209/1983

Jos viimeksi kuolleelta puolisolta ei jäänyt perillistä, saavat hänen osuutensa ensiksi kuolleen puolison 2 momentissa tarkoitetut perilliset.

Eloonjäänyt puoliso saa pitää kuolleen puolison jäämistön jakamattomana hallinnassaan, jollei rintaperillisen jakovaatimuksesta tai perittävän tekemästä testamentista muuta johdu. Rintaperillisen jakovaatimuksen ja testamentinsaajan oikeuden estämättä eloonjäänyt puoliso saa pitää jakamattomana hallinnassaan puolisoiden yhteisenä kotina käytetyn tai muun jäämistöön kuuluvan eloonjääneen puolison kodiksi sopivan asunnon, jollei kodiksi sopivaa asuntoa sisälly eloonjääneen puolison varallisuuteen. Yhteisessä kodissa oleva .tavanmukainen asuntoirtaimisto on aina jätettävä jakamattomana eloonjääneen puolison hallintaan. Eloonjääneen puolison oikeuteen pitää 1 ja 2 momentin mukaan omaisuutta hallinnassaan on vastaavasti sovellettava, mitä 12 luvussa on säädetty testamenttiin perustuvasta käyttöoikeudesta. Eloonjääneen puolison oikeudesta avustukseen, kun hänelle ei 25 luvun säännösten johdosta tai muusta syystä voida turvata riittävääasuntoa ja asuntoirtaimistoa, säädetään 8 luvun 2 §:ssä.

Eloonjääneen puolison vaatimuksesta on toimitettava jako hänen ja ensiksi kuolleen puolison perillisten kesken. Jakoon sovelletaan tämän luvun jakoa koskevia säännöksiä ja se sitoo myös niitä ensiksi kuolleen puolison perillisiä, joilla eloonjääneen puolison kuoltua olisi oikeus perintöön.

Puolisolla ei, mikäli erityisistä asianhaaroista ei muuta johdu, ole tämän luvun mukaista oikeutta jäämistöön, jos perittävän kuollessa oli vireillä kanne asumus- tai avioerosta tai jos puolisot olivat tehneet hakemuksen avioliiton purkamisesta tai asumuserosta. Sama on laki, jos puolisot on tuomittu asumuseroon, mikäli asumuserotuomio ei ole perittävän kuollessa rauennut.

Perittävän kihlakumppanille ja eloonjääneelle puolisolle 3 luvun 7 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa voidaan antaa jäämistön säästöstä kertakaikkisena avustuksena rahaa tai muuta omaisuutta sen mukaan kuin harkitaan kohtuulliseksi, jos se on hänen toimeentulonsa kannalta tarpeen. Avustusta voidaan antaa eloonjääneelle puolisolle myös siinä tapauksessa, että hänelle ei 3 tai 25 luvun nojalla voida antaa riittävään toimeentuloon tarvittavaa omaisuutta. Jollei painavia syitä ole, avustuksen antamisella ei saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.

Jos perillinen on 18 vuotta täytettyään jatkuvasti työllään avustanut perittävää tämän elinkeinon tai ammatin harjoittamisessa taikka taloudessa saamatta siitä kohtuullista korvausta, on hän oikeutettu vaadittaessa saamaan jäämistöstä hyvityksen, vaikka työn tekeminen ei ole perustunut osapuolten väliseen sopimukseen. Hyvitystä voidaan vaatia yhteensä enintään viideltä vuodelta, ei kuitenkaan työstä, joka on tehty aikaisemmin kuin kymmenen vuotta ennen perittävän kuolemaa. Hyvityksen määrää harkittaessa on otettava huomioon jäämistön varat, tehdyn työn laatu ja määrä, työn suorittajan ammattitaito, hänen perittävältä luontoissuorituksena tai muutoin saamansa vastike sekä muut erityiset asianhaarat. Hyvityksen antamisella ei kuitenkaan saa loukata perillisen oikeutta lakiosaan.

Avustus, josta säädetään 3 ja 4 §:ssä, sekä 5 §:ssä tarkoitettu hyvitys annetaan kertakaikkisena määränä. Testamentti on tehoton siltä osin kuin se loukkaa oikeutta saada 1 ja 2 §:n mukaista avustusta tai hyvitystä. Avustus ja hyvitys ei saa loukata eloonjääneen puolison oikeutta 3 luvun 1 a §:n 2 momentissa tarkoitettuun etuuteen. Jollei lahjanlupauksena annettua sitoumusta ollut täytetty perittävän kuollessa, sitä ei voida saattaa voimaan siltä osin kuin se estää saamasta avustusta tai hyvitystä täysimääräisenä.

Jos usealla on oikeus saada avustusta tai hyvitystä eivätkä varat riitä niiden kaikkien täysimääräiseen suorittamiseen, on avustuksia ja hyvitystä niihin oikeutettujen kesken soviteltava sen mukaan kuin heidän tarpeisiinsa ja muutoin olosuhteisiin katsoen on kohtuullista.

Avustusta, josta säädetään 1 ja 2 §:ssä, sekä hyvitystä on vaadittava viimeistään perinnönjaossa. Mikäli perinnönjakoa ei ole toimitettava, on avustusta 2 §:n nojalla vaadittava viimeistään puolisoiden omaisuuden osituksessa. Avustusvaatimus, joka perustuu 3 tai 4 §:ään, on esitettävä, mikäli se kohdistetaan testamentin saajaan, vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutetulle annettiin 14 luvun 4 §:ssä säädetyllä tavalla testamentista tieto, tai, mikäli avustukseen oikeutetulle ei ole toimitettava testamentista tietoa, vuoden kuluessa perunkirjoituksesta. Lahjan saajaan kohdistettava avustusvaatimus on esitettävä vuoden kuluessa siitä, kun avustukseen oikeutettu on saanut tiedon perittävän kuolemasta ja lahjoituksesta, kuitenkin viimeistään kymmenen vuoden kuluessa perittävän kuolemasta.

Jos eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, nostaa kanteen tai vastaa käyttöoikeuttaan koskevassa asiassa on vastaavasti sovellettava mitä 18 luvun 2 §:n 2 momentissa on säädetty.

Hakemuksen voi tehdä myös sellainen avustukseen oikeutettu henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, milloin tämän harkitaan olevan tarpeen avustusvaatimuksen toteuttamiseksi.

Pesänjakajan määräystä voi avustusvaatimuksen toteuttamiseksi hakea myös sellainen avustukseen oikeutettu henkilö, joka ei ole kuolinpesän osakas, samaten kuin eloonjäänyt puoliso, joka ei ole kuolinpesän osakas, 3 luvussa säädetyn oikeutensa toteuttamiseksi.