637/1982

Jos osakas, joka on ajoissa saanut kutsun, on jäänyt toimitukseen saapumatta tai jos perinnönjakoa ei muusta syystä ole toimitettava osakasten sopimuksen mukaisesti, pesänjakajan on suoritettava jako siten, että kullekin osakkaalle annetaan osa kaikenlaatuisesta omaisuudesta. Kuitenkin on omaisuus, jota ei sopivasti voida jakaa osiin tai erotella, mikäli mahdollista, pantava samaan osaan. Jos pesän varoihin kuuluu saaminen osakkaalta, on se jaossa annettava hänelle, sikäli kuin hänen osuutensa siihen riittää. Jäämistöön kuuluvan maatilan jaosta on lisäksi voimassa, mitä 25 luvussa säädetään.

Jos jäämistöön kuuluu maatilalain (188/77) 7 §:ssä tarkoitettu maatila, josta tilan viljelijä ja hänen perheenjäsenensä voivat saada pääasiallisen toimeentulonsa, on sellaisella jakohetkellä perillisasemassa olevalla perillisellä tai yleistestamentinsaajalla, jolla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen (sovelias tilanpidonjatkaja), oikeus vaatia, että tämä maatila siihen kuuluvine maatalousirtaimistoineen sisällytetään jakamattomana hänen osuuteensa. Soveliaalla tilanpidonjatkajalla on samoin oikeus vaatia, että jäämistöön kuuluvat tilat ja tilanosat, jotka yhdessä hänen tai hänen puolisonsa omistamien tilojen kanssa muodostavat sellaisen maataloudellisen kokonaisuuden, josta hän voi saada pääasiallisen toimeentulonsa, sisällytetään hänen osuuteensa.

Jos 7 luvun 8 §:stä ei muuta johdu, on perillinen oikeutettu saamaan lakiosansa jäämistöstä sen estämättä, mitä tässä luvussa on säädetty.

Tämän luvun säännöksiä kuolinpesään kuuluvan maatilan jakamisesta on sovellettava vain, jollei testamentista muuta johdu.

Jos maatila annetaan 1 §:n mukaisesti soveliaalle tilanpidonjatkajalle, eivätkä osakkaat sovi maatilan muusta arvosta, on tämän maatilan arvona pidettävä sen tulo- ja varallisuusverolain (1043/74) 45 §:n nojalla laskettua arvoa kerrottuna luvulla 1,2, kun maatalousmaan verotusarvo on laskettu mukaan 3,75kertaisena. Metsämaan mahdollista verovapautta ei oteta arvonvähennyksenä huomioon. Tätä laskelmallista arvoa on korotettava tai alennettava sen mukaan kuin maatilan erityiset ominaisuudet kuten puuston tai rakennusten poikkeuksellinen arvo tai muut seikat antavat siihen aihetta. Tilanpidonjatkajan, jolle maatila tämän luvun säännösten mukaisesti annetaan, on maksettava korvauksena muille perillisille ja yleistestamentinsaajalle tulevaa osuutta vastaava tai siitä puuttuva määrä rahana. Pesänjakajan on varattava tilanpidonjatkajalle kohtuullinen, enintään kahden vuoden maksuaika korvauksen tai sen osan suorittamista varten. Korvaukselle on suoritettava korkoa Suomen Pankin kulloinkin voimassa olevaa peruskorkoa vastaavan korkokannan mukaisesti siitä lähtien kun perinnönjako sai lainvoiman. Viivästyneelle rahamäärälle on suoritettava laissa säädetty viivästyskorko.

Kun jako on saanut lainvoiman, saa rahasuoritukseen oikeutettu perillinen tai yleistestamentinsaaja maatilan omistajaa kuulematta hakea tämän saamisensa vakuudeksi kiinnityksen jaon kohteena olleeseen maatilaan tai tilanosaan.

Jos kaksi tai useampi soveliaista tilanpidonjatkajista vaatii, että 1 §:ssä tarkoitettu maatila on tämän luvun mukaisesti sisällytettävä hänen osuuteensa, on etusija annettava sille, jolla on parhaat ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla, jolla on selvästi paremmat mahdollisuudet toimia muussa ammatissa tai saada muutoin oma ja perheensä toimeentulo tilan ulkopuolelta, ei kuitenkaan ole etusijaa siihen nähden, jolla ei vastaavia valmiuksia ja toimeentulomahdollisuuksia, jos viimeksi mainitulla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen.

Jäämistöön kuuluvalla maatilalla vakinaisesti asuvalla ja sen viljelyyn osallistuvalla soveliaalla tilanpidonjatkajalla, jolla on riittävät ammatilliset edellytykset toimia itsenäisenä maatalouselinkeinon harjoittajana, on kuitenkin I ja 2 momentin säännösten estämättä etusija sellaiseen soveliaaseen tilanpidonjatkajaan nähden, joka ei asu vakinaisesti tällä maatilalla.

Jollei etusijaa soveliaiden tilanpidonjatkajien välillä voida määrittää 1-3 momentin nojalla, on asia ratkaistava arpomalla.

Jos perillisistä muullakin kuin tilanpidonjatkajalla tai yleistestamentinsaajalla on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen, voidaan maatilasta jaon yhteydessä osoittaa 2 §:ssä säädetyllä tavalla alueita tällaiselle perilliselle tai yleistestamentinsaajalle itsenäisen maatilan muodostamista varten. Maatila voidaan kuitenkin jakaa vain, jos tiluksien erottamisella ei poisteta soveliaalta tilanpidonjatkajalta mahdollisuutta maatilalain mukaisiin tukitoimenpiteisiin hänen osuuteensa tulevan maatilan hyväksi.

