaa;

3) erikseen luovutettavissa olevat vastiketta vastaan hankitut aineettomat oikeudet, kuten patenttioikeus sekä oikeus kirjalliseen tai taiteelliseen teokseen, valokuvaan ja tavaramerkkiin; sekä

4) oikeus rakennetun tai rakenteilla olevan kosken vesivoimaan.

41 §

Veronalaisia varoja eivät ole:


9) uittoyhdistyksen uittoväylään kuuluvat kiinteät laitteet ja johtopuomit sekä uittosäännöissä määrätyt muut rakenteet ja laitteet;

10) verovelvollisen maataloustuotantoaan varten pitämät kotieläimet ja hänen harjoittamastaan maataloudesta saamat tuotteet sekä sitä varten hankitut siemenet, lannoitteet, väkirehut ja muut sellaiset tarvikkeet, niin myös verovelvollisen porotaloutta varten pitämät porot; eikä

11) oikeus vesivoimaan sellaisessa koskessa, joka ei ole rakennettu tai rakenteilla.

45 §

Maatilaan kuuluvan sellaisen rakennusmaa-alueen lisäarvo, jolle on vahvistettu asema- tai rakennuskaava taikka josta verovelvollinen on myynyt ja voi edelleenkin myydä maata rakennustarkoituksiin, lisätään tilan arvoon sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää. Maatilaan kuuluva kiven-, soran-, saven- ja turpeenottopaikka tai muu etuus, jota käytetään muuhun kuin maatilatalouden omiin tarpeisiin, arvostetaan siihen pääoma-arvoon, joka sillä laskettuna etuudesta saatavan puhtaan tulon, etuuden todennäköisen kestoajan ja 8 prosentin korkokannan mukaan on verovuoden päättyessä.


46 §

Rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen arvoksi katsotaan, sen mukaan kuin valtiovarainministeriö tarkemmin määrää, rakennuksen, rakennelman ja vesivoimalaitoksen jälleenhankinta-arvo vähennettynä seuraavilla vuotuisilla ikäalennuksilla:

1) asuin-, toimisto- ja muu niihin verrattava rakennus:

a) puinen 2,5 %; ja

b) kivinen 2 %;

2) myymälä-, varasto-, tehdas-, työpaja-, talous- ja muu niihin verrattava rakennus sekä muu kuin vesivoimalaitokseen kuuluva voima-asema:

a) puinen 5 %; ja

b) kivinen 4 %;

3) varasto- ja muu rakennelma 10 %; sekä

4) vesivoimalaitokseen kuuluva rakennus, pato, allas ja muu rakennelma 1 %.

Jos rakennus tai rakennelma on vaurioitunut tai muutoin menettänyt arvoaan enemmän kuin ikäalennukset edellyttävät, on jälleenhankinta-arvoa vähennettävä arvon alenemista vastaavalla määrällä. Jos rakennuksessa tai rakennelmassa on sen valmistumisen jälkeen suoritettu perusparannuksia tai huomattavia kunnossapitotöitä, on ikäalennusta harkinnan mukaan alennettava. Käytössä olevan rakennuksen tai rakennelman arvoksi katsotaan kuitenkin vähintään 10 prosenttia rakennuksen tai rakennelman jälleenhankinta-arvosta. Käytössä olevaan vesivoimalaitokseen kuuluvan rakennuksen, padon, altaan ja muun rakennelman arvoksi katsotaan kuitenkin vähintään 40 prosenttia niiden jälleenhankinta-arvosta.


Tämä laki tulee voimaan 1 päivänä huhtikuuta 1987. Sitä sovelletaan ensimmäisen kerran vuodelta 1988 toimitettavassa verotuksessa.

Hallituksen esitys 230/85
Valtiovarainvaliok. miet. 106/86
Suuren valiok. miet. 257/86

Helsingissä 27 päivänä helmikuuta 1987

Tasavallan Presidentti
Mauno Koivisto

Ministeri
Pekka Vennamo

Finlex ® on oikeusministeriön omistama oikeudellisen aineiston julkinen ja maksuton Internet-palvelu.
Finlexin sisällön tuottaa ja sitä ylläpitää Edita Publishing Oy. Oikeusministeriö tai Edita eivät vastaa tietokantojen sisällössä mahdollisesti esiintyvistä virheistä, niiden käytöstä käyttäjälle aiheutuvista välittömistä tai välillisistä vahingoista tai Internet-tietoverkossa esiintyvistä käyttökatkoista tai muista häiriöistä.