Pesänjakaja voi 1 §:n säännösten estämättä määrätä, että tiluksia on annettava myös muille osakkaille. Hänen on tällöin kuitenkin otettava huomioon maatilalain 4 ja 5 §:n säännökset niin, ettei tiluksien erottamisella poisteta maatilan perintöosaansa saavalta soveliaalta tilanpidonjatkajalta mahdollisuutta maatilalain mukaisiin tukitoimenpiteisiin tämän maatilan hyväksi.

Soveliaalla tilanpidonjatkajalla ei ole oikeutta vaatia, että maatila sisällytetään hänen osuuteensa, jos maatila sijaitsee kokonaisuudessaan tai pääasiallisesti sellaisella alueella, jolla on voimassa asemakaava tai joka on rakennuskiellossa asemakaavan laatimista tai muuttamista varten tai joka rakennuskaavassa taikka vahvistetussa yleiskaavassa on osoitettu muihin kuin maa- ja metsätaloudellisiin tarkoituksiin.

Milloin I momentissa tarkoitettu kaava käsittää ainoastaan osan maatilasta, voidaan tämän luvun säännöksiä soveltaa jäljelle jäävään tilanosaan, jos se täyttää 1 §:ssä säädetyt edellytykset.

Tilanpidonjatkaja, joka on saanut 1 §:ssä tarkoitetun maatilan osuuteensa, on velvollinen viljelemään maatilaa itse säännöllisesti työhön osallistuen.

Jos tilanpidonjatkaja, joka on saanut jäämistöön kuuluneen maatilan 1, 2 ja 4 §:n mukaisesti perintöosaansa, luovuttaa muulle kuin rintaperilliselleen tai tämän puolisolle tämän maatilan tai sen olennaisen osan ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut perinnönjaosta, on hän velvollinen korvaamaan muille perillisille ja yleistestamentinsaajalle, mitä luovutuksessa saadun hinnan ja maatilan 2 §:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen ottaen kuitenkin huomioon viljelijän toimenpiteestä aiheutuneen arvonnousun tai arvonalennuksen.

Jos tilanpidonjatkaja edellä mainittuna aikana muusta syystä kuin heikentyneen terveydentilan tai muun vastaavan erityisen syyn vuoksi luovuttaa oikeuden tilan viljelemiseen muille kuin puolisolleen, rintaperilliselleen tai tämän puolisolle tai ei muutoin täytä, mitä hänen velvollisuudekseen 6 §:ssä on säädetty, on hän velvollinen korvaamaan muille perillisille tai yleistestamentinsaajalle, mitä tilan käyvän arvon ja 2 §:n mukaisen arvon välisestä erotuksesta olisi tullut heidän osalleen. Tilan käypä arvo on määritettävä sen ajankohdan mukaan, joka tilalla oli korvausvaatimusta tehtäessä.

Mitä 1 ja 2 momentissa on tilanpidonjatkajasta säädetty, on vastaavasti sovellettava myös hänen rintaperilliseensä tai tämän puolisoon, jolle tilanpidonjatkaja on elinaikanaan luovuttanut jäämistöön kuuluneen maatilan tai osan siitä.

Mitä 1-3 momentissa on korvausvelvollisuudesta säädetty, ei kuitenkaan ole sovellettava, jos luovutus on perustunut pakkolunastukseen tai muuhun siihen rinnastettavaan menettelyyn, tai jos kysymyksessä oleva maatila tai sen osa on ilman, että edellä tarkoitettuun menettelyyn on ryhdytty, kaupoin tai muutoin vapaaehtoisesti luovutettu sellaiseen tarkoitukseen, johon se olisi voitu lunastaa.

Edellä 1-3 momentissa tarkoitettua korvausta koskeva kanne on nostettava kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun perillinen tai yleistestamentinsaaja on saanut tiedon luovutuksesta tai 6 §:ssä tarkoitetun velvollisuuden laiminlyönnistä, kuitenkin viimeistään viiden vuoden kuluessa siitä, kun tila tai viljelyoikeus luovutettiin tai kun tilanpidonjatkaja luopui tilaa viljelemästä.

Ennen lopullista perinnönjakoa, jossa sovelletaan tämän luvun säännöksiä, on pesänjakajan hankittava sen maatalouspiirin maataloustoimistolta, jonka alueella jäämistöön kuuluva maatila sijaitsee, lausunto siitä:

Jos osakas ei hyväksy maataloustoimiston lausuntoa, hän voi pyytää I momentissa mainituista seikoista maatilahallituksen lausunnon. Maatilahallituksen lausuntoon ei saa hakea muutosta valittamalla.

Kuolinpesän osakkaana olevalla eloonjääneellä puolisolla on osituksessa, joka toimitetaan hänen ja kuolleen puolison yhteisten perillisten kesken, oikeus vaatia osuuteensa jäämistöön kuuluva maatila, jos hänellä on riittävät ammatilliset edellytykset maatalouselinkeinon harjoittamiseen. Tällöin on ositusta toimitettaessa, sen ohella, mitä siitä muutoin on säädetty, soveltuvin osin noudatettava, mitä tässä luvussa on säädetty.

Tarkempia säännöksiä tämän luvun 8 §:n säännösten soveltamisesta annetaan tarvittaessa asetuksella.